Tuntuvimmat lailliset keinot rangaista lasta

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Valtaosa palstamammojen kurittomista kakaroista selvästi kaipaisi lisää rankaisua, mutta toisaalta nykylainsäädäntö asettaa asialle rajoituksia. Jos lapsi kokee rangaistuksen kärsimisen aikana kipua niin herkästi sossuntädit ovat kohta oven takana huostaanottomääräyksineen.

Ajattelinkin, että tähän ketjuun voisi kerätä vinkkejä sellaisista rangaistusmenetelmistä jotka ovat mahdollisimman tehokkaita ja tuntuvia, eli kovapäisinkin kauhukakara nöyrtyy niiden pelossa, mutta samalla ne eivät tuota lapselle kipua vaan korkeintaan muuta fyysistä epämiellyttävyyden tunnetta.

Mitään jäähypenkkiä ei kuitenkaan kannata ehdottaa, sillä pelotevaikutukseltaan se vastaa korkeintaan lievää tukistusta.
 
vierailija
Täällä joku lapsenvihaaja ei joko osaa kasvattaa lapsiaan ilman väkivaltaa, tai ei halua.
Minä haluaisinkin kysyä sinulta, aloittaja, että miksi itse ajattelet, että et osaa kasvattaa itseäsi paljon pienempää ja avuttomampaa ihmistä ilman väkivaltaa ja satuttamista? Vaikka muuthan osaavat. Ei tavallinen vanhempi halua vahingoittaa lastaan, eikä heillä ole siihen tarvetta, koska osaavat duuninsa vanhempana.

Mutta sinä ilmeisesti olet valmis tuottamaan lapselle kipua, hätää ja pelko. Ihan rehellisesti, saatko tyydytystä itseäsi heikomman satuttamisesta? Saatko mielihyvää myös eläinten satuttamisesta? Oletko tietoinen ettei se ole aivan tervettä?
 
vierailija
Vähissä on, kun nykyään tunnetaan pahoinpitely fyysistä väkivaltaa käyttämättä, ja matalin tuottamuksellisuusaste on se kun on perusteltua syytä olettaa toiminta vahingolliseksi.

Eli teoriassa melkein rangaistus kuin rangaistus, siis toimintaan suoraan liittymätön aikuisen keksimä seuraus jonka päämäärä on aiheuttaa kurjaa oloa ja sen myötä lisätä ei-toivotin toiminnan välttämistä, mahtuu määritelmään.

Mielenkiintoista ja kimuranttia. Onnistuuko kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia? Pidän sitä mahdollisena, mutta se vaatii vanhemmalta niin paljon läsnäoloa ja pinnaa että minä en ihan pysty. Paitsi jos ottaa tilalle manipuloinnin ja uhkailun, mutta se on vielä huonompi...
 
vierailija
Mielenkiintoista ja kimuranttia. Onnistuuko kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia? Pidän sitä mahdollisena, mutta se vaatii vanhemmalta niin paljon läsnäoloa ja pinnaa että minä en ihan pysty. Paitsi jos ottaa tilalle manipuloinnin ja uhkailun, mutta se on vielä huonompi...
Rehellistä pohdintaa. Kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia onnistuu, kun on tehnyt vain sen verran lapsia kuin jaksa kunnolla kasvattaa. Aikuinen on silloin lapsen huonon käytöksen syy, mutta ylpeys estää aikuista katsomasta peiliin. Helpompaa on kostaa sille lapselle se oma pettymys siihen, ettei perhe-elämä ollutkaan sitä mitä sitä etukäteen kuvitteli.

Huomatkaa, että tässäkin aloituksessa pointtina on aiheuttaa lapselle pahaa mieltä. Oppimisesta, lapsen ohjaamisesta, lapsen moraalisen ajattelun tukemisesta ja empatian kehittämisestä ei kukaan ole puhunut, koska noin yleisesti ottaen se ei ole tärkeää vanhemmille, joille lapsen rankaiseminen on tärkeä kasvatuskeino. Heidän pointtinsa on näyttää lapselle se, kenellä on perheessä eniten valtaa, ei tukea lapsen kasvua. Heillä on se katse tukevasti omassa navassa, siinä omassa ärtymyksessä ja väsymyksessä ja laiskuudessa kun ei vaan viitsitä valvoa ja ohjata omaa lasta. Se, onko se kasvattamista, onkin mielenkiintoinen kysymys.
 
Vähissä on, kun nykyään tunnetaan pahoinpitely fyysistä väkivaltaa käyttämättä, ja matalin tuottamuksellisuusaste on se kun on perusteltua syytä olettaa toiminta vahingolliseksi.

