Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hei vaan, löytyykö samanlaisessa elämäntilanteessa olevia? Minulla ikä alkaa tulla vastaan. Parisuhde asioissa en ole onnistunut, mutta harkitsen vakavasti lapsen hankkimista yksin. Mielelläni kuulisin kommentteja kohtalotovereilta.
 
Kiva kuulla, että joku muukin miettii samoja ajatuksia. Mulla on ikä varmaan jo mennyt ohi (39v), mutta kyllä se mieltä kaihertaa. Olen selvittänyt asiaa ja mm. korvauskysymyksiä Kelalta ja kanta on se, ettei sinkuile korvata mitään. Ei vaikka olisi dokumentoitu sairaus tai exän kanssa yritystä vuosia...Siinä mielessä huono homma, että joutuu maksamaan lääkkeet ja hoidot kokonaan omasta pussista.

ELLEI sitten saisi kaveriksi jotain enenmmän vähemmän tuttua miestä, joka suostuisi isäksi. Tietysti ilman elatusvastuita ym. ja niistä mielestäni pitää tehdä kirjallinen sopimus. Näin saa itse lapsen huoltajuuden, eikä tarvitse pelätä riitoja aiheen ympäriltä. Ja jos oikein mahtavasti käy, lapsikin voi saada hyvän miehen elämäänäs kaikkea poikien juttuja kertomaan (jos sattuu vielä poika tulemaan). Ja onhan tytöllekin varmasti kiva juttu, kun ympärillä on välittäviä ihmisiä.

Nyt voisi olla ideaa pommittaa Kelaa (Kuopiota) tällä asialla. Onhan se tasa-arvon vastaista, ettei korvata.

suvituuli
 
Minä olen käynyt lapsettomuushoidoissa viimeiset kaksi vuotta yksin. Sinänsä tilanteeni on kyllä erilainen, ettei ikä ole vielä hetkeen tulossa vastaan.

En oikein tiedä, mitä tälle palstalle uskaltaa kirjoittaa, mutta sanotaan nyt silti näin, että oman suuntautumiseni vuoksi ei lapsi parisuhteessakaan tulisi luonnollisin keinoin. Ja hoidoissa on käynyt ilmi, ettei se tapahdu kovin helposti muutenkaan.

Kun yritin päästä hoitoihin Suomessa, lääkäri totesi minun olevan liian nuori siihen, että minulle tarjottaisiin tällainen helppo (?) vaihtoehto hankkia lapsi. Ja lääkäri jatkoi (ihan oikeasti!), että mene baariin ja pokaa mies.

Nyt siis kahden vuoden aikana takana viisi inseminaatiota clomeilla, sekä kaksi koeputkihedelmöitystä. Toinen tuotti plussan pari viikkoa sitten, mutta raskaus keskeytyi heti alussa. Niin, olen siis nyt hoidoissa Virossa yksityisellä hedelmöityshoitoklinikalla.

Olen sitä mieltä, että lapsen hankkiminen keinolla millä tahansa on aina itsekästä - sehän lähtee vanhempien halusta saada olla vanhempi, tulla isäksi tai äidiksi, saada kasvattaa lapsi. Ei kukaan syntymätön lapsi pyydä saada syntyä. Uskonkin, että yksi rakastava vanhempi riittää - kaikilla lapsilla ei tilanne ole niinkään onnellinen.

Toivon sinulle kovasti jaksamista hoitoihin!
 
Moikka!

Tsemppiä minunkin puolesta!

VIRON klinikasta olisin kiinnostunut, onko sinulla mahdollisesti tietoa/kokemusta Tartossa toimivasta Elite-klinikasta? Itse olen kuullut siitä ihan hyvää, tosin ihan halpa se ei ole, kuten eivät muutkaan. Ja onko sinulla tietoa ivf-lääkkeistä, otatko ne myös Virosta? Ja mitä mahtavat maksaa? Ilmeisesti Kela ei korvaa (taaskaan) mitään.

Itsellä on vakavasti mielessä suunnata ulkomaille, kun kerran Suomeen ei haluta sinkkuäitien lapsia.

Mahtavan hyvää viikonloppua:)
suvituuli
 
Ilmoittaudun sinkkuäidiksi toivovaksi. Olen miettinyt asiaa pitkään ja hartaasti, ja kun parisuhderintamalla on kovasti hiljaista niin nyt olen ottanut asiat omiin käsiin. Niin paljon kuin niitä omiin käsiin voi ottaa. Ensimmäinen inssi on edessä tässä kierrossa. Saa nähdä miten käy. Hoidossa olen ihan kotimaisella klinikalla, yksityisellä tietysti. Jotain Kela-korvauksia saattaa olla tulossa, koska osa kierroistani ovat anovulatorisia. Mukava kuulla muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia, välillä tuntuu että olen ihkuainokainen.
 
Moikka!

