Voiko tästä ikinä tulla mitään...

  • Viestiketjun aloittaja pohdiskelija
  • Ensimmäinen viesti
pohdiskelija
Olin 10 vuotta parisuhteessa lapseni isän kanssa, erosimme 5v sitten. Koko tuon 5vuotta olen ollut yksinäni ja meidän lapsi asuu kanssani. On jo 13vuotias.
Mulla on kaksi koiraa, hevonen ja päivätyö josta pääsen joka päivä 15-17 välillä. Eli tyhmempikin voi päätellä, että vapaa-ajan ongelmia ei ole....

Aloin reilu vuosi sitten tapailla miestä joka oli hiljattain eronnut pitkästä suhteestaan. Heilläkin yhteinen lapsi, 11v, joka isällään jokatoinen viikonloppu.
Miehen työt alkaa aina aamulla klo5 ja onkin sitten kotona joka päivä jo n.14 aikaan.

Olemme seurustelleet "virallisesti" vajaan vuoden, mutta nyt olen aivan totaalisen kypsä. Mies on alusta asti tiennyt tilanteeni ja nyt on alkanut valittaa kun mulla ei ole aikaa hänelle. Kaiken liikenevän vapaa-aikani vietän miehen kanssa, mutta mun on pakko hoitaa työt, koirat ja koni joka päivä. Olen pyytänyt miestä mukaan lenkille ja mukaan tallille, mutta ei halua kun joskus ja jouluna lähtee mukaan. Sitten nurisee ja valittaa kun on tylsää ja mä olen vaikea.
Enkä todellakaan ole vaikea, vaan mun elämä on tätä. Olen ehdottanut miehelle omia harrastuksia, mutta ei ole keksinyt mitään. Ja mä olen aivan täynnä sitä, että mun pitäisi kaiken muun lisäksi vielä kestää kiukuttelevaa kohta nelikymppistä miestä kun mä en huomioi häntä tarpeeksi ja olen aina iltaisin väsynyt. Asumme erillään ja mies tietysti joka päivä päikkärit nukkuneena puhkuu virtaa illalla kun minä raahaudun kotiin ja lähden vielä viemään koirat iltapissalle ja kaadun suihkun kautta sänkyyn.

Sanoin miehelle tänään, että mä haluan toisen aikuisen ihmisen jakamaan kanssani tämän arjen, en ihmistä jolle mä olen jokin viihdyttäjä. Tästähän taas riita kehkeytyi ja mä olen aika valmis luovuttamaan...

En tiedä miksi tän tänne kirjoitan, pakko saada vaan ulos jos sais vertaistukea tai neuvoja. Vastaan olen mennyt paljon, olen hoitanut hevoselle hoitajaa/ratsastajaa että olen saanut miehen kanssa tehtyä jotain, mutta ei se riitä hänelle.
Alkaa tuntua että tämä oli tässä kun kerran koittaa muuttaa pakettia minkä on hyväksynyt kokonaisuutena seurustelun alettua.

Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan....?
 
Mä ymmärrän. Mulla oli muinoin ystävä, jonka kanssa tein sopimuksen että jään pk-seudulla työssä ollessani arkena luokseen yöksi. Alussa sujui hienosti vaan kun ystävä jäi sairaslomalle, oli iltojen tilanne sama. Heppu odotti kämpillä pirteänä "mitä nyt tehdään" ja mä olin ihan sippi ja olisin halunnut vaan olla... Vitutti. Ja se ystävyys päättyi katastrofiin.

Ellei mies millään suostu ymmärtämään pointtiasi, on kai viisainta erota. Ennenkuin jompikumpi menee rikki.
 

Yhteistyössä