Viikon tuntemisen jälkeen naimisiin?

 

Tyhmää ja lapsellista

 

Tyhmää ja lapsellista

Miehen vanhemmat menivät naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja ovat olleet nyt naimisissa 40 vuotta. Tyhmääkö? Lapsellista?

 

Miehen vanhemmat menivät naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja ovat olleet nyt naimisissa 40 vuotta. Tyhmääkö? Lapsellista?

Joka viikko joku voittaa lotossa, mutta ei se tee lottoamisesta keskimäärin kannattavaa.

 

Viikko kyllä melko vähän aikaa tuntemista..m

Itse menin kihloihin kuukauden tuntemisen jälkeen ja naimisiin 4 kuukauden jälkeen. Tuosta nyt 15 vuotta, ja naimisissa edelleen. Onnellisesti.

Muuttakaa yhteen, se ehkä tuossa ajassa parempi. Yhdessä asuminen näyttää paljon. Itse kyllä tiesin jo ekoina tapailupäivinä että tämä mies on mun "kohtalo", kaikki natsas kuin oltas tunnettu aina. Mutta se vaati sen kuukauden että olin varma (yhdet mun kiukku menkat mukaan lukien )

 

Itse kyllä tiesin jo ekoina tapailupäivinä että tämä mies on mun "kohtalo", kaikki natsas kuin oltas tunnettu aina. Mutta se vaati sen kuukauden että olin varma (yhdet mun kiukku menkat mukaan lukien )

Tuolta minustakin tuntui ekat kuukaudet kunnes arki alkoi näyttää muitakin puolia.

Todellakaan en menisi naimisiin viikon tuntemisen jälkeen. Järjetöntä! Siinä ajassa ei vielä tunne toista kovinkaan hyvin ja ikävät yllätykset on helpompi kohdata (tarvittaessa erota), kun ei ole naimisissa. Yhteenmuutto on järkevämpi vaihtoehto.

 

Tuolta minustakin tuntui ekat kuukaudet kunnes arki alkoi näyttää muitakin puolia.

Todellakaan en menisi naimisiin viikon tuntemisen jälkeen. Järjetöntä! Siinä ajassa ei vielä tunne toista kovinkaan hyvin ja ikävät yllätykset on helpompi kohdata (tarvittaessa erota), kun ei ole naimisissa. Yhteenmuutto on järkevämpi vaihtoehto.

Asuin miehen kanssa 9 vuotta ja luulin tuntevani. Yhtäkkiä vastassa seisoi tuntematon ihminen joka lähti toisen naisen matkaan. Vuosi siitä ja heillä oli lapsi jota mies ei puheidensa mukaan muka koskaan halunnut, unohti sanoa että koskikin vain minua. Se siitä tuntemisesta.

Aika ei merkkaa mitään.

 

Tuolta minustakin tuntui ekat kuukaudet kunnes arki alkoi näyttää muitakin puolia.

Todellakaan en menisi naimisiin viikon tuntemisen jälkeen. Järjetöntä! Siinä ajassa ei vielä tunne toista kovinkaan hyvin ja ikävät yllätykset on helpompi kohdata (tarvittaessa erota), kun ei ole naimisissa. Yhteenmuutto on järkevämpi vaihtoehto.

Meillä ei niitä negatiivisia puolia tullut, vaan päinvastoin. Pidän meitä kyllä harvinaisen onnekaina. Ja saattaahan silläkin olla tekoa että olimme eläneet jo ennenkin. Kariutuneita parisuhteita takan (ei lapsia niistä), sydän suruja, sinkkuutta ja yksin elämistä etc. Eli parisuhteelta emme odottaneet vaaleanpunaista höttöä -ja toisaalta itsetuntemus kunnos, omat heikkoudet tiedostettuina ja elämän arvot selkeät.

Viikko on liian vähän aikaa...meidänkin 4kk naimisiin on ihan varmasti monelle liian kova tahti. Vallankin jos kyse reilusti alle 30 vuotiaasta....

 

Asuin miehen kanssa 9 vuotta ja luulin tuntevani. Yhtäkkiä vastassa seisoi tuntematon ihminen joka lähti toisen naisen matkaan. Vuosi siitä ja heillä oli lapsi jota mies ei puheidensa mukaan muka koskaan halunnut, unohti sanoa että koskikin vain minua. Se siitä tuntemisesta.

Aika ei merkkaa mitään.

Minkä ikäisenä aloitte seurustella?

 

Eikö tuo avioliitto ala jo olla so läääst season.

 

Eikö tuo avioliitto ala jo olla so läääst season.

Ei ollenkaan jos morsiammella sattuu olemaan pirusti takamettiä tai arvokiinteistöjä Eirassa.

