Vauva kasvaa ja kehittyy
Asiasanat: kehitys, vastasyntynyt, hampaat, liikkuminen, ryömiminen, seisominen, kävely, taapero
0–2 KK
Vastasyntyneen luontainen asento on kippurainen, ja hän pitää kätensä nyrkissä. Sikiöasento laukeaa ensimmäisten elinviikkojen aikana. Vauva on motorisesti avuton eikä hallitse vartaloaan, lihaksiaan ja jäseniään. Ensimmäisinä viikkoina liikkeet ovat kokonaisvaltaisia, ja neljä raajaa, keho ja kasvot toimivat yhdessä. Osittain tästä yhteispelistä johtuu, että lapsen kasvojen ilmeet näyttävät vaihtuvan yhtenään.
Vastasyntyneen pää on suhteettoman suuri ja painava muuhun vartaloon nähden, eikä vauva jaksa vielä kannatella sitä. Niskalihakset kehittyvät kuitenkin nopeasti, ja jotkut lapset pystyvät jo pari-kolmeviikkoisina aavistuksen verran kannattelemaan päätään. Tavallisempaa kuitenkin on se, että vasta noin puolentoista kuukauden iässä vauva kykenee hieman kohottamaan ja pitämään päätään pystyssä. Niskan tukemista tarvitaan, kun lasta liikutellaan sylissä, nostetaan unilta tai lasketaan pitkälleen.
Avuttomuudestaan huolimatta jo vastasyntynyt reagoi kehollaan ärsykkeisiin, usein lähinnä itseään varjelemalla. Hän ei esimerkiksi vatsallaan nukkuessaan tukehdu alustaansa, vaan osaa kääntää päänsä sivulle ja vapauttaa hengityksensä.
Vasta noin kaksi viikkoa elettyään ihmistaimi alkaa varovasti aistia ympäristöään. Hän, äiti ja maailma ovat yhtä, kuin yksi selkiytymätön asia, tila tai tunne. Vanhempien kasvot, lepertely ja kosketukset ovat vauvan linkkejä tähän todellisuuteen, ja niiden kautta myös tärkeät tunneviestit kulkevat. Vauva tarvitsee alusta pitäen yhteyttä vanhempiinsa oppiakseen luomaan kestäviä mielikuvia siitä, ketkä ihmiset hänen lähellään ovat ja mitä tässä todellisuudessa tapahtuu.
Vastasyntynyt ei kaipaa leluja, korkeintaan soittorasiaa. Kasvojen katselu kiinnostaa eniten. Vähän myöhemmin hän kiinnostuu kirkkaista väreistä.
2-4 KK
Varhaista vuoropuhelua
Vauvan kyky varsinaiseen vuoropuheluun herää noin 8–12-viikkoisena, toisilla jo kuuden viikon iässä. Muutos on vauvan kehityksessä ratkaiseva; lapsi ikään kuin astuu muiden yhteyteen. Hän hakee aktiivisesti katsekontaktia, tapittaa lähimpiään suoraan silmiin ja alkaa hymyillä ja äännellä heille – olla seurallinen ja aivan uudella tavalla läsnä.
Kanssakäyminen rajoittuu kuitenkin vielä hetkiin, kun ollaan kasvokkain. Katsekontakti on varhaisessa vuorovaikutuksessa erityisen tärkeä. Kun lapsi tapittaa äitiään silmiin, hän ”näkee” äidin ilmeestä, minkälainen hän itse on ja mitä he yhdessä ovat. Vastavuoroinen hymy puolestaan kertoo sen, että lapsen vuorovaikutustaidot ovat edenneet niin kuin niiden pitäisi.
Äänillään ja ilmeillään lapsi pystyy nyt myös kertomaan vanhemmilleen rikastuneista tunteistaan.
Kahden-kolmen kuukauden iässä lapsi alkaa tajuta olevansa äidistään erillinen olento. Hän luo pikkuhiljaa yhteyksiä myös sisaruksiinsa ja muihin arkielämänsä tuttuihin ihmisiin. Silti äiti ja isä ovat vielä vauvalle tärkeimmät. Vain heidän kanssaan ja avullaan lapsi voi hyvin, kiinnostuu elämästä ja uuden opettelusta. Ilman varhaista vuorovaikutusta lapsen äly, tunne-elämä ja sosiaaliset taidot eivät kehity.
Kolmen kuukauden iässä vauva jo kujertelee ja harjoittelee suun ja kielen liikkeitä. Kun vauvalla aiemmin oli ehkä vain väsy, nälkä, hyvä tai paha olo, nyt mielipaha jäsentyy kiukuksi, inhoksi ja suruksi, mielihyvä iloksi ja tyytyväisyydeksi. Tässä vaiheessa kiinnostuksen rinnalle tulee myös hämmästys. Vauvan opittua tarttumaan helistimeen eri tuntuiset materiaalit kiinnostavat eniten.
Kokijasta tekijäksi
Fyysinen kehityskin etenee: vauva niska kannattaa jo päätä, ja vatsallaan makaava vauva alkaa kohottaa ylävartalon hetkeksi käsiensä varaan. Pää on selinmakuulla keskiasennossa, ei enää sivulle kääntyneenä, kuten vastasyntyneenä. Vatsalihaksissakin on jo niin paljon voimaa, että selällään köllötellessään lapsi voi pitää jalkojaan ilmassa koukussa.