Eli teoriassa melkein rangaistus kuin rangaistus, siis toimintaan suoraan liittymätön aikuisen keksimä seuraus jonka päämäärä on aiheuttaa kurjaa oloa ja sen myötä lisätä ei-toivotin toiminnan välttämistä, mahtuu määritelmään.

Mielenkiintoista ja kimuranttia. Onnistuuko kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia? Pidän sitä mahdollisena, mutta se vaatii vanhemmalta niin paljon läsnäoloa ja pinnaa että minä en ihan pysty. Paitsi jos ottaa tilalle manipuloinnin ja uhkailun, mutta se on vielä huonompi...
Siis huomiota pitää antaa, sillä saa suurimman osan törttöilyistä ennaltaehkäistyä ja lapsilla ei ole ede tarvetta tehdä mitään tyhmää.

Mutta koska äiti tai isä ei voi koko ajan kulkea lapsen perässä, niin sit on oltava joku kodin säännöstö ja selkeästi määritelty, mistä rikkeestä seuraa mikäkin. Eli säännöt jotka kantavat toiseen huoneeseen, tilanteeseen jossa isommat lapset ulkoilee pihalla ilman vanhempia jne.
 
Ei kirkko ole rangaistus. o_O Paitsi nais- ja leipäpappien puhuessa lempeällä äänellä rakkauslöpinöitä se tuntuu kuritukselta ja tapailen Amnestyn numeroa...
On se nykynulikoille, aattelepa ite, kun ne joutuu sunnuntaiaamusta heräämään ja lähtemään vasten tahtoaan pelikonsoleidensa ääreltä kirkoon veisaamaan
 
vierailija
Rehellistä pohdintaa. Kasvatus ilman keinotekoisia rangaistuksia onnistuu, kun on tehnyt vain sen verran lapsia kuin jaksa kunnolla kasvattaa. Aikuinen on silloin lapsen huonon käytöksen syy, mutta ylpeys estää aikuista katsomasta peiliin. Helpompaa on kostaa sille lapselle se oma pettymys siihen, ettei perhe-elämä ollutkaan sitä mitä sitä etukäteen kuvitteli.

Huomatkaa, että tässäkin aloituksessa pointtina on aiheuttaa lapselle pahaa mieltä. Oppimisesta, lapsen ohjaamisesta, lapsen moraalisen ajattelun tukemisesta ja empatian kehittämisestä ei kukaan ole puhunut, koska noin yleisesti ottaen se ei ole tärkeää vanhemmille, joille lapsen rankaiseminen on tärkeä kasvatuskeino. Heidän pointtinsa on näyttää lapselle se, kenellä on perheessä eniten valtaa, ei tukea lapsen kasvua. Heillä on se katse tukevasti omassa navassa, siinä omassa ärtymyksessä ja väsymyksessä ja laiskuudessa kun ei vaan viitsitä valvoa ja ohjata omaa lasta. Se, onko se kasvattamista, onkin mielenkiintoinen kysymys.
Niin mä tunnen nyt tarvetta puolustautua tuota rehellistä tunnustustani, että meillä kyllä pyritään välttämään niitä rangaistuksia ja meille opettaminen, ohjaaminen, moraalisen ajattelun tukeminen ja empatian kehityksen tukeminen on itsestäänselvästi ykkösenä. Mutta vaikka minulla on vain kaksi lasta, joiden kanssa noin pääsääntöisesti pärjään ilman niitä rangaistuksia, niin kyllä, on ollut sellaisia hetkellisiä kuormittumispiikkejä ja omalle sietokyvylle turhan haastavia vaiheita jolloin on tullut kokeiltua muutaman kerran epätoivoisena esimerkiksi jäähyä (tosi huono idea, kolautti meidän esikoisen oikeudentuntoa niin että siinä tohinassa unohtui kokonaan se oma huono käytös ja mielen valtasi itse koettu vääryys, eli opetusarvo nolla) ja "seurauksen tuntuvuuden lisäämiseksi" pidennettyjä lelujäähyjä - eli sen sijaan että heitelty lelu lähtisi leikistä tilanteen katkaisemiseksi (=seuraus) olen pantannut sitä rangaistustarkoituksessa vielä seuraavan päivän siinä toivossa että jatkossa lelut lentäisivät vähemmän. Ja muistelenpa kerran kiukuspäissäni heittäneeni yhdet lapsen roolivaatekengät roskikseenkin kun minua niillä potkaisi... ne kyllä kaivettii takaisin ja putsattiin ja keskusteltiin siitä potkaisusta vähän rakentavammin.

