Vauva vai ei..

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Hei!
Meillä on 4 lasta, 12-, 7-, 5- ja 1-vuotiaat. Kolme lapsista on syntynyt ennenaikaisena, nuorin kaikkein pienimmillä viikoilla, rv32+6. Raskaus oli hankala ja viimeiset 5 viikkoa olin vuodelevossa, sairaalassa ja kotona. Lääkärit sanoivat, että taitaa olla jonkinlainen kohdunkaulan heikkous...?
Päätöksen tein jo odotuksen alussa, että tämä on ehdottomasti viimeinen. Jo oman jaksamisenkin kannalta, lapset on hyvin vilkkaita ja vanhimmalla adhd ja asperger.
Sterilisaatio jonossakin olen.
Sitä odotellessa, ollaan käytetty ehkäisynä kondomia, kun en voi hormonaalista ehkäisyä käyttää.
Jokin kumminkin mennyt pieleen, koska tein pari päivää sitten plussatestin.

Miehen kanssa asiaa sulateltu ja ajatuksia selvitelty. Itse kumminkin olen huomannut miettiväni asiaa vain siltä kantilta, että meille on tulossa vauva. Vaikka pitkään olen ollut täysin ajatusta vastaan; ei enää viidettä, en jaksa, syntyisi vieläkin aiemmin, yms...
Ja ne toki pelottaakin ja mietityttää, mutta keskeytys ajatuksenakin tuntuu hirmu pahalle... Vaikka se varmasti "helpompi" vaihtoehto olisikin..
Mies kumminkin on sitä mieltä, että ehdottomasti ei enää. Ja sanoikin, että "ethän säkään enää halunnut enempää". Se olikin silloin, kun vauva ei ollut jo mahassa kasvamassa...
Nyt en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä tao ajatella... Kuinka tämmöistä asiaa voi ikinä päättää? :'(

En edes oikein tiedä, mitä tällä viestillä yritän hakea, pää on niin pyörällä, että varmaan sekava on viestikin... Tiedän että päätös on tehtävä itse (yhdessä miehen kanssa), mutta varmasti jonkinlaista tukea ja sitä että pääsee purkamaan asiaa.
Lähipiirissäni ei ole ketään, jolle tästä puhua. Tekivät neljännen syntymän jälkeen jo hyvin selväksi, mitä mieltä ovat siitä, tuleeko minun tehdä enää emempää lapsia... :/

Toivon vain asiallisia vastauksia, asia on muutenkin jo vaikea.. :(
 
Pin
Voi ei tosi inhottava tilanne. Periaatteessa jos muutenkin olet ollut sillä kannalla ja miehesikin on ehdottomasti vastaan niin abortti, mutta kuinka pahasti alat sitä sitten katumaan... kuulostaa, että tulet katumaan jos sen päätöksen teet, vai mitä mieltä olet?

Jospa vielä uudemman kerran juttelisit miehesi kanssa ja kokeilisit vaikka sanoa, että haluat vauvan. Ehkä hän alkaisi lämmetä ajatukselle sittenkin? Teette kunnon suunnitelmat miten toimitte jos väsyttää, onko mahdollista viedä se kaksivuotiaskin vaikka kerhoon/päiväkotiin edes puolipäiväisesti niin, että jaksaisitte JOS voimat loppuu?

En osaa sanoa kumpi on parempi vaihtoehto, mutta kuhan pyörittelen...
Kuinka iso trauma sulle abortti olisi, osaatko sanoa?
 
Pin
Ai niin muuten... Lähipiirissäsi on ääliöitä. Ymmärtäisin jos olisit joku hirveä äiti joka hakkaa lapsiaan ja jättää täysin heitteille, sillon voisi kuvitella jonkun "tekevän selväksi" jollekin, ettei kannata enempää lisääntyä.
 
*ap*
Voi ei tosi inhottava tilanne. Periaatteessa jos muutenkin olet ollut sillä kannalla ja miehesikin on ehdottomasti vastaan niin abortti, mutta kuinka pahasti alat sitä sitten katumaan... kuulostaa, että tulet katumaan jos sen päätöksen teet, vai mitä mieltä olet?

