Vahingonilo paras ilo?

  • Viestiketjun aloittaja jiiko
  • Ensimmäinen viesti
jiiko
Mä en ymmärrä miksi, mutta oon äärimmäisen vahingoniloinen just tällä hetkellä...

Sain tietää et ex-aviomies menetti työnsä (johon hänen puolestaan lähetin aikoinaan hakemuksen, kun alkoi kyrsimään se työttömänä lusmuilu..), ja siihen päälle sain tietää että hänen uusi tyttöystävänsä (mua niin paljon nuorempi,räyh) ja hän ovat riidelleet kovasti viime aikoina ja ovat ehkä eroamassa...

Ilkeää kyllä mutta olen todella vahingoniloinen tästä. :D
 
jiiko
Onhan mulla paljonkin muita ilonaiheita elämässäni, mutta kuitenkin...

Väärinhän se on, mutta jotenkin silti, menneisyytemme huomioonottaen en yhtään ole yllättynyt tästä ja jostain kumman syystä iloinen, koska miehellä ollut koko ajan niin vääränlainen kuva minusta, meidän liitosta ja kaikesta... Syyttänyt mua aina jokaisesta asiasta ja kaikkeni tein hänen eteensä mut nyt kun en oo tekemässä, niin kaikki menee persiilleen...

Äh, vaikee selittää.. :D
 
jiiko
Olen ex, koska en itse jaksanut mieheni käytöstä.
Jonkinmalliin katkera ilmeisemmin kun tälläinen huvittaa..

Anatolia, tiivistetty aivan loistavasti :) alhainen, mutta inhimillinen, ja jopa suloinen...
 
nojoono
onhan toi nyt ihan normaalia... itte samat tunteet kokeneena kun ei mennyt exällä asiat putkeen. Inha fiilis vaan tuli kun miettis et tälläsestä nyt sitä sit ilonsa saa?
 
asdf
se joka mulle tulee väittämään voivansa tuntea myötätuntoa tossa tilanteessa kyllä saa valehtelijan leiman ottaansa. Sääli - joo kyllä varmaan, mut sit taas onko sekään niinkään positiivinen tunne sit toisaalta.

btw eihän aapeen vahingonilo miestä murenna koska se ei siitä tiedä. ainakaan toivottavasti. Ei olis kyl kiva jos tulis joku ex naureskeleen päin naamaa et hahhah kun meniki elämäs perseelleen.
 
se joka mulle tulee väittämään voivansa tuntea myötätuntoa tossa tilanteessa kyllä saa valehtelijan leiman ottaansa. Sääli - joo kyllä varmaan, mut sit taas onko sekään niinkään positiivinen tunne sit toisaalta.
Onhan se iso harppaus positiiviseen suuntaan tuosta puhtaasta vahingonilosta. Pitäisin sitä ainakin neutraalina. Vahingonilo ON alhaista - vaikka toki inhimillistä.
 
asdf
no onhan se positiivisempi kuin vahingonilo... vahingoniloa tuntee kaikki jostain, se tekee siit inhimillisen, vaikka onkin niin ... alhainen.

Vahingonilo on silloin paras kun sen osaa pitää ns. omana tietonaan eikä mennä sitä heilutteleen toisen pärställe. tätä mieltä itte, jos nään jonku kaatuvan banaaninkuoreen, naurahdan ehkä mielessäni asiaa, mut en mee osotteleen ja nauraan röhönauruu vaan koska se nyt sattu oleen hauskaa...
 
jiiko
No siis en mä ole sitä ex-miehelleni sanonut, taikka näyttänyt, että olen vahingoniloinen. Ei nyt ihan liiallisuuksiin mennä. Mutta kyllä sanon, että se jollain lailla helpottaakin, koska kaiken sen jälkeen mitä hänen kanssaan oli, jostain syystä sai aikaan tällaisen tunteen.
 
jiiko
Ihan vaikkei kysymystä mulle esitettykään, vaikka nautinkin vahingonilostani tästä aiheesta, eihän se tietenkään omaa elämääni suoranaisesti paranna, vaikka hetkellisesti sitä naurahtaakin että "omaan nilkkaan kalahti, hah" - tyylillä. Ja tässä tapauksessa kyllä - ex mieheni nilkkaan kalahti kuvitteellisuus siitä että hän on saavuttanut itse kaiken - kun minä se olin jonka avulla hän pääsi nauttimaan kivasta palkasta ja tuhlailemaan sitä tähän tyttöystävään... Kaikki kestää aikansa...

Vahingonilo kuitenkin aika spontaani, semmonen hallitsematon minkä eteen et oo tehnyt erikseen töitä.
 

Yhteistyössä