 

Romskua

 

Miehen vanhemmat menivät naimisiin kuukauden tuntemisen jälkeen ja ovat olleet nyt naimisissa 40 vuotta. Tyhmääkö? Lapsellista?

Se, että joku on 40 vuotta naimisissa, ei kerro vielä mitään. Ei parisuhteen päämäärä kai ole mahdollisimman pitkä avioliitto, vaan toimiva ja onellinen suhde. Ja sitä taas ei mitata avioliiton eikä edes suhteen kestolla, koska voihan sitä jäädä roikkumaan huonoonkin suhteeseen varsinkin, jos tavoitteena on vain "mahdollisimman pitkä avioliitto". Toki tuo kuvaamasi suhde voi ollakin hyvä ja onnellinen, mutta se olisi sitä ilman hätäistä naimisiinmenoakin.

Sinänsä nopeasta naimisiin menosta ei hirveästi haittaakaan ole, koska voihan aina hakea eroa, jos juttu ei toimikaan. Mutta tuleehan siitä ylimääräistä vaivaa ja mahdollisesti taloudellista haittaakin, joten siinä mielessä nopeat avioliitot ovat turhia, vaivalloisia ja todellakin typeriä ja lapsellisia.

 

Asuin miehen kanssa 9 vuotta ja luulin tuntevani. Yhtäkkiä vastassa seisoi tuntematon ihminen joka lähti toisen naisen matkaan. Vuosi siitä ja heillä oli lapsi jota mies ei puheidensa mukaan muka koskaan halunnut, unohti sanoa että koskikin vain minua. Se siitä tuntemisesta.

Aika ei merkkaa mitään.

Ei se silti sitä tarkoita, että viikon tuntemisen jälkeen tuntee ihmisen yhtä huonosti kuin 9 vuoden jälkeen. Tarinasi osoittaa toki sen, että läpikotaisin ei toista voi kenties koskaan tuntea, tai että ihminen voi muuttua tai tuttukin ihminen voi tehdä yllättäviä ratkaisuja.

 

Viikko kyllä melko vähän aikaa tuntemista..m

Itse menin kihloihin kuukauden tuntemisen jälkeen ja naimisiin 4 kuukauden jälkeen. Tuosta nyt 15 vuotta, ja naimisissa edelleen. Onnellisesti.

Muuttakaa yhteen, se ehkä tuossa ajassa parempi. Yhdessä asuminen näyttää paljon. Itse kyllä tiesin jo ekoina tapailupäivinä että tämä mies on mun "kohtalo", kaikki natsas kuin oltas tunnettu aina. Mutta se vaati sen kuukauden että olin varma (yhdet mun kiukku menkat mukaan lukien )

Minusta se ei ole vielä olennaisinta, tuntuuko siltä että kuulutaan yhteen, koska kyllähän niin voi tuntea, vaikka asia myöhemmin muuttuisikin. Olennaista on ehkä se, miten persoonat ja ajatusmaailmat sopivat yhteen kaikissa arjen käytännöissä - ei vain niin, että haluaako molemmat lapsia, rasti ruutuun jos joo, tms. Ihmisen persoonassa on paljon sellaisia puolia, joita hän itsekään ei osaisi analysoida tai tiedostaa, mutta jotka vaikuttavat parisuhteessakin. Yhteensopivuus selviää ajan kanssa. Toisaalta myös keskinäisen kemian kantavuus selviää ajan kanssa. 4kk on aika lyhyt aika. Mutta teidän kohdalla olisitte mitä ilmeisimmin yhdessä edelleen, vaikka ette olisi koskaan menneetkään naimisiin, eli kumppani oli se oikea. Jollekin muulle voi slti käydä niin, että saman alkuhuuman jälkeen tilanne muuttuu, ja vaikka olisi ekat 4kk tuntunut ihan samalla lailla kuin teillä siltä, että naimisiin mennään, voi olla että heidän kohdallaan tilanne olisi jo vuoden kuluttua muuttunut.

 

Niin se kasvaa hitaalleen se rakkaus. Sydän aistii sen toisen läsnäolon jotenkin paremmin . Jep on alkuhuuman tunne ja sit sellanen syvempi tunne mä oon oikeesti tarkkailu sydämmen sitä tunne tilaa niillä hetkillä ja siinä tunteessa on kyl eroa siis pelkän ihastumisen ja syvemmän tunteen kohal toinen tuntuu räjähtävälle ja toinen sellaselle onnekkaan tunteelle vaikee selittää jos ei oo kuunellu sydäntään.

Mut sit tuli mieleen oisko se viellä hullumpaa mennä sellasen ihmisen kanssa naimisiin jota ei ole koskaan nähnyt mutta jonka sydän sanoo oikeaksi?.
siis jutellut sokkona vaikka toinen olisikin nähnyt?.

arjenjtuista jos olette hyviä toisillenne niin etteköhän te halua auttaa tosita myös niissä arjen asioissa ihan lunnostaan et ei toinen oo koskaan kuormittuneempi ja se tuntuu hyvälle oikean kanssa auttaa ja tulal autetuksi ...

