Suolessa tukos?

Onko jollain ollut tai jonkun tutulla? Miten hoidettiin ja miten parani?

Mun yhdellä sukulaisella on nyt vissiin ja on sairaalaassa mutta pahenee vaan eikä ne mitään edes siellä tee asialle muutakun jotain ulostuslääkettä antanu joka ei sekään auta. On kuulemma hirveen kipee.

 

ja on siis ollu jo jonki aikaa sairaalassa

 

ystävän äiti kuoli suolitukokseen. leikattiin vasta siinä vaiheessa kun olit tullut koliota sulistoon.

 

ei tukokseen saa antaa ulostuslääkettä, suoli voi puhjeta!!! hoitona on nenämahaletku joka on auki ja siitä tulee mahanesteet ulos jotta paine vähenee ja ravinnotta olo. tarvittaessa leikkaus

Suolitukos eli ileus

Äkillisesti alkaneen vatsakivun vuoksi sairaalaan hakeutuneista aikuispotilaista 5-15 %:lla kivun syynä on suolitukos. Se on yleisempi iäkkäämmillä, sukupuolieroa ei ole. Noin puolet suolitukospotilaista joudutaan hoitamaan leikkauksella akuutissa vaiheessa.
Suolitukostyypit

Suolitukokset jaotellaan eri tyyppeihin sijainnin, vaikeusasteen, syntymekanismin ja suolen verenkiertotilan perusteella ja tällä jaottelulla on olennainen merkitys jatkotutkimusten ja hoidon suunnittelussa.

Mekaanisella suolitukoksella tarkoitetaan tilannetta, jossa suolensisällön etenemisen estää tautiprosessin tai suolensisällön aiheuttama este. Tällainen tukos voi olla täydellinen tai osittainen, jolloin osa suolensisällöstä pääsee valumaan tukoskohdan ohi, vaikka itse tukos ei laukeakaan. Strangulaatiossa mekaaniseen suolitukokseen liittyy suolenosan verenkierron tukkeutuminen.

Mikäli suolensisällön eteneminen johtuu puuttuvasta peristaltiikasta, on kyseessä suolilama eli paralyyttinen ileus. Paksusuolen huomattavaa laajentumista ilman mekaanista estettä kutsutaan pseudo-obstruktioksi (Ogilvien syndrooma).
Etiologia

Yleisin (noin 60 %) aikuisväestön ohutsuolitukoksen syy länsimaissa on vatsaontelon kiinnikemuodostus. Tavallisesti kiinnikkeet ovat seurausta aiemmista vatsaontelon leikkauksista, mutta niitä voi myös syntyä konservatiivisesti hoidettujen tulehdusten tai vatsavammojen seurauksena. Vatsaontelon kiinnikkeiden katsotaan syntyvän paikallisen iskemian, vierasesineen tai tulehdusreaktion seurauksena siten, että hennot fysiologiset fibriinikertymät eivät liukenekaan itsestään, vaan vaskularisoituvat ja fibrotisoituvat jääden pysyviksi. Kiinnikkeet voivat esiintyä laajoina suolenmutkat toisiinsa liimaavina pintoina tai yksittäisinä, nauhamaisina säikeinä. Jälkimmäinen tyyppi altistaa erityisesti strangulaatiolle, missä suolenosa luiskahtaa nauhamaisen kiinnikkeen muodostamaan aukkoon ja jää suolen turvotessa ja täyttyessä kiinni. Yleisimpiä kiinniketukoksille altistavia leikkauksia ovat appendikektomia, gynekologiset leikkaukset, muu alavatsakirurgia sekä aiempi suolitukosleikkaus.

Kureutuneet tyrät olivat vielä 1960-luvulla yleisin suolitukoksen syy, mutta vatsanpeitteiden tyrien aktiivinen, elektiivinen leikkaushoito on vähentänyt tyrien osuutta. Tavallisimpia vatsanpeitteiden tyriä ovat nivusalueen (nivustyrä, reisityrä), navan seudun sekä aiempien leikkausviiltojen tyrät. Suolitukos syntyy, kun suolen osa työntyy tyräpussiin eikä reponoidu spontaanisti tai manipuloimalla. Mikäli kureutunut elin ei ole suolta vaan esimerkiksi vatsapaitaa, tai mikäli vain pieni, osan suolen ympärysmitasta käsittävä suolenseinämän osa on kureutuneena, ei kivuliaaseen pullistumaan liity suolitukoksen kliinistä kuvaa. Aiemmat vatsaontelon leikkaukset saattavat luoda sisäisiä tyräportteja, joihin suolilenkki voi myös luiskahtaa ja kureutua.