Vauva myös huitoo esineitä nyrkillä ja tarttuu kämmenelleen asetettuihin leluihin. Välittömän läheisyyden maailman rinnalle avautuu uusi maailma. Lapsi kiinnostuu esineistä, mutta haluaa tarkastella niitäkin yhdessä vanhempiensa kanssa. Samalla kokijasta tulee tekijä. Lapsi alkaa ymmärtää, että hän voi saada aikaiseksi jotakin. Kun hän kääntää päätään, maisema vaihtuu; kun hän osuu kädellään leluun, se liikahtaa.
Toistuvien ja turvallisten vuorovaikutustilanteiden kautta todellisuuden irralliset palaset alkavat vähitellen rakentua pieniksi, esimerkiksi hoito-, ruokailu- ja nukkumisrituaalien kokonaisuuksiksi.
4–6 KK
Neljänteen elinkuukauteen mennessä vauva oppii kohdistamaan katseensa ja pystyy nyt kontrolloimaan sitä lähes yhtä hyvin kuin aikuinen. Yhteisnäkö, kyky katsella molemmilla silmillä samaa kohdetta, kehittyy 3–6 kuukauden iässä. Kun vaihe on ohi, kolmiulotteisuuksien havaitsemiseen tarvittava stereonäkö alkaa kypsyä, ja sen kehitys jatkuu vielä pitkään.
Silmien parantunut toiminta avaa lapselle ihan uusia näkymiä ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Nyt hän voi päättää, mitä ja minne hän katsoo ja kuinka kauan. Hän voi aloittaa kahdenkeskisen ”katseiden dueton” vain vilkaisemalla äitiin, tai lopettaa jutustelun kääntämällä katseensa muualle. Jos vauva ei halua lainkaan seurustella, hän karttaa toisen katsetta.
Vuoropuhelutaidotkin karttuvat. Puolivuotiaana vauva ”juttelee” perheensä kanssa äännähdyksin, itkee, nauraa ja hihkuu.
Nelikuinen alkaa myös treenata tasapainoaistiaan ja painon siirtoa sivusuuntaan. Tämän ansiosta hän pystyy noukkimaan tavaroita sivuiltaan, ja kaiken löytämänsä hän vie suuhunsa. Näköhavainnon lisäksi lapsi tarvitsee suun tuntoaistia pystyäkseen hahmottamaan tavaroitaan.
Viisikuisena vauva nostaa selinmakuulla jalkansa jo suorina ilmaan, kohottaa takamustaan alustasta ja alkaa tavoitella varpaitaan. Pian lihakset ja tasapainotaito ovat niin kehittyneitä, että hän vie varpaat suuhunsa, tutkii itseään ja hahmottaa vartalonsa varpaisiin asti. Vatsallaan pötkötellessään hän huiskii raajoillaan kuin helikopteri.
Ensimmäiset kääntymistä enteilevät liikkeet ovat usein sattumaa. Kun lapsi tavoittelee käsillään varpaitaan, ylös kohotetut kädet ja jalat kupsahtavatkin nipussa sivulle ja vauva on kyljellään. Vähitellen hän keksii, että toinen kyljistä voi toimia tukena, kun toinen käynnistää liikkeen. Jotkut vauvat aloittavat harjoittelun jo kolmikuisina. Varsinaisesti lapsi oppii kääntymään noin viisikuisena, ja yleensä hän tekee sen ensin selältä vatsalleen ja pian vatsalta selälleen. Motivaation ahertamiseensa liikkumiseen hän saa usein leluista, joiden tavoitteleminen ja kiinnisaaminen tuottavat viisikuiselle suunnatonta iloa.
Pian vauva oivaltaa myös käsien ja jalkojen yhteistyön ja alkaa harjoitella ryömimistä. Toiset etenevät kauniisti vastavuoroisilla kierroilla. Toiset tökkivät rintansa alla puuskassa olevia käsiään samanaikaisesti ja liikkuvat kuin mittarimadot.
6-8 KK
Aivan uusi maailma avautuu vauvalle, kun hän puolen vuoden ikää lähestyessä oppii tarttumaan esineisiin. Aluksi vauva vie kaiken suuhunsa, joten turvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vauva tutkii esineitä maistamalla, koska huulet ja kieli ovat hänelle tutuin ja helpoin tapa kosketella.
Aluksi vauva huitoo ulottuvilleen ripustettuja esineitä nyrkillä. Hän myös tarttuu mielellään leluihin, jos ne asetetaan hänen kämmenelleen. Palvelu ei kuitenkaan saa olla liian hyvää, jotta vauva haluaa itsekin kurkotella kohti mielenkiintoisia tavaroita.
Vauva harjaantuu nopeasti yhä hienompaan silmän ja käden yhteistyöhön, jota voi leikin varjolla kannustaa. Kuusikuisen kanssa voi kokeilla pallon vierittämistä lattiaa pitkin.
Maitohampaiden puhkeaminen alkaa keskimäärin kahdeksan kuuden iässä ja jatkuu noin 2,5-vuotiaaksi. Ensimmäiset hampaat puhkeavat yleensä eteen alas, seuraava pari tulee esiin yläikenestä. Hampaiden puhkeamiseen liittyvät oireet ovat yksilöllisiä mutta selkeitä. Lapsi voi olla levoton, kärttyinen, itkuinen, huonouninen tai ruokahaluton. Yleensä vaivat rajoittuvat suun alueelle, mutta joskus hampaiden puhkeamiseen voi liittyä myös ripulia tai lievää kuumetta.
Hampaiden puhjetessa vauva jyystää kutinaa helpottaakseen kaikkea mahdollista ja pitää suutaan tavallista enemmän auki, joten vanhemmista vaikuttaa, että kuolan määrä lisääntyy. Monet vauvat pitävät tässä vaiheessa puruleluista, joita viilennetään jääkaapissa.
