Kaunis ajatus ja varmasti toimii jonkun kohdalla jonkun aikaa. Mutta miltä tuntuu maahanmuuttajalta? Löytävätkö kaikki oikeat persoonat toisensa? Kun katselee vastaanottokeskuksen edustalla pyöriviä kiivaasti tupakoivia, hermostuneita nuoria miehiä, niin onko idyllinen okt jossakin hiljaisessa paikassa paras vaihtoehto juuri heille? Räkä lentää katuun, napit korvissa ulvotetaan musaa ja välillä tapellaan jonkun kanssa. Nuoret naiset pyörivät seassa, toki asiallisesti, mutta en minä sellaista porukkaa meille ottaisi. Eihän siitä tulisi mitään, sillä minä pidän rauhasta ja pakolainen taatusti haluaa edistää asioitaan rivakassa tahdissa. Mennä eteenpäin ja saada varmuuden turvapaikastaan. Ja jos se kiva pakolainen osoittautuukin palautettavaksi, niin osaanko minä sellaista tukea henkisesti? En todellakaan.
Tunnen pari vastaanottokeskuksen ihmistä ja he sanovat työn olevan rankkaa. On poikia,joille on nuoreen ikään nähden sälytetty valtava vastuu raivata lopulle perhettä paikka Suomesta. Käytöshäiriöt, agressiivisuus pahan olon purkajana vaatii osaavan ihmisen käsittelemään heitä.
Oletan, että jos turvapaikan kodistaan antaa, on siihen löydyttävä ohjausta ja tukea asiantuntijoilta.