Suoliston tulehdukselliset tilat, kuten divertikuliitti, Crohnin tauti (ohut- tai paskusuolen alueella), lantion alueen sädehoito sekä iskemia voivat aiheuttaa paksu- tai peräsuolen seinämän strikturoitumista, joka tulee esiin osittaisena paksusuolitukoksena. Suolen hidas strikturoituminen aiheuttaa relatiivista okkluusiota, vetovaikeutta ja proksimaalisemman suolenosan venyttymistä. Potilas voi kuitenkin joutua päivystysleikkaukseen akuutin suolitukoksen oirein, jolloin tauti ilmenee vasta leikkauksessa.

Paksusuolitukoksista jopa 80 % on kasvainten aiheuttamia. Tukkivan kolorektaalikarsinooman lisäksi myös virtsateiden ja gynekologisten kasvainten tai lantion alueen sarkoomien leviäminen pikkulantiossa voi aiheuttaa peräsuolen tukoksen. Ohutsuolen kasvaimet ovat harvinaisia, mutta voivat aiheuttaa suolitukoksen tukkimalla suolen tai toimimalla intussuskeption kärkenä, jolloin osa suolistosta tuppeutuu itsensä sisään. Syynä voi myös olla vatsaontelon karsinoosi, jossa vatsaontelon pinnoille levinnyt kasvainkudos tukkii, ahtauttaa ja liimaa toisiinsa suolenosia.

Volvulus eli liikkuvan suolenosan kiertyminen suoliliepeensä varassa aiheuttaa paitsi mekaanisen suolitukoksen, myös usein kiertyneen suolenosan verenkiertovajauksen suoliliepeen suonien tukkeutuessa. Tavallisimmin kyseessä on sigma- tai keekumvolvulus.

Pakkautunut suolensisältö tai ruokamassa voi olla syynä ohutsuolitukokseen ja esiintyä sekä leikatussa että leikkaamattomassa vatsassa. Jälkimmäisessä tapauksessa tukoskohta sijaitsee useimmiten ileumin loppuosassa ja yleisimpiä pakkautuneen ruokasulan aineksia ovat pähkinät, runsaskuituiset vihannekset ja hedelmät. Niellyt vierasesineet tai kolekystoduodenaalifistelin kautta suolistoon päässyt kookas sappikivi voivat aiheuttaa samanlaisen taudinkuvan.
Patofysiologia

Mekaanisessa suolitukoksessa tukoskohdan oraalipuolelle kertynyt ilma ja suolensisältö aiheuttavat suolensisäisen ja edelleen suolenseinämään kohdistuvan paineen voimakkaan nousuun, joka imunestekierron häiriintymisen ja suolen seinämän turvotuksen edetessä voi johtaa myös laskimoiden ja valtimoiden tukkeutumiseen aiheuttaen lopulta suolenosan seinämän kuolion ja perforaation. Tämä prosessi etenee nopeasti jos kyseessä on strangulaatio, jossa myös suoliliepeen syöttävät suonet tukkeutuvat varhain. Jo suolitukoksen alkuvaiheessa ödemaattisen suolenseinämän läpi tihkuu vatsaonteloon nestettä ja mahdollisesti tapahtuu myös bakteerien läpipääsyä eli translokaatiota, etenkin jos suolen serosa on alkanut repeillä. Tämä on yleistä erityisesti keekumissa paksusuolitukospotilailla, jos ileokekaaliläppä (valvula Bauchini) on tiivis eikä päästä paksusuolieritettä purkautumaan ohutsuoleen.

