Hei....
Uusi olisin, liittymässä joukkoonne. Olen lukenut teidän ketjua, ja kyyneleet tullut silmiin useamman kerran surullisista uutisista, ja liikutuksen kyyneliäkin iloisista uutisista synkästä alusta huolimatta.
Isot :hug: ja voimia kaikille surua kokeneille!
Onnittelut kaikille iloisia uutisia saaneille.
Mä jäin kiinni toisesta, ns. AFP-seulasta r-vkolla 16+2. Ensimmäinen seula (NT-ultra ja veriseula) olivat ok. Riskiluku meille on 1:182. Ei ole niin pelottava kuin monen muun, mutta silti itselleni todella pelottava ja huolestuttava.
Vastaukset toisesta seulasta saimme viime torstaina, ja jo heti lauantaina pääsin lv-punktioon. Itse punktio meni todella sujuvasti, en tuntenut mitään kipua tai epämukavuutta sen aikana. Tosin, olisin mielelläni kestänyt ihan sanoinkuvaamattomatkin kivut, jotta pikkuinen vain olisi terve.
Sanoivat, että kolme viikkoa menee lopullisten vastauksen saamiseen, mutta alustavat tulokset voi tulla jo viikon sisällä. Alustavissa tulokset kertovat Downin mahdollisuudesta, muut kromosomihäiriöt vievät pidemmän aikaa. Mä en tiedä, miten mä kestän tämän odotusajan. Olo on aika synkkä, varsinki silloin kun olen yksin. Avomies on taas todella optimistinen. Onhan toi riskiluku kuitenkin vain teoreettinen....
Tänään olen 19+2, joten pitkällä jo. Siksi tulosten odottaminen - ja tietoon saaminenkin - pelottaa. Aikaa ennen meidän vauvakuumetta ja raskautta avomies on sanonut haluavansa raskaudenkeskeytyksen, jos vauvalla osoittautuu olevan kromosomihäiriö. Itsekin olen ollut samaa mieltä. Miehen osalta mielipiteen syynä on hänen kehitysvammainen pikkuveljensä, jolla on joku todella harvinainen kromosomihäiriö, hän ei muista edes itsekään mikä se on. Veli on tietenkin todella rakas perheelle, niin kuin muutkin perheenjäsenet, mutta vaikeuksia on ollut ja on edelleen pikkuveljen huonon ja huononevan terveydentilan takia, jne.
Nyt raskauden aikana, ei edes vielä, hän ole sanonut mitaän keskeytyksestä. Olemme jo alkaneet niin kiintyä pikkuiseen, vaikka vielä en ole tuntenut liikkeitä. Avomies puhelee pikkuiselle ja silittelee vatsaa. Enkä tiedä itsekään enää, pystyisinkö keskeyttämään.
Jatko on niin epävarmaa, että oikeastaan toivon, etten ala tuntemaan pikkuisen liikkeitä ennen testitulosten saapumista.