Taaperon maailma
Asiasanat: taapero, kehitys, puhuminen, potta, päivähoito, uhmaikä
Yksivuotias lähtee maailmalle
Vauvavuoden kääntyessä loppua kohti lapsi saa nipussa taitoja, joilla maailmanvalloitus alkaa. Vuoden vanha osoittelee väsymättä etusormellaan esineitä ja nimeää niitä omalla kielellään. Hän osaa myös tehdä yhtä aikaa kahta asiaa, kuten kävellä leipää mutustaen. Hän viskelee tavaroita innokkaasti ja leikkii mielellään pallolla. Lapsen mielipuuhaa on ”antaa-ottaa” –leikki tai ”minä pudotan, sinä nostat” –leikki.
Yksivuotias leikkii mielellään istualtaan ja poimii jo tarkasti pienetkin esineet pinsettiotteella eli etusormea ja peukaloa käyttäen. Jotkut lapset kävelevät jo kymmenen kuukauden iässä, toiset puolitoistavuotiaina.
Puolitoistavuotiaalta onnistuu usein nuppipalapelin tekeminen ja käsien taputtaminen yhteen, lelujen poimiminen lattialta ja niiden kantaminen kävellessä.
Myös syömään opettelu etenee. Hoivavietti herää noin 1,5-vuotiaana, jolloin nuket ja nallet ovat lapsen suosiossa.
Vuoden ja muutaman kuukauden ikäisenä lapsi käyttää usein jo muutamia sanoja, mutta ymmärtää paljon useampien merkitykset. Hän myös yhdistää puhetta ja eleitä. Sanavarasto kasvaa niin, että kun yksivuotias käyttää yleensä 3-4 sanaa, niin puolitoistavuotiaalla sanoja on jo 50 ja kaksivuotiaalla useampi sata sanaa, ja hän voi puhua jo lauseitakin.
Kaksivuotissyntymäpäivän tienoilla lapsi heittää ja potkaisee palloa kaatumatta. Hän myös juoksee ja osaa jo kävellä portaita ylös ja alas. Silmän ja käden yhteispeli toimii koko ajan paremmin, ja lapsi osaa rakennella usean palikan torneja. Hän pystyy myös vertailemaan kokoja: ”Pieni koira, iso setä”.
Ikätoverit ja rinnakkaisleikit alkavat kiinnostaa. Jotkut osaavat jo ilmaista pissahätänsä ja lusikoivat itse ruokansa, jotkut lisäksi riisuutuvat ja pukeutuvat.
Tulehdustaudit vaivaavat erityisen paljon juuri 1–2-vuotiaita, sillä äidiltä saatu vasta-ainevarasto on huvennut, eikä lapsen oma vasta-ainetuotanto ole vielä kunnolla kehittynyt.
Pottaharjoituksia
Kuivaksi oppiminen on yksilöllistä. Toiset vanhemmat aloittavat lapsen pottaharjoitukset puolentoista ikävuoden tienoilla, useimmat kaksivuotissyntymäpäivien alla, kun virtsarakon ja suolen hallinta on fysiologisesti mahdollista.
Alle puolitoistavuotiastakin voi istuttaa potalla, mutta ei pakolla tai tuloshakuisesti. Tärkeintä ei ole se, ilmestyykö pottaan jotakin, vaan se, että uusi asia ja esine tulevat lapselle tutuiksi. Jos pottaan jotain tulee, siitä kannattaa olla yhdessä iloinen.
Lapsi alkaa vähitellen päästä eroon vaipoistaan kaksi vuotta täytettyään, ja keskimäärin vaippa-aika on ohi kolmivuotispäivään mennessä. Ensin lapsi oppii päiväkuivaksi, mutta tarvitsee vielä yövaippaa.
