äiti ja melukylän lapset - Banneri
Ensinnäkin kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille. ♥ Lumillekkin tuli sairaalassa hyvä mieli kun kerroin onnitteluita, vaikka ei tiedäkkään oikein keltä ne tulivat. 🙂

Nämä punktiopäivät ovat kaikille todella raskaita. Niihin kuuluu todella paljon odottelua, erilaisia ihmisiä, tutkimuksia, pistämistä, jännitystä, itkua ja paljon muuta. Eilen olin jotenkin vielä erityisen herkällä päällä itse ja monta kertaa meinasin romahtaa, mutta jotenkin sitä sai kuitenkin itsensä koottua.

Olimme sairaalassa pikkuisen ennen yhdeksää. Kävimme hakemassa kahviosta J:lle kahvin ja siinä osastolle kävellessä meinasi tulla itku ekan kerran kun Lumi sanoi että ”äiti, mulla on niin kamala jano”. Siinä sitten itku kurkussa selitin miksi nyt ei juotavaa saa. Lumia alkoi selvästi jännittää enemmän, mutta osastolle päästyä oli taas niin reipas. Ensin otettiin verenpaineet ja mitattiin ettei vaan ole kuumetta. Sitten juteltiin hoitajan kanssa jonka jälkeen mentiin moikkaamaan lääkäriä. Ultralla kurkattiin vielä ettei uusia hoidettavia niveliä ole ilmaantunut ja onneksemme ei. Kuunneltiin vielä keuhkot sekä katsottiin korvat. Sitten puhuimme tulehdusarvoista joka Lumilla on taas noussut. Päätettiin että ennen nukutusta napataan myös verikokeet ja jos tulehdusarvo ei ole tullut alaspäin niin sitten lähdetään mangneettikuviin tarkastamaan kaularangan tilanne.

Lääkärin jälkeen köpöteltiin takaisin osastolle ja pelailtiin hetki Arvaa kuka peliä. Lumi piti siitä kovasti ja isin avustuksella voitti, voi sitä onnen määrää. 🙂 Sitten olikin jo aika lähteä kohti alakertaa. Lumi makoili jännittyneenä sängyn kyydissä ja itku oli herkässä niin äidillä kuin Lumillakin. Onneksi heti ei ollut meidän vuoro vaan tyttö pääsi järjestelemään hetkeksi nukkekotia.

Sitten pian meitä jo huudeltiin toimenpide huoneeseen. Lumi hyppäsi isin syliin, sillä itse olin jotenkin niin itkuisella tuulella ja lisäksi J saa pidettyä tytöstä paremmin kiinni kun Lumi nukahtaa. Onneksi verisuoni löytyi helposti ja verikokeet napattiin siitä kanyylin kautta. Lumi pyyhki silmiään ja koitti olla niin urhea, silitin tytön päätä ja sanoin että ”ei ole mitään hätää” ja silloin tyttö alkoi itkemään. Itsellä valui kyyneleet silmistä, mutta onneksi saatiin tyttö rauhoittumaan ja Lumi nukahti rauhallisin mielin.

Se kun näät kun oma lapsi menee ihan veteläksi, hänet siirretään tiedottomana pedille makaamaan ja joudut kääntämään selän ja lähteä, tuntuu joka ikinen kerta niin kamalalta. Joka kerta tulee ne samat ajatukset, entäs jos Lumi ei herääkkään, entäs jos tuntee siltikin kipua jne. Vaikka nukutus kestää vain hetken on meillä vanhemmilla silloin piinallisen pitkä reilu tunti odotella sitä että näemme taas tytön.

Mentiin kahvioon ja keräilin itseni taas matkalla. Ajatukset kun pyöri silti koko ajan Lumissa. Kävimme ostamassa kioskista pari lakua tytölle ja itse hörppäsimme kahvia, teetä ja söimme sämpylät. Jo vartissa oltiin takaisin odottelemassa sillä liiankin tutuksi käyneellä punaisella nahkasohvalla sitä että tyttö heräilee. Lääkäri tuli kertomaan kaiken menneen hyvin, tulehdusnestettä ei tullut ruiskuun ja kolmesta kohdasta pistettiin kortisonia.

Onneksi vastassa oli reipas tyttö, joka ei ollut yhtään pahoinvoiva. Jalkaa hieman särki, mutta kun piti esitellä mahtavaa määrää tarroja sekä kuinka unikaverikin oli saanut ”kanyylin” käteen unohtui särky. Niin reipas tyttö. 🙂 Pian saikin jo mehua ja ruokaa. Katseltiin hauskaa elokuvaa, tehtiin yhden kirjan tehtäviä, Lumi herkutteli jäätelöllä ja kaiken kruunasi se kun hoitaja toi Lumille syntymäpäivän kunniaksi lahjaksi tämän suloisen nallen. 
Ihana juttu kun hoitajat ottivat huomioon sen että oli tytön syntymäpäivä. Se teki tästä päivästä helpomman. Verikokeiden tulokset eivät kerenneet tulla siihen mennessä kun saimme luvan lähteä, joten ne soitellaan meille tänään.

