äiti ja melukylän lapset - Banneri

 

Sain käynnistysajan keskiviikolle 19.8. Aamulla soittelin Tayssiin synnytyssalivastaavalle ja kyselin olisiko meille tilaa ja voimmeko lähteä ajelemaan. Ruuhkaa kuulemma oli, mutta sanoi, että voimme lähteä ajelemaan ja toivon mukaan silloin meille olisi vielä paikka. Varmuutta ei siis ollut siitä että onnistuisiko synnytyksen käynnistys vai ei. Kello näytti vartin yli 8, kun suuntasimme J:n kanssa auton nokan kohti Tamperetta ja vilkutimme lapsille heipat (mummu tuli heitä hoitamaan ja lähettämään kouluun ja eskariin). Automatka oli puuduttavan pitkä ja mahassa lenteli ainakin miljoona perhosta. Jännitti niin älyttömän paljon ja räpelsinkin koko ajan hermostuksissani jotakin.

Sairaalaan (yhdeksän jälkeen) päästyä  ilmottauduimme ja sitten menimme hetkeksi odottelemaan synnytysvastaanottoon, josta kätilö lähetti meidät kohti synnytyssaleja. Tuossa vaiheessa oma pulssi kohosi ja jännitti niin älyttömästi. Kätilöillä tuntui pitävän kiirettä, joten odottelimme J:n kanssa salissa kahdestaan aika kauankin, ennen kuin mitään alkoi edes tapahtumaan.

