Todella huono muisti!

Oon 29-vuotias nainen ja minulla on todella huono muisti. Mies ei ole huolissaan, eikä sanonut että mitenkään huomaisi asiaa, mutta minä olen huomannut monesti.
Jätän lauseita väliin eli unohdan sanoja ja jatkan lausetta minuuttejen päästä kun tiedän mitä piti sanoa. Tätä tapahtuu päivittäin.
Vasta oltiin lähdössä reissuun ja odotettiin puolisen tuntia että tiskikone on pessyt. Menin sammuttamaan sitä ja lähdettiin. Palattiin kahden päivän päästä ja kone oli päällä edelleen. En ollut muistanut sitä sammuttaa vaikka muistin asian minuutti aijemmin. Kävelen a paikasta paikkaan b ja joudun usein menemään reitin takaisin muistaakseni mitä meninkään tekemään.
Jos minulta kysyttäisiin mitä tein kaksi päivää sitten tai viikko sitten tai viime jouluna...en osaisi vastata kysymykseen. En muista itseasiassa missä vietin juhannusta vuosi sitten...tai syntymäpäiviäni.
Jos minulle tehtäisiin testi jossa pitäisi muistaa viisi sanaa ja väliin laitetaan useampi kysymys ja kysyttäisiin sen jälkeen näitä viittä sanaa, en tietäisi mitä ne oli.

Perjantaina tässä menenkin neurologian polille ja vähän olen hermostunut. Mietin vain kuinka yleistä tällainen muistamattomuus on? Voiko nuoresta iästä huolimatta sairastaa jotain alzheimerin tautia?

 

Luulisin, että sinun iässä mahdollisuus vaikka alzheimerin tautiin on aika minimaalinen. Ja silloin usein läheiset huolestuu tilanteesta, ei se muistihäiriöinen. Kaikkihan on aina mahdollista, mutta en oikein usko, että se on mahdollinen.
Mutta kun asia kerran huolestuttaa, niin oklet tehnyt ihan hyvän ratkaisun kun menet neurologille. Vaikka mitään vakavaa ei olisikaan, niin saat ainakin mielenrauhan. entä onko sulla kovaa stressiä tms? sehän huonontaa muistia, väliaikaisesti. Ja aivojumppaa kannattaa harrastaa, esim.ristikot ym.on todella hyvää aivojumppaa.

 

Aika paljon stressaan kaikesta. Minulla on se maailman vilkkain mielikuvitus ja saan jokaisesta asiasta yleensä pahimmat jutut mieleen sekunnissa.
En tiedä miten pääsen siitä eroon. Olen siis kokeillut kaikkea mm. kuunnellut silmät kiinni musiikkia, välillä käymällä kävelemässä yksin, piirtänyt ym. mutta sen hetken jälkeen alan paljon ajatella taas asioita ja miehen mielestä juuri se ajattelu ei sovi minulle

 

Sama vika vähän itellä, stressi päällä koko ajan, etenkin taloudellisista asioista. Vaikka pitäis ajatella, ettei ne asiat siitä murehtimalla muutu. Aika hajamielinen oon usein itekin. Mut riski esim.alzheimerin tautiin on varmaan aika minimaalinen. Mun isoäidillä oli se. Me alettiin epäillä siitä, että se uskoi tosissaan, että joku kävi sen asunnossa sillä aikaa kun se oli poissa ja varasti milloin villasukkia tms. Tosi loogista, et sukkia joku kävisi varastamassa kun laatikoissa oli rahaakin. Mut sairastuneena uskoi tosissaan näihin harhoihin. Ehkä oot sitten normaalia hajamielisempi esim.just stressin takia.

 

Stressi ja kilpirauhasen vajaatoiminta voivat selittää, pahimmassa tapauksessa aivokasvain.

 

Kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole kyseessä. On otettu kaiken maailman testit jo ja ne oli kunnossa. Siksi neurolle seuraavaksi meno. Tutkivat siis lisäksi, kun olen saanut erikoisia kohtauksia 5 vuoden aikana 3kpl. En tiedä voiko verenpaine laskea vai mikä liene jos nousee kylmän hiki, silmissä sumenee, menen valkoiseksi ja käyn tajunnan rajamailla.

 

Stressi selittää asian. Mittauta kortisolitasosi.

 

Stressi selittää asian. Mittauta kortisolitasosi.

Se mitattiin myös samalla. Ei ollut mitään hälyttävää siinäkään.

