Sinkkuna kauan... ahdistaa. Mikä vikana?

Olen 30 vee ja olen ollut sinkkuna kohta 7 vuotta! Näihin seitsemään vuoteen mahtuu vain yksi lyhyt tapailu, ja se loppui niin että hän katkaisi vain yhteyden eli ei mitään selitystä. Jälkeenpäin kuulin että hän oli noin viikon kuluttua hiljaisuuden alkamisesta jo parisuhteessa.

Kaikki sukulaiset on jo lakannut kyselemästä parisuhdeasioista. Niin rasittavaa kun se olikin silloin ku kyselivät, mutta tuntuu myös inhottavalta se ettei kukaan enään kysele.

En ihastu mitenkään helposti. Ehkä elämäni aikana olen ihastunut kolme kertaa.
Ja sitten kun tapaan mielenkiintoisen ihmisen, niin en kehtaa ilmaista kiinnostustani. Miksi kukaan minusta kiinnostuisi? tekisin itseni vain naurunalaiseksi. Kyllä se toinen tekee aloitteen, jos on kiinnostunut.

 

Imaise kuitenkin sen verran kiinnostusta katseella ja hymyllä, että mies uskaltaa tulla juttusille. Kannattaa myös käydä tapahtumissa, kuten konserteissa, festareilla jne.

 

Ja sitten kun tapaan mielenkiintoisen ihmisen, niin en kehtaa ilmaista kiinnostustani. Miksi kukaan minusta kiinnostuisi? tekisin itseni vain naurunalaiseksi. Kyllä se toinen tekee aloitteen, jos on kiinnostunut.

Jos et uskalla osoittaa kinnostusta tai tunteitasi toista ihmistä kohtaan, miksi odotat kuitenkin samaa häneltä. Ongelmasi on se, että istut norsunluutornissa ja odottelet prinssiä/prinsessaa joka ei koskaan tule sinua noutamaan. Sieltä etäältä tornin juurelta et näytä kovin kiinnostavalta.

Jos naurun alaiseksi joutumisen uhka on sinulle suurempi pelko kuin yksinäisyys, olet loppuelämäsi todennäköisesti yksin.

 

Imaise kuitenkin sen verran kiinnostusta katseella ja hymyllä, että mies uskaltaa tulla juttusille. Kannattaa myös käydä tapahtumissa, kuten konserteissa, festareilla jne.

No näin juuri viimeksi toimin flirttailtiin, mies tuli juttusille ja pyysi yllätyksekseni fb-kaverikseen (mitä ilmeisemmin oli vähän vaivaa joutunut näkemään että löysi minut, sillä tiesi vain etunimen ja missä asun), mutta harmikseni mies paljastuikin kuitenkin varatuksi. Joten se siitä.

Festareilla ja konserteissa kyllä käyn. Joskus.

 

Jos et uskalla osoittaa kinnostusta tai tunteitasi toista ihmistä kohtaan, miksi odotat kuitenkin samaa häneltä. Ongelmasi on se, että istut norsunluutornissa ja odottelet prinssiä/prinsessaa joka ei koskaan tule sinua noutamaan. Sieltä etäältä tornin juurelta et näytä kovin kiinnostavalta.

Jos naurun alaiseksi joutumisen uhka on sinulle suurempi pelko kuin yksinäisyys, olet loppuelämäsi todennäköisesti yksin.

No hyvin todennäköisesti tulen olemaan yksin lopunelämäni. Niin olen aina ollut. Minut on jätetty peruskoulun aikana ulkopuolelle kaikesta, ei fyysistä kiusaamista mutta nimittelyä ja syrjimistä. Luulen että jonkinasteinen epävarmuus ja pelko torjutuksi tulemisesta juurtavat juurensa lapsuudesta.

Tunteista kyllä uskallan puhua, mutta en halua olla se aloitteen tekijä. Odotan että aloite tulee vastapuolelta. Ja sitten on myös se että kun ei sitä tiedä kuka on varattu ja kuka ei...