Jospa vielä uudemman kerran juttelisit miehesi kanssa ja kokeilisit vaikka sanoa, että haluat vauvan. Ehkä hän alkaisi lämmetä ajatukselle sittenkin? Teette kunnon suunnitelmat miten toimitte jos väsyttää, onko mahdollista viedä se kaksivuotiaskin vaikka kerhoon/päiväkotiin edes puolipäiväisesti niin, että jaksaisitte JOS voimat loppuu?

En osaa sanoa kumpi on parempi vaihtoehto, mutta kuhan pyörittelen...
Kuinka iso trauma sulle abortti olisi, osaatko sanoa?
Tällä hetkellä ainakin ajatus abortista tuntuu äärettömän masentavalle...
Toisaalta taas vähän pelottaakin ajatus uudesta raskaudesta. Kuinka hankala siitä tulee? Joutuuko olemaan vuodelevossa suurimman osan ajasta? Kuinka aikaisin vauva syntyisi?
Myöskin se, kun oma äiti, jonka kanssa oltu aina hyvissä väleissä ja läheisiäkin, antoi ymmärtää, että "teeppä vielä yksi lapsi, niin ei tarvihe tulla käymään"
Vaikka olenkin jo mielessäni käynyt keskustelun uudesta vauvasta äitini kanssa. Se on kummimkin meidän päätös, ei hänen.

Kyllä vielä on ehdottomasti puhuttava miehen kanssa lisää. En osaa yhtään sanoa, muuttuuko hänen mieli enää.. :(
Ymmärrän senkin, etten voi kumminkaan lytätä hänenkään tahtoa ja vain pitää vauvaa. Vaakakupissa kumminkin myös perheemme ja lasten hyvinvointi..

Äh, hirvittävän vaikeaa... :(
 
*ap*
Mikä teitä vaivaa, kun tulee ylivilkkaita lapsia? Ihan oikeasti kysyn koska en tunne yhtään ihmistä jolla näitä lapsia olisi?
Sen kun tietäisi. :) kai se kulkee myös geeneissä. Itse ainakin olin tosi vilkas pikku riiviö lapsena. Nykyisin kumminkin jo ihan rauhallinen tapaus. :)
Meillä vain yhdellä varsinainen adhd, joka ei niinkään ylivilkkautena esiinny. Toiset lapset taas muuten vaan hyvin eläväisiä. :)

Itselläkään ei ole lähipiirissä näin vilkkaita lapsia. Lasten kavereissa kyllä muutama. :)
 
Sen kun tietäisi. :) kai se kulkee myös geeneissä. Itse ainakin olin tosi vilkas pikku riiviö lapsena. Nykyisin kumminkin jo ihan rauhallinen tapaus. :)
Meillä vain yhdellä varsinainen adhd, joka ei niinkään ylivilkkautena esiinny. Toiset lapset taas muuten vaan hyvin eläväisiä. :)

Itselläkään ei ole lähipiirissä näin vilkkaita lapsia. Lasten kavereissa kyllä muutama. :)
Mikä ihme tota tekee? En vaan ymmärrä koko ilmiötä ollenkaan.
 
*ap*
Ai niin muuten... Lähipiirissäsi on ääliöitä. Ymmärtäisin jos olisit joku hirveä äiti joka hakkaa lapsiaan ja jättää täysin heitteille, sillon voisi kuvitella jonkun "tekevän selväksi" jollekin, ettei kannata enempää lisääntyä.
Mielestäni sinakin, ihan kelvollinen äiti olen. :)
Itseä on ärsyttänyt niin suunnattomasti näiden ihmisten, melkein jopa määräykset, ettei enempää lapsia. Asiahan ei kuulu heille ei niin millään tapaa. Kyse on vain ja ainoastaan meidän omasta elämästä ja omista ratkaisuista. Yksi toki sen takia on sitä mieltä, kun pelkää tuota ennenaikaisuutta niin kovin. Ja kyllähän sitäkin toki sopii miettiä. Siltikin, tukea siltäkään suunnalta on varmasti turha odottaa, jos meille vielä vauva tulisi.. :/