 

itselläni on epilepsia ja kohtaukset juuri ton tapaisia, kaikki tuntuu epätodelliselta, pyörryttävältä, huippaa,mut läheskään aina ei mene taju. Lääkityksellä onneksi suht hallinnassa. epilepsiakohtaus ei todellakaan tarkoita automaattisesti kramppi kohtausta. Tämä nyt tuli vaan kohtauksista mieleen, tosin ei välttämättä muistijuttuja selitä. Mut tän taudin kanssa voi todellakin elää aivan normaalia elämää, etenkin kun lääkityksen saa kuntoon. Ite en ole edes läheskään kaikille tutuille tai puolitutuille kertonut tästä sairaudesta kun hoitotasapaino on nyt niin hyvä ja neurologisia sairauksia kohtaan on vieläkin niin paljon ennakkoluuloja, ikävä kyllä.

 

Aivosähkökäyrä ja magneettikuva selvittää kyllä asian. Jos niissä ei mitään, niin voit luultavasti laittaa stressin piikkiin.

 

 

itselläni on epilepsia ja kohtaukset juuri ton tapaisia, kaikki tuntuu epätodelliselta, pyörryttävältä, huippaa,mut läheskään aina ei mene taju. Lääkityksellä onneksi suht hallinnassa. epilepsiakohtaus ei todellakaan tarkoita automaattisesti kramppi kohtausta. Tämä nyt tuli vaan kohtauksista mieleen, tosin ei välttämättä muistijuttuja selitä. Mut tän taudin kanssa voi todellakin elää aivan normaalia elämää, etenkin kun lääkityksen saa kuntoon. Ite en ole edes läheskään kaikille tutuille tai puolitutuille kertonut tästä sairaudesta kun hoitotasapaino on nyt niin hyvä ja neurologisia sairauksia kohtaan on vieläkin niin paljon ennakkoluuloja, ikävä kyllä.

Onko sulla usein sitten huono olokin? Itselläni paino noussut viime syksystä 6 kiloa. Sen tosin selittää se että syön aina kun tulee huono olo. Yhdessä vaiheessa olin varma että verensokeri laskee niin paljon, että pitää syödä mutta läheskään aina ei huono olo lähde pois syönninkään jälkeen. Kohtaukset alkaa aina sillä että tulee todella epätodellinen olo, heikottaa, pakko siis istua koska tuntuu ettei pysty seisomaan, puskee sen hien pintaan menen ihan kalpeaksi ja veltoksi. Taju ei ole kertaakaan mennyt.
Monesti huono olo alkaa heti aamusta ja kestää pitkälle päivään asti. Joskus sen seurauksena kädetkin tärisee. Viimeksi tein ruokaa ja ne vihanneksetkin lenteli pitkin lattiaa kun ei saanut edes kattilaan tähdättyä.
Kävin ITE:llä ja siellä lääkäri veikkasi myös epilepsiakohtaukseksi, mutta sen puiminen sitten jäi siihen..

 

paska on sulla housussas

 

no,sellanen huono olo ei kyllä tule, että koko päivän ois huono olo. Vaikka tietty kaikki on yksilöllistä. Jos joku tavara ei pysy käsissä, niin onhan se mahdollista, et se ennakoi kohtausta. Mulla yleensä niin, että tajunta tavallaan laskee, kaikki tuntuu epätodelliselta, en jaksa seisoa. Ulkopuolinen ei välttämättä edes huomaa kohtausta. Joskus on ollut selkeämpi kohtaus, josta ulkopuolinenkin huomais, että kaikki ei ole kunnossa. Jotkut ns.pakkotoiminnot voi edeltää kohtausta, esim.nieleskely. Sitte pitää hahmottaa ja miettiä missä oon, mikä päivä, paljon kello yms.

Mut kuten sanoin, ne oireet on yksilöllisiä. Eikä kannata pelästyä, jos lääkäri heittää ilmaan epilepsia epäilyn, koska kuten tossa kerroin, niin tän kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Itelläni ei ole kohtauksia ollut aikoihin, mutta lääkkeet on, ilman niitä en pärjää. Mutta jos se lääkäri heittää ilmaan epilepsia epäilyn, niin kyllä sen silloin pitää laittaa sulle lähete ainakin aivosähkökäyrään, koska se kertoo sen. Ite kävin ekan kohtauksen jälkeen siinä ja myöhemmin magneettikuvassa ja sen perusteella määrättiin lääkkeet. Kerran jouduttiin lääkitystä vähän muuttamaan.

 

Aivosähkökäyrä ja magneettikuva selvittää kyllä asian. Jos niissä ei mitään, niin voit luultavasti laittaa stressin piikkiin.

Riita 1,4 miljoonan euron perinnöstä – veljenpoika iski näppinsä peliin, kun vanhus oli jo muistisairas

Pitkällinen perintöriita on saatu päätökseen.

www.iltalehti.fi