 

http://eurosinkut.net/

 

No hyvin todennäköisesti tulen olemaan yksin lopunelämäni. Niin olen aina ollut. Minut on jätetty peruskoulun aikana ulkopuolelle kaikesta, ei fyysistä kiusaamista mutta nimittelyä ja syrjimistä. Luulen että jonkinasteinen epävarmuus ja pelko torjutuksi tulemisesta juurtavat juurensa lapsuudesta.

Tunteista kyllä uskallan puhua, mutta en halua olla se aloitteen tekijä. Odotan että aloite tulee vastapuolelta. Ja sitten on myös se että kun ei sitä tiedä kuka on varattu ja kuka ei...

Rakkaus on hulluutta (oikeasti). Rakastuaksesi sinun pitää tulla hieman hulluksi, eli sinun pitää antaa palaa, älä mieti liikaa, vaan mene ne primitiiviset tunteet edellä ja kohtaa ihmiset. Sen verran käytä järkeäsi, että opettelet tunnistamaan sellaiset miehet, jotka olisivat hyviä kumppaneita pidempään suhteeseen. Esimerkiksi naista valittaessa yksi hyvä merkki voi olla se, että nainen lukee Harlequineja hakeakseen romantiikkaa arkeensa. Opettele tällaiset merkit ja mene "näytille" sinne, missä niitä kivoja miehiä on.

 

Kumppanin löytäminen ei ole helppoa. Etenkään jos ei viihdy ravintoloissa ja/tai ole heti halukas seksiin. Olen pian 37v nainen, jolle seksi ei menneisyyteni takia ole pikku juttu. Haluaisin tutustua ihmiseen ensin hyvin ja rauhassa, sitten vasta jakaa itseni kaikin osin toiselle. Samoin ajattelevaa kumppania on vaikea löytää.

 

Kumppanin löytäminen ei ole helppoa. Etenkään jos ei viihdy ravintoloissa ja/tai ole heti halukas seksiin. Olen pian 37v nainen, jolle seksi ei menneisyyteni takia ole pikku juttu. Haluaisin tutustua ihmiseen ensin hyvin ja rauhassa, sitten vasta jakaa itseni kaikin osin toiselle. Samoin ajattelevaa kumppania on vaikea löytää.

Varmasti on tässä pornoistuneessa yhteiskunnassa. Mutta on väärin olettaa, etteikö kaltaisiasi olisi jossain. Baareistakin saatat löytää "kovista esittävän" pehmis-miehen, miksei myös netistäkin.

Olennaista minun mielestäni on arvioida ihmisen kehityskelpoisuutta: mikäli aluksi ei oikein naksahda kaikki asiat kohdalleen, voiko henkilö kehittyä? Nimittäin, suhteen aikana on pystyttävä kehittymään, koska elämäntilanteet vaativat (lapsen syntymä, ikääntyminen, ura jne). Eli jos mies vonkaa aluksi heti seksiä, voit sanoa, että vain sitten jos kykenee sitoutumaan sinuun kolmeksi kuukaudeksi tms. Eli voihan olla, että miehellä on vain huono tapa, jonka hän on valmis korjaamaan sinun vuoksesi.

 

Varmasti on tässä pornoistuneessa yhteiskunnassa. Mutta on väärin olettaa, etteikö kaltaisiasi olisi jossain. Baareistakin saatat löytää "kovista esittävän" pehmis-miehen, miksei myös netistäkin.

Olennaista minun mielestäni on arvioida ihmisen kehityskelpoisuutta: mikäli aluksi ei oikein naksahda kaikki asiat kohdalleen, voiko henkilö kehittyä? Nimittäin, suhteen aikana on pystyttävä kehittymään, koska elämäntilanteet vaativat (lapsen syntymä, ikääntyminen, ura jne). Eli jos mies vonkaa aluksi heti seksiä, voit sanoa, että vain sitten jos kykenee sitoutumaan sinuun kolmeksi kuukaudeksi tms. Eli voihan olla, että miehellä on vain huono tapa, jonka hän on valmis korjaamaan sinun vuoksesi.