Mutta juurikin oma äitini oli jo neljännestä tosi kiihdyksissään ja haukku meidät ihan suohon. Kyllähän toki alkujärkytyksen jälkeen tokeni ja oli tukena. Välistä kyllä on sanonut, jos on taloudellisesti tiukempi hetki, että ihmeessä vielä enemmän lapsia yms...
 
vierailija
Ehkä voisit käydä juttelemassa vielä lääkärin/gynen kanssa raskaudesta ja sen mahdollisista ongelmista. Eihän kukaan voi tietenkään satavarmasti sanoa, miten raskaus sujuu ja syntyisikö vauva keskosena, mutta riskien ja onnistumisen mahdollisuuksien tietäminen voisi auttaa päätöksentekoa.
Lapsilukunne ei todellakaan kuulu muille kuin teille. Korkeamman riskin raskauksissa kannattaa kuitenkin miettiä koko perheen voimavaroja ja turvaverkkoja, koska niille voi tulla suuri tarve. Saatteko apua ja pärjäätte, jos joudut sairaalaan vuodelepoon jo varhaisilla viikoilla tai jos vauva syntyykin keskosena? Sinulla on iso päätös tehtävänä, mutta uskon että tiedät sisimmässäsi vastauksen siihen.
 
vierailija
Älä tee aborttia. Itse tein kun neljännen kerran tulin raskaaksi liian pian kolmannen jälkeen ja olen sitä katunut. Abortin jälkeen alkoivat keskenmenot haluttujen raskauksien kanssa joten vielä enemmän aloin miettiä keskeytettyä raskautta :( Nyt viisi lasta perheessä ja sterilisaatio tehty :)
 
vierailija
Mielestäni sinakin, ihan kelvollinen äiti olen. :)
Itseä on ärsyttänyt niin suunnattomasti näiden ihmisten, melkein jopa määräykset, ettei enempää lapsia. Asiahan ei kuulu heille ei niin millään tapaa. Kyse on vain ja ainoastaan meidän omasta elämästä ja omista ratkaisuista. Yksi toki sen takia on sitä mieltä, kun pelkää tuota ennenaikaisuutta niin kovin. Ja kyllähän sitäkin toki sopii miettiä. Siltikin, tukea siltäkään suunnalta on varmasti turha odottaa, jos meille vielä vauva tulisi.. :/

Mutta juurikin oma äitini oli jo neljännestä tosi kiihdyksissään ja haukku meidät ihan suohon. Kyllähän toki alkujärkytyksen jälkeen tokeni ja oli tukena. Välistä kyllä on sanonut, jos on taloudellisesti tiukempi hetki, että ihmeessä vielä enemmän lapsia yms...
Joskushan ulkopuoliset näkevät kokonaistilanteen selkeämmin. Jos lähipiirinne on ilmaissut huolen siitä, että tekisitte lisää lapsia niin mieleeni tulee miksi? Jutelkaa lähipiirin kanssa miksi ovat sitä mieltä. Toki asia on teidän päätös mutta ottakaa huomioon se, että jos äitisi on ilmaissut ettei aijo olla tekemisissä jos teette vielä lapsia. Kuka lapsia hoitaa jos joudut jo varhaisessa vaiheessa raskautta sairaalaan? Tai jos tarvitsette muutenkin äitisi tukea jota ei kenties ole enää saatavilla.

Tiedän lähipiirissäni perheen jossa neljä lasta. Vanhemmat totaalisen uupuneita silmiini. Koska pinna ei riitä niin lapsille huudetaan koko ajan. Lapset oireilevat huomionpuutteesta ylivilkkautena. Hakevat huomiota mitä ihmeellisillä keinoilla. Vanhemmat ovat omasta mielestään hyviä vanhempia. Mittaavat sitä siihen, etteivät ole alkkiksia ja pystyvät ostamaan lapsille kaiken mitä tarvitsevat.
 
vierailija
vaikea sanoa teidän tilanteeseen mutta meille tulossa neljäs ja se kaduttaa ja ahdistaa itseäni koko ajan että näin pääsi käymään...keskeytys ajankin olin varannut alkuun mutta viikot olivat jo yli 12 ja en vaan pystynyt sitä enää tuossa vaiheessa tekemään vaikka olisinkin halunnut. nyt kaduttaa ja kun tämä tenava syntyy se on steri heti ettei koskaan enää tarvi olla tässä tilanteessa !!!!!!!
 
vierailija
Mieli avoimeksi asian pohdinnalle. Omaa mieltään vastaan ei saa toimia, mutta asioiden läpikäymiseen kannattaa käyttää aikaa, jotta saa huomioida kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Kun läpikäynnin on tehnyt huolellisesti, niin tehdyn päätöksen kanssa pystyy elämään ja olemaan.