Päivähoito
Päivähoitolaki takaa hoitopaikan jokaiselle sitä tarvitsevalle alle kouluikäiselle lapselle. Kunnan on taattava, että hoito on jatkuvaa ja että lapsi saa sitä sinä vuorokaudenaikana, jolloin perhe sitä tarvitsee. Kunnallisella puolella päivähoitomaksu on sama hoitomuodosta (päiväkoti, perhepäivähoito) riippumatta, mutta maksun suuruuteen vaikuttavat perheen koko ja vanhempien tulot. Yksityiseen hoitoon saa Kelalta lasten yksityisen hoidon tukea.
On monia näkemyksiä siitä, mikä olisi paras ikä aloittaa päivähoito. Vanhempien ratkaisuihin vaikuttavat työtilanteen ja perheen talouden lisäksi myös lapsen terveydentila, luonne ja perheen arki: onko lapsella leikkikavereita, onko hänellä kokemusta hetken eroista ja perheen ulkopuolisista hoitajista.
Vanhempien kannattaa kysellä ja keskustella etukäteen päivähoitopaikan henkilökunnan kanssa siitä, mitä hoitopäivän aikana tehdään ja selvittää itselleen, millainen lapsen päivästä muodostuisi tässä hoitopaikassa. Hoitopaikkaa ei kannata vaihtaa kovin kevyin perustein, sillä vaihtaminen on lapselle rankkaa.
Tärkeintä on ymmärtää eri-ikäisten lasten kehitystarpeet ja pyrkiä vastaamaan niihin riittävän hyvin sekä päivähoidossa että kotona. Taaperoikäisen kehityksessä on muutama vaihe, jolloin päivähoidon aloitus voi olla tavallista vaikeampaa: pari kuukautta kävelyn oppimisen jälkeen ja kaksivuotispäivien tienoilla, kun lapsi tulee uhmaikään.
Lapsen kehityksen kannalta suuri päiväkotiryhmä vaihtuvine hoitajineen ei ole paras paikka alle kolmevuotiaalle. Vanhempien kannattaakin miettiä myös muita vaihtoehtoa, kuten perhepäivähoitoa tai ryhmäperhepäivähoitoa. Näitä paikkoja on kuitenkin usein tarjolla liian vähän. Hoitajan palkkaamiseen kotiin saa tukea yhteiskunnalta, ja se voi olla myös hyvä ratkaisu. Lapsi saa yksilöllisempää hoitoa, ja hoitajan voi palkata kimpassa toisen perheen kanssa. Silloin perheet jakavat työnantajan velvoitteet ja ruoanlaiton. Lisätietoa hoitajan palkkaamisesta kotiin.
Kaksivuotias tahtoo ja törmäilee
Kaksivuotias elää yhtä aikaa hienoa ja hankalaa vaihetta. Uutta opittavaa tulee sumassa, eikä lapsi aina malta odottaa taitojen hioutumista. Hän tahtoo tehdä enemmän kuin oikeasti pystyy. Vuorovaikutus ympäristön ja muiden ihmisten kanssa alkaa yhä enemmän muovata lapsen persoonallisuutta. Pohjalla olevat perusluonteenpiirteet vaikuttavat siihen, miten nopeasti tai hitaasti valmiudet kypsyvät.
Lelut alkavat olla entistä tärkeämpiä, ja rakkainta leluaan hän kuljettaa mieluiten mukanaan kaikkialla. Kuvakirjat, palapelit ja rakennuspalikat ovat lapsen suosiossa. Kuvakirjojen lukeminen avartaa sanavarastoa ja luo läheistä yhteyttä vanhempien ja lapsen välille.
Kaksivuotias etsii malleja siitä, miten toisten kanssa ollaan. Siksi ei ole samantekevää, miten hänen lähellään olevat ihmiset käyttäytyvät. Myös asenteet ja esimerkiksi pelot siirtyvät helposti aikuisista lapseen. Kaksivuotias matkii myös muita lapsia, mutta ei osaa vielä asettua toisen asemaan.
