Lopetin vajaa 10v sitten samalla tavalla, ilman mitään lääkkeitä tai korvaavia aineita. Takana oli 20v tupakointia aski päivässä. Se oli helppoa, ja oonkin ajatellut että tärkeintä lopettamisessa on todellinen halu ja valmius lopettaa, jonkinlainen muutos tai kasvu ihmisenä tiettyyn suuntaan. Ainkin itselläni tapahtui jossain ajattelussa (?)niin, että yksinkertaisesti en halunnut olla ihminen, äiti, kasvattaja, joka tupakoi. En kokenut sitä enää osaksi itseäni.
Tupakoinnin lopettaminen toi tietynlaisen vapauden; ei tarvitse enää miettiä että koska pääsee tupakalle, voiko täällä polttaa, onko mulla tupakat mukana. Tekemisiä ja päivän rutiineja ei tarvi suunnitella tupakkatauot etunenässä. Aika riittää ja keskittyminen ja läsnäolo on parempaa ilman tupakan vaatimia taukoja.
Ihon kirkastuminen ja paraneminen tapahtui oikeasti, samoin aamukröhinöitten loppuminen. Poskiontelotulehduksia en ole sairastanut kertaakaan lopettamisen jälkeen, kun tupakoidessani sain sen kiusan 2-4 krt vuodessa.
Haju- ja makuaisti voimistuivat, ruoka alkoi maistua todella hyvältä, ja luonnossa kävelykin tuntui todemmalta kun kaikki tuoksut iskivät kunnolla tajuntaan.
Ehkä suoraan joltain listalta, mutta omakohtaisesti koettuja
