ursulapa vain
Varmaankin täytyy sanoa, että työttömyys sinänsä on omaa syytä. Tuollahan on miljoona työpaikkaa puhelinmyyjäksi, ei kun vaan hakemaan...
Mutta hakukriteerit on mulla olleet, että työtä kuitenkin jaksaisi ihan oikeasti tehdä ja puhelinmyynti ei ole sellainen... ja kokopäivätyö tai sitten n. 30h, mikäli sen voi järjestää lasten kotona ololla tai todella lyhyillä hoitopäivillä, eli välttäen suuret hoitomaksut. Mutta 30h alkaa olla jo sellanen, että oikeestaan olis pystyttävä hoitamaan kotona, koska...
Kun katselen työpaikkoja ja haen niitä, niin ongelmaksi muodostuu se, että hoitomaksujen suuruus ja autokulut (meillä on toinen auto pitänyt laittaa töiden vuoksi, koska aiemmin olin töissä ja nyt se on seisonnassa työttömyysaikana) syövät palkan niin, että plussalle ei jää juurikaan tai saattaa mennä jopa miinukselle. Kokonaiskustannukset jos ottaa huomioon eli auton hankinta, niin miinukselle moneksi vuodeksi, vaikka autokin on 90-luvun romu.
Sain työpaikan ja laskin, että miten saan homman kannattamaan 37,5h viikossa työllä. Noh, siten vain, että laskin hoitoajat 15 päivään ja alle viiteen tuntiin ja hommasin mummon joka toinen viikko hoitamaan lapsia kolmena päivänä. Muuten olisi tullut takkiin todella pahasti, koska olisin joutunut muutaman päivän takia kuukaudessa nostamaan hoitopäivät 10h mittaisiksi eli maksuhan nousee koko kuulta ja sit vielä täydet päivät. No työpaikka meni sitten kuitenkin alta, kun heillä muuttuikin tilanne, mutta sinänsä vain huvittaa, että kymmenen euron tuntipalkalla ja laittamalla lapset hoitoon täysipäiväisesti ei jää käteen kuin miinusta.
Ei tuo olisi ollut edes oman alan töitä, niitä olen pyrkinyt hakemaan, mutta työtilanne tuntuu huonolta.
Mutta mikäli tuolla fiksummassa portaassa päättävät, ja ovat jo vissiin päättäneet, että hoitomaksut nousevat, niin omalta osaltani täytyy sanoa, että niin kauan kuin lapset ovat hoitoikäisiä, minun on saatava työ, jota voin tehdä ilman, että lapset on hoidossa tai sitten minä jään kotiäidiksi ilman mitään tukia (ilman työttömyyskorvausta). Yhteistuumin on siitä puhuttu, että sitten on elämä ainakin stressittömämpää ja varmasti sen muutaman vuoden sitten pärjäämme niin. Mutta mieluummin yksi rahaton kotona lasten kanssa ja toinen töissä, kuin että molemmat vuorotyössä ja elämä hirmu sekavaa ja kiireistä ja palkaksi tästä miinusta kukkaroon.
Onkos muilla tällaista?
Mutta hakukriteerit on mulla olleet, että työtä kuitenkin jaksaisi ihan oikeasti tehdä ja puhelinmyynti ei ole sellainen... ja kokopäivätyö tai sitten n. 30h, mikäli sen voi järjestää lasten kotona ololla tai todella lyhyillä hoitopäivillä, eli välttäen suuret hoitomaksut. Mutta 30h alkaa olla jo sellanen, että oikeestaan olis pystyttävä hoitamaan kotona, koska...
Kun katselen työpaikkoja ja haen niitä, niin ongelmaksi muodostuu se, että hoitomaksujen suuruus ja autokulut (meillä on toinen auto pitänyt laittaa töiden vuoksi, koska aiemmin olin töissä ja nyt se on seisonnassa työttömyysaikana) syövät palkan niin, että plussalle ei jää juurikaan tai saattaa mennä jopa miinukselle. Kokonaiskustannukset jos ottaa huomioon eli auton hankinta, niin miinukselle moneksi vuodeksi, vaikka autokin on 90-luvun romu.
Sain työpaikan ja laskin, että miten saan homman kannattamaan 37,5h viikossa työllä. Noh, siten vain, että laskin hoitoajat 15 päivään ja alle viiteen tuntiin ja hommasin mummon joka toinen viikko hoitamaan lapsia kolmena päivänä. Muuten olisi tullut takkiin todella pahasti, koska olisin joutunut muutaman päivän takia kuukaudessa nostamaan hoitopäivät 10h mittaisiksi eli maksuhan nousee koko kuulta ja sit vielä täydet päivät. No työpaikka meni sitten kuitenkin alta, kun heillä muuttuikin tilanne, mutta sinänsä vain huvittaa, että kymmenen euron tuntipalkalla ja laittamalla lapset hoitoon täysipäiväisesti ei jää käteen kuin miinusta.
Ei tuo olisi ollut edes oman alan töitä, niitä olen pyrkinyt hakemaan, mutta työtilanne tuntuu huonolta.
Mutta mikäli tuolla fiksummassa portaassa päättävät, ja ovat jo vissiin päättäneet, että hoitomaksut nousevat, niin omalta osaltani täytyy sanoa, että niin kauan kuin lapset ovat hoitoikäisiä, minun on saatava työ, jota voin tehdä ilman, että lapset on hoidossa tai sitten minä jään kotiäidiksi ilman mitään tukia (ilman työttömyyskorvausta). Yhteistuumin on siitä puhuttu, että sitten on elämä ainakin stressittömämpää ja varmasti sen muutaman vuoden sitten pärjäämme niin. Mutta mieluummin yksi rahaton kotona lasten kanssa ja toinen töissä, kuin että molemmat vuorotyössä ja elämä hirmu sekavaa ja kiireistä ja palkaksi tästä miinusta kukkaroon.
Onkos muilla tällaista?