Mulla on tämän viikon aikana tullut monenlaisia ajatuksia mieleen. Milloin olen miettinyt mitä pitää vielä ostaa, milloin panikoinut vauvan kokoa syntymähetkellä, milloin uutta arkea viiden lapsen kanssa, milloin sitä kuinka mustasukkainen Aino tulee olemaan, sitä kuinka kerkeämme sairaalaan, sitä kuinka päin Mini masussa majailee. Olen pyöritellyt mielessä noita asioita nyt niin paljon, että ainakin osasta tulen tekemään ihan omat postauksensa, tai muuten tämä venyisi aivan hullun pitkäksi. 🙂 Tämä taitaa olla nyt sitä kuuluisaa ”panikointia” siitä kun raskausviikot alkaa vetelemään niitä ”viimeisiään”. Olen varma että nuo seuraavat kymmenen viikkoa kuluu yhdessä hujauksessa, sillä niin nopeaan tuntuu hujahtaneen odotus myös tähän asti.
Näille viikoille asti selvisin ja vasta nyt alkaa huomaamaan että supistuksia (kivuttomia) on alkanut jonkin verran tulemaan, kyykistyessä maha on tiellä (lisäksi tuntuu että vatsan sisältö pyrkii ylöspäin) ja nostelen paljon tavaroita lattialta jaloillani, sukan tai kengän laitaminen aiheuttaa pientä vihlomista nivusissa ja pitkään paikoillaan seisominen tekee huonon olon. Jonkin verran on tuntunut myös mahassa sellaista kivistävää tunnetta, jonka luulen olevan kohdun kasvukipuja. Ne onneksi usein helpottavat kun vaihtaa itse asentoa tai Mini liikkuu masussa toiseen asentoon. Lenkillä tahti on hidastunut aika paljonkin ja lasten kanssa ulkoillessa pitkään en jaloillani viihdy. Jonkin verran tulee alas paineen tunnetta, joka pakottaa istumaan. Sen verran ikävältä se tuntuu. Aika vähän kuitenkin mitään ja kaikken kanssa pärjään. 🙂 Nämä ovat vain ilmaantuneet nyt kuin varkain.
Alusta reiluun puoleenväliin odotusta stressasin paljon kertyvästä painosta. Nyt olen sen kanssa jo vähän rennommalla mielellä vaikka nyt aletaankin elämään niitä viikkoja jolloin mulle niitä kiloja eniten kertyykin. Olen silti erittäin ylpeä itsestäni, sillä en ole noussut aikoihin vaa’alle, enkä meinaa nousta ennen seuraavaa neuvolaa. Katsotaan sitten mitä lukemaa vaaka silloin näyttää. Minilläkin taitaa olla kasvukausi menossa kun äidilläkin on jatkuvasti nälkä. Olen kuitenkin pitänyt kiinni siitä että vain viisi kertaa päivässä syön ja napostelu olisi vähäistä, vaikka suklaata meneekin välillä aika paljon. Saattaa vahingossa upota muutaman iltapalaleivän päälle levyllinen fazerin sinistä.
Niin se masukin on kasvanut näiden viikkojen aikana. Vieläköhän tuohon jatkoksi saadaan se rv 40+0 kuva? Vähän kyllä epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. 🙂 Ajatella että näin ne viikot vähenee ja päivä päivältä ollaan lähempänä Minin syntymää.♥ Toisaalta odotan elokuuta jo niin malttamattomana, mutta toisaalta rakastan niin paljon olla raskaana, etten vielä toivo tämän loppuvan.
Ai niin, meille muuten myönnettiin se odotusajan vakuutus, jipii!! 🙂
Kommentit (22)
Tänään mietin, että on se ihanaa sitten kun saa vauvan syliin. Raskaana olo sopii minulle vielä hetken, mutta tämä jalkojen turvotus ja painostressi (paino nousee nopeammin kuin viimeksi) kyllästyttää. 😀
Ihana masu!