Kaksivuotiaiden lasten kielenkehityksessä on suuria eroja. Osa kaksivuotiaista puhuu paljon ja selkeästi, osa ei juuri ollenkaan. Vaitonaisuudestaan huolimatta he voivat olla kielellisesti lähes samalla tasolla kuin puhuvat kaverinsa. Puheessa voi olla käytössä kaksi tai kaksisataa sanaa. Lapsi voi käyttää myös kaksi- tai kolmisanaisia lauseita.
Noin 2,5-vuotiaana lapsi alkaa kysellä ”mikä” ja ”missä”. Hän rakastaa uusintoja ja haluaa varmistaa, että on ymmärtänyt oikein. Lapsi ottaa näillä main käyttöönsä myös sanat ”minä” ja ”itse”. Ne liittyvät itsenäistymiskehitykseen sekä uhmaan.
Lapsi elää tässä ja nyt ja tyypillistä on suuri itsekeskeisyys ja välitön mielihyvän tavoittelu. Ehdottomuus, jääräpäisyys ja joustamattomuus ei ole tahallista vaan ikäkauteen liittyvää.
Uhma on usein voimakkaimmillaan 2–3-vuotiaana. Lapsi elää ylikierroksilla, ja hänen olonsa voi olla tempoileva, sekava ja ristiriitainen kaiken kehittymisen keskellä. Selkeä päivärytmi auttaa kaksivuotiasta kestämään sisäistä kaaostaan. Kun päiväohjelma on ennustettavissa, tunnepuoli saa levätä.
Uhmaikä
Kaksivuotias voi pahoittaa helposti mielensä ja saada kiukkukohtauksia vanhempien mielestä käsittämättömistä syistä. Varmuuden vuoksi hän vastaa kaikkeen ”ei” tai ”ite”. Hän haluaa juuri tietyn leipäpalan, lusikan tai kaukosäätimen.
Lapsi on tullut uhmaikään ja käy sen myrskyissä varsinaista itsenäistymiskoulua, ja irrottautuminen vanhemmista tapahtuu juuri kiukuttelun ja uhmaamisen kautta. Uhmaiän pettymyksistä selviytyminen lisää lapsen itsetuntoa. Kun itsetunto kehittyy hyväksi, lapsi pystyy kestämään heikkoutensa ja nauttimaan vahvuuksistaan. Lisäksi hän oppii rytäkässä valintojen tekemisen, moraalin, oikean ja väärän erottamisen alkeita. Vanhemmille tämä on usein rasittavaa aikaa, ja he tarvitsevat lapsen kiukuttelun kourissa paljon aikuismaista itsetuntoa.
Lapsi ei ole niin särkyvä tai hauras, ettei hän kestäisi tavallisia, kasvuun kuuluvia pettymyksiä. Aikuisen tehtävä on asettaa hänelle järkevät rajat. Jos lapselle syntyy käsitys, että hän on raivossaan mahtava ja voi sillä hallita vanhempiaan, hän on sisimmässään kuitenkin onneton ja turvaton.
Kaksivuotias tajuaa jo, että toista voi satuttaa. Siksi häntä estämisen lisäksi ohjataan myös sanallisesti: ”Näin ei saa tehdä. Se sattuu”. Esimerkin voima on mahtava. Kun vanhemmat eivät suuttuessaan lyö, myös lapsi oppii kanavoimaan tunteitaan hyväksyttävällä tavalla.
Lapsella voi olla myös pelkoja, jotka kohdistuvat aikuisen kannalta katsottuna järjettömiin asioihin, kuten pölynimuriin tai vessanpönttöön. Pelko on tunne- eikä järkiperäistä, ja se syntyy mielikuvituksessa. Tehokkainta on vakuuttaa lapsi siitä, että aikuinen rakastaa häntä sekä kilttinä että hankalana, ratkoo hänen ongelmansa, turvaa ja jäsentää hänen maailmansa kaikissa tilanteissa.
Kommentit (24)
1.
