äiti ja melukylän lapset - Banneri
Kädet hikoo, sydän tykyttää, tulee huono olo, kylmänhiki nousee pintaan, koko kehoa tärisyttää, tekisi mieli tarttua puhelimeen ja keksiä jokin tekosyy miksei pääse tulemaan, perua koko aika ja piiloutua jonnekkin ja olla ajattelematta koko hammaslääkäriä. Sitkeästi kuitenkin otan autonavaimet käteen ja kipuan autoon. Matkalla toivon että voisipa ajassa hypätä hieman eteenpäin ja näin lääkäri olisi jo takana päin, mutta harmikseni se ei ole mahdollista.
Istun odotustilassa ja pakokauhu meinaa vallata mielen. Ajattelen että pian oksennan ellei minua kohta kutsuta huoneeseen. Ajat ovat myöhässä kuten aina ja piina sen kuin kasvaa ja olo alkaa olla sellainen että sydän pomppaa pian ulos rinnasta. Myös kanssaodottajat huomaavat jännityksen vaikka kuinka yritän sitä peitellä. No ehkä paljastun valkoisesta naamasta ja siitä kun koko odotustilan penkki tärisee holtittomasti. Voi kun hammaslääkärissä ei tarvitsisi käydä.

Pian tulee minun vuoroni. Jännityksellä odotan kuka on tällä kertaa lääkärinä. Joka kerta on eri lääkäri, jolle pitää sepittää sama juttu vapisevalla äänellä, ”kärsin hammaslääkäri pelosta, tai en minä teitä lääkäreitä pelkää vaan sitä mitä suussani tehdään”. Lisään vielä että puudutteet ei yleensä meinaa tehota, mutta ne haluan joka tapauksessa. Ilman niitä minulle ei tehdä mitään. Yleensä lääkärit ymmärtää, mutta valitettavasti joukossa on niitä jotka hymyilee ja sanoo ettei tässä ole mitään pelättävää. Pahinta on se jos joku hammaslääkäreistä ei ota pelkoa tosissaan, silloin tekisi mieli toivottaa hyvää päivän jatkoa ja poistua huoneesta.


Joka kerta olen penkistä kuitenkin itseni löytänyt. Ehkä luovuttaminen ei sovi minulle ja koitan selvitä aina kaikesta, olenhan selvinnyt monesta synnytyksestäkin. Tosin synnyttäminen on paljon kivempaa kuin hammaslääkärissä käynti. 🙂 Ennen kun menin hammaslääkärin penkkiin tärisi koko tuoli ihan järkyttävästi ja vasta kolmas puudute tehosi. Kyyneleitä valui silmistä ihan vain siitä syystä että pelkäsin niin paljon. Nyt viimeiset kaksi kertaa olen ottanut kattolampusta jonkin pisteen jota tuijotan herkeämättä koko ajan. Parilla viime kerralla on osunut kohdalle myös lääkärit jotka keskeyttävät ja kyselevät sattuuko ja onko kaikki ok? Se on helpottanut oloani vaikka edelleen olen kauhuissani se hallitsematon tärinä on helpottanut. Kun pelko otetaan tosissaan ja siihen suhtaudutaan oikein on käynnit olleet huomattavasti mukavempia. 
Kysymykseen voiko hammaslääkärikammo helpottaa vastaan että ainakin joissakin määrin (mutta omalla kohdallani tuskin koskaan kokonaan). Varsinkin jos kohdalle osuu lääkäri joka osaa suhtautua siihen oikein, ottaa potilaan huomioon, kyselee tuntuuko kipua ja ennen kaikkea antaa puudutteiden vaikuttaa kunnolla ennen kuin alkaa hommiin. Minun kammoni on nyt hieman helpottanut, tosin siinä voi vaikuttaa myös se että kaikki hampaat on nyt kunnossa ja viisuri revitään pois vasta odotuksen jälkeen. Ehkä siis tieto siitä ettei sinne tarvitse taas hetkeen mennä on se suurin helpottaja.
Aion jatkossa käydä hammaslääkärikammostani johtuen hammaslääkärissä useammin, siksi ettei reikiä kerkeisi syntymään, jolloin ei myöskään tarvitse porata. Aion myös jatkaa tällä samalla linjalla, että herkuttelen vähemmän ja syön sen viisi kertaa päivässä. Purkansyöntiä olen jälleen koittanut lisätä jos se helpottaisi sitä ettei reikiä pääsisi muodostumaan. Onneksi kukaan omista lapsistani ei ainakaan vielä kärsi hammaslääkärikammosta ja toivottavasti eivät tule koskaan kärsimään.