Ja kiva, että ilmoittauduit mukaan Maria-71! Et varmasti ole ainoa ja uskon, että tätä ketjua lukee nytkin moni muukin yksin äidiksi miettivä. Sama tilanne on täälläkin, sitä puoliskoa ei ole löytynyt ja nyt ikää alkaa olla ihan riittävästi (39v). Ja endo vain pahentaa tilannetta...
Kävin läpi tammikuussa yhden ivf-kierroksen ja se moni pieleen (monitumaisuutta, eikä edes siirtoon päästy). Nyt sitten kela ei korvaa mun hoitoja/lääkkeitä, joten joudun ottamaan pienen tuumaustauon. Aika kohtuutonta, että vaikka on todettu sairaus+yritystä exän kanssa, niin sinkkuna oleminen vetää korvaukset nollille. Kuulemma on mahdollisuus raskautus spontaanisti (eikös näin ole myös heteropareille ja he kuitenkin saavat korvaukset??).

Mutta uskon, että jokin ratkaisu asiaan löytyy, vaikka alkaa olla jo iän puolesta aika kiire.

Onnea inssiin, toivottavasti nappaat mukaasi mukavan plussan:)

T.Suvituuli
 
k71
Itse olen ollut yksityisellä puolella kahdesti IVF:ssä ja saanut niistä kela korvaukset. En tiedä miksette te muut saa??? Tosin toivottua tulosta ei ole vielä saatu aikaiseksi (mulla oli alkion siirto eilen...tosin alkiot olivat jostain kumman syystä tällä kertaa tosi "surkeita". Joten suuria toiveita ei ole onnistua tälläkään kertaa...). Tosin itse en ole asiaa sen kummemmin kelalta kysellyt vaan hoitava lääkärini on ollut taustani takia alusta asti sitä mieltä että kuulun kela korvauksen piiriin (endo+pyo-ovario, eli vaikka olisikin partneri niin luomutuotantoa olisi aikas turha toivoa). Mutta nyt tietysti tämä viime syksyinen lakimuutos hankaloittaa meidän itsellisten naisten hoitoon pääsyä, sillä simppojen luovuttajat voivat nyt "määrätä" kenelle "tavaraa" käytetään ja monasti he sulkevat pois itselliset naiset/lesbo parit. Täytynee selvitellä onko minkäänlaista mahdollisuutta päästä Suomessa uuteen hoitoon vai käännynkö myös tuon Tallinnalaisen lapsettomuusklinikan puoleen. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, mutta kehoitan kaikkia ainakin yrittämään, jottei myöhemmin tarvitse surra sitä ettei edes yrittänyt...
 
Plussa ois kiva =) Mutta en jaksa uskoa, että se heti ekalla kerralla napsahtaisi.

Olen ymmärtänyt, että simppoja olisi kuitenkin saatavilla. Ei ehkä valtavaa valikoimaa, mutta riittävästi. Hoitopaikkani käyttää tanskalaista pankkia, mutta samalla lailla laki pätee ulkomaisiinkiin simppohin eli luovuttajan nimi pitää olla lapsen saatavilla kun hän saavuttaa täysi-ikäisyyden.

En ole vielä edes ajatellut lähtisinkö kovempiin hoitoihin jos insseillä ei onnistu. Minulla ei pitäisi olla mitään syytä miksei onnistuisi, paitsi tietysti ikä. Sitä kuulee kyllästymiseen asti, että 35 vuoden jälkeen hedelmällisyys laskee rajusti. Mutta niin se vain on. Biologiaa vastaan ei voi kapinoida.

Tsemiä kaikille! Toivottaa kärsimätön Maria
 
Moikka kaikki itsenäiset naiset!

K71: saisinko udella, milloin olit hoidossa, kun kerran sait korvaukset?? Ainakaan tänä vuonna niitä ei sitten ilmeisesti saa...Vai mikä kumma kelalla on, haluaako ne näin pelotella kaikki ei-äidiksi kelpaavat pois?? Ja vielä yksi utelu: mitä klinikkaa tarkoitat? Kun mullakin on ilmeisesti reissu edessä...

TOIVOTTAVASTI nyt me kaikki saisimme unelmamme toteutumaan, paljon, paljon onnea koko porukalle! Ja kaikki uudet palstalaiset tervetuloa mukaan, meitä on varmasti ihan kunnon porukka!

Mahtavan hienoa kevätpäivää:)
Suvituuli
 
Hei kaikille!

Suvituuli, kyselit hoidoista Virossa. Tarton Elite-klinikasta minulla ei valitettavasti ole mitään tietoa eikä kokemusta, mutta kerron "omastani", jos muitakin mahdollisesti kiinnostaa.

Nova Vita Kliinik on 15-20 minuutin taksimatkan päässä satamasta, ei siis itseasiassa Tallinnassa. (Matka per suunta maksaa 9-15 euroa, riippuen kuskista.) Jos sattuu asumaan Helsingissä, eivät matkat loppujen lopuksi ole kovin suuri ongelma. Nykyään isotkin laivat menevät Tallinnaan kahdessa tunnissa ja kulkevat melkein missä myrskyssä tahansa, joten ei se lopulta ole sen kummempaa kuin että kävisi toisessa kaupungissa hoidoissa Suomessa.

