äiti ja melukylän lapset - Banneri
Tänään oli aamusta tämän raskauden viides neuvola käynti. Näistä viidestä käynnistä kaksi on ollut ultria. Nyt oli vuorossa Kela-neuvola, josta sain mukaani todistuksen kelaa varten sekä lisäksi sain ipana-tunnukset sairaalaa varten. Ihan hurjaa että raskaus on jo näin pitkällä että pääsee näitä täyttelemään.

Olen stressannut painostani viimeisten viikkojen aikana aika paljonkin ja se on näkynyt myös täällä blogin puolella, mutta helpottaa siitä aina tänne purkaa. Ihme, sillä yleensä paino ei ole minulle ongelma ja puntarilla ei ole tullut ravattua. Nyt kuitenkin painoa on kertynyt kyllä aika tahtia muutaman viikon aikana ja ehkä siitä tämä stressaaminen sitten johtui. Munkeilla, suklaalla, hampurilaisella ja pitsalla ei tietenkään ole osuutta tähän asiaan. Helkkarin mieliteot ja heikko minä. 😀 Tiesin kyllä että neuvolasta ei pahaa sanomista painostani tule ja oikeassa olin.

Tässä olisi tuoreet neuvola kuulumiset (suluissa edelliset)
Rv 24+3 (19+3)
Paino 62,9kg (59.8kg)
Painon muutos vko +620g/vko (0,83g/vko)
Turvotus – (+/-)
RR 110/63 (124/65)
Pissa puhdas (puhdas)
Sf-mitta 21.5cm (ei mitattu)
♥ syke 146-149
Ensimmäisestä neuvola käynnistä joka oli rv 8+6 on painoa kertynyt nyt 4.4kg ja lähtöpainosta sitä on tullut lisää 6.9kg. Hitaasti, mutta varmasti sitä siis tulee lisää..kääk! Ehkä koitan olla taas stressaamatta siitä, vaikka kyllä neuvolantäti ymmärsi hyvin mun perustelut miksi se paino on mulle nyt niin iso asia tällä hetkellä. Sf-mitta menee hieman keskikäyrän alapuolella, joten vaikka masu tuntuu itsestä suurelta, niin ei onneksi huitele missään isoissa mitoissa. 🙂

Eiköhän se omakin pää tähän taas totu, että se nousee kuitenkin. Pääasia on kuitenkin se että pieni Minimme voi masussa hyvin ja kasvaa.♥ Ja vaikka tästä painosta valitankin, niin rakastan kasvavaa vatsaani ja sen sisällä kasvavaa Miniä aivan valtavasti.

Neuvolan jälkeen täyttelinkin kotona Kelalle kaikki tarvittavat hakemukset ja pistin äitiyspakkauksenkin hakuun. Tuskin maltan odottaa että pääsen hypistelemään sitä pakkausta kun se vihdoin saapuu. Viimeksi kun olen äitiysavustuksen ottanut pakkauksena vuonna 2010. Niin ja aika sokerirasitukseen ja vasta-aine verikokeisiin tuli varailtua. Onneksi siihen on kuitenkin vielä parisen viikkoa aikaa. Seuraava neuvola on sitten reilun kolmen viikon päästä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ps. Lumi sai fysioterapiasta tänään hyviä uutisia ja voi alkaa hiljalleen juoksemaan ja hyppimään, kunhan ei kipua ilmene. Ihan mahtavaa!! Tää äiti on yhtä hymyä! 😀 Nuo rajoitteet kun ovat olleet päällä joulukuun alusta asti.

Kommentit (14)

Tosi kiva että Lumi on saanut hyviä uutisia 🙂 Ei tarvi enää niin sitten hissutella tyttöö kokoajan ja kieltää ettei sais juosta ja pomppia jos mieli tekee.

