äiti ja melukylän lapset - Banneri
Jos välillä kertoisi kaiken odotushömpötyksen keskeltä (josta tuntuu riittävän juttua) hieman meidän Lumin reuman tilanteesta.

Punktiosta on jo hyvän aikaa ja seuraava polikäynti on tämän kuun viimeinen päivä. Tilanne vaikuttaa ainakin omaan silmään todella hyvältä. Samoin fysioterapeutin jonka luona ollaan käyty kerran viikossa jumppaamassa. Vasemman jalan lihakset toimivat nyt hyvin, kun tulehduksien aikaan jalka oli aika voimaton. Nyt tuo on melkein vahvempi kuin oikea jalka. 🙂 Kotijumppaakin ollaan hieman tehty, aina sen mukaan miten Lumi jaksaa. Myöskin kylmähoitoa ollaan jatkettu ja se tuntuu ainakin mieluisalta ja tyttö hakee itse aina pussi pakastimesta.

Lääkkeiden otossa mentiin jokin aika sitten huimaa takapakkia ja joka torstai oli tiedossa oksentamista moneen kertaan. 🙁 Tyttö meni ihan kalpeaksi jo nähdessään lääkkeensä ja reippaana silti koitti ottaa mutta oksensi melkein heti pihalle. Olin jo aika pitkään neuvoton ja pähkäilin pääni puhki kuinka ihmeessä saisimme lääkkeet alas ilman oksentamista. Yksi ilta mennessäni nukkumaan mietin että jos tabletin laittaisikin soseen sekaan ja antaisi suuhun se menisi helpommin alas. No aamusta tuumasta toimeen ja laitoin piltin aprikoosisosetta hieman teelusikkaan, päälle tabletin ja sen päälle nopeasti sose ja koko juttu tytön suuhun (niin nopeasti kuin pystyin ettei tabletista irtoa makua soseeseen) ja käskin vain nielaista. Ja kappas, sinne se meni ilman oksentamista. Se ilo mikä Lumin ja minun kasvoilta paistoi oli mahtavaa. Me löydettiin keino millä homma toimii. Äidiltä pääsi muutama helpotuksen kyynelkin. Nyt toivon että jatkossakin sujuu yhtä hyvin. Kipulääke menee ongelmitta alas aamuin illoin.

Liikuntarajoitteet on päällä vielä niin kauan kuin ollaan polilla käyty. Toivon että tilanne olisi niin hyvä kuin uskon sen olevan ja tyttö pääsisi rajoitteista eroon, pääsisi juoksemaan, hyppimään, pomppimaan ja polkemaan polkupyörällä. Tekemään asioita mitä normaalisti kuusivuotiaat tekevät, ilman että pitää varoa. Tukipohjallisten käyttö on oikaissut jalan asentoa paremmaksi ja tyttö käyttää niitä kengässä ihan mielellään, toisaalta hän on niihin niin tottunut ettei pidä niitä mitenkään outona.

Tällä hetkellä tilanne on siis paljon parempi kuin tammikuussa ja nopea hoitoon pääseminen on edesauttanut paranemista. Lisäksi auttoi varmasti sekin että valmiina oli myös sopiva lääke joka päästiin heti aloittamaan. Ensiviikolla sitten selviää missä reuman kanssa mennään.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kommentit (10)

Oi kuinka hyviä uutisia voinnin suhteen! Toi lääkekikka täytyykin pitää mielessä, jos joskus jotain tablettia pitää antaa ja ei meinaa onnistua.

Onpa kiva kuulla, että vointi on parempi ja että keksitte keinon lääkkeen syömiseen. Toivottavasti liikuntarajoitteita pian poistettaisiin.

Oli kyllä onni että jokin keino keksittiin tuon lääkkeen ottamiseen, muuten se olisi tarkoittanut paluuta joka viikkoiseen pistämiseen.
Niin jo ootetaan kuulevamme ne sanat lääkärin suusta että saa liikkua ilman rajoitteita. 🙂

Kiva kuulla että tytön vointi on parempi ja kikka lääkkeiden ottamiseen löytyi! ♡
Oli kyllä kovin kurjaa kun tulikin takapakkia ja lääkitys piti taas aloittaa. Ja ne liikuntarajoitteet ovat varmasti kurjia, lapset kun tykkäävät juosta, hyppiä ja pomppia.
Toivotaan että polilta tulisi hyviä uutisia. 🙂

Toiveet on korkealla sen suhteen että rajoitteet poistettaisiin. Ainakin tuntuu että lääkitykseen nopea palauttaminen on nopeuttanut paranemista. 🙂 Todellinen tilanne tiedetään sitten viikon päästä. 🙂

Pidätään peukkuja että saisitte polilla oikein hyviä uutisia!! 🙂

Kiitos. 🙂

Ihana kuulla että tyttäresi voi paremmin, ja huikeaa että löysitte keinon ottaa lääkkeet! Mulla kans tytär joka ei ottaisi tablettimuodossa lääkkeitä millään, yökkäysrefleksi on kova ja se tabletti jää aina pyörimään. Olen monet kerrat toivonut että kaikki lääkkeet saisi suuhun hajoavana, hyvänmakuisena versiona, kuten Pamol F -tabletit.

Tästä tuli hyvälle tuulelle. 🙂

🙂
Oli kyllä niin tuskaista kun ei meinattu keksiä miten lääke saadaan alas. Siinä on niin voimakas maku, ettei sitä saa murtaa ja jos se jää yhtään pyöriin suussa tulee heti kamala maku. Onneksi mennyt nyt tuon soseen seassa.
Meidän esikoinen kako pitkään aikoinaan kunnes oppi nielemään tabletteja. Tablettien päälle voi apteekista ostaa sellaisia suojakalvoja jotka tekee siihen tablettiin liukkaamman pinnan ja maistuikohan ne sitruunalle vai appelsiinille. Nekin oli meillä joskus käytössä. Kannattaa testata. 🙂

Toivottavasti polilta tulee hyviä uutisia liikuntarajoitteiden suhteen. 🙂
Juu meillä tuo lähti toimimaan noin ja onneksi ne reumalääkkeet on pieniä kooltaan. Foolihappo on kookkaampi ja se sitten murskataan. Huomenna olisi taas lääkkeenotto päivä edessä.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X