Kommentit (18)

Huomasin, että pidättelin hengitystä melkein koko tekstin, kuulostaa niin tutulta. 😐 Kammoni kehkeytyi lapsena ja paheni ensimmäisten viisaudenhampaiden poistossa. Koska en pitänyt hammaslääkäristä ja se ei kunnioittanut mun pelkoani (joka kyllä näkyy, ja jota koen tarpeelliseksi ja vähän jopa helpottavaksi toitottaa). Nauroi vaan, ja pelotteli, että "seuraavalla kerralla vasta sattuukin, tämä oli pikkujuttu!" (Ja seuraavalla kerralla kyllä sattuikin. Mutta kahdella sen jälkeisellä ei sitten y-h-t-ä-ä-n. Oon päättänyt vaalia ja kertoa eteenpäin myös sitä muistoa. :D)

Nykyisellä paikkakunnalla jo aikaa varatessa olin hysteerinen, ja ihana ajanvaraaja kehui mua reippaaksi. Tuli hyvä mieli. Ja hammaslääkärissäkin oli kivaa, vaikka automatka ja odotushuoneessa istuminen oli juuri tuollaista, kun kuvailit, meinasin pyörtyä. Hammaslääkäri vitsaili, että suostuu puudutuspyyntööni, kun ei halua "psykoosin pamahtavan päälle", ja hetken päästä nolosteli kommenttiaan. Että oliko se nyt asiallinen. Oli se, huumori auttaa. 😉 Arvelin niidenkin huomanneen, millainen ote muhun tepsii, koska puhuivat sitten koko toimenpiteen ajan hoitajan kanssa ihan pimeitä. Toinen hammaslääkäri olisi halunnut myös kielellä kokeilla, kun ei löytänyt työkaluillaan sitä kohtaa, joka mun mielestä kielellä tuntui oudolta. 😀 Eli edellisistä hammaslääkärikäynneistä on jäänyt hauskat muistot, ja onneksi sovittiin, että he lähettävät parin vuoden päästä uuden tarkastusajan. Koska se ajan varaaminen on kaikkein hirvittävintä ja vaikeinta.

Mutta kyllä, voi se kammo helpottaa, ainakin semmoiseksi siedettäväksi. Henkilökemiakysymys se ehkä eniten on. 🙂

Itselläni myös hammaslääkäriin meno ei ole niitä kaikista mukavimpia asioita 😉 Johtuu ihan kouluaikana olleesta hammaslääkäristä! Nykyään kuitenkin aina sama mukava lääkäri, joten käynnit onnistuu ihan mukavasti. Välillä vain unohdan hengittää normaalisti. Onneksi lääkäri muistuttaa, että olisi hyvä hengittääkin välillä 😀 Elättelen jopa hiukan toivoa, että tästä hammaslääkäripelosta pääsisin joskus eroon. Yritän olla "siirtämättä" pelkoani lapsiin / nuoriin, joiden kanssa teen päivittäin töitä.

Täällä pelko alkanut myöskin kouluaikana, oli niin kaamee hammaslääkäri. Sain ysillä ensimmäisen reijän ja lääkäri vaan alkoi poraamaan ja tokaisi ettei puuduteta niin tiedätpähän mitkä seuraukset on jos reikiä antaa tulla. Itkin koko porauksen ajan ja siitä se sitten alkoi.. Hih, joo hengittäminen helpottaa. 😀 Mun hengitys taas on niin nopeeta että pitäis osata hieman rauhoittaa sitä. Kiva kun kommentoit. 🙂

Täällä kohtalotoveri! Mun pelko on niin voimakas että en ole käynyt hammaslääkärissä moneen vuoteen. Sitten sain myöhäisen keskenmenon (n.rv17) jolle ei mitään syytä löytynyt. Tuo herätti ajattelemaan enemmän omaa hyvinvointia, minkä seurauksena löysin itseni hammaslääkärin penkistä. Nyt menossa 2 juurihoitoa ja usko tai älä pelko on hieman hälvennyt. Juurihoito on ollu aina se peloista pahin ja nyt kun huomasin että tästäkin selviää niin pelkkä paikkaaminen tuntuu helpolta 🙂 Lisäksi on useita alkavia reikiä, mutta harmittaa että alkaville ei tehdä mitään! Ärsyttävää "odottaa" että mahtaako nekin kohta olla juurihoitoa vailla kun aikansa kasvaa….