Klinikan tilat ovat sairaalan/lääkärikeskuksen/terveyskeskuksen yhteydessä. Rakennus ei ulkoapäin ole kovin kummoinen, sellainen harmaa sementtimöntti, mutta pienen klinikan tilat ovat minusta viehättävät ja viihtyisät. Siellä on erittäin siistiä ja ultra ym. laitteiden puolesta täysin nykyaikaista. Vaikka lähdinkin ensimmäiselle reissulleni hieman varautuneena, ei minulle ole kertaakaan tullut sellainen tunne, että olisin hoidossa huonoissa käsissä.

Klinikalla käytetään jonkin verran virolaisten luovuttajien siittiöitä, mutta valtaosa siittiöistä tulee Tanskasta, kuten monelle suomalaisellekin hedelmöityshoitoklinikalle. Luovuttajan sain valita listalta itse: tiedossa oli hiusten, silmien ja ihon väri, miehen ikä, kansalaisuus, paino, pituus, veriryhmä ja koulutustaso (jälkimmäistä kyllä vierastin kovasti).

Minua on hoitanut jatkuvasti sama lääkäri, Peeter Karits. Hän on käynyt saamassa oppia mm. Suomen AVA-klinikalla, ja puhuu riittävän hyvin suomea voidaksemme hoitaa kaikki asiat suomeksi. Pääosin olemme yhteydessä sähköpostitse, mutta myös puhelimitse. Käyntiajat olen sopinut aina suoraan hänen kanssaan.

Niistä hinnoista sitten. Tässä toisessa IVF:ssä kävin klinikalla viisi kertaa. Nollaultra maksoi 110 euroa, seuraavat kaksi kontrolliultraa olivat maksuttomia. Punktio kevyessä nukutuksessa sisältäen myös luovutetut siittiöt maksoi kaikkinensa 700 euroa, alkionsiirto 500 euroa.

Saan reseptit lääkkeisiin lääkäriltä, ja haen ne samassa rakennuksessa olevasta pienestä apteekista, jossa hedelmöityshoidoissa käytettäviä lääkkeitä on aina. Siellä käytetään jarruna e-pillereitä, koska niistä on vähemmän haittaoireita kuin nenäsumutteista, mutta yhtä hyvät tulokset. Munasolujen kasvattamiseen minulla oli käytössä Gonal-F pistoskynä. 300 yksikön kynä maksoi 100 euroa. Kerran minulle kävi köpsäys, ja ostin vain yhden kynän (en nyt selittele tarkemmin), ja tarvitsinkin lisää jo ennen kontrolliultraa. Soitin sitten Suomessa hätäpäissäni gynekologilleni, joka soitti puhelinmääräyksenä reseptin apteekkiin. Ilman Kela-korvausta yhden kynän hinta olisi ollut yli 200 euroa, mutta yllätyksekseni Kelakorvaus tulikin, jolloin yhden kynän hinnaksi tuli siis Suomesta ostettuna tuo samainen 100 euroa.

Muut lääkkeet ovat olleet aika halpoja. 3 injektiota ennenaikaista ovulaatiota estämään maksoivat yhteensä 100 euroa, irrotuspiikki muistaakseni joitain kymmeniä euroja. Minulla oli tässä toisessa hoidossa käytössä progesteronitukihoitona lihakseen pistettävä depot-valmiste 1 injektio/vuorokausi, ja nämä 15 lääkeampullia maksoivat vain parikymmentä euroa.

Käsittääkseni olen siis selvinnyt hieman pienemmillä kustannuksilla hoidoista Virossa käymällä. Tietysti päälle tulee matkat, mutta siitäkin huolimatta.

Ennen kaikkea olen ollut tyytyväinen, etten ole joutunut selittelemään, miksi haluan lapsen. Minusta se osoittaa edistyksellisyyttä Suomen toimintaan nähden. Ei kukaan pysty antamaan järkevän kuuloista vastausta tai perustetta halulleen saada lapsi - kuten jo toisaalla kirjoitin, se lähtee mielestäni aina itsekkäistä haluista ja toiveista, oli kyseessä heteropariskunta tai itsellinen nainen tai kuka vain.

En myöskään usko, että kukaan lähtee tuohon prosessiin hetken mielijohteesta. Sen sijaan - jos hedelmällisyydessä ei ole vikaa - on naisen mahdollista yksinkin hankkiutua raskaaksi hyvinkin helposti hetken mielijohteesta, mutta se taas ei tunnu ketään huolestuttavan.

Jos joku haluaa kysellä jotain lisää, kerron mielelläni.

Voimia, Naiset!
 
Moikka !

Ja kiitos sinulle S1980 todella valaisevasta ja realistisesta kokemustesi jakamisesta! Tästä oli oikeasti iloa. Muutamia asioita vielä kysyisin: osaatko verrata gonol-f:n annostusta esim. puregoniin? Siis onko gonal-f:n esim. 50 yksikköä sama kuin puregonin 50 yksikköä???
Mulla on takana yksi ivf Suomessa ja silloin mentiin 250 iu:n ja lopussa 300 annoksilla puregonia - mitähän se tarkoittaa gonal-f:ssä?