 

En ymmärrä "seksi edellä kulkevia" suhteita. Arvostan ihmisissä sitä, mitä on sydämessä kuin jalkovälissä. Näen parisuhteen ensisijaisesti elämän jakamisena kuin seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisenä. Lisäksi on huomioitava kumppanin menneisyys: esim. Jos häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai hänet on raiskattu.

 

En ymmärrä "seksi edellä kulkevia" suhteita. Arvostan ihmisissä sitä, mitä on sydämessä kuin jalkovälissä. Näen parisuhteen ensisijaisesti elämän jakamisena kuin seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisenä. Lisäksi on huomioitava kumppanin menneisyys: esim. Jos häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai hänet on raiskattu.

Mikäli katsot ympärillesi, niin joka paikassa on pornoa ja seksiä. Mikäli ajattelet nuorta, joka kasvaa Redtubesta saaduilla opeilla, niin ei ole ihme, jos kuvitellaan parisuhteen olevan yhtä pornoa! Taustalla vielä nuoren voimakas tahto lisääntyä l. hormonaaliset toiminnot.

 

Aha... olen ilmeisesti pinttynyt täti-ihminen, kun nyt vasta ekaa kertaa kuulin sanan redtube. Sen verran utelias olin, että googletin. No, pitemmälle ei sitten enää kiinnostus riittänytkään.

 

Kyllä, maailma on seksin kyllästämä ja nuorien kuva vääristyy. Paineet kasvaa ja massan mukana menee aikuisetkin. Kaiken tämän keskellä on vaikea olla oma itsensä ja löytää toinen, joka on samaa maata. "37v."

 

Niin, moni muu nainen saa kyllä seksiä, mutta "ei löydä" sitä oikeaa...

 

Oiskohan terapia mitään, jos yksinolo kerran ahdistaa...

 

Sinkut "Ääh voin tehdä ihan mitä haluan, milloin haluan ja kenen kanssa haluan, joten käytän aikani katsomalla ällöromanttisia elokuvia ja tuskailen sitä, mitä minulla ei ole."

Sä oot nuori. Vähän mielikuvitusta ja sä voisit elää parhaillaan sun elämäs parasta aikaa. Ei kannata heittää sitä hukkaan parisuhteeseen eikä varsinkaan sen märehtemiseen ettei oo parisuhdetta.

 

En ole AP, mutta olin samanlaisessa tilanteessa kuin AP vuosikausia. Suurimman osan elämästäni olen käyttänyt yrittämällä keksiä ajanvietettä siihen asti, että pääsen parisuhteeseen ja saan lapsia. Kolmenkympin puolivälissä oli maapallo kierretty, ratsastettu Islannissa, sukellettu Australian valliriutalla, kiivetty Kiinanmuurille, kokeiltu ammattilaismuusikon elämää, asuttu ulkomailla, hankittu koulutus ja kovapalkkainen siisti sisätyö, maksettu asuntolaina, tehty vapaa-ehtoistyötä lasten parissa, jne. Miestä ei edelleen ole, eikä perhettä -- miehet eivät vain ole minusta kiinnostuneet. Muutama lyhyt suhde on koettu, seksikin on toiminut, ja sitten mies vain ykskaks ilmoittaa, etten ole hänelle se oikea, ja katoaa. Yhdellekään miehelle en ole koskaan elämässäni antanut pakkeja.

No, nyt kun seuraavaksi täytän 40, päätin perustaa perheen yksin. Jos miehet eivät ole kiinnostuneet meistä tavallisista suomalaisista naisista, en mahda sille yhtään mitään. Ja toisaalta, aika moni nainen joutuu kasvattamaan lapsen joka tapauksessa yksin, oli parisuhteessa tai ei. Miehet kun usein kokevat tehtäväkseen käydä töissä ja tuoda leipä perheelle, ja siihen puoleen en apua tarvitse, kun omakin palkkani elättää jo koko perheen.

