Sosiaalista työtä tekevä! Tukeeko sosiaalisuuskiintiö töissä täyteen?

Oma työni on jatkuvaa ja välitöntä toisten ihmisten tarpeisiin vastaamista.
Tykkään työstäni paljon, mutta työpäivän jälkeen en usein haluaisi nähdä enää yhtään ihmistä enkä puhua kenellekään. Jotenkin se rupattelukiintiö on ihan täynnä. Ennen tein töitä joissa toisia ihmisiä näki vain tauolla. Töiden jälkeen sitä oli täynnä virtaa pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin ja mitä enemmän ympärillä oli porukkaa, sen parempi. Mietin aina välistä, että siinä työssä oli omat hyvät puolensa ja ehkä sovin siihen paremmin. Nythän on vähän hullu tilanne, että se sosiaalinen energia menee tuntemattomille ihmisille, ei niitä jotka on omassa elämssä tärkeimpiä.
Mites muilla?

 

Mulla sama. Työpäivän jälkeen en meinaa illalla jaksaa edes myyjää tervehtiä kauppakäynnilläni. Kotona ylimääräiset/kovat äänet rasittavat.

 

Olen vapaa ajallani epäsosiaalinen Töissä ollessani kiintiöni tulee täyteen. Olen hyväksynyt tilanteeni ja puhunut siitä ääneen.

 

Kyllä, töissä on jatkuvaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, en ole lainkaan sen luontoinen että jaksaisin tai edes kiinnostaisi .. töistä kun pääsen niin en jaksa ketään. Joskus kotiin tullessa toivon, ettei olisi ketään kotona ja saisi olla rauhassa. Tietenkin rakkaat lapset on täällä, mikä on ihanaa mutta en jaksa ainakaan heti mitään keskusteluja käydä.

 

Joo ihan tuttua. Ei tee mieli jaaritella turhia tai kuunnella turhaa läpätystä. Hiljaisuus ois hyvä. Lasten jutut nyt jaksaa mutta ei oikein aikuisia. Ainakaan heti töiden jälkeen.

 

Useimpina päivinä kyllä, mutta ei joka päivä.

 

Mulla oli sama. Opiskelin sitten ammatin, jossa ihmisten tapaaminen ja auttaminen ei ole lyhytaikaisia ja pinnallisia tapaamisia vaan ihmisen syvennytään kunnolla. Tällöin jaksoin taas vapaa-ajalla olla sosiaalinen. Myös yksinäistä työtä tehdessä, jossa ei auteta ja tavata ihmisiä, jaksoi vapaa-ajalla olla sosiaalinen. Eli jos asia häiritsee niin onko sinulla mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa, työnkuvaa tai jopa ammattia, joka ei veisi kaikkia mehuja. Minustakin tuntui väärältä, että läheisille ja ystäville ei jaksanut olla enää sosiaalinen, kun energia meni tuntemattomien ihmisten miellyttämiseen.