Unikoulu toimi!:)

Meillä viime yönä neljäs yö kun tytön kanssa tehty unikoulua, eikä enää itkenyt kuin 10min ja minun ei edes tarvinut mennä silittelemään. Ekana yönä itki kaks kertaa 45min toisena yönä kerran 1tunnin ja kolmantena yönä kerran 20min. Olen tehnyt niin että annan jonkin aikaa itkeä ja sitten kun itku yltyy niin menen silittelemään ja kun rauhoittuu niin lähden pois niin ettei ehdi nukahtaa ja yleensä alkoi huutaa uudestaan kun lähdin, mutta sitten annoin taas itkeä jonkin aikaa ja jos itku ei enää ylly ihan mahdottomaksi niin en enää mennyt silittelemään vaan annoin nukahtaa itsekseen. Koska tulin siihen tulokseen että jos silittelen koko ajan niin tyttö oppii siihen että tulen yöllä vain silittelemään. Mutta kun huomaa että ei mitään ihmeellistä palvelua ole yöllä tarjolla niin nukahtaa itsekseen.:) Kiva kun saan yöllä taas nukkua!
 
"vieras"
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
 
"vieras"
Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.



Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.


***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
 
"vieras"
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin.

Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
 
vauvaa
Minähän juuri kirjoitin että kun itku yltyy niin menen hänen luokseen! Ja tämä opettaa hänelle että yöllä ei herätä tunnin välein syömään vaan yöt on nukkumista varten. Opettele lukemaan.:D
Vauvaa ei tarvitse itkettää öisin yhtään ja on jo myöhäistä reagointia mennä sinne kun vauva huutaa hysteerisenä.. Oletko ajatellut, että heräily johtuukin läheisyydentarpeesta eikä siitä maidosta? Vauva voi herätä öisin tunnin välein kaipaamaan äitiään vierelleen.
 
Minähän juuri kirjoitin että kun itku yltyy niin menen hänen luokseen! Ja tämä opettaa hänelle että yöllä ei herätä tunnin välein syömään vaan yöt on nukkumista varten. Opettele lukemaan.:D
Kirjotit että menit vasta kun yltyi ja suunnilleen alko heti uudestaan, sai nukahtaa huutoon kun et lopuksi menny. Se opettaa että samapa se kun kukaan ei tule.
Yöt ovat nukkumista varten mut mä en hyväksy huudatusta tolleen ja on se munkin tenava oppinu ilman yksin itkua.
 
Minä kyllä osaan kuunnella millaista lapseni itku on! Ja tiedän todellakin milloin hänellä on oikeasti hätä ja hän tarvitsee minua. Kun itku on muuten vain kitinää ja normaalia itkua että tahtoo pullon niin silloin en sinne mene.

Kiitos teille ASIANTUNTIJOILLE!
 
"vieras"
Meillä viime yönä neljäs yö kun tytön kanssa tehty unikoulua, eikä enää itkenyt kuin 10min ja minun ei edes tarvinut mennä silittelemään. Ekana yönä itki kaks kertaa 45min toisena yönä kerran 1tunnin ja kolmantena yönä kerran 20min.

... kun lähdin, mutta sitten annoin taas itkeä jonkin aikaa ja jos itku ei enää ylly ihan mahdottomaksi niin en enää mennyt silittelemään vaan annoin nukahtaa itsekseen. !
Eli itketit uneen. 9 kk ikäisen.
 
Osaako nämä unikoululla pelottelevat mitään muuta kuin copypastettaa näitä tekstejä. Niin paljon jaarittelua, ettei edes kaikkea jaksa lukea.

Ap, hyvä jos tuntuu toimivan. Meillä pidettiin vähän erilainen unikoulu 2kk sitten ja auttoi tavallaan. Meillä herätään edelleen, mutta nukahdetaan samantien uudestaan. Meillä on vähän isompi poika, joka osaa jo itse mennä sänkyynsä ja tulla pois, kun sängyssä ei ole laitaa. Eli meillä ensin illalla satuja, laulelua yms omia rutiineja ja sitten poika sänkyyn. Ekana iltana meni 2h20min siihen, että poika tuli sängystä olohuoneeseen ja kannoin takaisin sänkyyn.
Nyt jää sinne ja nukutus kestää siis noin 5-10min.

