äiti ja melukylän lapset - Banneri
Ajatelkaapa, hiljainen talo, sohvannurkka, kuppi teetä, viltti johon kääriytyä, hyvä lehti tai tv ohjelma, kynttilöitä, villasukat ja suklaata. Kuulostaa aika täydelliseltä hetkeltä. Tai sitten päivällä lapset omissa touhuissaan, kaksi pienintä päikkäreillä. Istut rauhassa keittiönpöydän ääreen, otat kupposen teetä ja muutaman riv…palan suklaata. Se äidin oma hetki.

Noh, tässä mä meinaan alkaa kirjoittamaan postausta (kirjoitin tämän sunnuntaina) siitä kuinka syön liikaa, siis todella paljon liikaa suklaata ja arvatkaa mitä? No tottakai pupellan tässä samalla sitä suklaata. Siis oikeesti…. tää mun suklaan syöminen on lähtenyt ihan lapasesta. Jaa miten niin muka, voiko suklaata syödä liikaakin? No kyllä voi, vai miltä kuulostaa että viime viikon aikana söin, hävettää edes sanoa tätä teille ääneen….. s e i t s e m ä n  fazerin  sinistä  s u  k l a a l e v y ä  ja vieläpä  y k s i n!!! Miettikää kuinka paljon kaloreita!!! Tai no parempi jos ei mietitä siltä kannalta ollenkaan. Miettikää siis vaikka kuinka paljon niihin on mennyt viikossa rahaa!! Arviolta reilu 16€ ja siis pelkkään suklaaseen. Kamalaa, en halua edes laskea mitä se tekee kuukaudessa.
Mä olen ihan hulluna suklaaseen, jos se jollekin tuli vielä yllätyksenä. hih. En syö juurikaan karkkia, sillä saan usein siitä vain päänsärkyä, mutta suklaata kuluu. Yleensä kaapissa on sitä aina, ihan vain jos sattumoisin tekee mieli, eli joka päivä. Ja joka kauppareissulla pitää ostaa uusi ”varasuklaalevy”. Eli näitä ns varasuklaalevyjä on vuodessa aikas monta. Tällä hetkellä olen ihan koukussa Fazerin siniseen ja onhan se nyt vaan niin hyvää,
Syytän kyllä osittain tätä imetystä. Makeaa tekee mieli ihan koko ajan ja voisin melkeinpä elää sillä. Onneksi Hugon masu ei ole reagoinut suklaaseen mitenkään ja jos reagoisi niin en kyllä olisi tuota määrää suklaata suuhuni laittanutkaan. Vaikka söin odotuksen loppuajan suklaata paljon niin mullahan ei tehnyt mieli suklaata synnytyksen jälkeen varmaan pariin viikkoon ja sitten se alkoi ihan yllättäen. Ja sillä tiellä ollaan ja sieltä olisi päästävä pois. 
Niinpä tarkoituksena olisi nyt vähentää ja paljon. Jos vaikka ensin siihen että vain joka toinen päivä, sitten vaan viikonloppuisin ja sitten kun ollaan ruodussa niin vaikka vaan yhtenä päivänä. Sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Vielä imetys kuluttaa paljon, mutta ei sen varaan voi loputtomasti laskea. Tänään on siis luvassa tahtojen taistelua, kun en saa ottaa palaakaan, tosin tuhosin tehokkaasti eilen koko levyn, joten mitään kiusausta ei ole kaapissa.
Olen siis oikea suklaamonsteri, niin kuin ihana Nea minut nimesi, hih. 😀 Se olikin mulle oiva nimitys ja oon sille hekotellut eilisen ja tämän päivän aikana. Onko ruudun sillä puolen muita jotka syö ihan liikaa suklaata? Vai kykeneekö kukaan syömään sitä näin paljon kuin tämä yksi suklaamonsteri? 😀

Kommentit (50)

Voi ihana sä!!! Mullekkin kyllä uppoaa suklaata,mut toki paaaljon muutakin. Joku vois keksiä jonku tapletin tohon makean himoon, itsekuri-mikä se on??!! 😀 Mä en oo voinu kenenkään muksun imetysaikana syödä kun maksimissaan 2 palaa suklaata, muuten tuli vauvalle vatsa oireita. Mutta TODELLAKIN söin sen kaks palaa joka ikinen päivä!!!!Ei oo varmaan ikinä kestäny levy niin kauaa=)

Mä en tuosta suklaasta välitä lainkaan, mutta karkkiin olen koukussa ja Fazerin Parhain pussin sisältöä uppoaa suuhun joka päivä. Et ole siis ainoa joka kamppailee makeanhimon kanssa. 😉

Joo, koitetaan taistella. 😀

Siellä siis ihan päinvastoin kuin täällä. 🙂
Taistellaan siis yhdessä tätä makeanhimoa vastaan. 😀