 

Minusta se ei ole vielä olennaisinta, tuntuuko siltä että kuulutaan yhteen, koska kyllähän niin voi tuntea, vaikka asia myöhemmin muuttuisikin. Olennaista on ehkä se, miten persoonat ja ajatusmaailmat sopivat yhteen kaikissa arjen käytännöissä - ei vain niin, että haluaako molemmat lapsia, rasti ruutuun jos joo, tms. Ihmisen persoonassa on paljon sellaisia puolia, joita hän itsekään ei osaisi analysoida tai tiedostaa, mutta jotka vaikuttavat parisuhteessakin. Yhteensopivuus selviää ajan kanssa. Toisaalta myös keskinäisen kemian kantavuus selviää ajan kanssa. 4kk on aika lyhyt aika. Mutta teidän kohdalla olisitte mitä ilmeisimmin yhdessä edelleen, vaikka ette olisi koskaan menneetkään naimisiin, eli kumppani oli se oikea. Jollekin muulle voi slti käydä niin, että saman alkuhuuman jälkeen tilanne muuttuu, ja vaikka olisi ekat 4kk tuntunut ihan samalla lailla kuin teillä siltä, että naimisiin mennään, voi olla että heidän kohdallaan tilanne olisi jo vuoden kuluttua muuttunut.

4 kuukautta tosiaan oli lyhyt aika, ja totta olisimme edelleen yhdessä vaikka emme olisi naimisissa. Naimisiin meno kuitenkin kuului meidä molempien arvoihin ja siksi naimisiin menimmekin.

Sitä on kuitenkin vaikea järjellä ja sanoilla selittää kuinka me molemmat pystyimme jo tuossa ajassa tiedostamasn suhteen kantavuuden, kemiat, yhteensopivuuden ym. Itse en ollut koskaan aiemmin uskonut "romanttisee soopaan"sielukumpanuudesta ym. Olen joutunut sanani perumaan. Niinkuin sanoin, yllätyksiä ei ole tullut, muutakuin parempaan suuntaan (jos nyt sit yllättyseksi pystyy sanomaan...).

Olemme puhuneet miehen kanssa paljon tästä meidän "ihmeestä". Uskon että osa syyllinen tähän on ollut meidän aiempi elämänkokemuskin ja ennen kaikkea se etyä on sinut itsensä kanssa sellaisena kuin on. Ja uskaltaa tunnustaa omat huonot puolet ja heikkoudet. Puolisoa ei olla otettu rinnalle "omasta itsestä puuttuvana palasena". Vasn ihmisenä jonka kanssa jakaa omaa elämää, toinen toistaan ymmärtäen ja tukien. Vaikeinakin hetkinä, ja niitä on kyllä ollut muun elämän tiimoilta.

Olen voittanut lotossa

 

4 kuukautta tosiaan oli lyhyt aika, ja totta olisimme edelleen yhdessä vaikka emme olisi naimisissa. Naimisiin meno kuitenkin kuului meidä molempien arvoihin ja siksi naimisiin menimmekin.

Sitä on kuitenkin vaikea järjellä ja sanoilla selittää kuinka me molemmat pystyimme jo tuossa ajassa tiedostamasn suhteen kantavuuden, kemiat, yhteensopivuuden ym. Itse en ollut koskaan aiemmin uskonut "romanttisee soopaan"sielukumpanuudesta ym. Olen joutunut sanani perumaan. Niinkuin sanoin, yllätyksiä ei ole tullut, muutakuin parempaan suuntaan (jos nyt sit yllättyseksi pystyy sanomaan...).

Olemme puhuneet miehen kanssa paljon tästä meidän "ihmeestä". Uskon että osa syyllinen tähän on ollut meidän aiempi elämänkokemuskin ja ennen kaikkea se etyä on sinut itsensä kanssa sellaisena kuin on. Ja uskaltaa tunnustaa omat huonot puolet ja heikkoudet. Puolisoa ei olla otettu rinnalle "omasta itsestä puuttuvana palasena". Vasn ihmisenä jonka kanssa jakaa omaa elämää, toinen toistaan ymmärtäen ja tukien. Vaikeinakin hetkinä, ja niitä on kyllä ollut muun elämän tiimoilta.

Olen voittanut lotossa

Kyllä minä uskon sielunkumppanuuteen, olen itse sielunkumppanin löytänyt. Mutta niin aika moni muukin uskoo vielä ekojen kuukausien aikana Aika näyttää, oliko se sitä oikeasti. Jos oli, pariskunta uskoo mystisesti tienneensä sen alusta asti. Jos taas ei ollut, asia unohtuu.

