Venlafaxin, kokemuksia?

Onko täällä kellään kokemusta Venlafaxin-nimisestä lääkkeestä? Eräs lääkäri sitä ehdotti, kun kuulemma auttais ahdistukseen ja kipuihin.
Koko yön lueskelin netistä siitä tietoo ja jäi vähän epäileväinen olo. Netistä lukemani perusteella todella vaikea päästä ks.lääkkeestä eroon... Enkä toisaalta halua sellasta lääkitystä joka on pakko ottaa joka päivä.

 

Voi auttaa tai olla auttamatta - täysin yksilöllistä. Siinä missä kyseistä lääkettä pidetään suht tehokkaana (vaikkei mitenkään erityisesti sitä ole), pidetään sitä myös runsaita ja vaikeita sivu- sekä vieroitusoireita aiheuttavana valmisteena.

Useat lääkärit vähättelevät venlafaksiinin aiheuttamia vaikeuksia ja/tai tuntevat niitä huonosti. On liki vastuutonta määrätä kys. lääkettä, erit. lieviin mt-ongelmiin ja olla varoittamatta mahdollisista vieroitusoireista.

En käytä termiä "lopetusoireet" tämän lääkkeen kohdalla, koska pitkään kestävä vieroitus on usein vaikeampaa mitä se olisi esim. Xanorin kohdalla (tehokkaimpia bentsoja). Siitä voi päätellä paljon.

Mikäli mahdollista, valitsisin AINA muun valmisteen, kuin venlafaksiinin. Venlafaksiinia määräisin vain vaikeimpiin masennustiloihin, johon ei muut lääkkeet ole auttaneet.
Lieviin ahdistustiloihin en edes harkitsisi. Kipuihin ei uskaltaisi määrätä, koska lääkkeen ollessa henkilölle epäsopiva, sitä lopettaessa kivut voi yltyä ensiapua vaativiksi (venlafaksiini voi aiheuttaa todella kovaa luu-, lihas-, ja nivelkipua).

Suomessa lähinnä potilaat puhuvat. Lääkärit vaikenevat.
Mutta mainittakoon, että pieni ryhmä hyötyy lääkkeestä ja/tai ei kärsi sivu- ja vieroitusoireista.

 

Voi auttaa tai olla auttamatta - täysin yksilöllistä. Siinä missä kyseistä lääkettä pidetään suht tehokkaana (vaikkei mitenkään erityisesti sitä ole), pidetään sitä myös runsaita ja vaikeita sivu- sekä vieroitusoireita aiheuttavana valmisteena.

Useat lääkärit vähättelevät venlafaksiinin aiheuttamia vaikeuksia ja/tai tuntevat niitä huonosti. On liki vastuutonta määrätä kys. lääkettä, erit. lieviin mt-ongelmiin ja olla varoittamatta mahdollisista vieroitusoireista.

En käytä termiä "lopetusoireet" tämän lääkkeen kohdalla, koska pitkään kestävä vieroitus on usein vaikeampaa mitä se olisi esim. Xanorin kohdalla (tehokkaimpia bentsoja). Siitä voi päätellä paljon.

Mikäli mahdollista, valitsisin AINA muun valmisteen, kuin venlafaksiinin. Venlafaksiinia määräisin vain vaikeimpiin masennustiloihin, johon ei muut lääkkeet ole auttaneet.
Lieviin ahdistustiloihin en edes harkitsisi. Kipuihin ei uskaltaisi määrätä, koska lääkkeen ollessa henkilölle epäsopiva, sitä lopettaessa kivut voi yltyä ensiapua vaativiksi (venlafaksiini voi aiheuttaa todella kovaa luu-, lihas-, ja nivelkipua).

Suomessa lähinnä potilaat puhuvat. Lääkärit vaikenevat.
Mutta mainittakoon, että pieni ryhmä hyötyy lääkkeestä ja/tai ei kärsi sivu- ja vieroitusoireista.

No mulle eivät oo ees muuta lääkettä ehdottaneet kuin tuota. Ja netistäkii löyty todella vähän kokemuksia siitä että olis kipuihin määrätty ja mun mielestä muutenkii typerää alkaa syömään tollasta mahdollisesti koukuttavaa lääkettä kipuihin. Koska sit jos kivut lakkaakin ni vissiin pakko edelleenkii sitä syödä jos sitä ei lopettaakaan uskalla, varsinkaa sillei yhtäkkiä...

 

Haittavaikutuksista kannattaa tehdä ilmoitus https://www.fimea.fi/tietoa_fimeasta/lomakkeet

Käyttöturvasta http://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humspc/1/10947261.pdf

Olennaiset:

1. Lisää itsemurhariskiä
2. Serotoniinioireyhtymä
3. Ahdaskulmaglaukooma
4. Verenpaine
5. Syketiheys
6. Sydäntaudit
7. Kouristukset
8. Hyponatremia
9. Verenvuotohäiriöt
jne jne

 

Käytin tuota ylivilkkaushäiriöön ja voin sanoa, että en suosittele tuon käyttöä. Tietenkin tämä kokemus voi olla täysin yksilöllistä.

Lisäsi ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä ja olin monta kertaa lähellä tehdä itsemurhan. Lääkärit luulivat tietenkin, kun asuin perhekodissa, että olen täysin pihalla omasta päästäni ja yrittivät tuputtaa kaiken maailman psykoosilääkkeitä. Onnistuivat siinä 'hypnotisoimisessakin' erittäin hyvin.

En käytä enää mitään psykolääkettä tai mielialalääkettä. Ne veivät multa elämänhalun kokonaan tuossa 5 vuoden käytön aikana.

 

Käytin tuota ylivilkkaushäiriöön ja voin sanoa, että en suosittele tuon käyttöä. Tietenkin tämä kokemus voi olla täysin yksilöllistä.

Lisäsi ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä ja olin monta kertaa lähellä tehdä itsemurhan. Lääkärit luulivat tietenkin, kun asuin perhekodissa, että olen täysin pihalla omasta päästäni ja yrittivät tuputtaa kaiken maailman psykoosilääkkeitä. Onnistuivat siinä 'hypnotisoimisessakin' erittäin hyvin.

En käytä enää mitään psykolääkettä tai mielialalääkettä. Ne veivät multa elämänhalun kokonaan tuossa 5 vuoden käytön aikana.

Mikäli ajattelet elämää aikajanana, josta tämä 5 vuotta meni pillereissä, miten arvioisit, olisiko nykytilasi parempi ilman pillereitä vai auttoivatko pillerit pääsemään pahimman yli? Minua nimittäin hämää se, että a) lääketutkimukset tehdään miehillä ja b) ne ovat niin lyhytkestoisia, ettei voida varmasti päätellä menisikö esimerkiksi masennus ohi itsellään (spontaanisti) jos ei tehtäisi mitään (tai annettaisiin rakkkautta ja terapiaa).