Nesteen kertyminen suolistoon sekä suolitukokseen liittyvä oksentelu voivat johtaa merkittävään elimistön kuivumiseen ja elektrolyyttitasapainon häiriöihin, jotka johtavat virtsantulon heikkenemiseen, happo-emästasapainon häiriöihin ja jopa hemodynaamisiin ongelmiin.
Oireet, tutkiminen ja alkuvaiheen hoito

Mekaanisen suolitukoksen tyypillisiä oireita ovat aaltomainen, kohtauksittain jopa muutaman minuutin välein tuleva, keskellä vatsaa tuntuva vatsakipu, vatsan turvotus ja suolen toimimattomuus sekä oksentelu. Nopeasti alkanut oksentelu, joka helpottaa kipua sekä vähäinen vatsan turvotus viittaavat ohutsuolen alkuosan tukokseen, kun taas voimakas vatsan turvotus ja myöhään tuleva oksentelu viittaavat distaalisempaan tukokseen. Tukoksen jatkuessa oksennus muuttuu tyypillisesti ulostemaisemmaksi eli fekaaliseksi. Jos kohtauksittainen kipu muuttuu voimakkaaksi, jatkuvaksi kivuksi, se saattaa olla merkki kehittyvästä strangulaatiosta. Suolitukokseen liittyvä nestetasapainohäiriö ilmenee potilaan voipumuksena, virtsan tummumisena ja sen määrän vähenemisenä, sekä verenpaineen laskuna ja pulssin kiihtymisenä.

Esitiedoissa tulee erityisesti kiinnittää huomiota aiempiin vatsan alueen leikkauksiin, sairaalahoitoihin ja lääkitykseen. Nykytilan arvioinnissa olennaista on kipuanalyysi sekä muiden oireiden tarkka selvittäminen. Annettu voimakas kipulääke saattaa vaikeuttaa kivun voimakkuuden arviointia. Tästä johtuen kivun lääkitsemistä on tarkoin harkittava, kunnes diagnoosi tai hoitolinja on selvillä. Kliinisessä tutkimuksessa peritoniittiin viittaava yleistynyt vatsapeitteiden aristus ja lihassuoja tulee ensin sulkea pois. Mahdollisten tyräporttien tutkiminen on aina tärkeätä. Vatsan auskultaatio paljastaa mekaanisen tukoksen tyyppilöydöksen: kireät, metallisointiset tai lorahtavat suoliäänet sekä potilasta heilutettaessa kuuluvan loiskinnan. Suoliäänten puuttuminen loiskivassa vatsassa voi olla merkki joko primaarista suolilamasta tai pitkälle ehtineestä mekaanisesta tukoksesta, johon yleensä liittyy myös voimakas kipu, peritoneaaliärsytys ja yleisoireita.

Suolitukos on kliininen diagnoosi. Suolitukoksen sijainnin selvittelyssä on natiivivatsaröntgenkuva varsin luotettava. Laajentuneet ohutsuolenmutkat ja pysty- tai kylkikuvassa näkyvät nestevaakapinnat viittaavat suolitukokseen. Mikäli yhtään laajentunutta paksusuolimutkaa ei ole tunnistettavissa, kyse on ohutsuolen tai keekumin tukoksesta. Laaja keekum viittaa paksusuolitukokseen ja sigmavolvuluksen merkkinä nähdään usein oikealle ylös suuntautuva laaja sigmamutka.

Kun diagnoosi ja tukoksen sijainti on selvitetty, määräytyy jatkohoito näiden löydösten perusteella. Kaikille potilaille tulee kuitenkin asentaa nenämahaletku mahasuolikanavan yläosan dekomprimoimiseksi ja oksennusten sekä mahdollisen aspiraatiovaaran vähentämiseksi. Neste- ja elektrolyyttitasapainon hoidon edellyttämät laboratoriokokeet tulee ottaa varhain ja potilaan nesteytys aloittaa suonensisäisellä nesteen annolla. Jos virtsantulo on niukkaa, edellyttää sen ja nestehoidon vasteen seuraaminen virtsakatetrin laittoa ja tuntidiureesin mittaamista.