Mielenkiintoinen ja monin osin hyvä kirjoitus. Aina on muistettava, että jokainen lapsi kehittyy omassa tahdissaan ja jokaisella vanhemmalla on oikeus ja mahdollisuus tehdä omat valintansa lapsensa hoidossa. Kunhan lasta ei vahingoita (joka ilmenee esim. itkuna tai fyysisenä merkkinä), hyvin monenlaiset ja hyvin erilaiset ratkaisut ovat oikeita. Potallakin voi käydä vaikka heti syntymästä asti, kunhan toimitaan lasta tukien, kannustaen ja myönteisellä ilmapiirillä (vaikka lapsi ei vielä tiedosta ja hallitse mm. rakon toimitaa, voi tarpeet tehdä vanhemman avustuksella sinne pottaankin).
20.3.2008 klo 09.58, pia (vierailija)
2.
Ihmettelen vähän tuota yleistä luuloa virtsarakon ja suolen hallitsemisesta vasta kaksivuotiaana.
Aloimme käyttää tyttöämme lavuaarilla muutaman kuukauden ikäisenä ja potalla puolen vuoden vanhasta. Yksinkertaisesti siksi, ettei hän ole koskaan pitänyt tarpeiden tekemisestä vaippaansa.
Tyttö on nyt pian kahdeksan kuukautta, ja kakat ovat tulleet ripulitautia lukuunottamatta pottaan noin kolme kuukautta. Suurin osa pissoista tulee myös, päivän aikana kastuu pari vaippaa.
Häntä ei todellakaan kanneta potalle vähän väliä, vaan päiväunien ja ruokailun jälkeen ja nukkumaanmennessä, sekä lisäksi jos hän ihan selvästi ilmaisee tahtovansa. Jos vaippa kastuu, hän kitisee vaativasti, kunnes se vaihdetaan kuivaan.
En siis mitenkään voi uskoa, että pissa- ja kakkahätää voi oppia tunnistamaan ja suolta ja virtsarakkoa hallitsemaan vasta parivuotiaana. Tämä lienee vain vallitsevan käytännön mukanaan tuoma yleistys.
Tunnen monia vauvoja, jotka käyvät potalla tai lavuaarilla, eikä siihen liity mitään sen ihmeellisempää. Vaippoja kuluu vähemmän ja lapsi oppii aiemmin kuivaksi.
Mielestäni on kummallista, että yleisesti kuvitellaan lapsen voivan hallita suoltaan _aikaisintaan_ puolitoista tai parivuotiaana. Ja jokainen joka on huomannut vauvansa itkevän ja hetken kuluttua vaipan käden alla lämpenevän, tietää vauvan kyllä tunnistavan pissaamisen tai kakkaamisen hyvinkin pienenä.
21.4.2008 klo 11.05, Ötökkäemo (vierailija)
3.
Mielenkiintoista! Olipa hyvä että luin tämän. Aion kokeilla tulevaan talvitaaperoni pottaa jo pian syntymästä lähtien samalla tavalla kuin sinäkin olet tehnyt, vaipat silti jalassa pitäen.
21.4.2008 klo 18.09, palleriina
4.
Hyvä juttu. Mutta kuten edellisetkin, en allekirjoita tuota kuivaksiopettelukohtaa.
Vauvamme teki monet pissat ja kakat lavuaariin jo muutaman viikon ikäisenä, sitten ostettiin potta. Meillä kestoillaan, ja päivässä kastuu 3-7 vaippaa nykyään (lapsi n. 7kk). Potalle istutaan ennen ja jälkeen unien sekä hetki ruokailun jälkeen, rytmi tosin heittää aina joksikin aikaa jos esim. isovanhemmat hoitavat ja eivät ihan mene kaavan mukaan. Potalla ei odoteta ikuisuutta, eikä pissauspakkoa ole… tulee jos/kun tulee.
Kertakäyttövaippojen valmistajat tietysti tykkäävät lobata tuota pitkää kuivaksiopettelukautta. Lasta ei kuitenkaan pidä aliarvioida.
24.4.2008 klo 21.58, Merri (vierailija)
5.
on se kumma ,että täällä tavalliset äidit arvostelee sitä mitä lääketiede on saanut selvitettyä. Ei lapsi itse osaa tuota tarpeiden hallintaa vaan osaa sen äidin ja isän tekemisen ”avustuksella”.
