äiti ja melukylän lapset - Banneri
Maanantaina kävin siellä synnytystapa-arviossa. Mua jännitti aivan hirveästi se että mitä siellä sanotaan, en kai vaan joudu mihinkään osastolle odottelemaan Minin syntymää ja jännitin oikeastaan ihan kaikkea. Onneksi J lähti mukaani tueksi ja turvaksi. Onnekseni osastolle ei pitänyt jäädä makoilemaan..olisi ollut himpun verran hankalaa jäädä osastolle ja olettaa että J sitten koittaa hoitaa kotia ja lapsia ties kuinka pitkän ajan. Toisekseen näillä keleillä ei todellakaan tee mieli viettää aikaa sairaalassa.
Ensiksi tapasimme kätilön, joka kävi paperimme läpi, keskustelimme edellisistä synnytyksistä ja raskauden kulusta. Kätilö oli oikein mukava ja jännitys hieman helpotti. Koska Mini on liikkunut hyvin, ei tarvinnut mennä käyrille makoilemaan ollenkaan. Kun kaikki asiat oli saatu puhuttua läpi siirryimme aulaan odottelemaan lääkärille pääsyä. Olo oli tuolloin ihanan rento, mutta jännitin kovasti sitä minkä kokoinen Mini mahtaakaan olla.

Jonkin aikaa odoteltiin aulassa, kunnes pääsimme lääkärin vastaanotolle. Vastassa oli oikein mukavan oloinen nuorehko naislääkäri jonka kanssa kävimme neuvolakortin tiedot läpi ja puhuimme edellisistä synnytyksistä. Sitten kurkittiinkin Miniä ultralla. Sanoin että hänestä on povattu suurempaa kuin sisaruksistaan, mutta kun sitten ultralla mittailtiin niin lääkäri sanoi ettei kyllä millään saa Ministä suurta mittaa. Minin painoarvioksi tulikin sitten vain 3030g (saa nähdä kuinka paljon heittää syntymäpainosta). Multa pääsi todella helpotuksen huokaus, sillä olen todella pelännyt että Mini kasvaa kovin suureksi.  Tuohan on vain arvio, mutta kyllä lääkäri niin monta mittaa otti ja sanoi ettei saa millään Ministä suurempaa. 😀 Lopuksi koitettiin vielä kohdunsuuntilanne joka oli 2cm auki ja kanavaa n.3cm. Ihan normi tilanne, joka voi kuitenkin muuttua ihan hetkessä. Lääkäriä myös nauratti kun Mini pyöri masussa kuin väkkärä, sanoi että ompas eloisa tapaus. 🙂

Jäiköhän tämä eilinen varjokuva viimeiseksi masukuvaksi??!

Sitten puhuttiinkin jo että miten meinataan toimia. Itse kun en oikein tiennyt mitä haluan, koska luonnollisempi synnytyksen alku olisi aina se paras ratkaisu. Lääkäri kysyi kuinka pitkä matka meillä on sairaalaan ja pelottaako että pieni voisi syntyä matkalle. Lopulta päädyimme kaikki yhteistuumin siihen että varaillaan aikaa käynnistykseen..kääk!! Olisi kuitenkin turvallisempaa että voisimme ajaa rauhassa matkan ja antibiootti kerettäisiin antamaan rauhassa, eikä pelkoa matkalle synnyttämisestä ole. Myös mahdollinen kivunlievitys kerettäisiin antamaan ajoissa.

Joten tässä sitä nyt sitten ollaan matkalla kohti sairaalaa ja katsotaan mikä Minin lopulliseksi syntymäpäiväksi sitten oikein muodostuukaan. 🙂 Jännittää, mutta samalla se ajatus että pian pieni on sylissä saa kyyneleet silmiin. Ajatella, pian Mini on täällä.♥ Tämä on ensimmäinen kerta kun käynnistykseen joudun, joten kokemusta siitä ei ole. Muuta kuin se että se on kivuliaampi kuin luonnollinen synnytys.. a p u a!! Toivon mukaan se lähtee kuitenkin sujumaan hyvin (ei kestä montaa päivää), oma pää pysyy mukana ja ei olisi ainakaan mikään rytinällä ulos synnytys. Pitäkäähän meille peukkuja. Palailen toivon mukaan jo pian vauva uutisten kera! 

Kommentit (24)

Oikein iso kiitos kaikille ihanista tsemppiviesteistä! Ootte ihania!♥

Tsemppiä!! <3 itellä takana yks käynnistys, alotettii ballongilla ja siitä kolmen vrk:n päästä vauva oli maailmassa:D mutta eka synnytys, ja ei ois ollu vielä varmaa pariin viikkoon itekseen vielä tulossa.. että jospa sulla tapahtuu nopeempaa 🙂

Siellä on kestänyt käynnistely pitkään. Mulla oli paikat liian kypsät ballongille.

Nyt kyllä pisti jännittämään 🙂 itselläni on ollut suunniteltuja sektioita useampi. Olo on varmasti sama kuin sinulla. Sairaalaan kun lähdetään sinä sovittuna päivänä niin tietää että kotiin palataan sitten vauva kera 🙂
Tsemppiä synnytykseen <3

Tää oli kyllä jännä kokemus. 🙂 Sitä kun melkein jo tiesi milloin vauva syntyy.

Voi että nyt jäi jännään kohtaan! Löysin vasta blogisi ja lueskelin ihan täpinöissäni kunnes ei olollutkaan enää postauksia :).. itselläni päjähti tänään tasan 37+0 mittariin ja kolmatta odotan. Helteet ei nyt mitään suurinta nannaa ole, mutta olo on ollut harvinaisen loistava verrattuna aikaisempiin odotuksiin. Hurjasti tsemppiä ja voimia sinulle!

Tsemppiä sinne odotukseen. 🙂

Tsemppiä! Olet ajatuksissa!

Iiiik apuaaaa=) kohta Mini syntyy! huippua ja tsempit todella nyt sinne ja jään odottelemaan ihania uutisia =)

ja tosi kiva tuo varjo kuva, kaunis.

Tsemppiä tuhannesti! Miten jännää!!!

Tsemppiä sinne! <3

voi, siro vauva tulossa teille tuon arvion mukaan 🙂 tsemppiä tulevaan synnytykseen ♡

Onpas jännää, tsemppiä koitokseen!

Ihanaa että kaikki oli pienokaisellanne hyvin. ❤ Voi miten suloisen jännittäviä hetkiä siellä eletään..

Kaikkea hyvää ja naisellisen voimaannuttavaa tsemppiä ja iloa synnytykseen!

Onnellisia ensihetkiä vauvan kanssa – pian on aikasi nauttia siitä vauvahuumasta. Täällä omaa toista pienokaistani odottelen rv 38+0.

T. Anu, blogiisi ihastunut kanssaodottaja ?

Tsemppiä sinne odotukseen ja kiva kun seuraat meitä. 🙂

Tsemppiä synnytykseen! Kyllä se hyvin menee 🙂

♥ ♥ Hengessä mukana! ♥ ♥

Oi <3 hurjasti tsemppiä <3

Oi miten jännät paikat siellä on, hurjasti tsemppiä matkaan mukaan! <3

Oi miten jännittävää!
Tsemppiä! Ihanaa, kohta hän on jo täällä! ♡♡♡

Paljon tsemppiä ! ♡ Käy vielä samallalailla kun mulle, että käynnistyy itsestään juuri ennen käynnistämista 😀

Voi että..tsemppiä <3

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X