Ylen propaganda puree hyväuskoisiin hölmöihin

Irakilainen Ali ja leskirouva Linnéa kalastavat ikäväänsä – Alin lapset eivät enää puhu isälleen
Irakilainen Ali pitää matkalaukussaan barbinukkeja tyttärilleen. Kolme viikkoa sitten hänen piti antaa ne, mutta Turkki käännytti sekä isän, vaimon että lapset rajalta. Leskirouva Linnéan luona on ainoa paikka, jossa Ali enää nauraa.

A-studio
25.9.2016 klo 09:31

Jyrki Ojala / Yle

Sara RigatelliYle
Yle uutisoi mummosta, joka palkkasi henkilökohtaisen avustajan Evitskogin vastaanottokeskuksesta.

Erikoisen kaksikon ystävyys poiki mediamyllytyksen: kutsun A2-iltaan ja Punaisen ristin palkinnon.

"Paskapuhetta on maailma täysi", Linnéa totesi A2 Turvattomuus-illassa ja sai somen sekaisin.

Siitä on nyt yli puoli vuotta. Linnéa istuu kirkkonummelaisessa kaksiossaan ja pyörittelee päätään.

– Tää kaikki plörinä – se ei ole mitään. Kun ei sillä saada esimerkiksi Alin perhettä Suomeen, Linnéa huokaa.

Yksi tuttava oli sanonut, että Linnéa pääsee varmasti Linnan juhliin. Mitä hittoa mä siellä tekisin, oli Linnéa vastannut.

Helsingin Sanomissa(siirryt toiseen palveluun) Linnéan ystävätär Kirkkonummelta, 81-vuotias Elisabeth Rehn latasi nykypoliitikoille täyslaidallisen ihmisoikeuksien unohtamisesta.

Nämä naiset puhuvat kokemuksesta.

Linnéa joutui lapsena jatkosodan jälkeen evakkoon Porkkalasta, samoin Elisabethin edesmennyt mies Ove. Molemmat lesket ovat vankkaa suomenruotsalaista tekoa, joka ei hätkähdä jokaista suunsoittajaa.

Niitä nimittäin riittää. Mutta väliäkö sillä, Linnéa vastaa.

Aina on myös tuntemattomia, jotka hyppäävät kaulaan ja kiittävät rohkeudesta.

Hetken he olisivat yhdessä Turkin turvallisella maaperällä.

Syyskuussa piti tapahtua jotain ihanaa.

Ali oli viimein saanut hankittua perheelleen ja itselleen viisumit Turkkiin. Ne maksoivat 2 400 euroa lentolippuineen. Rahat saatiin lainaan Alin isältä ja vaimon veljeltä.

Hän pyysi suomen tunneilta viikon lomaa ja valmistautui jälleennäkemiseen.

Irakissa vaimo oli tehnyt vaarallisen matkan Tikritiin hakeakseen sieltä avioliittotodistuksen Suomen maahanmuuttoviranomaisia varten.

Tapaaminen viranomaisten kanssa oli sovittu Ankaran suurlähetystöön 5. syyskuuta. Se olisi ensi askel pitkällä ja epävarmalla tiellä: virkailijat tarkistaisivat Alin vaimon ja tyttärien passit, ottaisivat vastaan perhesidelomakkeet ja perisivät käsittelymaksun, vajaat 1 000 euroa. Mutta vihdoin perheenyhdistämisprosessi nytkähtäisi liikkeelle.

Ali halusi monien irakilaisisien tavoin ehdottomasti mukaan Turkkiin, vaikka hänen läsnäolonsa ei ollutkaan pakollista lähetystössä. Hetken he olisivat yhdessä Turkin turvallisella maaperällä.

2600 euron tulorajaperheenyhdistämiseksi on kova vaatimus.

Linnéa haluaisi itse lobbaamaan eduskuntaan, mutta Sibelius-taloon on vaikea päästä pyörätuolilla.

Kaikilla 80-vuotiailla ei ole omaa Alia. Eikä kaikilla Aleilla ei ole omaa Linnéaa.

– Kyllä toivoa on olemassa, Linnéa sanoo.

– En ole vielä heittänyt veiviäni.

Tv-ruudussa pääministeri Juha Sipilä puhuu talouden signaaleista ja työministeri Jari Lindström työttömien aktivoimisesta.