26.4.2008 klo 22.48, xxxxxxxx (vierailija)
6.
”Kaksivuotias tajuaa jo, että toista voi satuttaa. Siksi häntä estämisen lisäksi ohjataan myös sanallisesti: ”Näin ei saa tehdä. Se sattuu” ” -kohta:
kannattaa miettiä mitä lapsi ymmärtää sanalla sattuu, eli se ei ole oikein riittävä. tai että se käy kipeästi, sama kommentti. sen sijaan kannattaa sanoa lapselle mitä voi tehdä, eli positiivinen kannustaminen on parempi, ei vain kertoa mitä ei saa tehdä ja miksi. (lapsi oppii että muu käytös on oikeaa, satuttamisen sijasta)
terveisin lastentarhanope oslosta
23.11.2008 klo 02.26, rico10 (vierailija)
7.
Hei vitonen… Kyllä äideillä on enemmän kokemusta lapsista kuin tieteellä!
22.12.2008 klo 01.40, EEV (vierailija)
8.
ohhoh
27.1.2009 klo 13.11, mikael (vierailija)
9.
ooon mikaeeeel
27.1.2009 klo 13.19, mikael (vierailija)
10.
kuivaksi opettelu/oppiminen on erittäin yksilöllistä.
Tiedän lapsia jotka ei vielä 10v ole yökuivia tai päivisin aina kuivana ja tiedän lapsia jotka on kuivia jo melkein vauva iässä… ja muutama tapaus sattuu olemaan saman perheen sisällä…
Joten ei aina aikuinen voi kuivaksi opettaa,jos lapsen oma kypsymättömyys ei taitoon nähden ole tarpeeksi kypsässä vaiheessa.
Joten ei kannata yleistää tai pelästyä jos, oma lapsi ei opikkaan kuin muiden silti lapsi voi olla elimellisesti terve vaikka tuo pidättely taito ei olisikaan kypsynyt.
Siitä jo useamman vuoden kokemus ja tutkimus tietoa ollaan myös luettu asiasta.
3.5.2009 klo 06.15, neljan-aiti
11.
Noh, minä ainakaan en jaksa stressata siitä, milloin lapseni oppii kuivaksi. Ei tosin ole, kuin 10 kuukauden vasta. Ehkä joskus vuoden ikäisen jälkeen voisi alkaa totuttamaan potalle pikkuhiljaa, ja siitä eteenpäin sitten rauhallisesti kohti vaipattomuutta.
16.8.2009 klo 02.01, kata (vierailija)
12.
Meillä otettiin potta käyttöön kun poika oli noin 7kk. Kävi siinä mielellään ja aina tuli pissat pottaan. En tiedä mikä hänelle on nyt tullut, mutta millään ei meinaa saada potalle ja yleensä yrityksen jälkeen pissa ehtii tulemaan lattialle, ennen kuin saan vaipan laitettua. En tiedä ymmärtääkö poika, että nyt on hätä, mutta ainakin vaippaa näytetään silloin tällöin, joskus tulee pissa, joskus se on jo tullut. Nyt ollaan kuitenkin 1v 3kk. Käydään potalla, pöntöllä, pissataan lattialle taikka vaippaan, niin aina poika saa kannustavaa palautetta, siitä että pissat tullut, vaikka kyllä kommentti tulee myös siitä, ettei lattialle saa pissata, mutta ns. kannustavalla tavalla. (Voiko näin edes sanoa?)
29.8.2009 klo 18.50, Vau (vierailija)
13.
