mustasukkainen
Mietin tätä asiaa aina välillä ja sitten se alkaa vaivata. Jos annan olla enkä jää pohtimaan niin saan oltua, mutta jos yhtään enempää uhraan tälle niin se alkaa vaivaamaan.
Eli olemme miehen kanssa seurustelleet vajaa 1,5vuotta. Asumme yhdessä. Olen aivan äärettömän onnellinen enkä voisi kuvitella rakastavani ketään enempää. Enkä yhtään epäile etteikö miehen tunteet olisi samat. Hän on se puuttuva palanen mikä mun elämästä on uupunut ja tahdon antaa tälle suhteelle ihan kaikkeni, jotta saamme olla yhdessä onnellisina.
Mutta koska ei olla mitään teinejä niin molemmilla on menneisyytensä. Mies joutuu työnsä takia olemaan tekemisissä entisen naisystävänsä kanssa, jonka kanssa hänellä on ollut lyhyt suhde muutama vuosi sitten. Opettelin suhteemme alussa hyväksymään sen, että mies väkisinkin näkee tätä naista ja on häneen yhteydessä. Alussa tosin pitivät tiivimpääkin yhteyttä ja juttelivat enemmänkin ystävinä eikä mitään työjuttuja siis. Siitä kävimme pitkät keskustelut moneen otteeseen,kun olin seota välillä mustasukkaisuudesta. Mutta olen pakottanut itseni hyväksymään sen, että mies joutuu olemaan tekemisissä hänen kanssa.
Enkä missään nimessä yhtään epäile, että mies edes tahtoisi virittää tähän naiseen mitään. Siitä ei ole kyse. Mutta mustasukkainen olen, vaikka tiedän ettei mitään heidän välillään tapahdu.
Mutta miehellä on tapana puhua tästä naisesta tyyliin "soitin tänään taas prinsessalle" tai joskus vastaa hänelle puhelimeen minun kuullen "no mitä kulta" tai sitten käyttää naisesta lempinimeä (tyyliin Mari = Marjuska).
Mies verhoaa sen vitsailuun ja siihen, että "no kaikki sitä sanoo prinsessaksi siellä".
Ylireagoinko siis? Kun en halua mitään kärhämää tästä enkä halua olla mikään pikkumainen ämmä, joka valittaa ja hallitsee ja puuttuu kaikkeen. Mutta silti... minä vain loukkaannun, kun kuulen miehen vastaavan puhelimeen että "no hei kulta" ja vaikka samalla virnuilee minulle odottaen reaktiotani ja antaen ymmärtää, että kyseessä on vitsi.
Olen yrittänyt sanoa, että ei hänkään varmaan tykkäisi, jos minä "kullittelisin" tai "muruttelisin" jotain toista miestä tai etenkin jotain miestä, jota olen joskus rakastanut.
Niin, että kommentoikaa nyt te muut, että olenko vain sekopää ja ärsyttävä ja hallitseva mustasukkainen ämmä vai onko tästä edes rahtunen oikeutettua loukkaantumista.
Ja edelleen korostan, että en siis epäile miestä mistään uskottomuudesta tai edes siitä, että ajattelisi tätä naista siinä mielessä enää. Minä tiedän ja tunnen sen, että mies rakastaa minua ja vain minua. Eli ei tarvi haukkua miksikään pettäjämulkuksi nyt tässä ketjussa sitten ketään.
Eli olemme miehen kanssa seurustelleet vajaa 1,5vuotta. Asumme yhdessä. Olen aivan äärettömän onnellinen enkä voisi kuvitella rakastavani ketään enempää. Enkä yhtään epäile etteikö miehen tunteet olisi samat. Hän on se puuttuva palanen mikä mun elämästä on uupunut ja tahdon antaa tälle suhteelle ihan kaikkeni, jotta saamme olla yhdessä onnellisina.
Mutta koska ei olla mitään teinejä niin molemmilla on menneisyytensä. Mies joutuu työnsä takia olemaan tekemisissä entisen naisystävänsä kanssa, jonka kanssa hänellä on ollut lyhyt suhde muutama vuosi sitten. Opettelin suhteemme alussa hyväksymään sen, että mies väkisinkin näkee tätä naista ja on häneen yhteydessä. Alussa tosin pitivät tiivimpääkin yhteyttä ja juttelivat enemmänkin ystävinä eikä mitään työjuttuja siis. Siitä kävimme pitkät keskustelut moneen otteeseen,kun olin seota välillä mustasukkaisuudesta. Mutta olen pakottanut itseni hyväksymään sen, että mies joutuu olemaan tekemisissä hänen kanssa.
Enkä missään nimessä yhtään epäile, että mies edes tahtoisi virittää tähän naiseen mitään. Siitä ei ole kyse. Mutta mustasukkainen olen, vaikka tiedän ettei mitään heidän välillään tapahdu.
Mutta miehellä on tapana puhua tästä naisesta tyyliin "soitin tänään taas prinsessalle" tai joskus vastaa hänelle puhelimeen minun kuullen "no mitä kulta" tai sitten käyttää naisesta lempinimeä (tyyliin Mari = Marjuska).
Mies verhoaa sen vitsailuun ja siihen, että "no kaikki sitä sanoo prinsessaksi siellä".
Ylireagoinko siis? Kun en halua mitään kärhämää tästä enkä halua olla mikään pikkumainen ämmä, joka valittaa ja hallitsee ja puuttuu kaikkeen. Mutta silti... minä vain loukkaannun, kun kuulen miehen vastaavan puhelimeen että "no hei kulta" ja vaikka samalla virnuilee minulle odottaen reaktiotani ja antaen ymmärtää, että kyseessä on vitsi.
Olen yrittänyt sanoa, että ei hänkään varmaan tykkäisi, jos minä "kullittelisin" tai "muruttelisin" jotain toista miestä tai etenkin jotain miestä, jota olen joskus rakastanut.
Niin, että kommentoikaa nyt te muut, että olenko vain sekopää ja ärsyttävä ja hallitseva mustasukkainen ämmä vai onko tästä edes rahtunen oikeutettua loukkaantumista.
Ja edelleen korostan, että en siis epäile miestä mistään uskottomuudesta tai edes siitä, että ajattelisi tätä naista siinä mielessä enää. Minä tiedän ja tunnen sen, että mies rakastaa minua ja vain minua. Eli ei tarvi haukkua miksikään pettäjämulkuksi nyt tässä ketjussa sitten ketään.
