äiti ja melukylän lapset - Banneri
On tuo meidän Aino kyllä sellainen touhotin ettei voi muuta todeta. Äiti ei montaa hetkeä kerkeä muuta tekemään kun katsomaan mitä ihmettä tuo pian keksii. Tällä hetkellä mukavinta puuhaa on ehdottomasti keittiön kuiva-aina laatikoiden penkominen. Niissä OLI ikeasta ostetut lukot, mutta kappas neiti sai ne jotenkin hajalle. Sitten poistin laatikoista vetimet ja hetken se jopa tehosi, kunnes Aino hoksasi että kun ylimmän laatikon vetää auki saa sen kautta sitten käden seuraavaan laatikkoon. Alin laatikko taas aukeaa helpoiten kun istuu lattialle ja ottaa laatikon alareunasta kiinni ja vetää kovaa. 
Ja kun laatikot on saatu auki niin mikäs sen mukavampaa kuin upottaa käden kyynärpäitä myöten  jauhopakettiin ja heittää jauhoja ilmaan niin että niitä on myös vieressä uteliaana kyttäävän koiruuden päällä (toki äiti ottaa ne pois ennen kuin niitä keretään enempää syömään). 🙂 Ja lihaliemikuutiotkin on ihan hyvän makuisia kun ne laittaa suuhun kuorineen, kalaliemikuutiot tökkii myös kuorien kanssa. 🙂 Silti niitä on kuitenkin kiva musertaa lattialle. Laatikoista löytyy myös mukavia hapankorppuja joista nopeasti kerkeää aina pienen palan haukkaamaan. 🙂

Niin monen monta kertaa saa päivän aikana käydä sulkemassa laatikot ja etsiä piilossa majailevaa neitiä ja katsoa mitä tällä kertaa on piilotettu paidan alle tai pistetty suuhun. Niin monta kertaa päivässä joutuu myös sanomaan ettei laatikoille ole asiaa. Silti yhä uudestaan löydän Ainon sieltä tonkimasta. Harmittaa niin kun ei ole mitään muuta paikkaa mihin saisin kuiva-aineet, voin vain toivoa (ja kieltää) että tämä vaihe menee pian ohi ja laatikot saavat jäädä rauhaan.

Toinen juttu mikä on tällä hetkellä ihan parasta on keittiötuolien siirtely ja niille kiipeily. Hetken tuolit jo saivatkin olla ihan rauhassa mutta nyt niitä taas kuljetellaan. Näin niitä on jälleen säilytelty päällekkäin ja osa niistä on nostettuna pöydälle. Lisäksi olohuoneessa seisoviin vaunuihin on ihan parasta kiipeillä istumaan tai makoilemaan ja esittää ettei kukaan näe kun laittaa omat silmät kiinni. 🙂

Välillä kun oikein väsyttää eikä jaksaisi enää päivän aikana sanoa sitä sadatta kertaa ettei saa mennä laatikoille tai ettei saa kiipeillä, vilkaisee tyttö ja väläyttää sellaisen virneen ettei voi muuta kuin nauraa. Mitä siitä jos ne jauhot nyt vähän lentää tai puurohiutaleet on pitkin lattioita, onhan meillä imuri. 🙂

Kuulostaako tutulta?

Kommentit (18)

hihi, juu tuttua 😀

Meillä tuo tuoleille kiipeilyvaihe on VIHDOIN helpottanut! Tuolien säilytyspaikka olikin yli vuoden pöydällä, mutta nykyään ne löytyvät jo omalta paikaltaan 🙂 Toki edelleen kiivetään, mutta huomattavasti harvemmin ja enää ei tarvitse pelätä ihan niin paljon että sieltä tullaan alas pää edellä. Mutta muuten, todella tuttua tuo touhukkuus! Meillä suurimman huomion vievät nykyään nuo ihanat kissanpennut, joita hoidetaan todella innokkaasti. Onneksi ne alkavat olla jo niin isoja että osaavat väistää kaikista älyttömimmät päähänpistot 😀

Ja kohtahan tämä touhuvaihe alkaa jo pikkuveljelläkin, niinkuin sielläkin se on kohta taas uudestaan käsillä 😀

Oih, jospa meilläkin kohta helpottaisi. Tuolit sai hetken olla jo paikoillaan mutta taas se alkoi jokin aika sitten uudestaan.