Naurattaa nää kestoilijat ja liinailijat joitten ihmevauvat vääntää tavaraa muka tietoisesti lavuaareihin… huh hei. On ne vauvat vaan niin ihmeellisiä, että usein kun vaipan ottaa pois tuossa 1-3 kk vanhana, niin pissahan sieltä tulee. Se liittyy johonkin refleksiin, ei mihinkään kuivaksi opetteluun. Ja se opettelu ei tuota tulosta, ennen kuin on hermostollinen valmius. Ja se valmius on vähän yksilöllistä, mutta ennen puoltatoista vuotta ei taida kuivaksi oppia, vaikka mitä tekisi. Ja ihan vaan tiedoksi, että ihan pieni vauva ei todellakaan osaa kitistä märkää vaippaa tai kakkaa housussa, kun ei siitä mitään vielä tajua eikä sitä tunne.
14.10.2009 klo 22.32, sjm (vierailija)
14.
Siis miksi ei tunne että vaippa on märkä? No joo, ei ehkä pamperssit jalassa tunne, mutta kestovaippa jalassa tuntee, että on märkä/kostea ja näin ollen osaa vaatia mukavuutta ja kitisee, että vaippa vaihdetaan. Nykyisin ajatellaan että pieni lapsi nyt vaan huvikseen kitisee, mutta lapsen viestimistä aikuiselle on ja sitä kannattaa opetella kuuntelemaan…
25.10.2009 klo 08.05, minä ihmettelijä (vierailija)
15.
Meidänkin poika on tosiaan erikoisuus, kun jo noin kuukauden ikäisestä päästi pienen itkun hoitoalustalla. Noin viisi sekuntia parahduksesta tuli pissa. Vaipan ollessa päällä ei itkuja tullut. Nyt hän on 11kk enkä muista, koska viimeksi olisi pissannut, kun ollut ilman vaippaa vaipanvaihdossa. Ja toisinaan ilmakylpyillään muutamia minuutteja.
27.10.2009 klo 20.42, Localoba (vierailija)
16.
Hei!
Kävin juuri oikein mielenkiintoista keskustelua parin päivän aikana. Lukiessani kuinka 2-vuotiaalle lapselle oli annettu pippuria ja pesty vieläpä suu saippualla, kun oli hokenut ”rumia sanoja” lakkaamatta kielloista huolimatta. Jopa perhepäivähoitajat olivat suositelleet näitä metodeja keskustellessaan ko. lapsen äidin kanssa puisto tapaamisella. Mitä mieltä mahdatte olla tällaisesta käyttäytymisestä, kun lapsi kokeilee opittuja sanoja ja niiden käytön rajoja?
Itse kyllä yritin näin sähköisesti ilmaista oman kantani tälle äidille (vuosien takainen tuttava lapsuudesta) ja yllätyin kommenteista muilta hänen tutuiltaan. Hekin olivat omiin lapsiinsa tätä keinoa soveltaneet ja pitivät jatkossakin tekevänsä niin, en enää tiedä ottaisinko jo johonkin suuntaan yhteyttä lapsen parasta ajatellen…
27.10.2009 klo 21.17, Tarlattan (vierailija)
17.
”päivähoitolaki takaa hoitopaikan jokaiselle sitä tarvitsevalle…” siiis häh? Meille ainakin on sanottu, että hoitopaikkaa ei ole. Naapuri hoitaa, paitsi silloin kun on reissussa, jolloin arkemme on varsin hankalaa :/
16.12.2009 klo 20.48, memmu84
18.
Kyllä memmu84 hoitopaikka aina löytyy, mutta onko se teidän naapurissa tai lähiympäristössä on sitten toinen asia… Kunnan täytyy hoitaa hoitopaikka lapselle 4 kuukauden jälkeen maximissaan. Että sillee…
Toi kuivaksiopettelu:
kyllä lapsi oppii pissaamaan lavuaariin taikka pottaan, jos se siihen opetetaan. Samalla tavalla kuin se oppii kakkaamaan tai pissaamaan vaippaan. Mutta se täytyy kutakuinkin aloittaa heti syntymän jälkeen se opettelu. Onhan se vähän omituista että vauvat opetetaan ensin tekemään tarpeensa vaippaan ja sitten vasta pottaan.