Minua myös alkuun hirvitti ajatus lähteä Viroon, mutta nyt olen taipunut ajattelemaan, että kai sielläkin on ihan laadukkaita osaajia. Miltä sinusta osaamis- ja hygieniataso vaikutti ? Ja miten itse punktio sujui? Oliko se taju pois -nukutus vai sellainen kevyempi?
Ja kuuluiko tuohon 700 euron hintaan siis punktio, anestesia, siittiöt+niiden valmistelu+viljelyt? Ja sitten siirto 500e könttähinta yhdestä siirrosta vai saiko sillä summalla mahdollisen negan jälkeen vielä siirrättää? Miten kaikki tuo onnistui?
Olitko punktiossa siellä yötä vai pääsitkö samantien pois (näin ainakin minä tunnin seurannan jälkeen).

Miten tämä lääkäri, oliko hän ihan gynekologi vai joku muu?

Totta puhut tuossa että lapsen hankkiminen tai minun tapauksessa edes yrittäminen on kyllä eräänlainen itsekäs toive. Mutta oikeassa olet siinäkin, että jos jokaiselta tivattaisiin lapsen tekemisestä yhtä tiukkaan kuin sinkuilta, olisi suomalaiset aika vähissä. En minäkään usko, että kukaan kevyesti hetken huumassa lähtee ivf-hoitoon, kyllä se on mietitty ratkaisu. Väittäisin, että jopa paljon perusteellisemmin mietitty kuin monen heteroparin ratkaisu, (joka nyt sopii normeihin). Virossa ei siis ollut mitään moralisointia tai useita psykologikäyntejä??

Hienoa, että täällä vihdoin saimme aikaan aktiivisen ja rehellisen realistisen ketjun. Pidetään tämä semmoisena ja tuetaan toisiamme. Varpaat ylös ja tsemppiä siskot!

suvituuli
 
Kiva, että vastauksestani oli hyötyä!

Lääkkeistä ensin: Gona-F ja Puregon eivät ole aivan vastaavia, vaikkakin hyvin saman kaltaisia. En tiedä, millä perusteella toisella määrätään toista, ja toiselle toista. Gonal-F:ssä vaikuttava aine follitropiini alfa, Puregonissa follitropiini beeta. Annostus on toki aina yksilöllinen, mutta kun katselin Pharmacasta annostusohjeita, näyttäisi siltä, että Puregonissa annokset ovat hieman suuremmat. Minullulla Gona-F:ää meni ensimmäisessä IVF:ssä 150 ky/vrk loppua lukuun ottamatta, jolloin annos oli 300 ky viimeisenä päivänä. Toisessa IVF:ssä kaksi ensimmäistä päivää 150 ky/vrk, sen jälkeen 225 ky/vrk. Kun tällä kertaa pistin isompia annoksia, lääkäri kirjoitti reseptin 900 yksikön kynään, joka oli suhteessa hieman halvempi, 264 euroa.

Olen itse sairaanhoitaja, ja ihan väistämättä oman ammatin puolesta on tullut seurattua toimenpiteitä ym. myös siitä näkökulmasta. Aivan vilpittömästi voin sanoa, ettei hygieniassa, osaamisessa tms. ole mitään huomauttamista. Vehkeet ja välineet ovat aivan samat kuin meillä Suomessakin.

Sain itse valita, tehdäänkö punktio nukutuksessa , ja kun hintaeroa ei ollut, valitsin nukutuksen. Paikalla oli lääkärin ja hoitajan lisäksi myös anestesialääkäri ja anestesiahoitaja.

Näissä lyhyissä nukutuksissa puhutaan ns. "humautuksesta", jossa potilas on siis täysin unessa, mutta häntä ei intuboida (ei työnnetä putkea kurkkuun, vaan hengitystä autellaan vain ambun avulla). Minua ei ole koskaan ennen nukutettu, mutta molemmat nukutukset sujuivat loistavasti. Ennen toimenpidettä piti olla kuusi tuntia syömättä ja juomatta. Miinuspuolena se, että suomessa potilaalle laitetaan herkästi tippa huonoa oloa estämään, mutta täällä sitä ei laitettu. Sain vain kipulääkkeen, relaksantin ja nukutusaineen suoneen, mutta hyvin pärjäilin.

Toimenpiteen jälkeen minut vietiin pieneen kolmen hengen huoneeseen, mistä en kylläkään muista juuri mitään. Sain levätä ja nukkua niin kauan kuin halusin - hoitaja kävi kyllä useita kertoja kysymässä vointiani, ja sain vettä heti kun halusin.

Ensimmäisellä kerralla taisin nukkua melkein kolme tuntia, toisella kerralla muutaman tunnin.

Miinuspuolena todettakoon myös se, ettei minulla tarvinnut olla saattajaa kun nukutuksen jälkeen lähdin klinikalta - suomessa sellainen vaaditaan aina. Ei minulla toisaalta ollut mitään huonovointisuutta, ei kipuja, ei huimausta - olo oli suorastaan loistava! Ehkä meillä suomessa ollaan viimeisen päälle varovaisia.

Siihen 700 euroon siis sisältyi nukutus, munasolujen keräys, siittiöt ja hedelmöitys. Alkionsiirto oli 500 euroa per kerta.