Kun vauva alkaa saada hampaita, hän voi jo saman tien saada vanhemmiltaan kariesta eli hampaiden reikiintymistä aiheuttavan bakteerin. Vanhempien ja hoitajien ei pitäisi viedä lapsen suuhun mitään, mikä on käynyt omassa suussa.
Vierastaminen alkaa monilla 7–9 kuukauden iässä ja sen voimakkuus vaihtelee. Joku huutaa sumusireeninä, joku toinen tarkkailee vierasta totisena. Vierastaminen on tärkeä merkki vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen kehittymisestä. Vauva on oppinut erottamaan muista ihmisistä juuri ne, jotka häntä hoitavat ja joiden puoleen hän kääntyy, kun tulee jokin hätä.
Äidin ja isän päästäminen pois silmistä voi tuntua jonkin aikaa vauvasta ylivoimaiselta, koska hän alkaa tajuta olevansa erillinen olento, eikä yhtä vanhempiensa kanssa. Se tuntuu aluksi turvattomalta.
Maailman turhin vertailun aihe on, milloin sinun vauvasi ja minun vauvani alkavat ryömiä tai kontata. Jokainen terve vauva lähtee liikkeelle, mutta omassa aikataulussaan. Koti täytyy sisustaa turvalliseksi, kun vauva alkaa ryömiä tai kierähdellä sujuvasti vatsalta selälle ja selältä vatsalle, usein noin seitsenkuisena. Vähän myöhemmin vauva alkaa kontata tai liikkua jollain muulla tavoin, sillä kaikki vauvat eivät konttaa ja se on aivan normaalia. Vauva saattaa oppia niin hyvät ryömintä- tai peppuhilaustekniikat, ettei hän tunne tarvetta kontata.
Uteliaisuus ympäristöön on lapselle hyvin vahva kehityksen motivaattori, ja liikkumiseen liittyy yleensä myös iso ja selvä harppaus älyllisessä kehityksessä. Puolivuotiaina monet vauvat pystyvät myös istumaan jonkin aikaa. Hakkaaminen, muu äänen tuottaminen ja pehmolelun puristelu viehättävät tässä iässä.
9-10 KK
Yhdeksän kuukauden ikäinen osaa nousta polviseisontaan tukea vasten ja myös makuulta istumaan kyljen tai konttausasennon kautta. Jos hän on oppinut nousemaan tukea vasten pystyyn, hän harjoittelee nyt turvallista laskeutumista takaisin maahan.
Jos lasta pidetään käsistä, hän saattaa ottaa muutamia askeleita. Jalkapohjat alkavat olla oikeassa asennossa; kun ne ovat tukevasti kokonaan maassa, vauvan mielipuuhaa on pomppiminen.
Lelut alkavat tulla lapselle yhä tärkeämmiksi. Nyt hän osaa pidellä ja pyöritellä niitä yhtä aikaa kummallakin kädellä ja irrottaa otteensa kunnolla. Lelujen tiputtelu- ja nostamisleikki on vauvan lempipuuhaa. Hän osaa myös ojentaa tavaran toiselle ja ottaa sen vastaan.
Kymmenkuisena vauva yleensä ryömii tai konttaa, istuu ilman tukea, taitaa pinsettiotteen ja heittelee esineitä. Monet vauvat nousevat myös pystyyn tukea vasten tai ottavat muutamia askeleita pitäen kiinni esimerkiksi sohvasta. Muksahdukset ja pyllähdykset ovat jokapäiväisiä.
Lapsi leikkii yhä enemmän istuma-asennossa ilman tukea. Etusormi on kovassa käytössä, sillä vauva osoittelee sillä väsymättä mielenkiintoisia kohteita ympäristöstä. Yleensä liikettä seuraa jokeltelutulva, joka selvästi tarkoittaa jotakin.
Vauva jokeltaa nyt vaihdellen äänen voimakkuutta, korkeutta ja sävyä. Hän alkaa toistella muutamia kahden tavun yhdistelmiä, ymmärtää joitakin yksinkertaisia kehotuksia ja ilmaisee itseään elekielellä, esimerkiksi kohottaa kätensä päästäkseen syliin.
Usein vauva ymmärtää jo muutamien sanojen merkityksen ja yksinkertaisia kehotuksiakin, kuten ”anna lusikka tänne”. Eri asia on, noudattaako hän kehotusta. Mieluummin hän paukuttaa lusikalla pöytää. Tässä iässä myös kattilankansien kolistelu ja sisään menevien purkkien sarja viehättävät vauvaa. Kylpyleluillakin alkaa olla kysyntää.
11–12 KK
Yksitoistakuinen voi ottaa jo ensimmäiset askeleensa, ensin sivusuunnassa tukea vasten ja lopulta eteenpäin ilman tukea. Usein ensimmäinen askel on melkein vahinko, ja vauva valahtaa silkasta hämmästyksestä nopeasti takamukselleen. Jalkojen siirtely ja vuorotahti vaativat aluksi tietoista ajattelua ja työtä. Jotkut lapset oppivat kävelemään kymmenkuisina, toiset lähellä puolitoistavuotispäiväänsä.
Perheenjäsenten nimet ovat vuoden ikää lähestyvälle vauvalle tuttuja, ja hän saattaa sanoa myös ensimmäisen sanansa. Varhaiset mielikuvitusleikitkin alkavat näillä main.
Vauvan oikea- tai vasenkätisyys alkaa näkyä, ja hän osaa kääntää kirjan sivuja.
Lue lisää yksivuotiaan taidoista osiosta Taapero.
Vuoden ikäisen leluiksi sopivat taaperokärry, pallo, auto tai vaikkapa pyörillä varustettu eläin. Ensinukeksi sopii räsynukke, ja monien lempipuuhaa on lelukorin tyhjentäminen ja täyttäminen.