Erittäin mukava kätilö ja kätilöopiskelija tulivat vihdoin ja kyselivät kaikki tarvittavat tiedot. Jutustellessa menikin aika pitkä aika. Sitten kysyttiin laitetaanko peräruiske ja annoin sen laittaa, sillä minusta on miellyttävämpää hoitaa ”sontaaminen” vessaan kuin siihen synnytyspöydälle. Sen jälkeen laitettiin kanyylia paikalleen ja ensimmäinen kerta puhkaisi suonen (saatiin kuitenkin verikokeet otetuksi) uusi yritys sitten palkittiin ja kanyylikin saatiin paikoilleen. Laitettiin nestettä tippumaan ja jäimme J:n kanssa taas kahdestaan saliin.
Vihdoin klo 10:45 saatiin oksitosiini tippumaan. Aloitettiin pienimmällä mahdollisella annoksella ja sitä sitten nostettiin puolen tunnin välein. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään. Toisen puolen tunnin aikana alkoi tuntumaan jo pikkuisen jotakin, mutta sain nukuttua hyvin. J kävikin syömässä ja kätilötkin olivat aika paljon poissa. Kun annosta sitten taas nostettiin, jäivät kätilöt saliin. Sanoin, että selässä ja alavatsalla tuntuu nyt jotakin, mutta todella pientä se silti on. Juteltiin siinä rauhassa kätilöiden kanssa kun kuului kova poks!! Taisin siinä kiekaista jotakin, että auts ja kätilö kääntyi ja kysyi että kuuluiko tuo ääni susta? Sanoin joo ja sanoin myös Minin paljon poksutelleen masussa kalvoja ja naureskelin että ei ainakaan vedet menneet kun mitään ei tuu. Meni ihan pieni hetki, kun yhtäkkiä alkoi hulahtelemaan jotakin ja sanoin kätilölle, että meni ne vedet sittenkin, kello oli tuolloin 12:19 ja kätilö merkkasi synnytyksen käynnistyneeksi.Tuossa vaiheessa kätilölle tulikin kiire. Hän otti äkkiä oksitosiinin pois tippumasta ja alkoi valmistella antibioottia joka olisi annettava 2 tuntia ennen vauvan syntymää. Ab annettiin kello oli tuolloin 12:23. Sitten käväisin pissalla jonka jälkeen tehtiin sisätutkimus –> 3cm auki ja pinniä ei vielä laitettu vauvan päähän. Jonkin ajan kuluttua laitettiin jälleen oksitosiini tippumaan pienimmällä annoksella ja vain odoteltiin koska supistuksia alkaisi tulemaan. Niitä saikin odotella, sillä ensin ei tapahtunut yhtään mitään, mikä oli tietysti ihana juttu, että antibiootti ehtisi vaikuttamaan. Sovittiin kätilön kanssa että puoli kolmen jälkeen olisi turvallista syntyä ja siihen tähdättiin. Supistuksia tuli silloin tällöin, mutta ne olivat jo hieman kivuliaampia kuin pelkän oksitosiinin aiheuttamat.
Kello oli 13:40 kun sanoin J:lle että alkaa tuntua jo hyvää polttoa selässä ja alavatsalla. J sanoi että Mini syntyy 14:12, johon minä naurahdin ettei näillä supistuksilla. Niitä tuli vielä aika harvakseltaan ja riitti että laitoin vain silmät kiinni ja olin rentona. Kului hetkinen, tuli uusi supistus, toinenkin ja sanoin J:lle että olisi ihan pakko päästä jalkeille (olin siis piuhoissa kiinni enkä päässyt ylös sängystä). J kysyi että soitetaanko kelloa ja sanoin ettei oo vielä hätää. Tuli supistus ja pyysin J:n sittenkin soittamaan kelloa..en enää voisi maata. Kätilö saapui kera harjottelijan ja teki sisätutkimuksen –> reilu 5cm auki ja ei kanavaa, vauvan pää todella alhaalla. Kätilö laittoi pinnin vauvan päähän ja otti piuhat multa pois, kello oli tuolloin n 13:55.
Kätilö kysyi tilataanko jo spinaali vai nousenko jalkeille. Sanoin, että voisin nousta seisomaan ja kätilö alkoi heti levittää lattialle liinaa ettei koko lattia kastuisi lapsivedestä. Tuli supistus ja sanoin että voisin sittenkin ottaa nyt sen puudutteen ja jäädä petiin. Kätilö kävi ”tilaamassa” lääkärin (vaikka epäili olisiko liian aikaista) ja alkoi pestä selkääni. Tuli taas supistus ja mumisin samalla paineen tunteesta. Kätilö sai selän melkein pestyä kun jälleen supisti, paine vain kasvoi ja oli jo pakko huokailla kovaäänisesti. Lääkäri saapui 14:10 ja mua supisti nyt taukoamatta. En tuntenut koko spinaalin laittoa ja muistan kun lääkäri sanoi, että jos tuntuu jotakin ”hermopistelyä” niin pitää sanoa..kaksi kertaa sanoin vasen jalka. Samaan aikaan huusin kätilölle nyt se vauva syntyy!! Kätilö käski hengitellä sillä olin edelleen kyljelläni ihan sängyn reunalla puudutusasennossa. Pian kätilö huomasi, että vauva tosiaan tulee ja kauhealla kiireellä käskivät kääntyä toiselle kyljelle tai selälle ja mulla oli niin järkky kipu alavatsalla etten vain pystynyt kääntymään joten mua autettiin. Sanoin haluavani eka sen puudutteen johon kätilö sanoi, että se laitettiin juuri. Yritin pidätellä vauvan tuloa maailmaan ja kätilö jopa työnsi Miniä hieman takaisin päin. Sanoin kätilölle etten ponnista mutta vauva vaan tulee ja kätilö sanoikin että tämä syntyy nyt!!Kertaakaan itse edes ponnistamatta syntyi klo 14:16 mitä suloisin Mini aika hyvin kinan peitossa. Puudutus alkoi tehota kun Mini makoili jo rintani päällä. Onnen kyyneleet silmistä virraten sain Minin paitani alle lämpimään. Sen hetken kun saisi purkkiin ja aina purkin kannen avattua saisi kokea sen hetken uudestaan. Siinä hetkessä on kaikki!♥

Meitä hieman nauratti synnytyksen viimeiset hetket. Kätilökin sanoi että eipä olisi sitä spinaalia edes tarvittu, mutta se juui kerettiin laittamaan. Minillä taisi olla vain kova hoppu maailmaan. 😀