 

http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=%C3%84killinen_vatsakipu

 

no mäkin vähän mietin että mun järjellä ajatellen se tukos pitäs kyllä jotenkin poistaa sieltä.
tai en oo ihan varma että onko siellä joku uloste siis jämähtänyt jumiin jonnekin, mutta ei ole vissiinkään saanut käytyä "isolla hädällä" pitkään aikaan, ja on hirveät mahakivut jne mutta ei tuolla noi mahtavat lääkärit mitään tee. Ja olivat siis kuvanneet että jokin siellä on "tukkeena" , joku uloste ilmeisesti jossain kohtaa? ONko se silloin suolitukos vai mikä se on ?

 

osaisko joku tohon edelliseen viestiin vastata...

 

Kyllä ne lääkärit siellä ihan varmasti on ammattitaitoisia ja tekevät leikkauspäätöksen sitten kun näkevät sen tarpeelliseksi. Vatsanalueen (siis suolisto- ) leikkaukset on aina isoja ja toipuminen on hankalaa, siksi niitä mahoja ei lähetä leikkaamaan auki vain siksi, että omaiset ois hiljaa. Ja jos ulostetta ei tule, niin sillon se on alustavalla diagnoosilla suolitukos, oli sen aiheuttaja sitten mikä tahansa.

 

Vai oisko divertikkeli?

 

Kyllä ne lääkärit siellä ihan varmasti on ammattitaitoisia ja tekevät leikkauspäätöksen sitten kun näkevät sen tarpeelliseksi. Vatsanalueen (siis suolisto- ) leikkaukset on aina isoja ja toipuminen on hankalaa, siksi niitä mahoja ei lähetä leikkaamaan auki vain siksi, että omaiset ois hiljaa. Ja jos ulostetta ei tule, niin sillon se on alustavalla diagnoosilla suolitukos, oli sen aiheuttaja sitten mikä tahansa.

No mutta on kyllä kumma ettei mitään sit tehä asialle kuitenkaan.
Hoitajalle kun oli valitellut että satttuu niin hirveesti mahaan niin se oli vaan mutissut jotain et "emmä nyt tiiä mitä vois..."
Muutenki tän sairaalan lääkäreistä en nyt menis niin takuuseen.

 

Kyllä ne lääkärit siellä ihan varmasti on ammattitaitoisia ja tekevät leikkauspäätöksen sitten kun näkevät sen tarpeelliseksi. Vatsanalueen (siis suolisto- ) leikkaukset on aina isoja ja toipuminen on hankalaa, siksi niitä mahoja ei lähetä leikkaamaan auki vain siksi, että omaiset ois hiljaa. Ja jos ulostetta ei tule, niin sillon se on alustavalla diagnoosilla suolitukos, oli sen aiheuttaja sitten mikä tahansa.

No mutta on kyllä kumma ettei mitään sit tehä asialle kuitenkaan.
Hoitajalle kun oli valitellut että satttuu niin hirveesti mahaan niin se oli vaan mutissut jotain et "emmä nyt tiiä mitä vois..."
Muutenki tän sairaalan lääkäreistä en nyt menis niin takuuseen.

Niin, tottahan toki sulla ap on paljon laajempi osaaminen suosliston alueen sairauksista kuin sairaalalääkäreillä.

 

ja on siis ollu jo jonki aikaa sairaalassa

Mun pojalla oli 4vuotiina sulistotukos ja malrotaatio (suolisto oli kiertynyt ympäri). Aluksi oireili useampia viikkoja, vatsa turpos iltasin ja aina nukkumaan mennessä alkoi hetken päästä oksentelemaan. Oksennusta tuli paljon ja oli aivan kuin ripulisontaa ja myös haisi sille. Lastenklinikalla ravatiin ja vihoin ottivat osastolle ja laittoivat nenämahaletukun, pojan vointi parani. Päästiin kotiin parin pvän päästä ja taas alkoi oksentelu ja uudestaan sairaalaan. Kuvasivat vatsan uudestaan ja ei kuin leikkaukseen.
Leikkaus oli iso ja sairaalassa joutu olemaan 2 viikkoa. Eka viikko meni sängyssä maaten letkuissa ja pihoissa ja morfiinilaastasri selässä kipuja helpottamassa. Viikkoon ei saanut suun kautta mitään ravintoa.
Seuraavalla viikolla sit nesteitä ja ruokaa sai pikkuhiljaa ja katsoivat miten suoli alkaa vetää.
Pojalla tää tukos ja malrotaatio johtu ihan perussairaudesta. Hänellä oli syntyessään vatsapeitteet auki ja osa suolistosta ja maksasta oli vatsan ulkopuolella. Ekan kerran leikkasivat pari tuntia vanhana, pojalla oli miehen nyrkin kokoinen tyräpussi vatsan päällä 0,5vuotiaakas ennenkuin saivat suoliston mahtumaan vatsaonteloon. Vatsavaivat jatkuivat tosiaan sit tohon 4vuoden ikään saakka. Ton viimesimmän leikkauksen jälkeen maha olltu ok.