Koita olla stressaamatta painosta, kovin simpsakalta mun mielestä näytit 🙂 Tiedän, helpommin sanottu kun tehty, tuo stressaamatta oleminen 😀

Kiva blogi tämäkin. 🙂 oon nyt selaillu uusia blogeja joita lueskelen aina silloin kun kerkeen. Että uusi lukija nostaa täällä kättä. En sano mitään negatiivista vaikka painosta täällä kommentoitiinkin. Se paino on niin jokaisen naisen juttu kun odottaa vauvaa. Masu sais kasvaa, muttei paino. Kamppailin noista kilo kiukuista vuosi sitten. Tunne on siis niin muistissa :- D tsemppiä raskauteen 🙂

Kiitos ja tervetuloa lukijaksi. 🙂
Luulen että jokainen kamppailee ainakin jotenkin odotuksen aikana painon kanssa. Mulla tässä raskaudessa nyt vaan jotenkin kauhean voimakkaana ilmenee tämä..ehkä se kuitenkin helpottaa jossain vaiheessa. 🙂 Kiitos tsempeistä.♥

Kiva että neuvolassa kaikki oli niin kuin pitääkin.
Ja ihanaa että Lumi sai hyviä uutisia! 🙂

Oli kyllä niin mahtavia uutisia Lumille. 🙂 Pitkä aika tuo viisi kuukautta elää liikuntarajoitteiden kanssa.

Ihanaa että Lumi saa taas pikku hiljaa hyppiä, pomppia ja juosta! 🙂 mahtavaa!

Ihana masu ja nopeasti mennyt viikot sullakin 🙂

Oli kyllä ehdottomasti päivän paras uutinen. 🙂 Voi sitä riemun määrää kun pääsee kirmaamaan ensimmäistä kertaa viiteen kuukauteen. 😀

Niin tämä aika menee kyllä nopeasti ja kiitos. 🙂
Sielläkin alkaa olemaan jo h-hetki ihan lähellä.♥

Mä niin samaistun sun tunteeseen ja mua se on vaivanut ihan jokaisessa raskaudessa.En tykänyt neuvolakäynneistäkään sen takia kun joutui aina puntarille. Stressasin niitä aina monta päivää etukäteen. Ja sen myötä en tykänyt koko raskausajasta.. 🙁 Mutta onneksi lopputulos on ollut aina mitä ihanin. ♥

Palkinto on kyllä mitä ihanin.♥
Mä olen taas aina tykännyt olla raskaana..en sitten tiedä miksi just tässä odotuksessa olen tehnyt tästä painosta itselleni stressin aiheen. Niinkään ei oo väliä vaikka painoa kertyykin, kunhan sitä ns ylimääräistä ja turhaa ei tulis paljon. 🙂

Sulla on ihana blogi, jotenkin vain tympäsee kun koko ajan nykyisin valitat painosta.. :/ sä oot raskaana ja se nousee kuitenkin, teit mitä tahansa. Ja muutenkin kun oot palautunut edellisistä raskauksistakin tosi hyvin, eikä sulla tosiaan mitään liikakiloja ole jäänyt niin miksi stressaat? Nauti nyt kunnolla, jos kerran viimeiseksi raskaudeksi jää 🙂 sulla on loppuelämä aikaa lahduttaa!

En pahoittanut mieltäni. 🙂
Uskon myös että jokainen nainen näiden kanssa kamppailee jossain vaiheessa joko raskaana ollessa sen jälkeen tai ihan muuten vaan. 🙂

Niin monella on tämä blogi semmoinen paikka mihin saa purettua tuntojaan, ja hyvä niin 🙂 ei ollut tarkotus pahoittaa mieltäs tolla kommentilla, anteeksi siis jos pahoitit mieles! Eiköhän kuitenkin jokainen nainen kamppaile niiden kilojensa kanssa, mäkin edelleen 😉

Kiitos Henni. 🙂
Mä uskon että tympii näitä mun painon valituksia lukea silloin kun niistä avaudun, mutta tää on sellainen paikka johon pääsen purkamaan ajatuksia pään sisältä. 🙂 Ei mua ennen oo nää niin stressannutkaan, nyt vaan jotenkin siitä on tullut "mörkö". Kyllä mä lupaan että tää vuodatus siitä vielä loppuu. 😉

Niimpä. 🙂 Kyllä Lumi onkin nyt sitten päästänyt ihan tunteella menemään. 😀
Juu koitan olla. Välillä se onnistuu hyvin ja välillä iskee ahdistus. 🙂 Kiitos Anna.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X