äiti ja melukylän lapset - Banneri
22 viikkoa täynnä ja 23 viikko alkoi. Ajatella että odotusta on takana jo näin paljon ja enää vajaa parikymmentä edessä. Tätä [rv 22+0] on odotettu, ehkä jopa enemmän kuin puolenvälin saavuttamista. Nyt meidän vauvaa pidetään jo vauvana.♥ Huimaa vauhtia nämä viikot vain etenee ja Minin liikkeet vatsassa vain voimistuvat. Ihanaa kun elokuu lähestyy kovaa kyytiä, mutta samalla tämä raskaus voisi vielä kestää vaikka kuinka kauan, sillä tämä on viimeinen kerta ikinä kun tämän tulen kokemaan.

Raskausaika on yleensä ollut minulle helppo. Tyttöjä odottaessa pahoinvointi on ollut voimakasta ja kestänyt pidempään kuin poikia odottaessa. Alun huonovointisuuden jälkeen minulla ei yleensä ole ollut pahemmin mitään vaivoja. J onkin monta kertaa sanonut että olen raskaana elämäni kunnossa. Kun odotan niin minun ei oikeastaan koskaan särje päätä, en kärsi selkäkivuista ja nukun yöt heräämättä yleensä aika loppumetreille asti. Närästys ja liitoskivut tulevat yleensä kuvioihin hieman myöhemmin, mutta niiden kanssa on pärjätty. Mutta yleisesti ottaen odotusajat sujuvat hyvin ja nautin/olen nauttinut niistä täysin rinnoin. 🙂

Nyt tällä kuluneella viikolla on ollut muutama yö jolloin toisesta jalasta on alkanut vetää suonta, usein silloin jos olen mennyt nukkumaan ilman villasukkia. Onneksi tuo suonenveto ei kestä kauan, sillä se oikeasti sattuu. Samoin vasen käsi on monesti aamulla puutunut. Nukun jotenkin ihmeellisessä asennossa, jossa en normaalisti nuku. Toistaiseksi en ole tarvinnut mitään tyynyviritelmiä itselleni öisin, mutta lopussa varmasti pitää taas jotakin kehittää. Olen myös tämän viikon aikana löytänyt itseni monta kertaa eri verkkokauppojen sivuilta ihailemassa kaikkia vauvan tarvikkeita ja vaatteita. Meiltähän löytyy jo melkein kaikki mahdollinen, joten tarvetta ei paljolle ole. Tunnen kuitenkin itseni ja jotakin tulee varmasti taas ostettua. Ja täytyyhän tästä viimeisestä kerrasta ottaa kaikki mahdollinen irti.


Tällä viikolla on myös tullut oikeasti sellainen tunne että paino on lähtenyt hurjaan nousuun ja samaa kertoo oma vaaka. On tullut ihan kamala nälkä ja tuntuu että voisin syödä kuin hevonen. Olen myös pariin kertaan repsahtanut herkuttelemaan ja kokenut sen jälkeen morkkista. Enkö muka olisi selvinnyt ilman niitä kahta pullaa? No sillä hetkellä tuntui siltä että koko maailma romahtaa jos en niitä saa ja kiukkukin nosti päätään, joten katsoin parhaimmaksi (ihan muita ajatellen) syödä ne pari pullaa. 😀 Toisella kerralla söin hieman suklaata ja muutaman irttarin. Ne olisi kuitenkin ollut hyvä jättää syömättä sillä sain vain pahan olon. Ressaan ehkä nyt turhan paljon tuosta painosta, mutta olisi niin mahtavaa kun se kerrankin ei nousisi niin paljon. Toisaalta J osasi sanoa niin oikeat sanat, että mulla on tämän jälkeen koko loppuelämä aikaa tiputtaa ne kilot jotka nyt tulee. 😀

Seuraavaan neuvolaan on vielä reilut parisen viikkoa. Malttamattomana sitä jo odotan, sillä saan silloin todistuksen Kelaa varten ja pääsen hakemaan pakkausta ja täyttämään loputkin hakemukset. Lisäksi käynnillä selviää koska menen sokerirasitukseen ja vasta-aine kokoeisiin. Siinä selvitetäänkin samalla Minin veriryhmä ja toivon hänen olevan rh- koska silloin en saa sitä inhottavaa piikkiä. Sen aineen pistäminen on jotain niin epämukavaa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!
Ja tervetuloa uusille lukijoille. 🙂

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Muistuttelen vielä huhtikuun loppuun asti olevasta lukijatarjouksesta Starkidsille. 🙂
Saat yli 25€ tilauksesta -10% alennusta koodilla äitijamelukylänlapset

Kommentit (19)

Pikkusen myöhästyneet onnittelut vauva-uutisesta! Oon ite ollu poissa blogielämästä aika kauan ja johan tupsahtelee jos jonkinmoista uutista ovista ja ikkunoista 😀

Mä oon vielä yhessä koossa (rv41+0) eli kauan ei enää mut sitäki enempi tekemistä 😉

Hyvää vointia ja aurinkoista kevättä!