 

Kyllä ne lääkärit siellä ihan varmasti on ammattitaitoisia ja tekevät leikkauspäätöksen sitten kun näkevät sen tarpeelliseksi. Vatsanalueen (siis suolisto- ) leikkaukset on aina isoja ja toipuminen on hankalaa, siksi niitä mahoja ei lähetä leikkaamaan auki vain siksi, että omaiset ois hiljaa. Ja jos ulostetta ei tule, niin sillon se on alustavalla diagnoosilla suolitukos, oli sen aiheuttaja sitten mikä tahansa.

No mutta on kyllä kumma ettei mitään sit tehä asialle kuitenkaan.
Hoitajalle kun oli valitellut että satttuu niin hirveesti mahaan niin se oli vaan mutissut jotain et "emmä nyt tiiä mitä vois..."
Muutenki tän sairaalan lääkäreistä en nyt menis niin takuuseen.

Kyllä sille asialle varmasti jotain tehdään, vaikka sä et siitä mitään tiedäkään. Veriarvoja seuraillaan, varmasti jotain kuvantamistutkimuksiakin on tehty/tehdään, aamumiitingeissä varmasti puidaan tilannetta ja mietitään jatkoja, seurataan eritystä nml:n kautta ja ehkäpä vatsakin jotenkin toimii. Ja niin, usein käy niinkin että potilas ei ole leikkauskelpoinen, ts. leikkauksen riskit on huomattavasti suuremmat kuin odottelu, jolloin todellakin odotellaan muutama päivä että potilaan tilanne kestää ISON leikkauksen. Voihan sukulaisellas olla vaikka joku verenohennuslääke käytössä, silloin pitää saada ensin hyytymistekijät kuntoon ennenkuin leikkausta voi edes tehdä.

Suomessa ihan tasan tarkkaan kirurgit on ammattitaitoisia ja he tekevät aina kaikkensa potilaan etua ajatellen! Ihme juttu että "siviilit" aina kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin ne, jotka on saaneet monen vuoden koulutuksen asiaan.

 

no, kerran täällä yks hyvä tuttu meni lääkäriin omien mahakipujensa kanssa. Ei tehneet mitään. Pyysi päästä ultraan tms että ne kattois jos on sappikiviä. "ei sulla mitää sappikiviä oo" ne vaan hoki. "Oot niin nuori" .
No, tarpeeks kauan ku se sanoi haluavansa tarkistuttaa asian, niin lääkäri tympeesti tokas että "no laitetaan sit sulle aika ultraan ihan turhaan".
Ja sieltähän ne sappikivet löyty.

Itellänikään nuo kokemuikset eikä muíllakaan tän kaupungin lääkäreistä oo kovinkaan hyvät.

En tiiä onko osaamisesta vai viitsimisestä vai mistä on kiinni.

 

no, kerran täällä yks hyvä tuttu meni lääkäriin omien mahakipujensa kanssa. Ei tehneet mitään. Pyysi päästä ultraan tms että ne kattois jos on sappikiviä. "ei sulla mitää sappikiviä oo" ne vaan hoki. "Oot niin nuori" .
No, tarpeeks kauan ku se sanoi haluavansa tarkistuttaa asian, niin lääkäri tympeesti tokas että "no laitetaan sit sulle aika ultraan ihan turhaan".
Ja sieltähän ne sappikivet löyty.

