tsempatkaa pakkoajatuksista kärsivää

Tänään taas huonompi päivä, kärsin hirveistä pakkoajatuksista mutten ole hakenut niinhin lääkitystä. Pitkään oli jo helpompaa tänään tuli taas bussissa hirveän vaikea olo. Tämä kuulostaa tyhmältä mutta pelkään että olen lähennellyt jotain bussissa mutten muista. Kaippa se bussi kuski tai joku muut asiakas olisi asialle jotain tehnyt tätä tolkutan itselleni mutta ajatus ei anna rauhaa, pelkään millon poliisit tulevat. olo on kaamea

Ajattelin jo että elämä helpottaa, en ole aikoihin pelännyt kulkea bussilla, olen uskaltanut käydä kaupassa ja ajaa jopa autolla koko kesän Olen hirveästi tsempannut itseäni ja taas ollaan tässä pisteessä että ajatus ei vaan lopu

 

Tänään taas huonompi päivä, kärsin hirveistä pakkoajatuksista mutten ole hakenut niinhin lääkitystä. Pitkään oli jo helpompaa tänään tuli taas bussissa hirveän vaikea olo. Tämä kuulostaa tyhmältä mutta pelkään että olen lähennellyt jotain bussissa mutten muista. Kaippa se bussi kuski tai joku muut asiakas olisi asialle jotain tehnyt tätä tolkutan itselleni mutta ajatus ei anna rauhaa, pelkään millon poliisit tulevat. olo on kaamea

Ajattelin jo että elämä helpottaa, en ole aikoihin pelännyt kulkea bussilla, olen uskaltanut käydä kaupassa ja ajaa jopa autolla koko kesän Olen hirveästi tsempannut itseäni ja taas ollaan tässä pisteessä että ajatus ei vaan lopu

Aalloittain nuo usein tulee, älä lannistu. Annat niiden tulla ja thats it. Tsemppiä!

 

Kiitos tsempeistä, kovasti yritän järkeillä asiaa mutta pakkoajatukset taas vie En luovuta, tänäänkin änkeän julkisille paikoille vaikka pakolla. Olen siis lasten kanssa tällä hetkellä viellä kotona joten mitään pakollista töihin lähtöä ei ole. Eilen olin yksin liikkeellä mikä on harvinaista. Täytyy varmaan jotain rauhoittavaa venyttelyä tehdä ja hengitysharjoituksia ennen lähtöä

 

Päivästä selvitty. Ajatukset vaan päässä pyörii, onko minulla täällä kohtalon tovereita kuka sairastaisi tätä samaa sairautta?

Tänään ilmoitin itseni eräälle kurssille, alkoi heti jännittämään Pelottamaan suorastaan miten selviän siitä. kahtena päivänä viikossa olisi 4-6 tuntia vieraitten ihmisten kanssa toimimista. Olisi ihana kuulla muitten tarinoita miten olette selvinneet aresta tämän sairauden kanssa? Välillä pelottaa että olenko hullu, välillä osaan ajatella, että nämä ovat vaan ajatuksia toisinaan taas mielikuvitusta ei pysäytä mikään ja silloin on todellakin kauhea olla. Lääkitystä en tahtoisi.

terveisin ap

 

Tänään taas huonompi päivä, kärsin hirveistä pakkoajatuksista mutten ole hakenut niinhin lääkitystä. Pitkään oli jo helpompaa tänään tuli taas bussissa hirveän vaikea olo. Tämä kuulostaa tyhmältä mutta pelkään että olen lähennellyt jotain bussissa mutten muista. Kaippa se bussi kuski tai joku muut asiakas olisi asialle jotain tehnyt tätä tolkutan itselleni mutta ajatus ei anna rauhaa, pelkään millon poliisit tulevat. olo on kaamea

Ajattelin jo että elämä helpottaa, en ole aikoihin pelännyt kulkea bussilla, olen uskaltanut käydä kaupassa ja ajaa jopa autolla koko kesän Olen hirveästi tsempannut itseäni ja taas ollaan tässä pisteessä että ajatus ei vaan lopu

siis lähenenlyt oliko se tilanne jossa eehkä osuit johnkun toiseen? ei tuo nyt kerotunut viellä et olisit pakkomielteinen. kerro lisää ajatuksista?

