Tunnen itseni yksinäiseksi..

..vaikka on kavereita ja parisuhde. Kavereista kukaan ei ole mitenkään läheinen ja harvojen kanssa vietän aikaa opinto- tai harrastusporukoiden ulkopuolella. Poikaystäväkin on, hän vain on aina niin uppoutunut omaan työhönsä ja harrastuksiinsa (hienoa on, että hän on löytänyt ne omat juttunsa!) että jos en laittaisi hänelle viestiä, hän voisi olla useitakin päiviä ottamatta yhteyttä. Ei tee sitä kuitenkaan millään pahalla, on vain niin kiinni omissa jutuissaan ettei ehdi tai muista. Ollaan joskus asiasta juteltukin, ja hän on sanonut ettei pidä päivittäistä viestittelyä välttämättä oleellisena.

Kävin tänään yliopiston valintakokeessa. En kertonut hakemisesta kuin parille ihmiselle plus poikaystävälle. Yksi ihminen kovasti kannusti ja tsemppasi, poikaystävä ei reagoinut asiaan oikein mitenkään. Olisin toivonut häneltä tänään edes yhtä viestiä, jossa hän olisi vaikkakysynyt miten koe meni. Tai aamulla onnentoivotusta kokeeseen. Hän on ihana ihminen ja välittää minusta kyllä, mutta silti tuntuu niin kovin yksinäiseltä ja "turhalta" - siltä ettei ketään oikein kiinnosta mitä minulle kuuluu tai mitä ajattelen.

Kuinka päästä tällaisesta olosta eroon?

 

Kuulostaa siltä että sun poikaystävä ei välitä susta. Mulla oli samanlainen mies ja se ei vain saanu sitä itse sanottua kunnes itse rupesin kyselemään ihan kunnolla niin sitten myönsi että ei ole enää rakastunut eikä mun jutut kiinnosta.

 

En oikein osaa neuvoa, että miten olosta pääsee eroon, mutta koen olevani myös aika yksinäinen. Olen yrittänyt keksiä jotain omaa, jotta voisi edes siihen uppoutua, jos tulee yksinäinen olo.

Vähän aikaa sitten iski tajuntaan aika kovastikin se, että viimeiseen puoleen vuoteen ei monestikaan ole minulta kaverit tai tuttavat kuulumisia kyselleet, vaan se on toisinpäin. Ymmärrän, että kaikilla on kiireensä ja omat elämänsä, mutta olisihan se joskus mukavaa, että joku olisi kiinnostunut, että mitä kuuluu.

Mutta tällä hetkellä elämä rullaa näin. Ja elämä on mukavaa ja antoisaa, vaikkakin välillä yksinäistä.

 

Kuulostaa siltä että sun poikaystävä ei välitä susta. Mulla oli samanlainen mies ja se ei vain saanu sitä itse sanottua kunnes itse rupesin kyselemään ihan kunnolla niin sitten myönsi että ei ole enää rakastunut eikä mun jutut kiinnosta.

Mulle tulee toki välillä sellainen olo. Ollaan oltu 2,5v yhdessä. Poikaystävä kuitenkin sanoo että välittää ja on puhunut naimisiinmenostakin yms. On monella muulla tavalla kyllä tosi ihana, kiltti ja hellä. Helposti vaan unohtaa mut jos uppoutuu töihinsä. Ja tavallaan se on ihan ok, että on niitä omia juttuja. Hän vaan unohtaa kertoa asioita ja on monella tavalla vähän hajamielinen.

 

Mulle tulee toki välillä sellainen olo. Ollaan oltu 2,5v yhdessä. Poikaystävä kuitenkin sanoo että välittää ja on puhunut naimisiinmenostakin yms. On monella muulla tavalla kyllä tosi ihana, kiltti ja hellä. Helposti vaan unohtaa mut jos uppoutuu töihinsä. Ja tavallaan se on ihan ok, että on niitä omia juttuja. Hän vaan unohtaa kertoa asioita ja on monella tavalla vähän hajamielinen.

No riittääkö sulle, että toinen välittää sinusta, muttei ole kiinnostunut sinusta?
Minä haluan, että mieheni on kiinnostunut minusta ja siitä mitä teen, missä menen ja kenen kanssa. Mikäli sinä et koe sitä tarpeelliseksi, niin voit aivan hyvin jatkaa suhdettasi nykyisen miehesi kanssa. Mikäli et ole onnellinen, niin ymmärrä, ettei tämä tule miksikään muuttumaan. Ota askel eteenpäin ja anna itsellesi mahdollisuus löytää kumppani, ketä kiinnostaa sinä????

