äiti ja melukylän lapset - Banneri
Vauva lehdessähän on aina Vauvan raskaustesti ja toisella sivulla sitten synnytyskertomus. Tää on ehkä ihan oma lemppari tuossa lehdessä. Tein aikoinaan Ainoakin odottaessa tämän, joten tehdäänpä tälläkin kertaa. 🙂
Raskausviikot 36+6

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kotonahan tässä on oltu joten ainakaan töissä en ole joutunut salaamaan. Sen sijaan sukulaisilta salasin asian aika myöhäänkin. Omille vanhemmillekkin kerroin vasta ensimmäisen ultran jälkeen kun yleensä olen möläyttänyt asian jo tyyliin muutaman päivän päästä plussasta.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Raskauden alussa pelkäsin aivan järkyttävästi keskenmenoa, sitten ekaa ultraa että onko siellä edes ketään, sitten rakenneultraa, sitten sitä jos Mini on masussa välillä hiljaisempi. Vaikka rakastan yli kaiken raskaana olemista, jyskyttää takaraivossa kuitenkin aina se menettämisen pelko. Mini kun on jo pitkään ollut äärettömän rakas.♥

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Kyllä näinkin voisi kai sanoa, sillä mulla on jälleen rinnat! 😀 Lisäksi rakastan itse kasvavaa masua ja minusta raskaana oleva nainen on aina todella kaunis.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
Ihmeen myöhään tällä kertaa sain hillittyä sitä, mutta viikkojen vähentyessä tämä alkaa olemaan taas aikamoista. On siivottu kaappeja ja laatikoita, laitettu kotia pientä varten valmiiksi ja jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotakin.
Itkeskelen katsoessani televisiota.
Mä katson televisiota kyllä aika vähän, mutta kyllä sitä on paljon herkemmässä tilassa kuin yleensä. Sitä imetysaikaa odotellessa, silloin sitä vasta herkillä ollaankin. 🙂
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Rakenneultrassahan meille on poikaa lupailtu. Katsotaan sitten kun Mini syntyy että kumpi hän onkaan. Poikaan täällä on kuitenkin valmistauduttu. 🙂
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Vaikka tahti onkin hidastunut, niin aika reippaasti sitä pystyy liikkumaan. Lenkillä tosin jätän ennemmin suuret ylämäet väliin, sillä niissä vauhti hidastuu kyllä huomattavasti ja supistuksiakin vain satelee. 
Olen stressannut imetyksen onnistumista.
En oikeastaan. Koitan olla sen suhteen ihan rennoin mielin. Toivon että imetys käynnistyy hyvin ja vauvalla olisi hyvä imuote.
Hyvä äiti on kotona pitkään.
Minusta kotona olemisen pituudella ei ole mitään tekemistä sen suhteen. Vaikka olenkin itse ollut jo monta vuotta kotona on siihen vaikuttanut osaltaan myös se että lapset ovat tulleet aika peräkanaa. Nyt tarkoituksena olisi olla sen aikaa kunnes Mini täyttää kaksi. Nähtäväksi jää onnistuuko se.
Tiedän miten haluan synnyttää.
No ainakin sairaalassa. 😀 Sen verran nopeasti ovat edelliset tulleet että se taitaa olla se suurin toive että keretään sinne asti. Ennemmin sellainen vähän hitaampi synnytys kuin sellainen rytinällä maailmaan. Avoimin mielin mennään tälläkin kertaa.
PS.
Tämä on viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan odotuksesta ja rakastan tätä tilaa kyllä niin paljon. ♥ On ollut ihanaa päästä kokemaan tämä vielä kertaalleen ja vaikka odotan Minin syntymää jo malttamattomana niin samalla fiilikset on jo haikeat. Tätä ihanuutta ei pääse kokemaan enää koskaan.

Kommentit (16)

Ihana <3 Ja tuo masu, mulla on niin hirveä ikävä omaa!
Tää on munkin lemppari osio vauvalehdessä, niin lemppari että taisin osallistua siihen itsekin 😉

Heh, pitäispä itelläki tehä tää 🙂

tätä oli mukava lukea, ihania vastauksia ♡

Kiitos.♥
Nämä on kyllä kivoja tehdäkkin ja jää kiva muisto. 🙂

Tämä olikin kiva lukea. Itse en ole lukenut vauva-lehteä enää aikoihin mutta juuri nämä osiot olivat lemppareitani. 🙂

Nämä on kyllä kivoja. 🙂
Mulle on tullut vauva lehti jo ties kuinka monta vuotta. Se on vaan niin hyvä etten oo raaskinut missään vaiheessa edes perua sitä. 😀

Tää on kyllä kiva, munkin piti tehdä raskaana ollessa mutta unohdin!

No höh. Mä päätin tehdä tän nyt kun vielä muistin, olis pian jäänyt multakin tekemättä.

Nää on niin kivoja <3 Itse tein jo ennen 30 viikkoa tän 🙂

Niin on ja näistä jää kiva muisto itselle. 🙂

Mäkin tykkää juuri niistä osioita Vauva-lehdessä! 🙂
Ihania vastauksia, synnytyskertomusta odotellessa! ❤️

Niitä on kyllä aina kiva lukea. 🙂
Saa nähdä millaisen kertomuksen sitä saakaan kirjoittaa. 😀

Eihän sitä vielä ole julkaistu? meinaan enhän vain ole voinut missata sitä. 🙂

Kiitos.♥
Iik, kuinkahan kauhee ikävä mullakin tulee tätä omaa. Raskausmasut on niin ihania.♥
Tuo osio tulee kyllä lukaistua ihan ekana koko lehdestä. Hih. 🙂 Oliko se nyt Alman raskauden aikana kun osallistuit?

Vastaa käyttäjälle Olga / Linnamaista elämää Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X