Just skip the vaippa part:) Mutta opi kuuntelemaan ja lukemaan lastasi, silloin se onnistuu:)
1.2.2010 klo 20.46, laululintu (vierailija)
19.
laululintu.. Ööööh.. ei vauvoja opeteta pissaamaan ja kakkaamaan vaippaan, ne vaan tekee sen, koska useimmiten kaikilla vauvoilla on vaippa päällä:DD
13.2.2010 klo 10.15, mimmmi (vierailija)
20.
Meidän eka lapsi taisi aloittaa pottailun muistaakseni 6-10kk. Oli kausia jolloin ”pelkäsi” pottaa, joten kävimme potalla kun tyttö itse tuli potan lähelle (usein silloin kun aikuinenkin istui pöntöllä). Tarkoitus ei ollut tehdä tavaraa pottaan vaan tutustua siihen. Tuntui, ettei hoksannut että sinnekin voi tehdä hätänsä vaan teki aluksi mielummin vaippaan. Ehkä emme osanneet tulkita ensimmäisen lapemme vessahätää tai älynneet, että pissa tulisi ajankohtina jolla aikuisillakin eli herättyään, syötyään ja nukkumaan käydessä, sekä vaipan riisuttua. Ehkä neitikään ei osannut antaa selviä merkkejä. Vaipattomaksi oppi kesäaikaan 2,5 vuotiaana. Siihen asti käytimme kertakäyttövaippoja.
Toinen tyttömme nyt 9kk ei ole tykännyt tehdä hätää vaippaansa ja on heti ilmoittanut itkulla, jos vaippaan on tullut ruokalusikallinenkin pissiä. Häntä on ollut helppo lukea. Ja koska kakkakin on ollut pökälettä, niin on ehtinyt ”pidättää” potalle asti tai sitten vanhemmat ovat harjautuneet vaipan riisumisessa :). Kurat olisivat varmasti luikahtanee vaippaan ennen potalle siirtymistä. Tämä on helpottanut myös osaltaan kestovaippojen kokeilemista ja niihen mieltymistä, kun ei ole tarvinnut kakkoja rystyset valkeina hangata vaipoista. Kesä on varmasti otollinen aika sille. Ei ehkä ensimmäinen (1v.), mutta tod.näk. jo seuraava (2v.)Silloin ei haittaa, jos juoksentelee ilman vaippaa ja pissit tulee nurmikolle.
Lähipiirissämme on tällä hetkellä paljon pieniä lapsia. Heillä kaikilla on hyvin erilaiset ”vessatavat”, kuten myös aikuisillakin on erilaiset tavat tutustuttaa vaippaan, pottaan ja pöntölle. Mukava lukea ja kuulla, että on kohtalotovereita, ja huomata, että meillä asiat on melko lailla hyvin.
1.3.2010 klo 10.48, Aamu_uni (vierailija)
21.
Niin siis tuohon yllä olevaan lisäksi. Toista lasta opetimme potalle 4kk iästä. Tai käytännössä kun otimme vaipan pois (herättyään/syötyään/ennen unia ja ulos lähtöä), niin pissa ei voinut lirahtaa vaippaan, vaan tuli pottaan. Tämähän voisi olla myös Marttojen hyvä vaippojen säästö vinkki :) Ja kakkahädissään neiti itse keskeyttää tekemisensä ja itkulla ilmoittaa kakan tulevan… ja taas äkkiä potalla. Tuskin vauva pystyy itse pidättelemään vielä nyt 9kk:n iässäkään, mutta meillä se ilmoittaa hädästään ja kun aikuinen toimii heti ja vie potalle, niin ehkä vauva luottaa siihen , että seuraavan kerrankin ilmoittaessaan pääsee kakkimaan pottaan, eikä tarvitse hauduttaa kakkaa housuissaan. Mutta ihmiset ovat yksilöitä niin vauvat kuin aikuisetkin.