Lääkäri on gynekologi, mielestäni erittäin pätevän ja ammattitaitoisen oloinen.

Jotkut epäluuloiset ystäväni ovat kyselleet, voisiko kyse olla huijauksesta, kun tähän saakka ei ole kertaakaan onnistunut. Aiemmin tehtiin siis viisi inseminaatiota, ja nyt toisella IVF:n tuoresiirrolla tuli plussa, mutta raskaus keskeytyi ihan alkuvaiheessa. Itse en usko tuohon hetkeäkään, ja luulen, että jokainen, joka siellä on ollut hoidoissa tai tulee olemaan, voi sanoa samaa.

Minulla jäi aikoinaan yksi inseminaatio tekemättä, koska munasoluja oli kypsynyt Clomeilla liikaa. Melkein rukoilin pöydällä maatessani, että inseminaatio tehtäisiin silti - onhan varsin epätodennäköistä, että kaikki kuusi hedelmöittyvät ja kiinnittyvät - mutta lääkäri ei suostunut mahdollisten lasten ja minun terveyteen vedoten. Ehdotin, että eikö sitten voitaisi siirtyä suoraan IVF:ään ja kerätä munasolut. Siihenkään lääkäri ei suostunut, koska hänen mukaansa ei voida olla varmoja, misä vaiheessa munasolut ovat - ovatko ne jo ylikypsiä. Se oli siis turha reissu, mutta jouduin maksamaan siitä vain 20 euroa, vaikka siittiötkin oli jo sulatettu. Jokainen osannee päätellä tuosta, ettei rahastusmeiningistä ole kyse.

Lisäksi - koska alkioni olivat hyvin huonoja ensimmäisessä IVF:ssä, eikä siirtokelpoisia ollut kuin kaksi - lääkäri sanoi ennen toista punktiota, että minut on päätetty otta (jos suostun) mukaan Tarton yliopiston tutkimukseen, jossa selvitellään mahdollisia geneettisiä syitä nuorten naisten huonoihin alkioihin. Toisella kerralla alkiot olivat kuitenkin hyviä, joten tipuin pois tutkimuksesta.

Kävin ensikäynnillä joulukuussa 2005, vähän yli 2 vuotta sitten. Mitään psykologin haastattelua ei ollut. Lääkäri totesi vain, että koska miestä ei ole, tarvitaan luovutettuja siittiöitä. Ensikäynnillä minulta otettiin alapäästä infektionäytteet, verestä HIV- ja hepatiittitestit. Ensikäynnistä alkoi kuukauden harkinta-aika, jota ennen hoitoja ei saa aloittaa.

Ennen inseminaatiota tehtiin munatorvien aukiolotutkimus, mutta olen lähes varma, että jos on ollut jo Suomessa hoidossa, ei näitä toimenpiteitä tarvita. Ei tietysti varsinkaan, jos kyseessä on IVF-hoito.

Voin siis varsin lämpimästi suositella kyseistä klinikkaa muillekin!

Pidetään keskustelua yllä!


 
minäkin olen yksin hoitoihin lähtenyt, koska sopivaa parisuhdetta ei ole löytynyt, ja toive lapsesta on ollut jo vuosia. Takanani on yksi inseminaatio yksityisellä klinikalla, ja toinen tulossa.

Olen saanut klinikalla hyvää ja asiallista palvelua, ja "sinkkuuteni" on otettu hyvin huomioon. Kelan korvauksia en saa, koska ei ole todettu ainakaan toistaiseksi mitään erityisiä ongelmia.

Tällä klinikalla käytetään myös tanskalaisia siittiöitä, ja niitä on ihan hyvin saatavilla tällä hetkellä. Ja tosiaan täyttävät uuden hedelmöityshoitolain vaatimukset.

On mukava löytää täältä palstalta samassa tilanteessa olevia. Pidetään keskustelua yllä!

Onnea hoitoihin ja jaksamista piinaaviin odotuksen ja toivon päiviin!
 
Mahtavan hienoa, että tämä meidän ikiomalla palstalla on aitoa vipinää:)

Ja ihan ensimmäiseksi isot kiitokset sinulle S1980, kun olet niin selkeästi selvitellyt naapurimaan kuvioita. Ja varmasti ammatti-ihmisenä osaat katsoa käytäntöjä ym. ihan eri silmällä kuin amatöörit. Oliko sinulla mukana ketään vai ihanko itseksesi reissuun lähdit? Tuohan on plussaa, että ainakin lääkärin kanssa selviäisi suomella ja auttaisi loppuja englanniksi.

Punktiosta vielä; eli sait kipulääkkeen myös suoneen? Mulla kun on tosi paha endo, joten arvattavasti olen aina syystä huolissani kivuista, ne kun osaavat olla oikeasti invalidisoivia. Täällä Suomessa sain yksityisellä levätä jotain 30 minuuttia ja sitten sänkyä tarvitttiin jo seuraavalle punktiosta tulijalle. Onneksi en ollut yhtään kipeä, joten reilun tunnin kuluttua kävelin jo juna-asemalle.