Nyt naurattaa, sillä arvaapa kuka täällä istuu juuri nyt hiljaisessa talossa,teekuppi pöydällä ja pari tuntia sitten ostettu suklaalevy korkattuna? Mies nauraakin, että minulla on jo niin monta suklaajemmaa, että olen kuin orava, joka ei enää muista, minne kaikkialle on herkkujaan kätkenyt talvea varten. Suklaata palkinnoksi, pahaan mieleen, itsensä hemmotteluun, vierasvaraksi, leivontaan, piristykseksi, lohdukkeeksi, tiettyyn aikaan kuukaudesta jne. 😀 Ja minä en voi enää edes vedota imetykseen…

Oi kuulostaa kyllä todella hyvältä, nauti tuosta herkkuhetkestä.♥
Hih suklaa käy moneen tilanteeseen. 😀

Voi ei, oli pakko nauraa. Ihana sinä ♥ Ei kyllä sinussa paljo suklaat näy 🙂 Kyllähän välillä pitää saada jtn hyvää 😀

Hih, kyllä tässä on naurattanbut itsekkin tää älytön herkuttelu. 😀 Tällä viikolla pitää vähän nyt ryhdistäytyä. Vielä ei näy, mutta jos samaa tahtia jatkaa niin varmasti näkyy. 😀

Täällä kans yks suurkuluttaja! 😀
Mutta mähän syön sitä vaan pitääkseni maidontulon yllä ;D nytkin on levy vieres 🙂 pitäisi ehkä vähä alkaa hillitsemään tahtia… tai sitten ei 😀

Hih, joo sen takia mäkin sitä noin paljon syön. 😀
Mä odotan huomista, kun voin taas hieman herkutella. Koska en pysty toppuuttelemaan itseäni sen muutaman rivin jälkeen niin syödään näin alkuun vaan joka toinen päivä niin jos se siitä lähtis väheneen. 🙂

Kuulostaa tutulta, todellakin! Nimittäin minä olen ollut myös jokaisen imetysaikana ihan kauhea suklaamonsteri 😀 mutta sitten se puputtaminen on aina vähän laantunut kun imetys loppuu..!

Tää himo tohon suklaaseen on kyllä ihan kamala. 🙂 Sillä vois tyyliin elää vallan. Mutta toivon mukaan se taas laantuu kun imetys loppuu.

Ohhoh, seitsemän on kyl aika uskottava määrä, jäis syömättä 🙂
Mä mielenkiinnolla katson, mitä tapahtuu talvella. Kävisiköhän niin, että jonkin asteisesta sokerikoukusta pääsee eroon, kun radi-diagnoosin myötä oon nyt jo kuukauden vetänyt nollalinjaa kaikessa herkussa ja muutenkin saanut tarkasti miettiä, mitä ja missä vaiheessa syökään. Toiveena, et selviäisi viimeiset pari kuukauttakin tällä ruokavalion taiteilulla, eikä se toki haittaa, vaiks tammikuussa ei edelleenkään ne herkut hillittömästi maistu. Nyt vielä herkuttelen ajatuksella, et tammikuussa sit syön sen täydellisen wienermunkin ja minttusuklaabrownien hyvällä omallatunnolla. Vähän kyl pelkään, et se ei maistu sit yhtään niin hyvältä, kun nyt ennakkoon ajattelen…ja seurauksena tod.näk. on lähinnä huono olo ja sokerihumala, kun aikaisempaan verrattuna sokeri- ja rasva-annos about satakertaistuu. Kaikkeen kun näköjään tottuu, herkuksi voi riittää marjarahka itsetehdyn, sokerittoman muromyslin kans, ja muiden syödessä suklaakakkua itsellä alas meni tänäänkin porkkanaa ja kurkkua 😉
Tsemppiä sinne suklaamonsterointiin!

Hih, odotappas näitä imetyshormoneja. 🙂 Tää makeanhimo on jotain ihan käsittämätöntä. Tosin nyt kun oot ollut ilman herkkuja niin voi olla ettei ne maistukkaan enää samalta.
Hyvältä kuulostaa kyllä nuo sunkin herkut, mun nimittäin alko tehdä mieli porkkanoita ja jos niitä dippailis valkosipulidippiin…nam. 🙂
Koskas sulla olikaan LA? Kun teidän pieni syntyy niin olis kyllä kiva nähdä jossain vaiheessa noiden meidän pienten murusten kanssa. 🙂

Tsemppiä sinne odotukseen ja ruokavalion pitämiseen.♥

Hehee..Seitsemän!! 😀 Mutta kannattaa testata jos suklaan vähentäminen auttaisi Hugon iltaitkuihin. Hipulla suuri määrä suklaata pahensi fefluksia ja iltaitkuja vaikka masu ei kipeäksi tullutkaan. Mutta ei kai tuo suklaa nyt muuten niin kamalan paha pahe ole. 🙂

Niin mäkin luulen ja mähän en alkuun edes syönyt suklaata ja silloin tilanne oli sama. Nyt vasta viimeisten viikkojen aikana lisääntynyt tää mun suklaansyönti paljon. 🙂 Tavoite palata ruotuun piakkoin ja kyllä voisi koittaa olla myös ilman. Enköhän mä selviäis siitä viikosta tai parista kun säkin olit noin kauan. 😀
Toivon mukaan selvittäis nyt ilman tuota lääkettä kun se alkoi vetämään jo masuakin kovalle.