 

seksuulista koskettamista, en osaa määritellä tarkemmin. Pelkään että olen koskettanut jotain ihmistä väärällä tavalla vaikka näin ei olisi edes tapahtunut, enkä edes koskaa haluaisi oikeasti loukata/satuttaa/mitään pahaa kenellekkkään. Ajatukset vaan valtaavat mielen ja sitten epäilen että jos olenkin tehnyt jotain väärää, en muista tai älyä tehneeni mutta......äh onpa vaikea selittää omaa ajatuksen juoksua mutta kertakaikkisen kauheita ajatuksia joita oikea minä ei koskaan ikinä tekisi

 

seksuulista koskettamista, en osaa määritellä tarkemmin. Pelkään että olen koskettanut jotain ihmistä väärällä tavalla vaikka näin ei olisi edes tapahtunut, enkä edes koskaa haluaisi oikeasti loukata/satuttaa/mitään pahaa kenellekkkään. Ajatukset vaan valtaavat mielen ja sitten epäilen että jos olenkin tehnyt jotain väärää, en muista tai älyä tehneeni mutta......äh onpa vaikea selittää omaa ajatuksen juoksua mutta kertakaikkisen kauheita ajatuksia joita oikea minä ei koskaan ikinä tekisi

tai sitten oot tukahduttanut oikeen minäs ja se nyt koko ajan nousee pintaan et sun tarttis tehä jotain asialle en nyt tarkota et meet koskettelees tuntematomia. Mut voi tarkoittaa myös et oot koskettelun tarpees tai tulla kosketelluks ja siks sun ajtaus sitä toistaa?. yleensä siitä msit puute niin sitä ajattelee.
kuule sit kun pääset mun asteelle ite olin mielikuvitus treffeillä tos ja menin yhelle portille tsiigaa tapahtuuko juttu ajatuksen voimalla noh ei taphtunu ja kelaa mä olin niin hermona et kaikki oli kuralla ja pelkkä mielikuvitus sen loi.. mut mulla on myös se et satan rankoo itteeni henkisesti jostain asiasta mistä muut ei ees välitä pitkään ongelma selviää kun puhuu sen ääneen pois itte en aina muista mut pyrin siihen.

 

Minä kanssa jään miettimään sellaisiakin asioita kauhea kauan mihin ei varmasti muut ole edes välttämättä kiinnittäneet huomiota. Pelkään myös ajatella/sanoa toisista mitään pahaa/ilkeää edes silloin kun joku asia suututtaa, pelkään että se kostautuu minulle tai läheisille. On monia asioita, jotka ovat todella arkea rasittavia. Muuten elän ihan normaalia lapsiperheen arkea mutta jos joku tietäisi mikä vilske tuolla ylä latvassa käy niin huhhuh

 

Emmä tiiä...ota lääkitys jos et pärjää. Hyvä että tiedostat tilasi. Terapiaaa...?

 

jännä yhteensattuma mutta mulla tuli pari vkoa sitten sama pakkoajatus että mitä jos koskettelen toista ym. työpaikalla. Sitten saan potkut ja vähintäänkin häpeän että hullu olen.
Tämä ajatus tuli kuin kirkkaalta taivaalta ja aloitin saman tien lääkityksen sepram. Lääke helpottaa oloa joten suosittelen koska pakkoajatukset viel ilon ja hallitsee niin paljon elämää.
Sen sijaan eristäytymistä en suosittele vaan joka pvä ihmisten ilmoille. Minäkin oisin voinut jäädä saikulle mutta en jäänyt. Vaan tuskissani kärvistelin töissä.
Yritän ajatella että enhän tee niin muutenkaan että koskettelisin ja kiinnitän huomiota pois itsestäni. Olo jo helpompi, lääkekin auttaa.

 

No tässä tapauksessa ei ole kiva sanoa, että mukava löytää kohtalontoveri mutta kiitos kun kirjoitit oman kokemuksesi. Minä jotenkin vierastan lääkkeitten käyttöä. Joudun tulehduslääkkeitä aika paljon käyttämään selkäni takia, pelottaa ottaa lisää lääkkeitä käyttöön. Toinen mikä näissä mielialalääkkeissä pelottaa, että persoonallisuus muuttuu tai tulee sellaiseksi zombiksi...

Olen yrittänyt etsiä tietoa itsehoidosta, rentoutumisesta yms