Analyysi: Peli ei ole ihan vielä vihelletty poikki
Peli poikki -jättimielenosoitukseen osallistui sisukas enemmistö ja muutama poliitikko. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Kotimaa
Peli poikki -mielenosoitus kokosi tänään Helsingin keskustaan yli 15 000 ihmistä viheltämään ja puhaltamaan pelin poikki.
Kysyin mielenosoittajilta, miksi he tulivat paikalle? Vastauksista erottui kolme selkeää syytä.
- Ihmiset halusivat näyttää toisilleen ja ennen kaikkea poliitikoille ja muille päättäjille, että rasismia ei saa hyväksyä.
- He olivat huolissaan kehityksestä, jota he kutsuivat pimeyden voimiksi, negatiivisuuden kasvuksi, hiljaiseksi rasismin hyväksynnäksi, vihapuheiksi ja vihateoiksi. He eivät halunneet enää olla hiljaa.
- Ennen kaikkea he tahtoivat osoittaa kuuluvansa sisukkaaseen enemmistöön ja halusivat osoittaa, että suurin osa suomalaisista tahtoo kunnioittaa ihmisarvoa ja vastustaa rasismia.
Yhtä aikaa Peli poikki -mielenosoituksen kanssa Helsingin Musiikkitalon kupeessa ja Narinkkatorilla järjestettiin myös vastamielenosoituksia, joihin osallistui eri lähteiden mukaan vain kourallinen ihmisiä, kumpaankin noin 10–15, eli marginaalinen vähemmistö.
Juha Sipilän mukaan maanantai-iltana kerrotaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Mutta. Vaikka kaikki nämä poliitikkojen ajamat keinot ovat oikeita, ne ovat hitaita ja puutteellisia. Kaikkea ei voida koskaan länsimaisessa demokratiassa säännellä eikä valvoa.
Uskaltaako enemmistö toimia myös arjessa?
Ainoa keino, jolla jokainen meistä voi vaikuttaa myös mielenosoituksen jälkeen, on hyvä käytös ja toisia kunnioittava asenne. Muuten Peli poikki -mielenosoitus jää vain yhdeksi vihellykseksi muiden joukossa.
Entä jos pannaan peli poikki tästä lähtien aina, kun kohtaamme väärää ja vahingoittavaa, huonoa käytöstä? Se vaatii vain sitä, että enemmistö uskaltaa toimia niin kuin ajattelee.