Mäkin pääsääntöisesti tykkäsin tästä kolmannesta raskaudesta, ne oli vaan ne muutamat viimeiset viikot jotka a h d i s t i. Mutta silti sen haluaisi kokea vielä uudelleen… joskus myöhemmin 🙂
Kiitos Janni.♥
Raskaus on kyllä ihanaa aikaa ja vaikka siitä tykkääkin niin on ihan normaalia että ihan viimeisillä viikoilla kokee vähän ahdistusta. Onhan se pallo aika painava kantaa ja kuitenkin sitä niin malttamattomana odottaa pienen syntymää. Ja ne kyselyt eikö vieläkään oo syntynyt jne. on rasittavia ja ei ainakaan helpota sitä loppuajan odotusta. 🙂
Oi miten suloinen vauvamaha!
Raskaana olo on kyllä ihanaa!
Kiitos.♥
On tämä vaan aina yhtä ihanaa aikaa.♥
Sulle on sähköpostia…. 😉
Vastattu. 😀
Kyllä aika menee niin nopsaan!
Itse muistan kuinka alkuraskaudet aina madellut eteenpäin ja vkon 30 jälkeen tullut ihan huima "loppukiri" 😀 Tuntuu että aika loppuu kesken ja kriiseilytkin kuuluu asiaan <3 <3
Hyvin kaikki varmasti menee 🙂 Onnea ja tsemiä loppurutistukseen ja enkeleitä teidän matkaan <3 <3
Niin menee.
Musta tuntui että ne ekat 12 viikkoa kului hitaammin, mutta sen jälkeen aika on suorastaan juossut. 🙂 Aina jossain vaiheessa tää iskee ja varsinkin nyt kun niin paljon on vielä tekemättä ja hommamatta. Onneksi on sentään vielä se parisen kuukautta aikaa. 🙂
Kiitos Nadja.♥
Hui, kylläpäs aika rientää. =)
Mukavaa viikonloppua! 🙂
Niin se kyllä rientää ja niin lujaa ettei välillä meinaa perässä pysyä. 🙂
Sinulla on kyllä mielettömän kaunis masu! Kohta pääsette nuuskuttamaan pikkuista ihmettä! ♥
Kiitos Selina.♥
Niimpä, tuskin maltan odottaa sitä.♥
Hienosti siellä maha kasvaa ja pieni sen mukana <3 Muistan panikoinnin Sophien ajalta, siihen vaikutti menneet raskaudet, uusi tilanne edelliseen raskauteen verraten (ei tukiverkkoja) ja tietenkin se että seitsemän vuoden jälkeen kaikkea ei muistanut enää niin hyvin. Mutta, tavalla tai toisella ne syntyvät ja arki alkaa sujua. Tsemppiä vikaan kymppiin! 🙂
Hyvin kasvaa ja Minin liikkeet voimistuu.♥
Kiitos, eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin. 🙂 Osittain panikoin sen vuoksi kun edelliset on tuleet niin nopeaan ja sairaalaan tunnin ajomatka, että kunhan vain sinne keretään niin hyvä on. 🙂
Sulla on kyllä uskomattoman kaunis masu! :O
Kiitos Mori.♥
Voi vitsi! Raskausaika on kyllä ihan huippua ja sitä on ihan ikävä. Tavallaan haluaisi palata vuoden takaiseen, ja sitten taas toisaalta on ihanaa, että toi oma pieni ukkeli on tossa. Voisko vaan olla raskaana koko ajan? ?
On tää raskaana oleminen kyllä ihanaa ♥ mäkin voisin olla raskaana ainakin melkein koko ajan. 🙂 Ja varsinkin kun palkinto tästä on niin ihana.♥
Oi enää 10 viikkoa jäljellä (tai mahdollisesti vähemmän!)! Ihana maha sinulla. <3 Täällä on tullut imetyksen myötä hirveät suklaahimot ja menee se levyllinen päivässä, huh. 😀 Ihanaa kuulla että muillakin.
Hyvää viikonloppua ja toivotaan autinkoa! 🙂
Kiitos.♥ Niin äkkiä mennyt tämä aika, että hassua ajatella että jäljellä on enää niin vähän viikkoja.
Mä jo kauhulla odotan miten paljon himoitsen ja syön suklaata sitten imetysaikana. Silloin sitä on tehnyt ihan järkyttävästi mieli. 🙂
Voi sitä odotan minäkin että saan pienen syliin asti.♥
Täällä alku stressattiin painosta ja nyt koittanut ottaa löysemmin. 🙂