syysruska
Meillä on 3½-vuotias tyttö, joka kävelee varpaillaan suurimman osan ajasta. Seisoo kuitenkin koko jalalla. Käskystä lapsi kävelee hetken kunnolla, kunnes unohtaa asian ja varpaillaan kävely alkaa. Varpaillaan kävely alkoi n. vuosi sitten.
Neuvolassa asiaan ei olla sen enempää puututtu. Tosin viimeksi neuvolassa ollessaan terveydenhoitaja väläytteli aina välillä, että tytöllä on ylivilkkauteen sopivia piirteitä kuten mun puheen päälle puhuminen ja just toi varpaillaan kävely. Asiaan ei kuitenkaan puututtu vaan sanoi, että voi olla myös normaalia tuon ikäisen käyttäytymistä. Pelästyin kuitenkin paljon ja itku silmässä lähdin pois neuvolasta. Mulla ei ole tullut ikinä mieleenkään, että lapsemme olisi ylivilkas. Lapsi on todella kiltti lapsi, vilkas kuitenkin muttei ylivilkas. Voi puuhailla palapelin parissa yli puoli tuntia ja barbileikeissä voi istua paikallaan toista tuntia. Kerhossa jossa käymme on lauluhetki, joka kestää yli puoli tuntia. Lapsi jaksaa istua sen ajan aina rauhallisesti ja hiljaa paikallaan. Nämä siis vain esimerkkejä.
Toi neuvolatädin vihjaus oli mulle siis tosi suuri yllätys, ei ole ikinä käynyt mielessäkään. Nyt sitten olen alkanut pelätä, että enkö vaan itse huomaa noita oireita? Onko se mahdollista?
Lisäksi olen alkanut pelätä, että se varpustelu johtaa autismiin. Onko pelkoni turha?
Olen sitä nyt viikon päivän itkeskellyt ja tuntuu, että pian romahdan. Olen itse tosi lääkärikammoinen enkä siedä mitään tutkimuksia, joten siksi ehkä otan asiat liian vakavaksi.
Mutta onko mulla syytä huoleen teidän mielestä?
Neuvolassa asiaan ei olla sen enempää puututtu. Tosin viimeksi neuvolassa ollessaan terveydenhoitaja väläytteli aina välillä, että tytöllä on ylivilkkauteen sopivia piirteitä kuten mun puheen päälle puhuminen ja just toi varpaillaan kävely. Asiaan ei kuitenkaan puututtu vaan sanoi, että voi olla myös normaalia tuon ikäisen käyttäytymistä. Pelästyin kuitenkin paljon ja itku silmässä lähdin pois neuvolasta. Mulla ei ole tullut ikinä mieleenkään, että lapsemme olisi ylivilkas. Lapsi on todella kiltti lapsi, vilkas kuitenkin muttei ylivilkas. Voi puuhailla palapelin parissa yli puoli tuntia ja barbileikeissä voi istua paikallaan toista tuntia. Kerhossa jossa käymme on lauluhetki, joka kestää yli puoli tuntia. Lapsi jaksaa istua sen ajan aina rauhallisesti ja hiljaa paikallaan. Nämä siis vain esimerkkejä.
Toi neuvolatädin vihjaus oli mulle siis tosi suuri yllätys, ei ole ikinä käynyt mielessäkään. Nyt sitten olen alkanut pelätä, että enkö vaan itse huomaa noita oireita? Onko se mahdollista?
Lisäksi olen alkanut pelätä, että se varpustelu johtaa autismiin. Onko pelkoni turha?
Olen sitä nyt viikon päivän itkeskellyt ja tuntuu, että pian romahdan. Olen itse tosi lääkärikammoinen enkä siedä mitään tutkimuksia, joten siksi ehkä otan asiat liian vakavaksi.
Mutta onko mulla syytä huoleen teidän mielestä?