Mutta joo, kyllä meillä toistaiseksi se ohjaaminen ja perustelu on ollut ne toimivimmat käytöksen muokkaajat niistä, mitä ollaan oltu halukkaita kokeilemaan. Uskon kyllä että välittömässä käytöksen muokkauksessa moni muu tapa on tehokkaampi, mutta yritän ajatella juuri niin että kasvatan tässä onnellisia, tasapainoisia, empaattisia, oikeudentuntoisia ja joustavia aikuisia, enkä vain tottelevaisia lapsia. Se miten onnistun jää nähtäväksi - vaikka en tietoisesti rankaisisi niin heikkona ihmisenä kyllä välillä suutun vääristä asioista ja väärillä tavoilla, mutta toivotaan että kokonaiskuva jää plussan puolelle. Olen valmis uudelleenarvioimaan tapaani jos tulokset näyttävät huonoilta, mutta ainakin nyt 3- ja 5-vuotiaana noista ei ole kuulunut negatiivista palautetta ihmisten ilmoilta. Paitsi kerran 3-vuotias tuuppasi kaveria kerhossa, kuulostaa vielä terveeltä.

Teini-ikää odotellessa, enhän mä oikeasti vielä mistään mitään tiedä :D
 
vierailija
Siis huomiota pitää antaa, sillä saa suurimman osan törttöilyistä ennaltaehkäistyä ja lapsilla ei ole ede tarvetta tehdä mitään tyhmää.

Mutta koska äiti tai isä ei voi koko ajan kulkea lapsen perässä, niin sit on oltava joku kodin säännöstö ja selkeästi määritelty, mistä rikkeestä seuraa mikäkin. Eli säännöt jotka kantavat toiseen huoneeseen, tilanteeseen jossa isommat lapset ulkoilee pihalla ilman vanhempia jne.
Mitä nämä seuraukset/rangaistukset teillä on?

Meillä on paljon mietitty tätä seurauksen ja rangaistuksen rajaa. Jos lähetän lapsen huoneeseen siksi että hänen käytöksensä häiritsee/vahingoittaa muita, se on seuraus. Mutta jos käsken hänen "opetusmielessä" pysyä siellä X aikaa vaikka sitä häiritsevää käytöstä ei enää olisi, se on rangaistus. Jos lapsi käyttää tietokonetta väärin, seurauksena pitäisin sitä että X aikaa pitää muistella niitä tietokoneen käyttösääntöjä niin että käyttää tietokonetta vain aikuisen välittömässä valvonnassa - ja käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä että käyttömahdollisuudet rajautuu sen mukaan miten aikuinen ehtii valvoa. Ja rangaistus taas olisi se että kiellettäisiin tietokone kokonaan ajaksi X koska "siinäpähän oppii olemaan rikkomatta sääntöjä".

Ajatuksia...? Muiltakin.
 
Mitä nämä seuraukset/rangaistukset teillä on?

Meillä on paljon mietitty tätä seurauksen ja rangaistuksen rajaa. Jos lähetän lapsen huoneeseen siksi että hänen käytöksensä häiritsee/vahingoittaa muita, se on seuraus. Mutta jos käsken hänen "opetusmielessä" pysyä siellä X aikaa vaikka sitä häiritsevää käytöstä ei enää olisi, se on rangaistus. Jos lapsi käyttää tietokonetta väärin, seurauksena pitäisin sitä että X aikaa pitää muistella niitä tietokoneen käyttösääntöjä niin että käyttää tietokonetta vain aikuisen välittömässä valvonnassa - ja käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä että käyttömahdollisuudet rajautuu sen mukaan miten aikuinen ehtii valvoa. Ja rangaistus taas olisi se että kiellettäisiin tietokone kokonaan ajaksi X koska "siinäpähän oppii olemaan rikkomatta sääntöjä".

Ajatuksia...? Muiltakin.
No meillä nuo on samassa. Eli aina kun muksu joutuu sivuun jostain mieluisasta jutusta törttöiltyään, se on rangaistus. Mut meillä joutuu miettimään sen rangaistuksen aikana että miksi teki noin, miten jatkossa jne.

Meillä on jäähypenkki ollut hyvä.
Samoin peli-ja ruutukielto sekä karkkipäivän menetys, eli olen iskenyt kaikista mieluisimpaan eli kirpaisevimpaan. :rolleyes:
 

Yhteistyössä