Synnytyksen kokonais kestoksi merkattiin 2h 8min.
Vaihe I: 1h 55min
Vaihe II: 1min
Vaihe III: 12min



Synnytys oli jälleen nopea ja jos ajatellaan että silloin 13.40 vielä sanoin ettei näillä supistuksilla synny isän veikkaamana aikana niin aika rytinällä se loppu mentiin. J:n veikkaus heittikin vain 4 minuutilla!! Kätilö sanoi J:lle että voisi tulla viralliseksi salikelloksi kun veikkasi noin hyvin ja minulle hän tokaisi että sulla todellakin on taipumus nopeisiin synnytyksiin. :DVaikka loppu etenikin taas aivan hurjaa vauhtia ja kätilökin hieman kauhisteli sitä tahtia niin itselle jäi kyllä todella hyvä fiilis. Mitään repeämiä ja nirhaumia ei tullut ja olo oli heti mitä parhain. Antibiootti ei kerennyt ihan sitä vaadittavaa kahta tuntia vaikuttamaan vaan jäi 7 minuutista kiinni. Oli kyllä hyvä juttu että synnytys käynnistettiin, Mini olisi muuten voinut syntyä matkalle.

Kommentit (42)

Oi, nopeaa toimintaa kyllä sielläkin <3

Mua hieman mietityttää, kuinka varhain sairaalaan on lähdettävä mahdollisen neljännen kohdalla kun Talvivauvakin syntyi niin äkisti.

Tuhannesti onnea pienestä ihmeestä. <3

Aika sutjakka on synnytys kyllä ollut. Mää oon ihan vauva höperö, ja vauvakuumetta meinaa pukata kun synnytyskertomuksia lukee. On se vaan ihmeellistä saada oma pieni rinnalle ensimmäistä kertaa. <3

Kiitos ellu.♥
Kyllä meni todella nopsaan. 🙂
Vauvakuume voi kyllä iskeä salakavalasti, varsinkin juuri tämmöisiä juttuja lukiessa. 🙂 Se tunne on kyllä uskomattoman upea.♥

Kyllä on käsittämätöntä miten erilaisia synnytykset voi olla, Nimim. Kateellinen! 🙂 Itsellä kun aina hirveät supistustuskat.

Niin ne vaan jokainen on erilainen. Mullakin kaikki viisi olleet aivan erilaisia. 🙂

Näitä on niin mukava lukea ja elää mukana. Viimeisimmästä omasta, kun
on lyhyt aika, niin on vielä hyvin muistissakin 🙂 se hetki, kun saa vauvan rinnalle ❤️ Siinä tosiaan on jotain niin ihanaa ja uskomatonta! Ihan käsittämätön tunne. Ihanaa, että sulla meni kaikki hyvin ja nyt on vauva rinnalla. Vauvantuoksuisia hetkiä!

Kiitos, täällä on eletty oikeassa vauvakuplassa.♥
Se hetki kyllä kun pienen saa syliin niin on jotain niin käsittämättömän upeaa.♥ Siihen ei varmaan kyllästyisi ikinää.

Onnea kovasti! Ihana synnytyskertomus ja viimeinen kuva kitetyttää koko tarinan: onni ja rakkaus! <3

Kiitos. <3
Synnytyskin oli kyllä ihana ja ne tunteet jotka valtasi mut pienen syntyessä on ikimuistoiset. <3 Se hetki kun pieni nostetaan rinnalle..siinä on kaikki.<3

Paljon onnea ja ihana teksti! Ymmärsin, että tämä oli ensimmäinen käynnistyksesi, jäikö pahoja fiiliksiä, vai onko väliä? voisitko tehdä vertailevan postauksen nyt tästä synnytyksestä verraten aiempiin, käynnistyksen kannalta…?

Kiitos paljon onnitteluista. <3
Oli ensimmäinen käynnistys minulle ja kiitos postaus ehdotuksesta..toteutan sen mielelläni. 🙂

Sepä tosiaan kävi nopeasti, hyvä että pääsitte käynnistykseen ettei tarvinnut matkalle synnyttää. 🙂

Oli kyllä hyvä että päädyttiin käynnistämään, sillä pian tosiaan olisi J saanut toimia kätilönä matkalla. 🙂

Aivan ihana kertomus! Mulla meni ihan kylmätväreet tätä lukiessa. <3 Hurjaa vauhtia hän tosiaan tuli maailmaan!