Sanoisinkin nyt suoraan AP:lle, että unohda miehet, ja perusta perhe itse. Miehiä ei vain ole riittävästi meille kaikille, etenkään pääkaupunkiseudulla, ja ne vähät miehet, mitä täällä ovat, kuorivat kermat päältä, ja loput naiset joutuvat jäämään yksin.

 

Yksi hyvä keino löytää potentiaalisia kumppaneita on aloittaa joku harrastus. Ei mitään kansanopiston virkkauskurssia, vaan joku, missä todennäköisesti on enemmän miehiä. Riippuen, mistä olet kiinnostunut, niin mene esim. auton korjaus-, sorvaus- suunnistus-, sähly, lentopallo-, purjehdus- tmv kurssille.
Tutustuminen on harrastuksen parissa helpompaa ja voi rauhassa edetä kaveripohjalta, ja katsoa, syntyykö siitä jotain enemmän.
Tuossa ei voi hävitä. Parhaassa tapauksessa löytää miehen, huonoimmassakin oppii jotain uutta ja löytää uutta sisältöä elämäänsä.

 

Jep, etenkin esim. autonkorjauskurssi ja muut ns. miestenhommien opettelukurssit ovat hyödyllisiä, koska sitten kun sitä miestä ei edelleenkään löydy, osaa sitten hoitaa ihan kaikki hommat itse, eikä jää pulaan.

 

En ole AP, mutta olin samanlaisessa tilanteessa kuin AP vuosikausia. Suurimman osan elämästäni olen käyttänyt yrittämällä keksiä ajanvietettä siihen asti, että pääsen parisuhteeseen ja saan lapsia. Kolmenkympin puolivälissä oli maapallo kierretty, ratsastettu Islannissa, sukellettu Australian valliriutalla, kiivetty Kiinanmuurille, kokeiltu ammattilaismuusikon elämää, asuttu ulkomailla, hankittu koulutus ja kovapalkkainen siisti sisätyö, maksettu asuntolaina, tehty vapaa-ehtoistyötä lasten parissa, jne. Miestä ei edelleen ole, eikä perhettä -- miehet eivät vain ole minusta kiinnostuneet. Muutama lyhyt suhde on koettu, seksikin on toiminut, ja sitten mies vain ykskaks ilmoittaa, etten ole hänelle se oikea, ja katoaa. Yhdellekään miehelle en ole koskaan elämässäni antanut pakkeja.

No, nyt kun seuraavaksi täytän 40, päätin perustaa perheen yksin. Jos miehet eivät ole kiinnostuneet meistä tavallisista suomalaisista naisista, en mahda sille yhtään mitään. Ja toisaalta, aika moni nainen joutuu kasvattamaan lapsen joka tapauksessa yksin, oli parisuhteessa tai ei. Miehet kun usein kokevat tehtäväkseen käydä töissä ja tuoda leipä perheelle, ja siihen puoleen en apua tarvitse, kun omakin palkkani elättää jo koko perheen.

Sanoisinkin nyt suoraan AP:lle, että unohda miehet, ja perusta perhe itse. Miehiä ei vain ole riittävästi meille kaikille, etenkään pääkaupunkiseudulla, ja ne vähät miehet, mitä täällä ovat, kuorivat kermat päältä, ja loput naiset joutuvat jäämään yksin.

Kiitos viestistä. Kuulosta aivan mahtavalta seikkailulta sun elämä.
Minulla on tilanne vähän eri, minulla on lapsi jo. Mutta ehkä koen tuon kaiken seikkailun sit kun lapsi on kasvanut isoksi, eli voi kenties olla että lähden tutkimaan maailmaa sitten nelikymppisenä
Olen kyllä tyytyväinen elämääni, mutta tuntuu kuitenkin että jotain puuttuu.. se mies Jossain vaiheessa ajattelin ettei kukaan mies kiinnostu sen vuoksi että minulla on jo lapsi.. okei voi olla että tämä pitää osittain kutinsa, mutta kun miettii muita sinkkuäitejä niin ei niillä oo mitään ongelmia ollut löytää uutta parisuhdetta.