Itse en luultavasti uskaltaisi jatkaa raskautta tilanteessasi, sillä pelkäisin eniten lapsen vakavaa vammautumista ja sitä, mitä se vaikuttaisi koko perheeseen. Toisaalta mielestäni on turha kysellä muilta, mitä mieltä he ovat, koska vasta sitten kun itse on samassa tilanteessa kohtaa oikeasti todellisuuden. Siihen saakka kaikki on vain mielikuvaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
 
Hankalaahan tuo on, kun katson nuorimmaistani en ikinä haluaisi että raskaus olisi keskeytetty. Viides oli ja tietenkin teetti työtä ja oli raskasta, äidilleen toki enemmän kuin minulle.
Ei kyllä ollutkaan vahinkoraskaus. Eka oli vahinkoraskaus ja kun katson tuota jo aikuista poikaani niin parempi oli ettei aborttia tehty.
 
HippuTAR
Meillä on neljä lasta, vanhin asuu jo omillaan, nuorin on 4v. Yksi lapsista on kehitysvammainen ja hänellä on monta muutakin ongelmaa. Viimeisin raskaus oli myös loppuaikoina vaikea. Jos mä tulisin raskaaksi niin tekisin abortin, vaikka se tulisi olemaan todella vaikeaa. Mutta omat fyysiset ja psyykkiset voimavarat ei vaan riittäis yhtään enempään, lisäksi mulla olis kohdun repeämisen riski.

Osallistuuko mies lasten hoitoon? Osallistuuko lapset kodin töihin? Jaksatteko jos lapsi syntyisi paljon ennenaikaisena, olisi pitkään sairaalassa ja/tai olisi vammainen/sairas?
Jos pidät lapsen vastoin miehen tahtoa niin osallistuisiko mies silti lapsen hoitoon? Voisiko käydä niin että mies suivaantuisi siinä määrin että lähtisi pois?

Ja sitten toisaalta jos pidät lapsen niin lopputuloksenahan voi olla täysiaikainen, terve ja helppo lapsi. Mies saattaa myös muuttua suopeammaksi raskauden edetessä/synnytyksen jälkeen.

Ymmärsin että teillä ei ole minkäänlaista "turvaverkkoa"? Ei ketään joka ottaisi lapsia hoitoon tai auttaisi muuten? Jos noin on niin tuossa tilanteessa mä en pitäisi lasta vastoin miehen tahtoa.

Mutta puhukaa, paljon. Se lienee ainoa keino saada selvyys siihen mitä kumpikin haluaa.
 
vierailija
No ensin menisin lääkärille selvittämään kuinka pitkällä raskaus on. On aivan eri asia puhua raskausviikosta 5+ kuin 15+.

Selvittäisin myös lääkäreiden kannan asiaan, että millaiset riskit on mahdollisesti odotettavissa tämän raskauden suhteen.

Sen jälkeen voitte paremmin keskustella asiasta miehesi kanssa ja tehdä päätökset. Kannattaa kuitenkin ottaa se oma jaksaminen huomioon, sekä ajatella nyt ensisijassa niiden jo olemassa olevien lasten etua ja tarpeita.

Henk.koht. olen sitä mieltä että olisi itsekästä pitää vauva vastoin miehen tahtoa, tilanteessa jossa mies lasta ei halua ja tilanne johtaa ehkä sitten eroon ja lasten kodin rikkoutumiseen. Se tulisi myös olemaan hyvin raskasta teille molemmille pitää huolta lapsista yksikseen, jos lapsien kanssa on jo nyt raskasta kun huushollia pyöritetään yhdessä. Ja jos kyseessä on oikeasti riskiraskaus, eli vauva saattaa syntyä hyvin aikaisilla viikoilla, miettisin onko järkevää jatkaa vielä mahdollisesti hyvin alussa olevaa raskautta, niin isoilla riskeillä. Henk.koht. en pitäisi ajatuksesta synnyttää tänne lasta kärsimään / kuolemaan ja riskit sille voi olla suuret jos sinulla on kohdunkaulan kanssa ollut isoja ongelmia aiemmin.