1.3.2010 klo 10.57, Aamu_uni (vierailija)
22.
mä oon kyl vähän ihmeissään, ku näitä lueskelin…
mul ei tulis mieleenkään raahata viikon ikäistä vauvaa vähän väliä lavuaarin päälle.. mitä jos se vanhempanakin haluaa pissata vaan lavuaariin… :)
meil on neiti 1v5kk ja pampersit takapuoles mennään, potta on keittiös ja se istuu siinä vähän väliä ilman vaippaa tai vaippa päällä ja hurraa huudot kuuluu jos sinne jotain ilmestyy… mikä hätä teillä kaikilla on saada vaipattomaks niin äkkiä… ja mä epäilen kans et se on joku vaihe vaan ku otat vaipan pois niin heti tulee pissa.. kaippa sekin vaikuttaa että kuinka usein vaihtaa vaippaa.. jos yhen pissan jälkeen niin kai se onkin epämukavaa jos on kahdet pissat vaipas… Ja mielestäni tiede on aika kehittynyttä nykyään, ehkä voikin tietää paremmin ku äidit… never know…
10.3.2010 klo 01.06, juupa juu (vierailija)
23.
Fysiologisesti lapsethan eivät voi pidättää pissaa/kakkaa alle 2vuotiaana. Mulle ei kanssa tulis mieleen laittaa jotain 4kk ikäistä potalle jos ei osaa edes istua. Ja esim. siihen kun otat vaipan pois vaikuttaa esim. lämpötila et pissa tulee helpommin:) Ja meillä ollaan aloitettu nyt vasta pottaharjoitukset ja neiti osaa kertoa millon kakka tulee (1,5 v), mutta ei se aina pidä paikkaansa:) En oo ikinä ymmärtänyt miksi lapselle pitää opettaa kaikki samaan aikaan. Toiset seisottaa jo 4kk ikäistä koska lapsi ”haluaa” seistä vaikka se on käytännössä mahdotonta. Oman lapsen kanssa olen edennyt asia kerrallaan, hän saa rauhassa opetella uusia asioita omien taitojensa mukaan enkä ole niitä liiotellut:)
10.3.2010 klo 10.44, Jonsku (vierailija)
24.
Poikani oppi kuivaksi 1v7kk ikäisenä. Aloitettiin tutustua pottaan heti istumaan oppimisen jälkeen n. 6kk. 8kk ikäisestä lähtien kaikki kakat (muutamaa poikeutta lukuunottamatta mm. matkoilla) tulivat pottaan. Tutun rytmin vuoksi, myös aamu-, ruokailujen- ja päiväunien jälkeiset pissat tulivat pottaan. Jo 1 vuotiaana poika ilmaisi molemmat hätänsä sanalla ”kakka”. Hän oppi ensiksi yökuivaksi!! (kävi kerran yössä potalla) ja lopulta usaklsimme jättää vaipan kokonaan pois. Vahinkoja sattui todella vähän muutaman kuukauden aikana. On nyt 4 vuotias.
Tyttöni on nyt 1v4kk ja pottaillaan ahkerasti 6kk ikäisestä. Kakat tulee pottaan ja suurin osa pissoista, ei aina osaa ilmaista pissahätäänsä, mutta suunta on oikea.
Olen itse oppinut kuivaksi 1v5kk iässä samoin siskoni, veljeni oppi vasta 1v9kk. Inspiraation aikaiseen pottailuun sainkin äidiltäni. Äitini on päiväkodissa töissä ja sieltä kuulee näistä tarinoista, lapsen kypsyydestä pottailuun. 2-3v lapsia tuodaan vaipoissa päiväkotiin ja kas kummaa parissa viikossa osaavat käydä potalla. Toki poikkeuksiakin on, niinkuin kaikissa asioissa. Lapset ovat yksilöitä, mutta kyllä meillä vanhemmilla on paljon tekemistä asioiden opettelun kannalta. Toiset viitsii ja toiset ei, ketään syyllistämättä :D. En myöskään usko tieteellisiin tutkimuksiin asiasta, uutta tutkimusta kehiin!
13.3.2010 klo 13.11, soiliina