Hih, innokas kissanhoitaja siellä. 🙂 Ja näinhän se menee. Yhdeltä loppuu juuri jokin vaihe niin kohta se on jo uudestaan edessä seuraavan kanssa. 🙂

Tutulta kuulostaa! Meillä ei onneksi ole kuiva-aineita alakaapeissa, voisi jossain vaiheessa hermoja kiristää. .;) isoveljien Legot ,keräilykortit,muu pieni sälä, kiehtoo ja niitä saa keräillä talteen lattioilta. Ja penkeille kiipeilee saadakseen itse hedelmiä ja keksikiposta herkkuja.. silmät saa olla selässäkin. Mietin just,millaista meillä onkaan, kun pieninkin alkaa enemmän liikkua ja häntäkin saa vahtia jatkuvasti. Kiire kesä tulossa!

Hih, meilläkin noita hedelmiä ryövättiin ennen mutta kun sitten kerran puras appelsiinia oikein kunnolla taisi kuori olla liian kipsakka ja hedelmät on saanu olla rauhassa. 🙂

Siellä riittää vilinää ja vilskettä kesällä. 🙂

Voi tuttua! 😀 Ihana! <3

Hih, on ne niin ihania touhottajia.♥

Voi kyllä,tuttua on! Meillä nyt 1,5v kuopus ja todellakin kiipeillään ihan jokapaikkaan. Meillä on luovutettu tuolien suhteen ja ne on aina ovien takana. Jotkut (kuten wc) ovien rivat käännetty pysty asentoon 🙂 Ikkunaverhot on kappoja, ellei halua tankoja seinistä irti (ja lapsen päälle). Meillä keittiön laatikoiden vetimet on integroidut,niitä ei osaa (vielä) avata. Eikä puhettakaan että olisi mitään koriste esineitä hänen käsien ulottuvilla. Joo,meillä on aika menevä pikkumies,mutta erittäin ihana,rakas 🙂
-Anjuska

Onhan se hyvä että lapset tutkii asioita. 🙂 Hih, teilläkin tuolit piilossa. Meilläkään ei mitään koriste esineitä voi olla tytön käden ulottuvilla. 🙂

Aijaijai, olen jo ihan unohtanut tuon VAIHEEN. No kohta se on taas edessä meilläkin. Hiphei!! 😀

Tämä vaihe unohtuu onneksi nopeasti kun tästä pääsee yli. 🙂

Tuolien siirtely ja niille kiipeäminen kuulostaa todella tutulta 😀 vessan ovi pitää myös muistaa laittaa kiinni, ellei halua kerätä vessapaperia pitkin lattioita 😀

Hih, meillä onneksi portti eteiseen ja vessa on eteisen päässä niin Aino ei pääse sinne touhuamaan. Voisin jo kuvitella kuinka vessapaperit olis pitkin ja poikin ja kaikki mahdollinen pöntössä. 🙂

Mä muistan, että jossain vaiheessa mun oli ihan pakko sulkea keittiön tuolit oven taakse, ettei niitä pitkin päässy kiipeämään kaapeille ja tasoille 😀 Niin ja meillä tuo kahvojen irroitus tepsi puoli päivää, sitten keksittiin miten nekin voi kiertää 😀 Nykyisin onneksi ei enää juuri kiinnostu noista, ehkä teilläkin kohta helpottaa 🙂

Ihanaa kun teillä jo päästy tämän vaiheen ohi. 🙂 Toivotaan että meilläkin pian.
Kiva kun kommentoit.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X