Jokatapauksessa, Tsemppiä!
 
*ap*
Kiitos kaikille jo vastanneille. :)

Enkä siis tietenkään varsinaista neuvoa kysy, tietenkin itse se ratkaisu on tehtävä. Erilaisia näkökulmia on hyvä saada, auttaa jollain lailla jäsentämään ajatuksia.

Äitiini vielä palatakseni, niin hän ei meidän arkea näe, eikä pääse siihen osallistumaan, kun asuu niin kaukana. Hirmu rakas ja tärkeä ihminen hän silti on.

Kyllähän tuo jaksaminenkin kovasti mietityttää, mutta uskon, että kyllä sen puolesta pärjättäisi. Isommat lapsetkin jo koulussa ja kolmas aloittaa ensi vuonna jo eskarin. Ehkä se siinä eniten, kuinka näille isommille, jo pitkälti omatoimisille, saisi löytymään riittävästi aikaa pienten tarpeiden lomassa. Vanhimmainenkin (adhd/asperger lapsi) aloittaa syksyllä yläasteen ja siirtymä voi olla haastava. Juuri siihen aikaan kun itse olisi mahdollisesti vuodelevossa taikka saattaisi jopa olla jo se pieni keskosvauva syntyneenä. Toki voi myös olla, että raskaus sujuisi hyvin, mutta siihen en uskalla luottaa.
Me asutaan pienellä paikkakunnalla, josta yliopistolliseen sairaalaan on yli 200km, siellä hoidetaan mahdollinen vuodelepo ja vauva aina rv32 asti. Sen jälkeen lähisairaalassa, jonne on matkaa reilu 50km.

Järjellä jos ajattelee, niin keskeytyshän se olisi varmasti paras ratkaisu, mutta kuinka vaientaa sydämen? :(
 
*ap*
Viikkoja olisi nyt 4+5.
Niin kuin tuolla aiemmin jo sanoinkin, niin en toki halua miehen mielipidettä lytätä ja jättää huomiotta, kuin myös että on ajateltava jo tätä olemassa olevaa perhettä. Sitä riskiä en halua ottaa, että lapsilta hajoaa perhe alta.

Mies osallistuu tosi hyvin lasten hoitoin ja on mielestäni ihan huippuisä. <3
Lapsien toinen mummola on samalla paikkakunnalla ja ottavat lapsia välillä mielellään hoitoon. Myös poikien täti, oma tätini ja hyvä ystäväni asuu täällä. He eivät yleensä tarjoa apuaab, mutta auttavat mielellään jos pyydetään. Heidän ansiostaan edellisen raskauden vuodelepo ja vauvan sairaalassa olo aika onnistui niinkin hienosti.
Vaikka heillä (osalla heistä) mielipiteensä asiasta onkin, niin toki auttaisivat tarpeen mukaan.
 
vierailija
Järjellä jos ajattelee, niin keskeytyshän se olisi varmasti paras ratkaisu, mutta kuinka vaientaa sydämen? :(
No itselläni on sydämessä kaipuu kolmanteen lapseen. En minä sitä vaientanut ole, mutta joka kerta kun asiaa ajattelen päädyn ajattelemaan näitä jo olemassa olevia ja heidän etuaan. Ja rakkauttani heitä kohtaan. Toki keskeytys on ihan oma juttunsa, mutta ehkä sitäkään ei kannata liikaa romantisoida mielessään. Toki jokaisella on tästä oma mielipiteensä. Mutta jos esim. olet niin varhaisessa vaiheessa että edes sydän ei vielä siellä lyö, niin turha sitä on sen enempää romantisoida joksikin muuksi kuin mitä se todellisuudessa vasta on - solumöykky.
 

Yhteistyössä