Kommentit (38)
1.
opin kävelemään 7kk+3viikkoa ikäisenä, eli edellinen 11-12 kk kävelemään oppiminen voi tapahtua jo paljon aiemmin, osana syydä nopeaan oppimiseeni oli ”kävelyrullaattori” vai mikä sen nimi on, sellanen 5 pyöräinen tuoli, jolla vauva pääsee eteenpäin jalkojensa työntämänä.
14.1.2009 klo 15.35, vauvamasu 3kk
2.
Aplodit kävelemään oppimisesta ~7 kk ikäisenä :) Välttämättä en kuitenkaan suosittelisi ”kävelyrullaattoria” , nimittäin fysioterapeutti sanoin meidän tytöstä että sille ei kannata sellasta hankkia koska tuolla ”rullaattorilla” se pääsee ”puskemaan” itseään eteenpäin eikä opi tekemään kävelyyn vaadittavaa työtä itse harjoittelun ja epäonnistumisten myötä. Tyttö kulkee ihan normaalisti kehityksessä mukana, 11,5kk ikäinen tällähetkellä ja on jo ottanutkin muutaman askeleen ilman tukea :)
Mutta kukin tallaa tyylillään ja kehitys tapahtuu jokaisella omalla tavallaan ja ajallaan.
15.1.2009 klo 00.00, jane-08
3.
Meillä oppi poika konttaamaan 6kk:n iässä. Ensi viikolla täyttää 7kk ja nousee jo helposti seisomaan ja ottaa tuen varassa hiukan sivuaskelia. Ihan itse oppinut ilman ”apuvälineitä”. Ja edellispäivänä juhlittiin ensimmäisen hampaan puhkeamista! :)
29.1.2009 klo 00.45, nasu (vierailija)
4.
mää opin 2vuotiaan puhuu ja lutkutin tuttii viäl 6 vuotiaan, satui mulle luettii viäl 12 kesäsen. teininä paneskelin ympäri stadii, mut ny oon fiksu….
29.1.2009 klo 19.02, huuh (vierailija)
5.
mää opin 2vuotiaan puhuu ja lutkutin tuttii viäl 6 vuotiaan, satui mulle luettii viäl 12 kesäsen. teininä paneskelin ympäri stadii, mut ny oon fiksu….
29.1.2009 klo 19.02, huuh (vierailija)
6.
meidän poika on reilu 5kk, sillä on nyt käytössä toi kyseinen kävelytuoli ja kovasti tykkää sillä kruisailla. ei tosin kovin lujaa vielä pääse ja kävelyn idea on vielä hukassa mutta pääasia että viihtyy. toivotaan ettei tule mitään vääriä sääriä siitä johtuen. poika hyppi jo kovasti alle nelikuisena, hankittiin sille hyppykiikku mutta se alkaa oleen jo vähän vanha juttu nykyään. kovasti pyörii molempiin suuntiin lattialla ja käsillä kiskoo itseään eteenpäin että ryömiminenkin jo onnistuu. herisevää naurua äiti tässä kovasti kaipailee vaan vielä.. vaikka niin on hymypoika mutta nauru on jäänyt jonnekkin unohduksiin..
18.2.2009 klo 14.22, Murmeli (vierailija)
7.
Siis ei ole totta, ihanko tosissanne te tänne kirjoittelette kommentteja, 'kyllä meidän lapsi osaa jo'???
Huvittavaa!
28.2.2009 klo 13.56, heh (vierailija)
8.
Kuules nyt ”heh”, mulla on esikoinen ja on ihan mukavaa lukea miten eri tavoin on lapset kehittynyt! ja saahan sitä oma kehu hieman haiskahtaakin, mitäs sillä väliä! ainakin välitetään lapsen kehityksestä ja ollaan tyytyväisiä! silloin lapsikin on tyytyväinen kun äitikin ja kehittyy varmasti yhä paremmin!
16.3.2009 klo 14.57, Äippä (vierailija)
9.
www.freewebs.com/vipangel
juuh meilläkin alettiin konttaamaan viikkoa alle 6kk ja nyt poju on jo reilun viikon päästä 7kk ja nousee myös helposti soisomaan ja istumaan ja sivu askeleetikin menee.
Tässä alkaa jo pelottamaan että millainen meniä tästä tulee kun näin nopeesti opettelee lähtemään liikkeelle.
”Nasu”: olisikohan nämä POJAT niitä yli innokkaita liikkujia.. :)
Kaikkea hyvää kaikille ja turvallista kasvua pienokaisille..
20.3.2009 klo 23.01, vip angel (vierailija)
10.
Heippa!
Kiva kuulla, että muillakin on hyvin varhain liikkuvia lapsia. Meidän touhupakkaus on n. 6 kk, oppi konttaamaan vähän ennen 5kk ja melkein samantien seisomaan tukea vasten. Nyt ”kävelee puita pitkin” ja hyppii tukea vasten. Olin jo hiukan huolissani extreme(?)-liikkumisen vaikutuksesta fyysiseen kehitykseen.
3.4.2009 klo 14.52, psl (vierailija)
11.
Musta tuntuu että teidän lapset on jotenki jälkeejääneitä/hitaita hommatkaa ne johonki seurantaan nykyää siitä on… nimimerkillä kyllä meidän lapsi oli kaksvuotiaana jo yli metrin pitkä!
T:p.rovo
6.4.2009 klo 10.18, paras lapsi (vierailija)
12.
joopa joo!
Kaikille vaan onnea ja menestystä kehityksen saralta!