Siitä että tulisi jotain traumoja sanon höpsistä. Meillä ainakin oli juuri se ongelma, ettei poika päässyt missään vaiheessa siihen kaikista syvempään uneen ja oli jatkuvasti väsynyt. Nyt nukkuu paremmin ja on ihan kuin eri poika. Virkeämpi, iloisempi ja leikkisämpi. Myös ruokahalu on parantunut, kun yömaito on jäänyt pois.
Tsemppiä! =)
 
toi
Minä kyllä osaan kuunnella millaista lapseni itku on! Ja tiedän todellakin milloin hänellä on oikeasti hätä ja hän tarvitsee minua. Kun itku on muuten vain kitinää ja normaalia itkua että tahtoo pullon niin silloin en sinne mene.

Kiitos teille ASIANTUNTIJOILLE!
Toi on tosi julmaa, jättää huutamaan noin pieni pinnasänkyyn. Ihan oikeasti. Ja kuvitteletko tosissaan, että yöt nyt paranee. Joo, ne kuulemma paranee hetkeksi, ehkä viikoksi, mutta sitten alkaa kahta kauheammat yöheräilyt, koska vauva käsittelee kokemaansa, sitä, että se jätetään yksin huutamaan eikä äiti tule, sen turvallisuudentunne on poissa ja huutaa entistä pahemmin jatkossa, aivan varmasti. Tajuatko, että ei 9 kk ikäistä jätetä yksin huutamaan??? Miten sä edes pystyt tekee ton?
 
Toi on tosi julmaa, jättää huutamaan noin pieni pinnasänkyyn. Ihan oikeasti. Ja kuvitteletko tosissaan, että yöt nyt paranee. Joo, ne kuulemma paranee hetkeksi, ehkä viikoksi, mutta sitten alkaa kahta kauheammat yöheräilyt, koska vauva käsittelee kokemaansa, sitä, että se jätetään yksin huutamaan eikä äiti tule, sen turvallisuudentunne on poissa ja huutaa entistä pahemmin jatkossa, aivan varmasti. Tajuatko, että ei 9 kk ikäistä jätetä yksin huutamaan??? Miten sä edes pystyt tekee ton?
Siis mikä teidän kaaliin ei mene?:D Kun lapsen itku on sellaista että hänellä ei todellakaan ole mikään hätä niin ei minun tarvitse sinne mennä! Kun kuulen että itku yltyy niin menen hänen luokseen, hän ei missään vaiheessa edes ole hysteerinen.
 
"just"
Siis mikä teidän kaaliin ei mene?:D Kun lapsen itku on sellaista että hänellä ei todellakaan ole mikään hätä niin ei minun tarvitse sinne mennä! Kun kuulen että itku yltyy niin menen hänen luokseen, hän ei missään vaiheessa edes ole hysteerinen.
Eli vauva 9 kk itkee huvikseen yksin pinnasängyssään. Ehkä sillä on kuitenkin paha olla siellä yksin, kukaan ei häntä kuuntele, kukaan ei tule. Ehkä sen tempperamentti on sellainen, että ei huuda palosireenin lailla, mutta silti sillä on ahdistus. No ihan sama mulle. Kasvata sit vauvastas tunnevammainen yksilö. Ja huudatusunikoulun tulokset on oikeesti vain väliaikaisia. usko pois.
 
[QUOTE="just";23313162]Eli vauva 9 kk itkee huvikseen yksin pinnasängyssään. Ehkä sillä on kuitenkin paha olla siellä yksin, kukaan ei häntä kuuntele, kukaan ei tule. Ehkä sen tempperamentti on sellainen, että ei huuda palosireenin lailla, mutta silti sillä on ahdistus. No ihan sama mulle. Kasvata sit vauvastas tunnevammainen yksilö. Ja huudatusunikoulun tulokset on oikeesti vain väliaikaisia. usko pois.[/QUOTE]

Joo näin teen.:D Voin tulla parin viikon päästä teille kertomaan että oliko väliaikaista vai ei. Ja koska lapseni saa päivisin huomiota ja rakkautta yllinkyllin, niin hieman epäilen että mitään tunnevammoja tulee. Mutta tehkää te muut sitten eritavalla kun tämä tyyli on teistä niin kamalaa!:) Minä teen näin ja se toimii.
 
"vieras"
”Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin.”

Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan.

Yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.
 
hienoa että toimii!!
Itse tein tänne pari kuukautta sitten aloituksen, että voiko puoli vuotiaalle aloittaa unikoulua. Suurin osa palstalaisista oli aivan kauhuissaan ja olin kauhea äiti kun edes asiaa ajattelin. Palstalaisten mielipiteistä huolimatta siirsin vauvan eri huoneeseen ja vauva alkoi nukkumaan yönsä putkeen viikon päästä. Mitään kunnon huudatusta ei edes tarvinnut vaan mies kävi vauvaa silittämässä aluksi 3 kertaa yössä ja lopuksi kerran yössä. Sinne jäi yöimetys (jota kuulema puoli vuotias TARVITSEE ehdottamasti)
Äitikin jaksaa nyt paremmin :)
 
"vieras"
Joo näin teen.:D Voin tulla parin viikon päästä teille kertomaan että oliko väliaikaista vai ei. Ja koska lapseni saa päivisin huomiota ja rakkautta yllinkyllin, niin hieman epäilen että mitään tunnevammoja tulee. Mutta tehkää te muut sitten eritavalla kun tämä tyyli on teistä niin kamalaa!:) Minä teen näin ja se toimii.
okei, onnea valitsemallesi tielle. Olethan muuten tietoinen siitä, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin unikoulussa varoitellaan 6-10kk ikäisten vauvojen huudattamisesta? Vauvat saa siitä oikeasti tunne-elämän traumoja, jotka heijastuu aikuisuuteen saakka. Mutta ihan sama. Jos haluat huudattaa niin siitä vaan. Kuka sua estää. Ei kukaan. Tai ehkä naapurit tekee ls-ilmoituksen.
 
Johan minä nyt sain teidän täydelliset kirjoista oppineet äidit sekaisin.:) Minä en pelkää sitä että jos lapseni joutuu vähän itkemään että se vaikuttaa hänen tunne-elämäänsä millään tavalla. Koska en halua että lapselleni jää tapa että hän syö vielä 3vuotiaana yöllä koska en tehnyt asialle mitään ajoissa.
 
"vieras"
ja yleensä alkoi huutaa uudestaan kun lähdin, mutta sitten annoin taas itkeä jonkin aikaa ja jos itku ei enää ylly ihan mahdottomaksi niin en enää mennyt silittelemään vaan annoin nukahtaa itsekseen.
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään.

Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä.

Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.

Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin.

Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.

Tieteen tuloksia

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-

Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.
 
oletko tosissasi?
Johan minä nyt sain teidän täydelliset kirjoista oppineet äidit sekaisin.:) Minä en pelkää sitä että jos lapseni joutuu vähän itkemään että se vaikuttaa hänen tunne-elämäänsä millään tavalla. Koska en halua että lapselleni jää tapa että hän syö vielä 3vuotiaana yöllä koska en tehnyt asialle mitään ajoissa.
Vai oletko sä provo? Etkö sä tiedä mitään vauvojen kehityksestä?? Vauvalle 9kk ei jää mitään tapoja, vaan ne loppuvat itsestään vauvan kasvaessa!
 
hienoa että toimii!!
Itse tein tänne pari kuukautta sitten aloituksen, että voiko puoli vuotiaalle aloittaa unikoulua. Suurin osa palstalaisista oli aivan kauhuissaan ja olin kauhea äiti kun edes asiaa ajattelin. Palstalaisten mielipiteistä huolimatta siirsin vauvan eri huoneeseen ja vauva alkoi nukkumaan yönsä putkeen viikon päästä. Mitään kunnon huudatusta ei edes tarvinnut vaan mies kävi vauvaa silittämässä aluksi 3 kertaa yössä ja lopuksi kerran yössä. Sinne jäi yöimetys (jota kuulema puoli vuotias TARVITSEE ehdottamasti)
Äitikin jaksaa nyt paremmin :)
Hyvä!:) Meillä kun olen monta yötä ja päivää viikosta yksin niin pakko oli yö heräilemiselle jotain tehdä, koska olin itse jo ihan poikki kun yöunet jäivät muutamaan tuntiin.
 
"uskomatonta"
täällä puhutaan puolivuotiaan ja 9 kk ikäisen VAUVAN unikoulusta. miten teillä on niin kamala kiire saada ne vauvat omaan huoneeseen / omaan sänkyyn??? ei pysty millään käsittämään.

eihän aikuisetkaan nuku yksin, miksi NOIN PIENTEN lasten pitäisi nukkua yksin???
 

Yhteistyössä