äiti ja melukylän lapset - Banneri
Meidän Lumi on ollut ahkera polkupyöräilijä niin kauan kun ekoja kertoja sen kyytiin nousi. Jo vuosi sitten yritettiin ottaa apupyörät pois, mutta tytöllä ei rohkeus riittänytkään eikä hän noussut pyörän selkään enää ollenkaan. Apupyörät laitettiin sitten takaisin, koska niin paljon Lumi siitä polkemisesta vain nautti. Päätettiin J:n kanssa silloin että koitetaan uudestaan vuoden kuluttua, jos tytöllä olisi silloin paljon rohkeutta.
No keväällä kaivettiin sitten pyörä taas esille ja J nosti apupyöriä niin ettei ne olleet enää koko ajan maassa vaan tasapainolla piti itse pitää pyörä pystyssä. Katseltiin monen monta kertaa kuinka tyttö polkee ja apupyöriin ei turvautunut enää juuri lainkaan. Oli aika sanomattakin selvää, että nyt jos koskaan olisi oikea hetki napata pyörät pois.
Ja eilen sitten J vei tytön pyörän talliin ja nappasi apupyörät pois. Sillä välin minä hain sisältä kypärän ja suostuttelin Lumia nousemaan kohta pyörän kyytiin. Se olikin aika hankalaa, sillä Lumia alkoi jännittää aivan älyttömästi ja sain vakuutella tytölle monesti että olen koko ajan ihan lähellä ja pidän vaikka alkuun kiinni pyörästä. Ja niin hetken suostuttelun jälkeen Lumi oli valmis nousemaan pyörän selkään.
Kuva napattu puhelimella kuvatusta videosta, kun innoissani unohdin ottaa valokuvia. 🙂

Ensin pidin vähän satulasta kiinni ja hyvin sujui. Sitten päästin irti mutta juoksin vierellä, valmiina nappaamaan kopin jos meinaa kaatua. Pian Lumi sanoi että älä pidä kiinni, johon vastasin että enhän mä pidäkkään enää kun niin hyvin menee. Voi sitä riemun määrää kun Lumi huomasikin että polkeminen sujuu ihan yhtä hyvin kuin silloin kun oli apupyörät alla. Ensin liikkeelle lähdössä oli hieman ongelmaa kun ei ollutkaan apupyöriä, mutta muutaman yrityksen jälkeen tyttö hoksasi homman ja sen jälkeen on mennyt kuin vanha tekijä.

Voi sitä ylpeyden tunnetta joka minusta pursusi, kun pieni iso tyttömme oppi jälleen uuden taidon. Olin myös niin ylpeä siitä että vaikka Lumia selvästi jännitti ihan hirveästi, hän luotti meihin vanhempiin että emme olisi ottaneet pyöriä pois jos emme olisi olleet varmoja että hän onnistuu. Se hymy joka Lumin kasvoilla oli koko eilisen päivän sai tämän äidin herkistymään. Se aito onni ja tunne omasta onnistumisesta oli niin mahtavaa katseltavaa.

Koko eilisen päivän Lumi istui pyörän kyydissä, polki minkä kerkesi ja vauhtikin oli jo hurjaa. Sama jatkui tänään, kun heti aamupalan jälkeen suunnattiin pihalle. Onneksi Lumin sairaus ei ole nyt este pyöräilylle vaan sitä saa tehdä niin paljon kuin haluaa. 🙂

Mukavaa lauantaita kaikille!

Kommentit (12)

Se on kyllä ihanaa nähdä lapsen aito riemu kun oppii jotain uutta <3 niin ne vaan kasvaa ja kehittyy koko ajan, haikeeta ja ihanaa samaan aikaan 🙂

Ihanaa, pyöräily on kyllä ihan parasta, meidänkin superaktiivisesta Einosta saa edes vähän energiaa pois kun saa polkea pitkiä matkoja. 😉 Onnea uudesta taidosta Lumille! <3

Kiitos. 🙂 Lumi on kyllä muistanut mainita monelle uudesta taidostaan.
Hih, pyöräily kuluttaa hyvin sitä ylimääräistä energiaa. Mukavasti on illalla uni maistunut kun polkee pyörällä pitkin päivää. 🙂

On se vaan hienoa seurata kun lapsi oppii uutta. Se aito ilo ja innostus lapsen kasvoilla on jotain käsittämättömän hienoa.
Hyvä Lumi, taitava tyttö! 🙂

Kyllä, se tunne on niin mahtava silloin. 🙂

Oi, taitava tyttö siellä! Muistan vielä itsekin kun harjoittelin ilman apupyöriä ajamista, isoveljeni piti tarakasta kiinni ja olikin huomaamattani päästänyt irti. Ensin suutuin siitä mutta kun tajusin, että olinkin ajanut ilman tukea, olin innoissani. 🙂 Ja tosi kiva juttu, että Lumi saa pyörällä ajaa eikä sitä tarvitse rajoittaa, kun siitä noin kovasti pitää. 🙂

Hih, se täytyykin varmaan vähän huomaamatta päästää irti niin polkijalle ei iske paineita. 😀 On se upea tunne kun oppii jotakin uutta.
On ihan mahtavaa että saa polkea pyörällä. Oli myös vaihe kun se ei polven suuren turvotuksen takia onnistunut, mutta nyt nautitaan kun saa ajella niin paljon kun haluaa. 🙂

Mulle kävi ihan samalla tavalla penskana kuin teidän Lumille. Opin vasta jotain 6.v. ajamaan ilman apupyöriä. 🙂 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lumi oppi hienosti, ottaen huomioon että välissä oli vuosia kun polven vuoksi ei pyörän selkään ollut asiaa. 🙂 Viime kevään/kesän/syksyn ja tämän kevään ahkera harjoittelu tuotti nyt tulosta. 🙂

Voi, onnittelut äidille sekä tyttärelle <3 Niin ne oppivat kun ovat siihen valmiita 🙂

Kiitos.♥
On niin ihanaa nähdä se riemu kun oppivat uutta ja sinnikäs harjoittelu palkitaan. 🙂

Kyllä, se on niin ihanaa.♥
Ja totta..välillä on niin haikeaa kun kasvavat niin nopeaan.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X