Meillä kun ei kävellä eikä kontata ja ikää on 11kk. Hampaita pyöreä nolla ja nolla ei oo mitää. Parasta täs on se, et lääkärin mielestä ei oo mitää ongelmaa. Eikä tietenkää löydy tietoo hampaista / niiden puuttumisesta mitään. Kenties kehityshäiriö?? Jos jollain tietoo, otetaan vastaan. Kolme edellistä vipeltäjää normi kehityskäyrällä.
9.4.2009 klo 21.25, kaikki puuttuu (vierailija)
13.
totuus on, että jokainen teistä tulee niin hermostumaan kakaroihinne tulevaisuudessa ja kiroamaan kun he tuosta kasvavat. Kun he ovat 13-15 kadutte, että jopa hankitte semmoset riippakivet. mutta sitten se helpottaa kummasti kun ne pölähtää pesästä :)
älkää todellakaan innostuko liikaa ja ennen kaikkea odottako liikaa lapsiltanne.
14.4.2009 klo 11.38, truth hits hard (vierailija)
14.
Olen jo mummo ja huvikseni luen nuorten äitien tarinoita. Käyriä olen minäkin piirtänyt aikanaan, nyt en enää lapsenlapsen kohdalla viitsi. ”Kaikki puuttuu” toi mieleen muiston: ystävän vauvalla ei ollut hampaita ja vuoden jo uhkasi täyttää. Vanhemmat suunnittelivat tekareiden ostoa synttärilahjaksi.
Kaikki ei kuitenkaan puuttunut. Syntymätukka oli ihan valtava, pitkä ja musta, joka sai vieraat huokaisemaan. Vanhemmilla ei ollut mustia hiuksia.
Hampaatkin puhkesivat - aikanaan.
26.4.2009 klo 13.49, mummeli (vierailija)
15.
Minusta on hauskaa lukea lasten kehityksestä, oli se sitten myöhäistä, aikaista, rauhallista tai nopeaa! Kaikki me ollaan erilaisia. Mutta niille ilmeisesti muille kuin vauvan vanhemmille jotka täällä vähemmän mukavaan sävyyn kommentoi, ei tässä minusta ole mitään kehuskelun makua ollut ollenkaan: verrataan vaan kokemuksia. Kyllä sitten kun teillä on omia vauvoja alkaa kummasti kiinnostamaan vauvajutut. Ei siinä sen ihmeellisempää. Meillä muutaman päivän päästä 6 kk täyttävä poika kierii vinhasti ympäri huonetta ja on muutaman päivän päässyt ryömimällä muutaman sentin eteenpäin. 2 alahammasta tuli alle 5-kuisena. Sanoo ihmeen selvästi ”äiti”! Varmaan vain matkinut allekirjoittanutta joka hokee ilmeisesti äiti-sanaa kaikkien lauseiden alussa: äiti sitä ja äiti tätä, ei nyt varmaankaan vielä oikeasti niin sano. :)
27.5.2009 klo 14.27, onnellinen äiti (vierailija)
16.
No onhan selkeetä kehuskelua nämä ”meillä jo 5 kk iässä ruvettiin sitä ja tätä”, ja ikävä maku tulee lukea itselle kun oma vauva on jo kohta 2x5 kk eikä juuri vielä liiku.
28.5.2009 klo 23.11, riitu (vierailija)
17.
No onhan selkeetä kehuskelua nämä ”meillä jo 5 kk iässä ruvettiin sitä ja tätä”, ja ikävä maku tulee lukea itselle kun oma vauva on jo kohta 2x5 kk eikä juuri vielä liiku.
28.5.2009 klo 23.15, riitu (vierailija)
18.
Niin tyypillista ja typeraa suomi-meininkia kun paheksutaan silla, etta ihmiset kehuu omia lapsiaan… Me asutaan jenkeissa ja taalla on niiiin ihanaa kun saa ja pitaakin kehua omia seka lapsen taitoja! Suomessa ollaan (yleisesti) niin vaatimattomia ja ujoja ja sen takia monella on niin huono itsetunto. Kehumalla ja olemalla ylpea omista ja oman lapsen saavutuksista se hyva itsetunto kehittyy! Ja sita me suomalaiset tarvitsemme paljon enemman!!! Ja kukas meidan lapsiamme kehuu jos ei vanhemmat itse? Eli ihanaa kun taalla on ihmisia jotka ovat ylpeita omista lapsistaan ja heidan kehityksestaan!
31.7.2009 klo 04.02, A proud mom (vierailija)
19.
Tietysti itse kunkin kannattaa aina miettiä, kuinka kehuu. Eli sellainen pröystäilevä asenne 'katsokaa nyt, kuinka hyvin meillä on…kyllä kenelläkään muulla ei ole näin hyvin' ei mielestäni ole fiksun ihmisen merkki, mutta siinä, että on ylpeä omasta lapsestaan ja myös näyttää sen, ei mielestäni todellakaan ole mitään pahaa.(En tokikaan tarkoita, että kukaan täällä olisi pröystäillyt!) On luonnollista ja aivan mahtavaa, että oma lapsi tuntuu maailman ihanimmalta, kunhan ymmärtää, ettei se tee kenenkään muun lapsesta yhtään vähemmän ihanaa. Kyllä lasta siis ehdottomasti pitää kehua välillä terveen itsetunnon kehittymisen vuoksi, kunhan lapsikin kehittyessään oppii ymmärtämään, että muut ihmiset ovat aivan yhtä arvokkaita. Turha itsensä tai läheistensä vähättely saa minut itse asiassa välillä aika lailla ärsyyntymään. Esim. toissapäivänä, kun pikkuiseni oppi kääntymään ympäri ja 'lepertelin' hänelle, kuinka ihana ja taitava hän on, sain muuten niin loistavalta anopiltani kommentin tyyliin: 'Kylläpä poikaa nyt kehutaan. Kuulostat ihan meidän itserakkaalta naapurilta.' Voi murrrrrr-argh!