Onko sinulla tietoa monitumaisuus-ongelmasta? Mulla oli kaikki kolme monitumaisia, eikä siis edes siirtoon päästy. Olivat kuulemma punktion jälkeen hedelmöittyneet tosi hyvin, mutta sitten tuli tämä yllätys. Kuulemma ikävi 39v ja endo ovat tuhonneet munasoluni, joten aika pessimistisia oltiin jatkojen suhteen, kuulemma lopputulos olisi toisessakin ivf:ssä sama. Onko sinulla tietoa? Nyt yksikseni mietin, kannattaako vielä kokeilla ja ottaa taas riskiä endon leviämisestä. Se kun ehti nyt jo kasvattaa uuden nystyräsarjan...Vai pitäisikö suosiolla luopua ajatuksesta biologisesta lapsesta ja siirtyä luovutetuilla munasoluilla kokeilemaan?

Vielä sellaista kysyisin, että ultrissa kävit siis Tallinnassa? Itse asun aika kaukana Hesasta, mutta ainahan sitä pääsee, kun on tahtoa. Ja mahtaako virolaiset lääkärit hyväksyä Suomessa otetut infektionäytteet? Ja miten kannattaisi toimia oman leikkauskertomuksen ym. kanssa, ymmärtääköhän suomea+latinaa?? Ja tarvitaanko sitä ylipäänsä, kun ei sitä suomalainenkaan ivf-lääkäri lukenut, vain selaili.

Saanko vielä udella, miten olet ajatellut jatkaa hoitoja? Onko Virossa nonstop-meininki vai tehdäänkö siellä punktioita tiettyinä aikoina?

Wilma73: tervetuloa mukaan! Mahtavasti onnea sinulle ja tietty meille kaikille.
On upeaa, että saimme näin netin kautta kasaan elämää realistisesti katsovan ja suvaitsevaisen palstan. Kuka mistäkin"syystä" on yksin äidiksi haluamassa, mutta kaikki yhtä tervetulleita joukkoomme!

Olisikin hienoa lukea kokemuksista (tiedän toki, että klinikoiden nimien julkaisusta ollaan montaa mieltä, mutta toisaalta: puhutaanhan siitäkin, mistä liikkeestä ostettiin auto ja oliko hyvää palvelua...) ja erilaisista näkökulmista. Kyse on niin isosta asiasta, että tukiverkostoa näin virtuaalisesti kyllä tarvitaan!

Pidetään keskustelu vilkkaana:)
suvituuli

 
Kylläpä tulee hyvälle mielelle lukea palstaa. Omassa kaveripiirissä ei ole ketään tässä tilanteessa enkä muutenkaan arkielämässä törmää näitä asioita miettiviin. Pari ystävääni tietää hankkeestani, mutta tosi mukava saada kontaktia muihin sinkkuäideiksi haluaviin. Tai no, haluaviin ja haluaviin, kaipa kaikki meistä mieluummin haluaisivat kumppanin itselleen ja isän lapselleen. Mutta kaikkea ei näköjään saa. Enkä minä ainakaan haluaa antaa mahdollista äitiyttäni jonkun potentiaalisen miehen käsiin, johon ehkä joskus törmään, tai sitten en.

Sisältökeskusteluun en oikein vielä osaa osallistua kun oma "let's get pregnant" -prosessini on vielä niin alussa. Tässä kierrossa ensimmäisen inseminaatio jos huomisessa ultrassa näkyy iso, muhkea johtofollikkeli. Toivottavasti :)

Viron kokemuksista on kiva lukea. On jotenkin rauhoittava tietää, että jos kaikki ei menekään nyt putkeen niin sellainenkin mahdollisuus on.

Lisää kauniita talvipäiviä meille kaikille, ja tsemiä!
 
Moikka kaikki !

Nyt piti ihan niitä näitä alkaa kirjoittelemaan, että pysytään etusivulla:)

Onnea kaikille raskautumisyrityksiin ja tulkaahan kertomaan, miten kävi!

Ihan asiapuolta: onko joku jo ehtinyt selvittämään/tietää muuten, miten nämä kelakuviot ja muut menevät silloin, kun isä on "tuntematon"? Lapsilisät saa normaalisti, samoin kai äippärahat, mutta entä muuten???

Ja rohkenen nyt kysyä sellaistakin, että onko joku yrittämässä tutun "isäkandin" kanssa eli niin, ettette ole oikeasti pari, mutta tämän miehen tiedot tulevat kuitenkin lapsen isäksi???

Itselläni on nyt menossa mielen nostatusviikko epäonnistuneen ivf:n jälkeen. Jospa olisi vielä mahiksia. Tosin kysyin mielipidettä Virosta jo niinkin radikaaliin ratkaisuun kuin luovutetuilla alkioilla tehtyyn siirtoon, mutta taas törmättiin hankalaan endoon. Kuulemma pitäisi tehdä eka laparoskopia, jotta mahikset olisivat paremmat. Mutta kun mulle on sellainen jo 7 vuotta sitten tehty, eikä ainakaan julkinen puoli enää suostu minua mitenkään leikkaamaan...Ainoa vaihtoehto on kaikki pois. Eli olen nyt tällä tavalla ilman mitään hoitolinjauksia täällä Suomessakin...

