Vanhemmat painostaa

Eli siis olen 13-vuotias ja olin ala-asteella tosi hyvä koulussa. Jos sain vähänkään huonon numeron, niin siitä sitten rankaistiin kovasti. Nyt yläasteella numeroni ovat laskeneet noin 0,50-0,75 numeroa ja nyt joudun lopettamaan erittäin rakkaan harrastukseni jotta se ei tule koulun tielle. Tuntuu että lähinnä harrastuksen lopettaminen ime koko opiskeluinnon, koska olin ajatellut tulevaa ammattiani harrastukseni pohjalle. En kestä. Ovatko vanhemmat vain pettyneitä? Nykyään vain raivotaan huonoista numeroista ja huudetaan esim. Syömää tai kerrotaan tärkeistä asioista, mutta ei sanota edes hyvää yötä. Pikkusiskoni joka on 4 vuotta nuorempi saa kaiken positiivisuuden ja hänellä sanotaan hyvää yötä jne. Välillä saatan itkeä uneen, koska ahdistaa niin paljon, se on niin tuskaa ja painostavaa. Tuntuu etten voi mitenkään osoittaa vanhemmilleni tuskaa, muuten kuin tekemällä jotain erittäin tyhmää ja peruuttamatonta itselle. Ehkä ne sitten tajuais. Pliis auttakaa joku??!

 

Kuullostaa kamalalta. Minulla on samanikäinen poika eikä tulisi mieleenkää kohdella häntä noin! Ei kouluarvosanat ole mitään elämää suurempaa. Sinä teet minkä pystyt ja vaikka olisit surkea (mikä ei kertomasi mukaan edes pidä paikkaansa) vanhempiesi pitäisi tukea ja rakastaa sua. Ota yhetys koulusi terkkariin tai sitten johonkin aikuiseen, jonka koet luotettavaksi. Olet arvokas, älä anna kenenkään latistaa sinua.

 

Onko sulla kuitenkin keskusteluyhteys vanhempiisi? Voisit koettaa keskustella heidän kanssaan ja kertoa tuntemuksistasi. Myös koulun terkkarille tai koulupsykologille voi mennä juttelemaan. Tännekin voit kirjoitella. Älä jää yksin ahdistuksesi kanssa. Voimia!

 

Näytä tämä viestiketju sun äidille ja isälle

 

Näytä tämä viestiketju sun äidille ja isälle

pahimmassa tapauksessa eivät ymmärtäisi.

 

Voin tietysti yrittää jutella äidilleni, mutta isän kanssa se ei mitenkään onnistu. En uskalla mennä mihinkään kouluterkkarille tai psykologille, koska silloin kaikki ihmettelisivät koulussa että mihin menen. Olen myös miettinyt että isäni kouluarvosanat eivät olleet kovin hyviä, niin ei ole mitään olet huonompi kuin minä juttua. Ja mietin, että en saa mennä harrastukseeni, joka kestää n.1,5h kolme kertaa viikossa, mutta voin mennä kaverille vaikka koko päiväksi. Vihaavatko vanhempani harrastustani?
Ap

 

No voi pieni raasu.
Tuskin vanhempasi vihaavat harrastustasi, vaan ovat vain huolissasi koulumenestyksestäsi, eivätkä osaa fiksummin hoitaa tilannetta kun kieltämällä harrastuksen.
Ehkäpä vanhemmillasi on itsellään ollut vaikeuksia elämässä siksi, että eivät ole aikoinaan omia koulujaan hoitaneet kunnolla, ja nyt pelkäävät, että sinulle käy samoin.

Tuollaisista asioista on vaikea keskustella, mutta mitä jos vaikka yrittäisit kirjoittaa äidillesi kirjeen tai vaikka lyhyen tekstarin. Kerro, miten surulliselta tuntuu, kun aina vain huudetaan, eikä koskaan kuule mitään positiivista.
Joskus tarvitaan vain muutama sana, että toinen alkaa miettimään omaa käytöstään ja herää ajattelemaan, miten on toista kohdellut.

 

Haisee porvoo

 

Haisee porvoo

Vähän haiskahti joo, mutta voi olla tottakin. Moni nuori tuollaisia joutuu miettimään.