vierailija
Ihan raikkaita uusia ajatuksia. Mieluummin kiinalaisia Suomeen kuin somaleja ja irakilaisia. Rasistiahan musta ei saa, mutta kiinalaiset sentään tekee duunia eivätkö ole siivelläeläjiä.
Peliyhtiö Rovion jättänyt Peter Vesterbacka on käyttänyt suuren osan kesästään kiinan kielen opiskeluun Pekingin normaaliyliopistossa. Kaksi kuukautta sitten hän ei osannut maailman puhutuinta kieltä lainkaan, mutta vajaan kahdeksan viikon opiskelun jälkeen hän osaa vastata kysymyksiin ja kehua startup-tapahtuma Slushia kiinaksi. Ääntämys on hapuilevaa ja virheitä tulee, mutta ero kahden kuukauden takaiseen nollatasoon on huikea.
Kuuntele
Peter Vesterbacka harjoittelee kiinankielistä puhetta, jonka hän aikoo pitää startup- eli kasvuyritystapahtumassa Pekingissä.
Peliyhtiö Rovion jättänyt Peter Vesterbacka on käyttänyt suuren osan kesästään kiinan kielen opiskeluun Pekingin normaaliyliopistossa. Kaksi kuukautta sitten hän ei osannut maailman puhutuinta kieltä lainkaan, mutta vajaan kahdeksan viikon opiskelun jälkeen hän osaa vastata kysymyksiin ja kehua startup-tapahtuma Slushia kiinaksi. Ääntämys on hapuilevaa ja virheitä tulee, mutta ero kahden kuukauden takaiseen nollatasoon on huikea.
Kuuntele
Peter Vesterbacka harjoittelee kiinankielistä puhetta, jonka hän aikoo pitää startup- eli kasvuyritystapahtumassa Pekingissä.
Vesterbacka oli vuosia suomalaisen peliyhtiön Rovion kasvot. Hän vastasi yhtiön liiketoiminnan kehittämisestä ja käytti yhtiössä titteliä Mighty Eagle, mahtava kotka. Kesäkuussa hän lähti yhtiöstä ja päätti opiskella kiinan kielen kahdeksassa viikossa.
”Ei, vaan bu xiang Guigu”, sanoo opettaja Wang Xue. Näennäisesti samat sanat, mutta täysin eri, koska opettaja sanoo sanan xiang eri sävelkorkeudella kuin oppilaansa. Kiinassa sanan merkitys riippuu siitä, millä sävelkorkeudella se sanotaan.
Vesterbacka toistelee lauseita. Opettaja näyttää käsimerkein oikeita sävelkorkoja. Sanan xiang ääntäminen osuu lopulta kohdalleen.
Tuoreen kiinanopiskelijan mielestä Suomessa pitäisi kunnolla panostaa kiinan kielen opiskeluun. Se antaisi suomalaisille etulyöntiasemaa Kiinan valtavilla markkinoilla.
”Kiinan merkitys kasvaa. Täällä on 1,3 miljardia ihmistä ja 75 kaupunkia, joissa on enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Tämä on mieletön markkina.”
Vesterbacka tuntee Kiinaa työmatkoiltaan Rovion ajalta. Hän sanoo käyneensä maassa neljän viime vuoden aikana pari kertaa kuukaudessa.
”Kiinan mahdollisuuksia ei pidä aliarvioida. Vaikka sanotaan, että Kiinan talous ei enää kasva niin nopeasti, niin kasvaapa se kuitenkin enemmän kuin muualla.”
”Nyt kun Suomessa ihmetellään, miten pärjäämme tulevaisuudessa, pitäisi uskaltaa tehdä vähän isompia liikkeitä. Mielestäni ihan hyvin voisi laittaa kiinan päiväkoteihin”, Vesterbacka täräyttää.
”Jos vain päätettäisiin, että meillä on kiinan opiskelumahdollisuus kaikissa päiväkodeissa.”
Niissä lapset voisivat oppia kiinaa leikin varjolla, sillä lapsena kieliä oppii helposti. Parinkymmenen vuoden kuluttua Suomessa olisi paljon kiinan osaajia ja Kiinan tuntijoita työelämässä.
Se olisi yksi keino tuoda eväitä Suomen pärjäämiselle tulevaisuudessa.
”Tämän tyyppisiä juttuja pitäisi miettiä. Oikeasti miettiä, miten saamme varmistettua, että Suomessa on talouskasvua tai ylipäätään taloudellista toimintaa.”
Kieliin voisi panostaa laajemminkin. Englantiahan Suomessa jo osaavat melkein kaikki, joten siitä voisi tehdä virallisen kielen. Ja lisäksi kiinasta.
”Pitäisi uskaltaa tehdä tällaisia asioita. Että vain päätetään, että suomen ja ruotsin lisäksi meillä on englanti ja kiina virallisina kielinä.”
”Ei se tarkoittaisi, että kaikki virkamiehet puhuisivat kiinaa tai englantia, mutta ainakin, että voi asioida englanniksi tai kiinaksi. Se olisi aivan kreisin iso etu.”
Etu houkuttelisi kiinalaisia ja muita ulkomaisia yrityksiä esimerkiksi perustamaan toimipaikkoja Suomeen. Samalla helpotettaisiin suomalaisten pääsyä ulkomaiden markkinoille. Etenkin Kiinan.
Omaan kiinan opiskeluunsa Vesterbacka sai idean, kun Pekingin normaaliyliopiston rehtori väitti hänelle, että kiinaa voi oppia puhumaan sujuvasti kahdeksassa viikossa. Vesterbacka päätti ottaa haasteen vastaan.
Kahdeksannen opiskeluviikkonsa loppupuolella Vesterbacka ei puhu kiinaa kovin sujuvasti, mutta puhuu kuitenkin jonkin verran. Saavutus on hyvä siihen nähden, että vielä kesäkuun alussa hän ei osannut kieltä lainkaan.
”Nämä kahdeksan viikkoa ovat olleet aika intensiivisiä. Eihän tämä vaikea kieli ole. Mutta niitä merkkejä on niin kreisi määrä, ja kaikki on uutta. Sanoja tai merkkejä ei tunne.”
Kiinaksi on melko helppo opetella puhumaan yksinkertaisia lauseita. Aivan oma lukunsa on opetella myös lukemaan. Kymmenistätuhansista kirjoitusmerkeistä suuri osa on kuitenkin onneksi harvinaisia. Tavallisen kiinalaisen oletetaan osaavan yhdeksän vuoden oppivelvollisuuden jälkeen noin 3 500 merkkiä.
Ilmeisesti Vesterbackan kiinan opinnot eivät jää tähän.
”Pitää jaksaa jatkaa. Jos oppisin kymmenen merkkiä päivässä, se olisi noin kolmetuhatta vuodessa.”
Mikko Paakkanen
Peter Vesterbacka opiskelee kiinan kieltä Pekingin normaalilyseon luokassa. Opettaja Wang Xue havainnollistaa käsimerkein sanojen sävelkorkeuksia.- http://www.hs.fi/talous/a1473655432672
