äiti ja melukylän lapset - Banneri
Niin se vain tämäkin päivä koitti, vaikka vielä jokin aika sitten tuntui sille ettei tämä päivä koita koskaan. Viime yö sujui huonosti, sillä en jännitykseltä saanut nukutuksi. Päässä pyöri vain ajatus siitä, että kumpa pikkuisella olisi vain kaikki hyvin.
Päivällä tuntui ettei kello liiku ollenkaan ja koitin kuluttaa aikaa mm.ssa leipomalla sämpylöitä ja siivoamalla. No kello näytti viimein sen verran että viimein sain pakata kimpsut ja kampsut ja ajella kohti neuvolaa. Ajatukset vaihtui jännityksestä, iloon ja pelkoon. Tärisin tyyliin koko ajomatkan. J joutui jäämään kotio muiden lasten kanssa eikä siis päässyt mukaan.
Ensin otettiin ne perus neuvolamitat..
pissa: puhdas
RR: 124/65
Paino: +500g
(kuudessa viikossa)
Painoa oli tullut todella vähän, johon oon enemmän kuin tyytyväinen. Vain puolikiloa kuuden viikon aikana. On siis ollut hyötyä siitä että olen jättänyt herkuttelun viikonlopulle ja katsonut muutenkin etten napostele ja samalla hieman katson mitä syön. 🙂
Sitten olikin ultran vuoro. Sanoinkin ultraajalle kuinka mahdottomasti jännitän tätä ja hyvä etten oksentamaan joutunut mennä ennen tätä. Ensin katsottiin kaikki rakenteet ja kaikki näytti olevan varsin hyvin. Pikkuinen liikkui masussa valtavasti mutta silti tarvittavat mitat saatiin otettua helposti. Sitten käytiin kurkkaamassa kumpikohan siellä masussa oikein majailee ja selvisihän se. 🙂

Kirjoitin pari viikkoa takaperin tyttö vai poika– postauksen jossa tein erilaisia testejä joilla veikataan vauvan sukupuolta. Lisäksi te lukijat veikkasitte kumpi meille olisi tulossa ja tyttö-veikkauksia oli enemmän. 🙂 Itselläni oli vahva tyttöolo eiliseen iltaan asti, kun aloin miettimään että jos se kuitenkin on poika? Laitoin ystävälleni aamusta viestiä että mun tyttöolo koki kovan kolauksen ja en ookkaan enää niin varma. 😀 

Ja niinhän siinä kävi että:
Kyllä äidin vahva tyttöolo ohjasi nyt väärään suuntaan. 😀 Masussa nimittäin asustelee pitkäjalkainen ja liikkuvainen pieni poika joka vastaa muutamaa päivää isompaa. Mutta laskettuaika pysyy samana. Myös istukan paikka katsottiin ja ilokseni se on takaseinässä ja hyvällä korkeudella. 🙂 Pikkuisen paino jäi arvoitukseksi, kun sitä unohdin kysyä joten se selvitetään sitten seuraavalla neuvola käynnillä.

Saimme siis todella hyviä ultrauutisia ja tämä äiti on niin onnellinen.♥

Kommentit (56)

Mun piti niin veikata sitä poikaa mutta unohtu laittaa, oli vaan sellanen kutina siitä 🙂
Mukava kuulla että kaikki on pienellä hyvin <3

Hienoa että kaikki oli hyvin! Poika <3
Ihanaa odotusta!

Ihana kuulla, että siellä oli pienellä kaikki kunnossa <3 Nopeesti kyllä menee aika 🙂

Kiitos.♥
Aika menee kyllä hurjaa vauhtia. 🙂

Täälläkin pikkumies. Onnea sullekin pojasta. <3

Kiitos ja onnea sinnekkin pojasta.♥

Ihanaa, onnea!! <3
Mulla oli tosi vahva poikaolo tästä, eikä se olo oikeastaan ole kadonnut minnekkään vaikka lipastot täyttyy pinkeistä vaatteista 😀

Kiitos Cariina.♥
Hih, saa nähdä vaihtuuko mun tyttöolo jossain vaiheessa poikaoloon. 🙂

Oi ihanaa! Isot onnittelut <3

Onnea vielä! ♥ Ihana pikkuinen poika meidän Hipun kaveriksi. ♥ Ihanaa, että kaikki oli hyvin!

Kiitos.♥
Toivotaan että Hipusta ja meidän pojusta tulee yhtä läheiset kuin meidän esikoiset on.♥

Voi että,onnea! Miten nopeasti aika on mennytkään, vasta äskenhän kerroit,että olet raskaana! 🙂 ja sieltä se masu on vaan kauniisti esiin tullut. <3 Raskaana olevat naiset on vaan niin kauniita,nauti olostasi. (Ei sillä,olet kaunis muutenkin,mutta ymmärsit varmaan..;) )

Kiitos Ansku.♥
Hyvin se masu sieltä puskee esiin ja mä niin rakastan sitä.♥ Ja kyllä todellakin tuntuu että aika liitää siivillä. Perjantaina poksuu jo puoliväli, ajatella.