Oli kyllä ihana synnytys vaikka vauhtia pienella riittikin. <3

Paljon onnea vauvasta 🙂 Ihan tuli kylmät väreet tätä lukiessa ? Ihanaa!

Kiitos paljon. <3

Oh, vauhtimini! Kiva kuulla että synnytys meni hyvin nopeasta etenemisestä huolimatta! Onnea vielä ja ihanaa vauvantuoksun nuuhkintaa! 🙂

Kiitos. <3

Meni kyllä vauhdilla mutta vaikka viimeiset hetket mentiin rytinällä oli silti mitä mahtavin kokemus. <3

Voi mikä synnytyskertomus!! <3 Mulla on käynnistetty kaikki neljä ja nuorimmaisen synnytyksessä ehdin ponnistaa tasan kaksi kertaa, eikä nekään oikein tuntunut ponnistuksilta. 😉 Lähti kans vaan tulemaan.
Ihanaa, kun nyt saatte nauttia pienestä tuhisijasta!! <3 Tuo fiilis on kyllä niin ihana, kun sen vauvan saa syliinsä!! <3

Siellä on kertynyt sitten kokemusta käynnistämisestä. 🙂 Mulle tämä oli nyt eka kerta ja jännitti kyllä niin paljon.
Oli kyllä niin omituinen tunne kun toinen vaan työntyy pihalle eikä tarvinnut edes ponnistaa. 😀 Ja se tunne kun toinen on viimein sylissä on kyllä niin käsittämättömän ihana! <3

Minillä onkin ollut kiire! Kuulostaa kyllä aivan ihanalta synnytykseltä 🙂 Ja paljon onnea vielä teille ♡

Kiitos. <3

Oli kyllä hätäinen tapaus. 😀 Ja synnytyksestä jäi niin mahtava fiilis ja oli jälleen niin ihana kokemus. <3

Voiko synnytys mennä noinkin? 😀

Ihana synnytyskertomus <3

Hih, voi näköjään. 😀
Kiitos, oli kyllä ihana synnytyskin. <3

Olipas siinä vauhtia kerrakseen 😀 Se on kyllä niin mahtava tunne kun saa oman lapsensa ensi kertaa rinnalle 🙂 Muistui mieleen että ehdinhän minäkin viime kerralla jopa puoli tuntia olemaan sairaalassa kun Anni syntyi 🙂

Hyvä että lähdit ambulanssilla, ettei tarvinnut matkalle synnyttää. 🙂
Mä oon aina lopun tosi kipee ja nyt jos olisin noilla kivuilla lähtenyt vasta kotoa synnyttään niin Mini olis ollut pihalla jo tuon naapurikunnan kohdalla. Sen verran äkäseen tuntu aukeavan ne viimeiset neljä/viis senttiä. 🙂

Syynä siihen oli tietysti se että minähän halusin olla kotona niin pitkään kuin vain pystyin 😀 no onneksi sentään lähdin ambulanssilla ja juurikin ajoissa 😀 ihan hyvä kokemus, tiedän ainakin sen että ilman kivunlievitystäkin pärjää, eipä siinä ehtinyt paljoa ajatella 🙂

vauhtia kyllä piisasi kun saatiin synnytys kunnolla käyntiin. 🙂 Viimeiset 15-20min mentiin aika haipakkaa. 😀
Hih sielläkin on kiireinen tapaus ollu. 🙂

Hui, miten nopeita käänteitä =) Mutta olen kyllä itse sitä mieltä että aina parempi kun tuo synnytys kuitenkin hoituisi nopsaa ohi ja vaikka puudutteet jäisikin vähän puolitiehen tai saamatta kokonaan vaikka kipu onkin sen hetken jäätävää niin parempi sekin kuin vuorokausi tolkulla odotella ja kipuilla ja siinä alkaa jo pelkäämään vauvan ja itsensäkkin puolesta..