31.7.2009 klo 10.24, Pämpylä (vierailija)
20.
Minusta on hauska kuulla ns. virallisen tiedon lisäksi miten vauvat ovat kehittyneet muilla. En näe kyllä näitä kehuskeluna, vaikka miksi ei siihen olisi syytäkin? Jokainen lapsi on tietysti yksilö ja kehitys tapahtuu omaan tahtiin, kyllä se sitten 30v on selvinnyt tuliko hampaat ja oppiko koskaan kävelemään :).
Meillä on pieni kokoinen tyttö joka nyt 5kk ja 2v kääntyilee ihan innoissaan mutta vielä ei osaa ryömiä sen sijana viuhdotaan ihan himona :) Varpaatkaan eivät vielä ole löytyneet ja nauramaan opittiin ääneen vasta tällä viikolla.
4.8.2009 klo 23.43, pampula (vierailija)
21.
Meidän neiti oppi kääntymään selältä mahalleen kolmekuisena, mahalta selälleen vasta reilu 6 kuukauden iässä. Ryömimään oppi pari viikkoa sen jälkeen, ja konttaamaan heti perään, eli n. 7 kuukauden iässä. 8kk iässä nousi tukea vasten seisomaan, ja 8,5kk käveli reippaasti tukea vasten. Nyt 10,5kk ja kävelee. Ihana seurata oman lapsensa kehitystä, ja kiva lukea, miten muiden pikkuiset ovat kehittyneet. :)
16.8.2009 klo 02.21, nuorehko äiti (vierailija)
22.
Teille, joiden lapset ”eivät opi mitään” kerron oman elämäni esimerkin. Ihan koko ala-asteen istuin matematiikasta tukiopetuksessa, kun ei kerta kaikkiaan mennyt jakeluun. Yläasteella helpotti ja lukion pitkä matikka sujui jo helposti. Yliopiston matematiikat sujuivat jo sitten leikiten ja nykyään ansaitsen elantoni laskemalla. Että näin vakavasti lapsuuden kehityserot lasten välillä kannattaa ottaa.
Eri lapsilla eri asiat kehittyvät eri tahtiin. Meillä pikkuinen konttaa ja seisoo tukea vasten, mutta ihaillen kyllä katselen naapurin täysin liikkumatonta saman ikäistä, joka juo itse nokkamukista ja tapailee ”äitiä” ja ”isää”. Vastaavasti meillä juominen ei onnistu kuin tuttipullosta juottamalla ja kiljuminen on edistynein ääni :) Nauttikaa lapsistanne ja murehtikaa kehityksestä vain, jos ammattilaiset siihen antavat aihetta!
26.8.2009 klo 10.57, Kiu (vierailija)
23.
meilläkään ei vielä ryömitä tai kontata, vaikka pojalla ikää jo 7kk. 4 hammasta on kyllä tullut. Eiköhän kaikki aikanaan ja omalla tavallaan :)
3.9.2009 klo 20.24, vieras (vierailija)
24.
voi herran jestas,tietty saa kehua lastaan! Vai pitäisikö lasta vähätellä ja sortaa jo ihan alusta asti, ettei vain kehity hyvää itsetuntoa lapsparalle? Järki käteen! Kannustusta juuri he tarvitsevat, ja ne jotka tommosia juttuja kirjottelee varmaankin itse ovat ilman niitä kehuja jääneet aikoinaan kun noin nyppii. Minusta ainakin on tosi hauskaa verrata ja seurata vauvani kehitystä. Esim mun tytär on pidelly itse päätään ihan syntymästä asti itse, ja lääkärien mielestä miltein täydellinen nuori neiti, mutta rakastaisin häntä aivan yhtä paljon vaikka hän olisi sairas, ja takuuvarmasti kehuisin hänet maasta taivaaseen joka tapauksessa :)
30.9.2009 klo 12.49, piupiu (vierailija)
25.
Ihana lukea miten muut lapset on kehittyneet ja nyt kun itsellänikin on kohta 4kk vanha poika, ymmärtää paremmin mistä puhutaan ja miten paljon kaikkea sitä tehdään toisen hyväksi ja eteen :) Meidän pojalla on ollut kiire alusta asti kaikessa: syntyi 15pvä etuajassa, piti jo päätä 4vrk ikäisenä napakasti pystyssä, 1kk ikäisenä ei tarvinnut enää tukea niskaa, 3kk kääntyi selältä vatsalla ja vatsalta selälleen ja sitä on sen jälkeen ahkerasti harrastettu ja 1½kk tuli eka hymy, ja nyt kikatellaan jo ääneen ja vaaditaan äiti leikkeihin mukaan, yksin on nii tylsää. Kyllä tulee hyvä mieli kun näkee pojan ja kun pienillä yksinkertaisilla asioilla palkitaan äiti ja isä ja se on kaiken vaivan arvoista :) bonuksena päälle poika alkoi nukkumaan 2kk iässä ilta 8-10 aikaan yö unet 4-6 putkeen ja syöttö ja sit taas 4-6putkeen ja heräsi aamulla aikasintaan klo 8.00 :) mikä on ihanaa :) Voimia kaikille lasten kanssa aina ei ole helppoa, mutta oman pikkuisen hymy sulattaa :)
6.10.2009 klo 00.10, Ablu81 (vierailija)
26.