"Se ei ole ihmisten kiusaamista vaan heistä välittämistä. Otetaan heistä koppi", Lindström lausuu ministeriaitiosta.

Tv menee kiinni. Linnéa ja Ali täyttävät astianpesukoneen ja pakkaavat teleskooppivavat reppuun.

Lisää aiheesta A-studiossa maanantaina 26.9. TV1:ssä klo 21.

Radiodokumentti Linnéa Mynttisen elämästä on kuunneltavissa Yle Areenassa22.10. asti (ruotsiksi).

 

– Minulla oli Irakissa kaikki: hyvä elämä, talo, auto, rahaa maksaa laskut – perhe.

Nyt Alilla on minimalistisesti sisustettu yksiö rantaradan varrella. Huonekalut ovat kirpputorilta, ainoastaan television hän osti osamaksulla. Siitä hän katsoo kalastusvideoita ja romanttisia komedioita.

– Ei draamaa tai tragediaa, hän sanoo.

Kotoutumisrahaa vastaan Ali käy suomen tunneilla. "Kun ei ole toivoa tulevaisuudesta, ei ole toivoa oppimisestakaan", hän sanoo.

Ei saa tämä laiton maahantunkeutuja minun sympatioitani. Herra olisi hyvin voinut muuttaa maansa turvalliseen osaan asumaan tai vaikkapa jäädä Turkkiin. Miksi ihmeessä minun pitää kustantaa yksiö ja kaikki muukin tyypille, jota ei eden kiinnosta opetella suomea? Rahaa tuntuu riittävän omiin reissuihin, mutta täällä kaikki imetään suomalaisilta ja valitetaan vielä päälle, kun mikään ei kelpaa.

Suomessa ei opiskeluhaluiset nuoret voi edes haaveilla omasta yksiöstä ja lainarahalla joutuu elättämään itsensä. Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista ostaa aika moni työssä käyväkin ihminen huonekaluja. Ei heru säälipisteitä tälle tyypille. Enkä ihmettele, ettei sukukaan ymmärrä höynäytetyn mummon hourailuja.

 

– Minulla oli Irakissa kaikki: hyvä elämä, talo, auto, rahaa maksaa laskut – perhe.

Nyt Alilla on minimalistisesti sisustettu yksiö rantaradan varrella. Huonekalut ovat kirpputorilta, ainoastaan television hän osti osamaksulla. Siitä hän katsoo kalastusvideoita ja romanttisia komedioita.

– Ei draamaa tai tragediaa, hän sanoo.

Kotoutumisrahaa vastaan Ali käy suomen tunneilla. "Kun ei ole toivoa tulevaisuudesta, ei ole toivoa oppimisestakaan", hän sanoo.

Ei saa tämä laiton maahantunkeutuja minun sympatioitani. Herra olisi hyvin voinut muuttaa maansa turvalliseen osaan asumaan tai vaikkapa jäädä Turkkiin. Miksi ihmeessä minun pitää kustantaa yksiö ja kaikki muukin tyypille, jota ei eden kiinnosta opetella suomea? Rahaa tuntuu riittävän omiin reissuihin, mutta täällä kaikki imetään suomalaisilta ja valitetaan vielä päälle, kun mikään ei kelpaa.

Suomessa ei opiskeluhaluiset nuoret voi edes haaveilla omasta yksiöstä ja lainarahalla joutuu elättämään itsensä. Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista ostaa aika moni työssä käyväkin ihminen huonekaluja. Ei heru säälipisteitä tälle tyypille. Enkä ihmettele, ettei sukukaan ymmärrä höynäytetyn mummon hourailuja.

Niin että miksi sen tänne piti tulla? Olisi pysynyt siellä kuten niiden kaikkien olisi pitänyt. Pakolaiset pitäisi ottaa leireiltä eikä paapoa ketä tahansa tänne hoippuvaa. Miksi suvakit ja päättäjät eivät myönnä ettei tämä systeemi auta niitä joita pitäisi auttaa?

 

Suvakkimummeli on tainnut saada pitkästä aikaa peliä, kun näin intiimisti pitää kättään suojattinsa reidellä.

 

Pelin perässä juoksevien suvakkien pitäisi hävetä. Pelit poikki vaan.