Oi, älä nyt parista pullasta stressaa. 🙂

Joo ei pitäis. 😀 Kaikkea tämä raskaus teettää, normaalisti olisin varmaan syöny puoli pellillistä ilman minkään sortin morkkista. 🙂

Ihania kuulumisia ja ihana masu, tsemppiä raskauteen 🙂

Elä turhaa ressaa tuosta painosta niin paljon! Eihän sulla ole entisistäkään mitää jäänyt, etkä tietääkseni millää kitumiskuureilla oo ollut 😀

Juu en oo ollut millään kitumiskuureilla, ei musta oo niihin. 😀 Yleensä paino tippuu alkuun hyvin, mutta sitten ne ns ylimääräiset 6-9kg (tippuu yleensä vasta kun imetys loppuu) on tiukassa ja niitä siis nyt koitan välttää. 🙂

Toivottavasti suonenvedot helpottaa, on kyllä kurja vaiva. Itse huomasin että villasukat ja runsas vedenjuonti auttoi ainakin jonkin verran. Toivottavasti et tunne turhaan morkkista herkutteluista- sulla ne taitaa olla hyvin vähäisiä ja miehesi on kyllä varmasti oikeassa sanoissaan 🙂 Mukavaa viikonloppua!

Villasukat jalassa nukkuminen onneksi auttaa, toivotaan ettei nämä suonenvedot lisäänny loppua kohti. 🙂
Juu siis koitan herkutella vaan viikonloppuna ja viikot olla ilman, ehkä morkkis tuli siitä kun lipsuin enkä malttanut paria päivää viikonloppuun. 🙂 Normaalitilassa syön kyllä herkkuja mieleni mukaan, ilman morkkista. 🙂

Melko samoilla viikoilla mennään, täällä 23+4 🙂 Mulla tulee välillä sellaisia kausia, että voisin syödä ja syödä. Silloin varmaan vauva ottaa jotain kasvupyrähdyksiä 😉 Kaunis vauvavatsa sinulla ♥

Kiitos Olga.♥
Tulinkin lukijaksi blogiisi, kiva seurata muita suunnilleen samoilla viikoilla olevia. 🙂 Nyt ekaa kertaa alun jälkeen oon syöny kun pieni porsas, ainakin siltä tuntuu. 🙂

Näillä viikoillahan se paino nouseekin eniten. 🙂 Mutta kyllä se painonnousu on odotusajassa erittäin ahdistavaa… :/
Hipun odotusaika oli niin raskas ja olin niin kiukkuinen 24/7 että päätin saavani herkutella just niin paljon kuin huvittaa. Se kun helpotti hetkeksi. 😉 Tein vain itseni kanssa sopimuksen että kilot on tiputettava ennen kesää! 😀 Ja ihan hyvin on toiminut. Mulle toimi paremmin niin päin ja nyt oon ihan hyvillä mielin ollut ilman herkkuja ja lenkkeillyt kaksi kertaa päivään niin on saanut läski kyytiä. 🙂

Niin taitaa nousta, ainakin tällä syömisellä. 😀
Kyllä tää tassa alussa ainakin on aina niin ahdistavaa, lopussa varmaan on jo niin tottunut siihen ettei enää niin haittaa. 🙂

Mulla se imetysaika on sitä kun syön ihan tajuttomasti ja paino ei silloin vaan laske. Imetys siis ei vie multa niitä kiloja. Siks koitan ettei niitä ns. ylimääräisiä kertyis nyt odotusaikana niin kauheesti. 🙂

Ihanasti J on lohduttanut sinua kiloista. Mutta hän on kyllä ihan oikeassa. Sitä paitsi sinulla ei taatusti ole mitään hätää kun olet niin hoikka vaikka painaisitkin Minin synnyttyä hieman enemmän kuin ennen raskautta.

En tiiä mikä ihmeen ressi mulla on nyt tuosta painosta. 🙂 Ennen ei oo ollu ainakaa ihan näin pahaa. En vaan haluaisi niitä ns turhia kiloja nyt odotusaikana.

Ihanaihanaihana masu <3 Noi suonenvedot yöllä oli kyllä niin kamalia, hirveetä herätä siihen kun tosiaankin, ne oikeesti sattu 🙁

Mä muistan kans Pimun raskaudesta vaiheen, kun tuntu että vois syödä vaikka kuinka paljon. Kokoajan teki mieli syödä jotain.

Hih, kiitos Anna.♥
Tuo suonenveto on kyllä ilkeää ja tekee niin kipeetä, siinä nousee oikein kylmänhiki otsalle. Joskus helpottaa nopeeta kun saa venytettyä jalkaa mutta on niitäkin kohtia joita ei vaan kykene venyttämään ja silloin vaan kärsitään.

Tää himo syödä on kyllä aika mahdoton ja annokset on kasvanu todella paljon.

Kiitos.♥

Ihanaa odotusta sinnekkin, ei enää kauan kun saat pienen syliin.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X