Ei tuo teidän juttunne minusta mikään "ihme" ole. Kuulostaa ihan tavalliselta, normaalilta, hyvältä suhteelta. Suhteen onnistumisen kannalta on tärkeää paitsi se keskinäinen kemia ja yhteensopivuus, myös tuo mitä kirjoitat, eli että on sinut itsensä kanssa jne. Eli ette te lotossa voittaneet, vaan löysitte sopivan kumppanin ettekä tuoneet suhteeseen mitään päänsisäisiä ongelmia. Kuulostaa oikein hyvältä!

 

Kyllä minä uskon sielunkumppanuuteen, olen itse sielunkumppanin löytänyt. Mutta niin aika moni muukin uskoo vielä ekojen kuukausien aikana Aika näyttää, oliko se sitä oikeasti. Jos oli, pariskunta uskoo mystisesti tienneensä sen alusta asti. Jos taas ei ollut, asia unohtuu.

Ei tuo teidän juttunne minusta mikään "ihme" ole. Kuulostaa ihan tavalliselta, normaalilta, hyvältä suhteelta. Suhteen onnistumisen kannalta on tärkeää paitsi se keskinäinen kemia ja yhteensopivuus, myös tuo mitä kirjoitat, eli että on sinut itsensä kanssa jne. Eli ette te lotossa voittaneet, vaan löysitte sopivan kumppanin ettekä tuoneet suhteeseen mitään päänsisäisiä ongelmia. Kuulostaa oikein hyvältä!

Kyllä mä mielestäni olen voittanut lotossa. Sen verran onnellisia olemme

 

Kyllä mä mielestäni olen voittanut lotossa. Sen verran onnellisia olemme

Joo, ymmärrän. Mutta mä en pidä onnellista ja itselle täydellistä suhdetta lottovoittona, koska lottovoitto on harvinainen poikkeus, joka tuurilla osuu jollekin. Vaan mä pidän hyvää suhdetta normaalina tavoitetilana, jonka ei ainakaan pitäisi olla yhtä harvinainen ja sattumanvarainen kuin lottovoitto. Toki usein suhteet ovat jotain muuta, mutta ei se tuurista johdu vaan vääristä valinnoista. Ymmärrän silti mitä tarkoitat, mutta meille tuo kielikuva lottovoitto taitaa tarkoittaa vaan ihan eri asiaa

 

Joo, ymmärrän. Mutta mä en pidä onnellista ja itselle täydellistä suhdetta lottovoittona, koska lottovoitto on harvinainen poikkeus, joka tuurilla osuu jollekin. Vaan mä pidän hyvää suhdetta normaalina tavoitetilana, jonka ei ainakaan pitäisi olla yhtä harvinainen ja sattumanvarainen kuin lottovoitto. Toki usein suhteet ovat jotain muuta, mutta ei se tuurista johdu vaan vääristä valinnoista. Ymmärrän silti mitä tarkoitat, mutta meille tuo kielikuva lottovoitto taitaa tarkoittaa vaan ihan eri asiaa

Point taken.

Mulle se lottovoitto tarkoittaa sitä että en ole mikään helppo ihminen, ja se että joku oikeasti rakastaan mun rosoisuutta, oikeasti oikeasti. Ja hyväksyy mut just tälläsenä... se todennäköisyys löytää sellainen immeinen rinnalle, vastaa lottovoittoa

 

Point taken.

Mulle se lottovoitto tarkoittaa sitä että en ole mikään helppo ihminen, ja se että joku oikeasti rakastaan mun rosoisuutta, oikeasti oikeasti. Ja hyväksyy mut just tälläsenä... se todennäköisyys löytää sellainen immeinen rinnalle, vastaa lottovoittoa

Niin no, voihan se olla. Aika usein vaan kuulee ihmisten sanovan jotain vastaavaa, että itse on niin erikoinen/vaikea/poikkeuksellinen/outo tms, että vaatii kumppanilta paljon tai on vaikea löytää just sopiva ihminen. Ei se sen helpompaa ole niille vähemmän vaikeillekaan Jokainen kyllä kokee sen oman suhteensa erityisenä ja miltei lottovoiton kaltaisena ihmeenä - samaan aikaan kun muiden suhteet sitten vaikuttavat joltain tavisten puuhastelulta.

Mutta yleisesti ottaen sopivan kumppanin ja hyvän suhteen löytyminen ei ole mikään itsestään selvyys ja on todennäköistä, että iso osa kumppaniehdokkaista onkin ns. vääränlaisia. Mutta niin se on kaikilla. Toki joidenkin on helpompi löytää kumppani kuin toisten, ja syyt voivat vaihdella omista kriteereistä omiin ominaisuuksiin, mutta ei se aina niin yksinkertaista ole muillakaan.