Eipä se lapsen kehitys teistä vanhemmista ole kiinni!!!! Tiedän lapsen jonka kanssa ei leikitä tai oikeastaan muutenkaan seurustella ja on todella nopeasti kehittynyt kun on pakko. Eipä sitä viitsi ikuisuuksia itkeä nurkassa kun ei ketään sinne mitään tuo vaan pakko itse lähteä liikkeelle. Lapsi joka saa olla sylissä niin ei varmaan koe tarvetta lähteä varhain liikkumaan. Mun mielipide ja tosielämässä oikeaksi todettukin…
3.11.2009 klo 19.13, Joo-o (vierailija)
27.
no emmie nyt ihan allekirjottas tota että jos sylitellään tarpeeks niin ei lapsi lähde aikasin liikenteeseen. meillä kyllä oli melkoinen sylihirmu ennen liikkumaan oppimista (konttaamaan alle puolivuotiaana,käveli kädestä pitäen kaheksan kuisena) ja on muuten vieläkin,milloin juoksemiselta ehtii:)
äippä ja poitsu 1v 5kk
21.11.2009 klo 20.46, Joo-olle (vierailija)
28.
Meidän penskun mielipaha kävi sääliksi kun hän ei vielä osannut kontata, kaikkialla oli mielenkiintoisia tavaroita ja kissakin mennä kiehnäsi ohitse niin houkuttelevasti, syli ei ollut yhtään niin mielenkiintoinen paikka vaikka siellä olisi saanut olla vaikka kuinka.
Nyt kun lapsi menee kuin sisilisko ympäriinsä, niin voi sitä riemua! Itse asiassa tuo konttausvaihe saisikin jatkua aika pitkään, näyttää turvallisemmalta kuin kävely…
7.12.2009 klo 13.57, Sanna (vierailija)
29.
Mulla on lapsi joka on nyt 8kk.
Hän istuu hyvin syöttötuolissa, mutta ei halua istua ilman tukea.
Ryömii, ei konttaa. Ryömisen oppi vasta ihan äsken. Ei ainuttakaan hammasta.
Kun lukee näitä mun lapsi kävelee 6kk juttuja, jotenkin helposti tulee mieleen, että onko nuo lapset sitten älykkäämpiä? Ja miten se onkin niin, että lapsia arvoidaan vaan liikkumisen perusteella?
Tottakai saa olla ylpeä lapsestaan, mutta mua ainakin ärsyttää liikakehujat.
Miten nykyajan yhteiskunta on niin vahvasti kilpailuttanut vauvat. Ja jos vauva olisikin kehityshäiriöinen mitä sitten? Sama rakas lapsihan tuo olisi kuitenkin. Miksi äidit ei näe vauvoissa muita piirteitä, kuin aikaisin oppimaan liikkumisen.
Kyllä meidän kaisu on älykäs kun konttaa 5kk… Uskon silti että minunkin lapsestani tulee ihan älykäs vaikka hän ei vielä ole maraton juoksija…
15.12.2009 klo 17.12, hipusli (vierailija)
30.
meillä tyttö viikon päästä 4kk. 3hammasta näkyy,vaan ei ole yksikään kokonaan puhjennut. itkuja on niiden takia päästelty mut nyt 3viikkoon ei mitään. kovasti yrittää päästä ryömiin muttei ole vielä hoksannut jalkojen ja käsien yhteispeliä :) jalat ja pyllyn nostaa ilmaan mut pää ja kädet jää sit alas. ja toisinpäin. huvittavaa katsella. tyttö nukkuu hyvin.. mut hyvin tarkoittaa ilta 12 —> aamu 12 :)
6.1.2010 klo 01.52, Nieida (vierailija)
31.
Meidän tytteli täytti eilen 8kk ja samalla puhkesi viides hammas. Hän ei ole vielä lähtenyt liikkumaan, joskin paikallaan pyörii ja sätkyttelee innokkaasti sekä yrittää nousta konttausasentoon ja istuu ilman tukea. Eipä olla oltu huolissamme, vaikka kaikki tuttavien lapset tuntuvat olevan huiman paljon nopeampia kehityksessään. Vertailemme mielellämme, mutta en jaksa ymmärtää, miksi pitäisi pahastua, jos oma lapsi ei kehity yhtä nopeasti. Eihän vertailu tarkoita arvostelua ja lapsissa on niin paljon muutakin, kuin motorinen kehitys. Rakastamme lastamme juuri tuollaisena pakettina!
8.1.2010 klo 21.30, :) (vierailija)
32.
Meidän rakas poikamme on saanut 6kk kaksi hammasta. Hän on nyt 7kk ja jokeltelee, örisee, hihkuu, kiljuu, nauraa katketakseen, ääntää kaksitavuisia pa pa pa ja tä tä tä juttuja. Hän ymmärtää oman nimensä ja muutamia muitakin sanoja. Hän osaa sanoa esim. äiti.
Liikkumisen suhteen hän vasta harjottelee kääntymistä, ei viihdy mahallaan, ei ryömi, ei konttaa. Lelut pyörii kyllä villisti käsissä.
Asia onkin niin, että ne jotka ovat kehittyvät motorisesti nopeasti ovat hitaampia kehittymään kielellisesti ja toisin päin.
Poikamme on myös aina ollut tosi suuri vauva painaa nyt jo 12kg siksikin liikkeelle lähtö teettää enemmän töitä.
15.2.2010 klo 14.19, TrueBlue (vierailija)
33.
Meidän poika on nyt tasan 6kk. Osaa kuuden kertotaulun ja vääntää pyöreän paskan pyydettäessä.
28.2.2010 klo 23.06, Pete (vierailija)
34.