Ihana synnytys kuitenkin, näitä on aina niin kiva lukea =) ja tosi hyvä toi sun miehesi arvaus vauvan syntymä ajaksi..

Niin, tuon hetken kun saisi purkkiin, sen voisi elää aina ja aina uudelleen…Muistan omista synnytyksistäni kun ne oli ohi ja vielä salissa makoiltiin niin päällimmäisenä mielessä oli aina helpotus mutta jo seuraavana päivänä huomasin olevan jo hiukka kateellinen niille synnyttäjille jotka juuri menivät tai olivat synnytys salissa kun tiesin mikä ihanin hetki heillä on kohta käsillä kun oma nyytti nostetaan rinnalle…=)

Juu ehdottomasti tämä nopeampi vaihtoehto kuin pitkä kärvistely. 🙂

Synnytys meni kyllä todella hyvin ja siitä jäi aivan uskomattoman hyvä fiilis. Ja J arvas kyllä todella lähelle tuon ajan. 😀

Se tunne kun saa pienen rinnalle synnytyksen jälkeen on kyllä niin mahtava. Sen voisi kokea aina vaan uudestaan.♥ Se hetki kun saa kietoa kädet sen oman kalliin aarteen ympärille on kyllä niin parasta eikä sitä unohda koskaan.♥ Elämän parhaita hetkiä.♥ Kyllä sitä aina pieni kateus iskee, onhan se elämän ehdottomasti upeimpia hetkiä.

Ohhoh, oli tosiaan toisella kiire jos et itse edes ponnistanut! Ihana tarina <3

Hih, Minillä oli kyllä kiire ja oli niin outoa kun pidätti muka niin kovasti ja toinen vaan tulee pihalle. 😀

Apua, mulla ihan kyyneleet tuli silmiin <3
Ihan huikea miten nopeaa hän sitten syntyi, oli tosiaan onni että saitte ajan käynnistykseen, tyyppi ois varmaan ehtinyt maailmaan ennen sairaalaa 🙂
Onnea vielä tosi paljon teille <3

Mäkin kirjoitin tätä itkua tihrustaen, oli taas niin upea kokemus.♥

Oli kyllä onni että käynnistettiin, sillä jos olisin lähtenyt niillä supistuksilla sairaalaan kun olin kipeä niin Mini olisi syntynyt naapurikunnan kohdalla. 😀

Kiitos vielä onnitteluista.♥

Huh, näitä on aina niin kiva lukea ja olipas sulla kyllä nopea synnytys! Ihanaa että kaikki sujui hyvin 🙂 oon ehkä hieman kateellinen tuosta yhden minuutin ponnistusvaiheesta 😀

Oli kyllä nopea varsinkin siitä eteenpäin kun jotain oikeasti alkoi tapahtumaankin, alku oli aikamoista odottelua. 😀

Mulla on noista neljästä viimeisestä kestänyt tuo ponnistusvaihe todella vähän, tässä vielä oli hauskinta se kun en kertaakaan ponnistanut vaan Mini vain liukui pihalle. 😀 Tulipahan sellainenkin koettua. :))

Oi ihana synnytystarina <3 On ollut niin hienoa olla tässä hengessä mukana <3

Ja hei tuo sun synnytys ja sen eteneminen kuulosti aika paljon mun viimeisimmiltä synnytyksiltä 😀 Emiliä synnyttäessä, lääkäri valmisteli juuri epiduraalia kun poika vaan punki pihalle 😀 aikamoisia tilanteita kyllä <3

Oli kyllä mukava synnytyskin ja ihanaa että olet ollut hengessä mukana.♥

Oli kyllä aika häjyn tuntusta kun toinen liukuu pihalle kaikesta pidättelystä huolimatta. 😀

Hui, sulla kyllä kävi tosi nopeasti synnytys. Onneksi pääsitte sairaalaan 🙂

Oli kyllä nopea tapaus ja viimeiset 20-15min mentiin kyllä todella rytinällä. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X