Pidetään naiset tämä palsta elävänä!!
suvituuli, joka uhkuu taistelutahtoa!

JK: olisiko ajatusta, jos ihan oikeasti otettaisiin käyttöön ryhmän voima: lähestyttäisiin kukin tahoillamme eduskunnan päättäjiä (Tuija Brax ainakin kannatti itsenäisten naisten oikeutta hoitoihin) ja kysyttäisiin, miten kelan korvausten evääminen voi olla perusteltua sinkuilta?
 
Hei,

olen myös yksinäinen 32-vuotias nainen ja olen jo parin vuoden ajan harkinnut keinohedelmöitystä ja adoptiota yksin. Adoptiollehan nousi nyt seinä vastaa, kun yksinhakevien anomuksia ei enää oteta vastaan.

Olisin kysynyt s1980:ltä vielä sen verran, että mainitsit tuossa viestissäsi, että virossa olit saanut valita luovuttajan listalta itse? Täällä Suomessa käsittääksen luovuttaja valitaan palvelun tuottajan puolelta? Muistatko olisko listalla myös tummaihoisia luovuttajia? Olen miettinyt miten tämän asian kanssa täällä "kalpoisessa" pohjolassa on:)

Olisin myös kysynyt muistatko mitä perus inseminaatio maksoi klinikalla? Onkohan se hysterosalpingografia pakollinen? En odota sitä kovin innolla..

Kiitos etukäteen:)
 
Sen verran osaan vastata, että minulle ainakaan ei hysterosalpingografiaa ole tehty. Syynä oli se, ettei ollut mitään syytä olettaa että siinä löytyisi vikaa. Syynä voisi olla esim. sairastettu gynekologinen infektio. Tutkimuksen tarve harkittaneen tapauskohtaisesti.

Minulle sanottiin, että inseminaatioyrityksen kustannukset ovat noin 500 e per kerta. Väestöliitossa pääsisi kai halvemmalla, mutta en valinnut sitä, koska tiedustellessani asiaa heillä oli pulaa spermasta.

Luovuttajasta sain kertoa toivomukseni silmien ja hiusten väristä ja pituudesta. Niiden perusteella klinikka valitsee luovuttajan, ja yrittävät täyttää toiveet. Koska sperma tulee Tanskasta parhaiten on tarjolla skandinaavisen näköisiä luovuttajia. Tummaihoiset voivat olla vähissä.

Iik, huomenna eka yritys..
 
Toivottavasti tärppää heti ensimmäisellä kerralla. Pidän peukkuja.. Kerro sitten miten kävi.

Tapasin eilen pitkästä aikaa yhden läheisen ystäväni äidin, joka tietää ystäväni kautta vauvahaaveistani. Sain kamalan moraalisaarnan. Tuli kyllä kurja olo. Yksin ei kuulemma pärjää ja lapsen hankkiminen ilman isää on kuulemma väärin lasta kohtaa . Huoh! Toisaalta tuollaiseen on kai paras oppia suhtautumaan. Ihmiset on niiin erilaisia, toiset ymmärtää ja toiset ei..
 
Onpa hauskaa lukea, että tähän ketjuun ilmestyy yhä uusia yksin lasta toivovia. Vaikka mullakin ystävät suhtautuvat tosi hienosti tähän omaan "projektiini", niin silti tulee usein olo, että on niin erilainen ja erilaisessa tilanteessa. On mukava lukea, että on myös tässä samassa tilanteessa olevia ihmisiä, jotka todella tietävät, miltä lapsen kaipuu tuntuu, kun on yksin.

Kävin tällä viikolla toisessa inssissä. Follikkeli-tilanne oli todella hyvä, ja muutenkin ajoitus kohdallaan.

Toivottavasti Marian inssi meni hyvin. Kovasti hedelmällisiä ja hyvin kiinnittyviä päiviä muillekin!
 
Laittelin sähköpostia tuonne Nova Vita kliinik:lle ja kyselin mieltä askarruttavia asioita. Sivut oli tosin kokonaan viroksi, et en tiedä lukeeko sitä viestiä kukaan suomen kielen taitoinen :) No, yrittänyttä ei laiteta. Olen muuttamassa Hesaan, joten Viroon pääsisin aika helposti noin matkan puolesta.

Huolestuttaako teitä muita taloudellinen puoli yhtään, siis sen jälkeen, kun lapsi on jo maailmassa. Itse olen miettinyt asiaa aika kovasti, vaikka tiedän kyllä, että lopulta tärkeintä on vain se rakkauden määrä, ei materian.

Onko muita pääkaupunkiseudulta? Ajattelin, että voisi joskus vaikka kokoontua kahville jonnekkin juttelemaan saman henkisten kanssa?
 