Jos toisessa kohtaa liiaksi kehuin, kun vauvamme on käynyt potalla 4kk iästä alkaen. Niin tässä voin todeta, että hänelle ei ole tullut vielä hammasta ja on 9kk. Reilu vuoden ikäisellä serkku pojalla on varmasti jo liki 20. Meidän neidillä oli kuolakausia 6kk ja nyt 9kk iässä. Esikoiselle eka hammas tuli 10kk iässä. Onneksi leivän voi murustella ja ruoan soseuttaa :) Joten hampaita odotellessa…
Ja tukkaakin meillä on vain vähän haituvaa…
1.3.2010 klo 11.11, Aamu_uni (vierailija)
35.
Jo on ikäviä kommentteja eräiltä…. Mistä tällä keskustelupalstalla pitäis siis keskustella että ei tulisi tollasta paskaa kuten esim. nimimerkeiltä ”Pete” tai ”huuh” ? Autoista? Moottoripyöristä? Kyllä ihmiset on pikkusieluisia ja tyhmiä. Toivottavasti Petellä ei oikeesti ole lasta. Varmaan tyhmä isä.
5.3.2010 klo 16.29, Päivi (vierailija)
36.
Meillä nuorempi poika 3kk 4vk vasta kääntyilee kyljelleen, eilen tuli ensimmäinen ”nauru”. Ei hänen tarvitsisi mielestäni lähteä liikkumaan nopeasti, saisi olla pitempään vauvanpallero :) Hampaita ei vielä ole ja mahallaan ei ole kauan, kun jo pää painaa liikaa ja pitää päästä takaisin selälleen. Äiti yrittää ottaa kaiken irti vauva-ajasta. Juniori on ollut vastasyntyneestä lähtien tosi sosiaalinen vauva joka mieluummin äidin kanssa ”juttelee” kuin treenailee kroppaa.
Isoveli oppi kääntymään 3kk 4 viikkoa, eka hammas tuli 6kk 2vk ja pystyyn nousi 7-kuisena. Ensimmäisen askeleensa ilman tukea otti tasan 9kk ikäisenä, ja siitä lähtien onkin juossut niin ettei äiti perässä pysy. Poika on nyt 2-vuotias ja motoriset taidot tosi kehittyneet, mutta sanoja ei vielä tule kuin muutamia. :) Jokeltelu tuli isommalla myös suht myöhään, mutta sen muistan että 3-kuisena jo pomppi pystyyn sylissä tosi terhakasti, siinä missä pikkuveli on vielä varttia vaille nelikuisena sylissäkin ihan löysä makaroni.
Kehittyminen on niin yksilöllistä, se pitää muistaa. Nautitaanhan vauva-ajasta, se on niin lyhyt ja turha käyttää huolehtimiseen ja kyräilyyn =)
7.3.2010 klo 11.50, Merja (vierailija)
37.
Meillä nuorempi poika 3kk 4vk vasta kääntyilee kyljelleen, eilen tuli ensimmäinen ”nauru”. Ei hänen tarvitsisi mielestäni lähteä liikkumaan nopeasti, saisi olla pitempään vauvanpallero :) Hampaita ei vielä ole ja mahallaan ei ole kauan, kun jo pää painaa liikaa ja pitää päästä takaisin selälleen. Äiti yrittää ottaa kaiken irti vauva-ajasta. Juniori on ollut vastasyntyneestä lähtien tosi sosiaalinen vauva joka mieluummin äidin kanssa ”juttelee” kuin treenailee kroppaa.
Isoveli oppi kääntymään 3kk 4 viikkoa, eka hammas tuli 6kk 2vk ja pystyyn nousi 7-kuisena. Ensimmäisen askeleensa ilman tukea otti tasan 9kk ikäisenä, ja siitä lähtien onkin juossut niin ettei äiti perässä pysy. Poika on nyt 2-vuotias ja motoriset taidot tosi kehittyneet, mutta sanoja ei vielä tule kuin muutamia. :) Jokeltelu tuli isommalla myös suht myöhään, mutta sen muistan että 3-kuisena jo pomppi pystyyn sylissä tosi terhakasti, siinä missä pikkuveli on vielä varttia vaille nelikuisena sylissäkin ihan löysä makaroni.
Kehittyminen on niin yksilöllistä, se pitää muistaa. Nautitaanhan vauva-ajasta, se on niin lyhyt ja turha käyttää huolehtimiseen ja kyräilyyn =)
7.3.2010 klo 15.27, Merja (vierailija)
38.
ihan ekaks haluan vielä toistaa asiaa: tämä on keskustelua, jossa jokainen vanhempi saa kertoa oman lapsensa kehitysvaiheista niin paljon kuin haluaa ja miten haluaa, se ei välttämättä ole rehentelyä, vaan suora totuus miten asiat on.. VAROITUS HERKKÄHERMOISILLE: ”Nyt täällä puhuu 1v5kk vanhan tytön YLPEÄ äiti” :
meidän kirppu makoili pitkään selällään lattialla:
kääntyi vatsalleen 4kk
eka hampu 7 kk
nousi istumaan 8kk
sanoi ekan sanan haukku 9kk
nousi seisomaan 10kk
käveli 13 kk
vaikka meni kävelyn oppiminen myöhäselle niin nyt mennään senkin edestä välillä.. ja pyöritään ja hyöritään ja yritetään jo pomppiakin :)
ja puhua lörpötellään…
kyllä kaikki aikanaan.. ja jos menee paremmin tai huonommin kuin muilla, niin mitäs sil on väliä.. jokainen tallaa tyylillään :)
10.3.2010 klo 01.34, tsuipa duipa…. (vierailija)