vierailija
Eli tilanne se, että viime viikolla kuulin eräältä ystävältäni olkoon vaikka Mimmu, että toisella ystävällämme, olkoon hän Tiina menee elämässä aika heikosti. Mimmu oli kuullut tämän Tiina äidiltä.
No, päätettiin yhdessä Mimmun kanssa laittaa viestiä Tiinalle ja sanoin, että laitetaan siihen ja ehdotetaan tapaamista jos Tiina haluaa puhua meidän kanssa. Tiina sanoi, että haluaa jutella meille ja sovittiin, että jutellaa nyt maanantaina.
Mutta sitten Tiina soitti minulle perjantai iltana myöhään, että hänellä on tosi paha olla ja saisiko tulla käymään. Tiina tuli käymään ja juteltiin pitkään kaikista asioista ja myös todella kipeistä ja aroista asioista. Sitten kysyin Tiinalta, että haluaako hän vielä keskustella minun ja Mimmun kanssa asioista? Tiina sanoi, että mielellään ei, jos ei oo pakko.
Minä sanoin silloin Tiinalle, että sinä et oo elämästäsi kenellekään tilivelvollinen ja sun on alettava kuunnella omaa sydäntä ja teet niinkuin itsellesi parhaaksi ja lopetat liikaa ajattelemasta mitä muut ajattelee. Että jos tuntuu, että ei voi johonkin ihmiseen luottaa tai tuntuu pahalle puhua, niin häntä ei voi kukaan siihen pakottaa.
Tiina oli ilmoittanut Mimmulle, että hän on minun kanssa keskustellut asioita ja että hän ei nyt jaksaisi puhua niistä enempää, että ehkä myöhemmin sitten kun tilanne rauhottuu.
No, Mimmu suuttui tästä ja ilmoitti minulle asiasta ja sanoi, että jos häntä ei kerta kiinnosta yhteydenpito, niin hän ei sitten Tiinaan pidä yhteyttä eikä pyydä käymään. Tulkoon itse käymään milloin haluaa jos kiinnostaa enään.
Mutta itse oon sitä mieltä, että silloin on pahin virhe jättää toinen niin, että tulkoon itse käymään jos haluaa ja ottakoot itse yhteyttä kun toisella elämässä on vaikeaa ja menee heikosti. Miksi ei voi olla ystävä vaikka toinen ei niitä kaikkia syvimpiä tuntojaan kerrokkaan? Säälittää niin Tiinanan puolesta.
En minäkään kaikkea tiedä Mimmusta eikä tarvitsekaan.
Anteeksi romaani.
No, päätettiin yhdessä Mimmun kanssa laittaa viestiä Tiinalle ja sanoin, että laitetaan siihen ja ehdotetaan tapaamista jos Tiina haluaa puhua meidän kanssa. Tiina sanoi, että haluaa jutella meille ja sovittiin, että jutellaa nyt maanantaina.
Mutta sitten Tiina soitti minulle perjantai iltana myöhään, että hänellä on tosi paha olla ja saisiko tulla käymään. Tiina tuli käymään ja juteltiin pitkään kaikista asioista ja myös todella kipeistä ja aroista asioista. Sitten kysyin Tiinalta, että haluaako hän vielä keskustella minun ja Mimmun kanssa asioista? Tiina sanoi, että mielellään ei, jos ei oo pakko.
Minä sanoin silloin Tiinalle, että sinä et oo elämästäsi kenellekään tilivelvollinen ja sun on alettava kuunnella omaa sydäntä ja teet niinkuin itsellesi parhaaksi ja lopetat liikaa ajattelemasta mitä muut ajattelee. Että jos tuntuu, että ei voi johonkin ihmiseen luottaa tai tuntuu pahalle puhua, niin häntä ei voi kukaan siihen pakottaa.
Tiina oli ilmoittanut Mimmulle, että hän on minun kanssa keskustellut asioita ja että hän ei nyt jaksaisi puhua niistä enempää, että ehkä myöhemmin sitten kun tilanne rauhottuu.
No, Mimmu suuttui tästä ja ilmoitti minulle asiasta ja sanoi, että jos häntä ei kerta kiinnosta yhteydenpito, niin hän ei sitten Tiinaan pidä yhteyttä eikä pyydä käymään. Tulkoon itse käymään milloin haluaa jos kiinnostaa enään.
Mutta itse oon sitä mieltä, että silloin on pahin virhe jättää toinen niin, että tulkoon itse käymään jos haluaa ja ottakoot itse yhteyttä kun toisella elämässä on vaikeaa ja menee heikosti. Miksi ei voi olla ystävä vaikka toinen ei niitä kaikkia syvimpiä tuntojaan kerrokkaan? Säälittää niin Tiinanan puolesta.
En minäkään kaikkea tiedä Mimmusta eikä tarvitsekaan.
Anteeksi romaani.