Onnea poikalupauksesta 🙂

Oi ihanaa! Tämän postauksen lukeminen oli hurjan jännittävää!
Ihanaa että kaikki on hyvin ja onnea poikalupauksesta. ♡

Isosti onnea poikalupauksesta!:)<3 Mulla oli aivan sama olo, eli uskoin 101% varmuudella että odotan tyttöä, kaikki ystävätkin olivat sitä mieltä. Mies oli ainut, joka uskoi masuasukkia pojaksi ja poikaahan ultrassa lupailtiin niinkuin sitten olikin poika. 😀

Kiitos Meri. 🙂
Meillä mies oli myös ihan varma että poika se on. 🙂

Onnea poikalupauksesta! <3
Itse olin aivan varma, että A-muru on poika. Vielä ultrapäivänä puhuin pojalle vatsaan…. 😀 Siihen asti katselin kaupoissakin vain poikien vaatteita ja suunnittelin kaikkea ihanaa ja vaaleansinistä.
Kun ultraaja sanoi vauvan olevan tyttö, Isimiestä alkoi naurattamaan, olimme nimittäin antaneet vauvalle työnimeksi Vertti. 😀 Ja niin Vertistä tuli Verttiina! 😉

Kiitos Selina.♥
Hih, ihana Verttiina. 🙂 Kyllä tämä hetken vie aikaa kun tottuu ajatukseen pojasta, sen verran vahva tuo tyttöolo oli. 🙂

Ihanaa, että kaikki oli hyvin ultrassa ja onnea pikku pojasta, joka asustelee masussa!! 🙂

Tsemppiä kovasti ♥ ja uskon että jännittää. Itekkin jännitin sitä niin kauheesti.

Jep mua jännittää jo niin kovasti! Torstaina sitten 🙂

Kiitos.♥
Nyt voikin alkaa jännätä sun ultraa. 🙂

Voi että kuinka jännitin tämän lukemista! 🙂 ihanaa että kaikki oli hyvin ♡ Vai poika! Olin ihan varma että olisi tyttö 😀 Hienoa muuten että oot pystynyt pitämään herkuttelut viikonlopuissa 🙂 mä en oo pystynyt 😀

Hih, niin mäkin olin vielä hetki sitten kunnes tuli se kummallinen olo. 🙂 Tässä nyt totutellaan siihen että masussa kasvaa pieni poika.♥
Herkuttelun jättö viikonlopulle teki aluksi tiukkaa, mutta nyt se sujuu jo ihan mukavasti ja viinirypäleet tai jugurtti vie hyvin makeanhimon pois. 🙂

Onnea ihanista ultrakuulumisista! Vai on se poika ?

Kiitos Hanna.♥
Hih, kyllä ja täällä koitetaan tottua siihen ajatukseen. 🙂

Oi ihania ultrakuulumisia =) Onnea ja mukava kuulla että kaikki hyvin pienoisella.

Aargh, näitä juttuja kun lueskelee niin sitä koko ajan miettii vieläköhän minäkin joskus saisin kokea tuon kaiken ihanuuden….päivittäin asiaa vatvon mielessäin ja huomaan että ajattelen aivan liikaa muiden mielipiteitä asiasta..ja mitä ne taas töissäkin sanoisivat ja ajattelevat jos taas ilmoitan että uusi vauva olisi tulossa eli äippälomat ja hoitovapaat jatkuisivat edelleen..kotiäitinä siis jo vuodesta 2009 saakka..huoh, ei pitäisi ajatella liikaa…=)

Joo kyllä niitäkin päiviä riittää kun ajattelee että töissä pääsis helpommalla, mutta lapset on hetken niin pieniä ja olen todella kiitollinen että olen voinut olla näinkin pitkään kotona. Tosin nämä viimeismmät ovat syntyneet aika pienillä ikäeroilla, ettei sitä olis kerennyt kuin töissä pyörähtämään. 🙂

samaa mieltä olen kyllä että nämä kotiäiti vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa ja en vaihtaisi mitään pois =) vaikka kaikki päivät eivät olekaan sitä ruusuilla tanssimista =) kiva kuulla että sielläkin oltu kotona yhtä "pitkä" aika kuin täällä. nämä vuodet vierii niin nopsaa että aika ei tunnu mitenkään pitkältä kun taaksepäin laskee.

Kiitos heitsu.♥
Ei kannata liikaa miettiä mitä muut on mieltä, vaikka tosin itsekkin sitä asiaa vatvoin. Omaa elämää tässä kuitenkin eletään. 🙂 Ja samasta vuodesta asti on täällä oltu kotiäitinä. Elämän parasta aikaa.♥

Oijoi, ihania uutisia!! 🙂 Hienoa, että kaikki oli ultrassa hyvin!

(En olekaan muistanut sanoa, että hieno tuo uusi banneri!)

Kiitos Emonen.♥
Hih, kiitos. Mäkin ainakin vielä tykkään siitä. 🙂

Voi miten hienoa että saitte hyviä uutisia ♥ Onnellista pienen pojan odotusaikaa ♥

Onnea hyvistä uutisista ja poikalupauksesta! <3

Onnea hyvistä ultrauutisista ja poikalupauksesta! <3

Kyllä pyörähti iso kivi sydämeltä kun kaikki näytti olevan kunnossa. ♥
Hih, monella muulla oli se kutina pojasta, mutta itellä oli niin vahva tyttöolo. 🙂 Kiva nähdä jos teille tulee vielä yksi että jatkuuko meillä sama sarja. 😉

Vastaa käyttäjälle kaikkeapientä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X