MAHTAVAA, että meitä on täällä jo iso kourallinen!
Kaikki uudet tervetuloa mukaan, sydämellisesti:)

Ja onnea hoitoihin, tärppiuutisia odotellaan:)

Mii2: mulla on samanlainen tilanne (ja uskoakseni aika monella muullakin), että vain harva tietää "projektistani". Nooh, yksi tuttu heteropari tietää, mutta nyt heille (tai naiselle) iski vimmattu kateus...Jos kerran he ovat täydellinen pari, eivätkä saa itse lasta, niin olisipa tosi väärin, jos minä, itsellinen nainen, olisin siunattu sellaisella onnella...Nyt sitten ymmärrettävästi olen hieman valikoiden kertonut asiasta, esimerkiksi oma äitini tai muut suksulaiset eivät tiedä mitään. Mutta on mulla pari hyvää tuttua, jotka ovat kyllä mukana varpaita myöden. Jopa niin, että jos sinne Viroon hoitoihin päädyn, saan kyllä luotettavan kaverin mukaan. TSEMPPIÄ! Ja laita ihan omaan ö-mappiin moiset sivistymättömät sanomiset! Tärkeintä on läsnäoleva, rajat ja rakkautta tarjoava lämmin koti.

TALOUSasioista huhuilinkin jo pari viestiä takaperin; onkos muut selvitelleet asioita? Mulla on 4 kk:n ikäinen kummityttönen ja kyselinkin äidiltään kaikista hankinnoista. Ei ole mennyt tonniakaan, kun ovat ostaneet alesta ja saaneet paljon esim. vaatteita. Hoitopöytä, sänky, vaunut ja kaupunkirattaat, jaloilla oleva amme (vaikutti kyllä aika kiikkerältä) ja kuulemma ihan huippujuttu eli vaipparoskis, joka sulkee käytetyt vaipat sellaiseen muovipussiin...Ja paljon kuulemma saa kylkiäisiä, kun osaa katsoa ja tinkiä:) Ja sairaskuluvakuutus lienee ihan ehdoton!

Yhteiskunnnan taholta: eikös yksinhuoltajat saa päivähoidon maksutta ja käsittääkseni Kelakin maksaa jonkinlaista elatusmaksua, jos lapsella ei ole vahvistettua isää.

Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä Nova Vita kliinik vastaa! Laitahan kuulumisia.

Tsemppiä naiset!
suvituuli-68
 
Sieltä Nova vitasta tuli vastaus englanniksi, että heillä on suomea puhuva gynegologi ja että insemiaatio (IUI with donor sperm) maksaa 320e, muusta kuulemma saa tietoa puhelimitse. Sivuilta ei paljoa selvinnyt, kun olivat kokonaan Viroksi.
 
Olen miettinyt kovasti näitä "naisen oikeus lapseen" -asioita ja yksin pärjäämistä, mutta olen ihan levollisin mielin.

Teit mitä tahansa, muilla ihmisillä on aina sanottavaa. Ulkopuolisena on helppo arvostella, mutta niin kauan kuin ei pysty kävelemään arvostelemansa ihmisen kengissä voisi pitää mielipiteet itsellään. Ja jos ne pitää ääneen laukoa, ne voi minusta huoletta jättää huomioitta. Sinä elät sinun elämäsi, ei kukaan muu.

Kyllä me lasten kanssa ilman isääkin pärjätään. Yksi rakastava vanhempi riittää. Ja vaikka tässä tilanteessa mies olisikin messissä ei ole mitään takuita siitä, että hän on lapsen elämässä vielä kahdenkymmenenkin vuoden päästä. Puolet avioliitoista päättyy eroon ja yllättävän useilla isillä yhteys lapseen hiipuu eron jälkeen olemattomaksi, eipä jotkut isät pidä yhteyttä lapsiinsa ollenkaan. Ainakaan sellaista hylkäyskokemusta meidän lapsemme ei tule kokemaan.

Inssi oli ja meni. Kivuton, koruton toimitus. Hyvä mieli jäi. Nyt sitten ekaa kertaa tosissaan piinaillaan..
 
Moikka palstailijat!

Maria71: onnea matkaan, tulehan kertomaan tuloksista! Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi: tämä on minun elämääni ja minä siitä myös päätän niiltä osin kun voin. Ja se onkin jännä juttu, että monesti unohdetaan avioliittojen kariutumisasteen olevan nyt aika korkea. Ei se avioliitto ole mikään tae äiti-lapis-isä -idyllistä, olen itse ollut läheltä todistamassa hyvinkin rumia eroja...Olet Maria71 hyvin oikeassa siinä, että sinkkuäitiys myös voi suojella lapsia tälläiseltä heittä- tai taistelupussin asemalta.

Mii2: tuossa hinnassa oli sitten mukana kaikki? Oletko jotenkin onnistunut tarkistamaan, että on ihan kelpo klinikka?

KUKA tietää IVF-LÄÄKKEIDEN hinnoista Virosta tai Venäjältä hankittuna? Ilmeisesti pitää olla sikäläisen lääkärin resepti, mutta mitä ne maksavat? Jos kerran Suomessa ei saa korvauksia, niin ehkä kannattaisi selvittää?

VAI ONKO JOKU SINKKU SAANUT KELA-KORVAUKSIA? Siis niin, että on oikein todettu sairaustausta ja ikää alle 43 vuotta? Tasa-arvon nimissä Kelan pitäisi korvata, mutta olen kuullut ihan muunlaisesta käytännöstä...

suvituuli-68
 

Yhteistyössä