Kotiin lähtiessä saatiin taas ohjeet fysioterapeutilta sekä hoitajalta. Nyt ehdoton juoksu ja hyppykielto seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen oma fysioterapeutti katsoo ja lisää tilanteen mukaan liikuntaa. Kylmähoito jatkuu vielä jonkin aikaa, niskatukea pidetään normaalisti, kipulääkettä jatketaan normaalisti pariviikkoa jonka jälkeen jätetään aamulääke pois ja jos ei kipuile niin sillä mennää kesäkuuhun asti. Kävelykielto oli eilisen päivän ja vielä tänään puoleen päivään. Nyt saa sentään jo kävellä eikä tarvii kannella joka paikkaan. 🙂

Osa varmasti unohtui kertoa, mutta kaiken kaikkiaan päivä sujui hyvin.

Kommentit (20)

mäkin oon jotenkin herkkiksenä täällä, kun alko itelläkin kyyneleet valuun kun luin tätä.
Hyvä kun kaikki suju hyvin <3 Pimu on kaks kertaa nukutettu (korvien putkitus) ja se on tosiaan kamalaa lähtee pois nukutuksen jälkeen ja jättää lapsi sinne velttona.

Mun piti kommentoida jo aiempaan, mutta hyvää syntymäpäivää vähän myöhässä pikku Lumille <3
On vaan jotenkin niin sydäntäsärkevää lukea mitä noin pieni tyttö joutuu käymään läpi.. 🙁
Ihana ja reipas tyttö <3

Kiitos.♥
Paljon on Lumin elämään jo mahtunut näitä sairaalapäiviä ja aina ne on jänniä ja nukutus pelottaa tyttöä aina. Kovin reipas Lumi on ollut joka kerta.♥

Ihana reipas Lumi! <3 Onnea pienelle! <3

Kiitos Selina.♥

Voi kun ihana nalle. <3
Itse olin aikoinani sairaalassa kaksi kuukautta ja sain kukkakioskin myyjältä ruusun. Vanhemmat toivat sen osastolle, koska minä en saanut poistua sieltä.

Musta on ihanaa kun lapsia muistetaan näin. Tuo nalle merkitsi Lumille paljon ja minusta oli niin kaunis ajatus hoitajilta. 🙂
Ihana juttu kun sinä olet saanut silloin ruusun. 🙂

Urheita vanhempia ja urheaa urheampi lapsi 🙂 Mä olen aina romahtamassa omien lasten tutkimuksista. Kunpa pienten ei tarvitsisi käydä näitä läpi <3

Niin se on..sitä tekis mitä vaan ettei lasten tarvitsisi kokea näitä sairastamisia. Onneksi nuo pienet ovat oikeita sisupusseja.♥

Voi miten reipas tyttö teillä onkaan. Ihana!

Lumi on.♥

Huh, hyvä että kaikki meni hyvin.
Varmasti raskas päivä ollut teille kaikille, onneksi se on nyt jo takanapäin.
Lumi on kyllä urhea ja reipas pieni tyttönen! ♡

Oli kyllä rankka päivä. Sitä niin jännittää sitä päivää ja sitä kuinka tyttö siihen suhtautuu. Nyt nukutus jännitti tyttöä paljon. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Lumi on niin reipas.♥

Onpa kiva kuulla, että kaikki sujui hyvin!!! <3 Ne on niitä tosi jännittäviä päiviä, mutta meillä on kans aina sille kurjalle päivälle ostettu jotain kivaa pientä. Ihana yllätys tuo nalle!! <3 Tykkään kyllä polin hoitajista, ovat todella mukavia. Ymmärtävät ja tsemppaavat, kun omat voimat meinaa loppua.
Meillä oltiin eilen kans reumapolilla. 🙂 Vähän sellainen epämääräinen mieli jäi itselle… Toisaalta hyviä uutisia, toisaalta sellaisia, mitä en olisi halunnut kuulla, enkä olisi uskonut niitä kuulevani. Mutta niinhän niitä liian usein tulee sellaisia kuulumisia, mitä ei haluaisi kuulla. 🙁 Onneksi lääkäri kuunteli lasta ja minua, niin eiköhän nämäkin tästä taas eteenpäinkin suju ihan hyvin.
Mukavaa loppuviikkoa teille!!

Oli kyllä jälleen aika päivä, kuinka sitä pienen nukutusta jännittääkin niin paljon. Lisäksi kun Lumikin jännitti nyt todella paljon ja itkukin tuli niin otti kyllä niin sydämestä. :/ Polin hoitajat on kyllä huippuja ja tuo nalle oli kyllä ihana ajatus. Lumi on nyt nukkunut se kainalossa yöt.♥

Tuonne polille on kyllä aina niin jännä mennä, kun ikinää ei tiedä mitä uutisia kuulee. 🙁
Tsemppiä sinne ja mukavaa viikonloppua.♥

Hyvä, että kaikki meni hyvin ja Lumi oli reipas! 🙂

Lumi kyllä on.♥

Kyllä tuli itku kun luin tämän.. Voimia teille ja Lumille myös synttärionnea! On kyllä uskomattoman reipas tyttö <3

Kiitos Santra.♥
Lumi on kyllä todella reipas vaikka jännitti jälleen ihan uskomattoman paljon tuota päivää.

Kyllä se on niin kaamee tunne jättää pieni sinne. :/

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X