Synkkaamisesta

Onko niin, että kun jonkun kanssa ei synkkaa, tilanne ei voi koskaan muuksi muuttua?

 

Ainakin toisin päin voi muuttua.....

 

Voihan se muuttua, mutta vaatii molemmilta kovasti töitä.

 

Voi muuttua. Mulle on käynytkin noin, että ensin kyräiltiin ja sitten tutustuttiin paremmin ja huomattiin, että kas, tuo toinenhan on ihan kiva tyyppi, jonka kanssa on kiva hengailla

 

Ei ainakaan mun kohdalla oo muuttunut.
Kyllä sen aika äkkiä huomaa, jos toinen ihminen ei vaan mitenkään miellytä. Ja mitäpä sitä sitten väkisin muuttamaan.
Mieluummin kulutan aikaani niihin ihmisiin joista oikeasti ja aidosti pidän.

 

Voihan se muuttua, mutta väkisin on turha yrittää jos tilanne ei muuksi muutu.
Vietä aikaa mieluiten sellaisten kanssa jotka susta pitää oikeesti.

 

Synkkaaminen on hieman laajahko käsite: minulla ainakin synkkaa sekä miesten että naisten kanssa, mutta ei siis suhdemielessä. On ihmistyyppejä, joiden kanssa sukset menee ristiin heti kun kättelee ja sanoo "päivää" ja sitten niitä, joiden kanssa jutut sujuu kun vain ajattelee.

 

Riippuu siitä, miten asiaan suhtautuu. Jos ihminen ajattelee, ettei tilanne voi muuttua, ei se sitten hänen kohdaltaan voikaan muuttua, mutta jos ajattelee, että tilanne voi muuttua, niin sitten se on mahdollista.

 

En usko, että voi. Ei ainakaan omalla kohdallani.

Tietysti jonkun "hengenheimolaisenkin" kanssa voi tutustua huonoissa merkeissä, sukset mennä pahastikin ristiin ja myöhemmin ystävystyä, mutta jos jonkun kanssa on vaan ihan eri planeetalta noin henkisesti, niin ei se siitä muuksi muutu.
Tosin yleensä sellasten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei synkkaa niin ei niiden kanssa mitään kärhämääkään tule. Ne vaan on nobodyja, ei kiinnosta eikä ole mahdollista ystävystyä kun ei tosiaan synkkaa.

 

Voin tulla toimeen ihmisen kanssa (niin halutessani), jonka kanssa ei synkkaa yhtään, mutta musta sellaisen kanssa tule koskaan läheistä. Kyllä mä tiedän aika pian kenen kanssa olen samoilla aaltopituuksilla.

 

Mun mielestä tilanne voi muuttua. Mutta tuskin ihan noin vaan. Pahimmista vihollisista tuskin tulee ystäviä elleivät joudu yhdessä selkä seinää vasten pahemman vihollisen edessä.

Mä en nuorempana tarvinnut lisää ystäviä kun meillä oli se oman "jengi" ja usealle jäi mielikuva että olen tyly ja vittumainen. Niinko olinkin!

Myöhemmin, kun mulla on ollut aikaa ja mielenkiintoa olla muitakin kohtaan sosiaalinen on moni sanonut että sähän oletkin kiva tyyppi.

 

Onko niin, että kun jonkun kanssa ei synkkaa, tilanne ei voi koskaan muuksi muuttua?

Kyllä voi muuttua. Se vaan vaatii kuukausien ja vuosien työn. Mulla on monta kertaa käynyt niin että kun on pyrkinyt sitkeästi rakentamaan yhteyttä haastavaan ihmiseen niin lopuksi ollaan oltu jopa ystäviä.

 

Tässä muuten on pointtia: jos valitsee vaikkapa kumppania, tuleeko arvioida kumppanin kykyä kehittyä vai sitä, miten synkkaa heti ensisilmäyksellä? Voihan olla, että se, jonka kanssa ei heti synkkaa täysillä on kehityskelpoisempi kuin se, jonka kanssa synkkaa?

Useissa psykologisissa- ja persoonallisuustesteissä (MBA, JOKO jne) olen huvittuneena todistanut sitä, että ne ihmiset, jotka saavat lähes samanlaisen "persooonallisuusprofiilin" ovat niitä, joiden kanssa tulee eniten riitaa, mutta toisaalta saa paljon aikaankin. Tuolloin on paras opetella sietämään toista ihmistä. Tähän toimii myös se sanonta, että toisessa ihmisessä näkee (tunnistaa) niitä vikoja, joita itsessään on.