Pahoittelut keskenmenosta. 🙁
Mullakin meni aikoinaan monta vuotta etten pelon takia käynyt, silloin oli vain yksi pieni reikä. Näin odotusaikana saan reikiä todella helpolla ja siksi sinne raahaudun peloista huolimatta. Todella mukava kuulla että siellä on pelko helpottanut, se antaa toivoa että ehkä joskus mullakin. Kiva kun kommentoit. 🙂

Minusta nykyään hammaslääkärissä on kiva käydä, kun sieltä palaa kotiin niin puhtaan ja hyvän tuntuisen suun kautta hampaiden kera. 🙂

Minulla oli penskana hammaslääkäri kammo ei enää, kun käyn yksityisellä. Hän kyselee ja kuulostelee aina miten menee ja pidetäänkö tauko. Vasta tarkastuksessa kävin kuuden vuoden jälkeen ja pelkäsin että siellä on suurikin remppa, mutta vain yksi painunut paikka täytyy korjata. Ihme, koska syön joka päivä karkkia, mutta myös pitkin päivää tulee purkkaakin jauhettua. Jutun käynnistäni voi lukea täältä http://minttu-mietteet.blogspot.com/2015/03/painunut-paikka.html

Kävinkin jo aiemmin lukemassa tuon postauksesi. 🙂 Onnekas olet kun oli vain painunut paikka eikä muuta. 🙂
Mä kävisin yksityisellä jos rahapussin nyörit antaisi periksi. On se niin arvokasta käydä siellä että mun pitää vaan tyytyä kunnalliseen hammaslääkäriin ja toivoa että paikalle osuu joku mukava lääkäri.

Mäkin ihoon hammaslääkärissä käyntiä, hyi. Viimeks kun viisaudenhammas revittiin irti, sanoin hammaslääkärille että mä menisin mieluummin uusiks synnyttään kun tulisin hammaslääkäriin! 😀

Hih, joo kyllä sitä ennemmin synnyttäis kun menis sinne. 😀
Mulla on viisurin poisto edessä tän raskauden jälkeen jossain vaiheessa. Tietysti se on vielä alhaalla ja pitää oikein leikata.

Mä pelkään myös kuollakseni hammaslääkäriin menoa. Mulla on aina ollut samoja oireita kun sullakin. Meinaan oksentaa ja tärisen hulluna.

Mä kuitenkin voin lohduttaa sua sen verran, että olen päässyt yli jotenkin tuosta pelosta. Mietin aina sinne mennessä, että nyt kun menen niin ei tarvitse enään kestää särkyä ja hoen aina mielessä itselleni, että kun otan puudutteen se ei satu.

Hammaslääkäri tuolissa maatessani puristan käsiä koko porauksen ajan nyrkkiin mutta yritän hengittää suht normaalisti.. Hammaslääkäri on kyllä jotain niin kamalaa…

Yleensä alkavat porata liian aikaisin ja eivät anna puudutteen vaikuttaa. Viimeksi oli niin hyvä puudutus että naama puutui nenää myöten ja oli puuduksissa vissiin viitisen/kuutisen tuntia. Silti ne ei aina anna täyttä tunnottomuutta.

Voi harmi, on kyllä ikävää jos ei puudutteet auta 🙁

On koitettu kahta eri puudutetta ja toinen puudutteista saa aikaan kamalan kutinan. :/

Onneks seuraavan käynnin pitäis olla kun tuota viisuria aletaan poistaan ja silloin saa kyllä antaa kaikki troppinsa käyttöön. 😀

Joo todellakin, tärisyttää vielä kotonakin.

Onko sulle kokeiltu puudutuksia erilaisilla puudutteilla? Puudutteissa on yleensä eri lääkeaine 😮

Sun täytyy pyytää seuraavaks se humauttava aine ni et tajuu mitään 😀 Se minkä lapset ja pelokkaat aikuiset saa ::D

Joo ja kun nousee tuolista ylös sen jälkeen kun on valmista niin meinaa pyörtyä se on ihan kamalaa 😀

Toivon todella että tää joskus helpottaa. Mulla ei puudutteet tehoa oikein ikinää kunnolla vaan aina niistä huolimatta tuntuu vihlovaa kipua, oli kyseessä sitten minkä kokoinen reikä vaan. :/ Siks en oikein luota edes siihen puudutukseen. Joku kunnon tainnutus tehois varmaan parhaiten. 🙂

Täällä sama että kädet puristuneena koko ajan nyrkkiin ja henitys on aikas nopeeta vaika kuinka koitan pitää sen tasaisena. On se kyllä niin kaamee paikka.

Siis niin ärsyttää jos pelkoa ei oteta tosissaan ja sitä vähätellään. Olisin varmaan paennut koko toolista jos mulle oltaisiin sanottu viisurin poistosta noin. Saatika uskaltanut enää mennä ollenkaan. :/

Oli mukava lukea että olet saanut noin hyviä kokemuksia hammaslääkäristä ja tuo huumori varmasti auttaa. 🙂 On ihanaa jos kohdalle osuu sellainen lääkäri joka osaa suhtautua oikein ja saa omalla käytöksellään luottamaan että tästä varmasti selvitään. Voi olla että ilman omaa lapsuuden kokemusta hammaslääkäri olisi ihan jees paikka. 🙂

Toivon myös että omani helpottaa siihen pisteeseen ettei aina tarvii olla niin kauheessa paniikissa ja että kerrankin siinä tuolissa maatessa vois olla sillain leppoisin mielin.:) Kiva kun kommentoit. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X