Itellänikään nuo kokemuikset eikä muíllakaan tän kaupungin lääkäreistä oo kovinkaan hyvät.

En tiiä onko osaamisesta vai viitsimisestä vai mistä on kiinni.

Terveyskeskuslääkärit on ihan eri asia kuin kirurgian osaston lääkärit eli kirurgit.

 

Suomessa ihan tasan tarkkaan kirurgit on ammattitaitoisia ja he tekevät aina kaikkensa potilaan etua ajatellen! Ihme juttu että "siviilit" aina kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin ne, jotka on saaneet monen vuoden koulutuksen asiaan.[/QUOTE]

Ai on vai? Ja ihan tosissasiko olet? Minulla on myös muunlaisia kokemuksia. Keuhkoleikkaus meni upeasti, mutta tyräleikkaus tuhosi virtsaamiskykyni. Joudun katetroimaan virtsan loppu elämäni.
Lääkärit eivät ole jumalia. On paljon huonoja lääkäreitä, ala-arvoisiakin. Olen törmännyt jopa tahalliseen tietojen hukkaamiseen ja niiden kirjaamiseem muistinvaraisesti omaksi eduksi. Kirurgeista pitäisi olla jonkinlainen rankinglista että osaisi välttää taitamattomia ja piittaamattomia kirurgeja.

 

Koettu on: murtunut käsi kipsattiin vasta kolmen päivän päästä, koska päivystäväkirurgi ei viitsinyt katsoa rtg-kuvia, pisti kipupiikin pyllyyn ja käski kotiin. Olin kuulema ihan aiheetta liikkeellä. Poikani henki pelastui, kuin pyysin tilalle toisen lääkärin, en uskonut sitä päivystysvuorossa olevaa - kahden tunnin päästä olisi ollut jo liian myöhäistä. Kaikkea muutakin on tapahtunut: leikkaushaavojen aukeaminen vatsassa, lastenlääkärin huolimattomuus kotiinlähtötarkastuksessa -> lapsella halvaus, flunssaepäilyjen muuttuminen keuhkoemboliaksi - itse oli vaakuutettava, ettei kyseessä ole flunssa ja vaadittava tarkempaan tutkimukseen, pappaa makuutettiin pitkään copd-potilaana, vaikka kyseessä oli munuaisten vajaatoiminta ja siitä johtuva neste keuhkoissa, joka taas vaati nopeita toimenpiteitä. Diagnoosi siis täysin väärä. Lisäksi Marevan-seurannan laiminlyönti ( verikoeaikaa pidennettiin) aiheutti aivoverenvuodon. Kun ei eka kerralla henki lähtenyt, niin sama toistettiin ja tuloksena uusi aivoverenvuoto. Pappa selvisi siitäkin. Hoitavan lääkärin mukaan marevan-tason romahdus. Voisin vielä jatkaa tätä luetteloa, mutta että jokin luottamus säilyisi lääkäreihin, niin lyhkissä tehty syylän poisto onnistui aika hyvin eikä komplikaatiota tullut.

 

onko niin, ettet ole koskaan omassa työssäsi tehnyt mitään virhettä?

Nyt olisi muistettava, että ei ne lääkärit ole syyllisiä siihen, että joku sairastaa niin, että joutuu sairaalaan.

 

Kyllä ne lääkärit siellä ihan varmasti on ammattitaitoisia ja tekevät leikkauspäätöksen sitten kun näkevät sen tarpeelliseksi. Vatsanalueen (siis suolisto- ) leikkaukset on aina isoja ja toipuminen on hankalaa, siksi niitä mahoja ei lähetä leikkaamaan auki vain siksi, että omaiset ois hiljaa. Ja jos ulostetta ei tule, niin sillon se on alustavalla diagnoosilla suolitukos, oli sen aiheuttaja sitten mikä tahansa.

Kaverini äitiä makuutettiin tk:n vuodeosastolla pitkään ennen kuin lähtetettiin yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Leikkaus tehtiin liian myöhään ja kaverini äiti kuoli.

 

Lääkärit tekevät joskus virheitä, mutta pääasiassa he ovat oikeassa ja ollaan tyytyväisiä siihen, että meillä on lääkärit jotka auttavat meitä.