 

No riittääkö sulle, että toinen välittää sinusta, muttei ole kiinnostunut sinusta?
Minä haluan, että mieheni on kiinnostunut minusta ja siitä mitä teen, missä menen ja kenen kanssa. Mikäli sinä et koe sitä tarpeelliseksi, niin voit aivan hyvin jatkaa suhdettasi nykyisen miehesi kanssa. Mikäli et ole onnellinen, niin ymmärrä, ettei tämä tule miksikään muuttumaan. Ota askel eteenpäin ja anna itsellesi mahdollisuus löytää kumppani, ketä kiinnostaa sinä????

Tottakai haluaisin että häntä kiinnostaa. Yleensä mun menot kiinnostaa vasta sitten, jos mies näkee jonkun riskin siinä (esim menen jonnekin, missä joku toinen voisi iskeä tms). Silloin hän yleensä kysyy minne menen ja kenen kanssa. Ei kiellä menemästä tietenkään eikä mitään muutakaan, ainostaan silloin kysyy. Jos on itse jossain ystäviensä kanssa, ei yleensä vastaa mun viesteihin ollenkaan. Senkin tavallaan ymmärrän, että kavereiden kanssa ollessa ei jaksa koko ajan olla puhelin kädessä.

 

Tottakai haluaisin että häntä kiinnostaa. Yleensä mun menot kiinnostaa vasta sitten, jos mies näkee jonkun riskin siinä (esim menen jonnekin, missä joku toinen voisi iskeä tms). Silloin hän yleensä kysyy minne menen ja kenen kanssa. Ei kiellä menemästä tietenkään eikä mitään muutakaan, ainostaan silloin kysyy. Jos on itse jossain ystäviensä kanssa, ei yleensä vastaa mun viesteihin ollenkaan. Senkin tavallaan ymmärrän, että kavereiden kanssa ollessa ei jaksa koko ajan olla puhelin kädessä.

Ihmiset ovat mitä ovat. Ei kannata odottaa, että he muuttuvat.
Kyse ei ole nyt siitä, millainen sinä haluaisit nykyisen poikaystäväsi olevan. Kyse on siitä, että oletko sinä valmis elämään hänen kanssaan sellaisena kuin hän on vai et?

 

Tottakai haluaisin että häntä kiinnostaa. Yleensä mun menot kiinnostaa vasta sitten, jos mies näkee jonkun riskin siinä (esim menen jonnekin, missä joku toinen voisi iskeä tms). Silloin hän yleensä kysyy minne menen ja kenen kanssa. Ei kiellä menemästä tietenkään eikä mitään muutakaan, ainostaan silloin kysyy. Jos on itse jossain ystäviensä kanssa, ei yleensä vastaa mun viesteihin ollenkaan. Senkin tavallaan ymmärrän, että kavereiden kanssa ollessa ei jaksa koko ajan olla puhelin kädessä.

Kuulostaa kyllä tosi oudolta että ei vastaa sulle jos on kavereiden kanssa. Ei se yhen viestin naputteli montaa sekuntia vie.
Jos sulle riittää että välittää mutta ei kiinnosta niin sitten varmaan kykenet olemaan suhteessa. Kuulostaa vain siltä että et uskalla olla ilmankaan. Ei ole normaalia että toisen elämä ei kiinnosta.

 

Juuri nyt tuntuu erityisen yksinäiseltä. En ole nähnyt miestä viikkoon eikä häntä kiinnostanut nähdä tänään. Alkuviikosta meni useampi päivä, ettei taaskaan oltu yhteydessä. Tänään hän taas jätti vastaamatta viestiini (oli selkeä kysymys kysymysmerkkeineen).

Kyllästyttää tämä suhde, kun ei tässä voi olla onnellinen näin. Haluaisin että hän rakastaisi ja näyttäisi ja sanoisi sen. Haluaisin tuntea itseni rakastetuksi, halutuksi ja arvostetuksi. Juuri nyt tuntuu todella huonolta ja arvottomalta.

Pyörittelen mielessäni eroa. Siitä ei tule helppoa, mutta parempi niin kuin tässä suhteessa, jossa tunnen itseni yksinäiseksi ja turhaksi. Tällä viikolla olen jo miettinyt muita miehiä, haaveillut sen tyypin tapaamisesta, jonka kanssa kaikki klikkaisi.