Ruokaineet imeytyy vähän viiveellä maitoon joten suurimillaan suklaata on maidossa aamulla/päivällä jos illalla syö. Ja kokonaan maito puhdistuu noin viikossa-parissa. Mutta luulen, että Hugo tottui jo masussa suklaaseen niin hyvin ettei siihen reagoi. 😉 Mutta kannattaa toki testata viikon verrankin miten reagoi jos ei syö ollenkaan suklaata. Mä jouduin olemaan hei puoli vuotta ilman niin kyllä sä viikon pärjäät. 😀 😀
Ja hienoa, että oot voinut vähentää vähän Gavisconia! Toivotaan , että olo siitä alkaa helpottumaan. 🙂

No älä, viime viikko meni ihan överiksi. 😀 Yleensä niitä levyjä menee se maksimissaan kolme viikossa.
Mä syön yleensä suklaata vasta kun Hugo on mennyt nukkumaan ja herää sit syömään siitä noin 4-5 tunnin kuluttua. Siksi uskon ettei iltahuudot johdu suklaasta. Päivällä joskus otan sen muutaman palan tai rivin teen kanssa. Pitikin sanoo että ollaan oltu ilman lääkettä muutama päivä ja hyvin on mennyt. Tuntui pikkuisen auttavan kun pisensin syöttövälejä sen verran ja koitan että saa syödä vasta kun maito on noussut kunnolla, jottei se suihkua. :)Pulauttelua vielä on, mutta se nieleskely vähentyi.

Juu, suklaata! Kevyesti menisi seitsemän levyä viikossa, mutta yritän edes jotain itsekuria. 😀 Joskus aikana ennen Ellua saatoin miehen ollessa reissussa ostaa itselleni suklaalevyn "viikonlopuksi", ja todellisuudessahan se oli syöty parissa tunnissa. Meillä ei voi olla mitään jemmalevyjä, söisin ne hetkessä. Syömme karkkia/muita herkkuja miehen kanssa kerran viikossa, yleensä perjantai-iltaisin, muuten en yleensä osta suklaatakaan: tai jos esim. reissussa tai koulutuksessa ostan, niin ostan pienen patukan. Kaikki menee kuitenkin hetkessä, määrästä riippumatta. 😀

Tsemppiä suklaakoukkuun! Toisaalta, voisihan sitä huonompiinkin asioihin olla koukussa… 😉

Voisit lähettää mulle pikkuisen sitä itsekuria, kun mun oma on pahasti hukassa. 😀 Sulla tais olla mun osoite. :)) Hih, ja noinhan se on että todellisuudessa se suklaa menee ihan hetkessä, mulla ei kyllä kestä edes paria tuntia. :))
Ehkä mä vielä kykenen siihen ettei sitä suklaata tarvi montaa kertaa viikossa syödä. Viimeistään sitten kun tää imetys loppuu.

Ja totta, kyllä sitä voisi olla huonompiinkin asioihin koukussa. Ja kiitos tsempeistä.♥

Voi, kuulostaa tutulta! Mä havahduin lokakuun alussa siihen, että suklaata kului vähän turhankin paljon ja samalla vatsanseutu kasvoi turhan paljon. Nyt siis rajoitain suklaan ja muiden makeiden syömistä. Näköjään kroppa ei pysynyt samassa tahdissa kesällä päättyneet imetyksen kanssa ja kaikki ylimääräiset kalorit muuttuivat massaksi. 😀

Imetys on kyllä pelastus, niin jos ei pääsis sit tarttumaan kaikki kiinni. 🙂 Toivon mukaan tämmöinen viikko ei tuu toistumaan ja suklaata kuluis pikkusen vähemmän viikossa. 😀 Vaikka se niin älyttömän hyvää onkin.

7 levyä menis ihan heittämällä viikossa 😀 !! Mutta mun suurin heikkous oli raskaus- ja nyt imetysaikana Tupla.. eli syön joka vähintään yhen Tuplan plus sit muita herkkuja päälle. Syytän imetystä, kuhan se loppuu niin sit vähennän kun ei oo enää hyvää tekosyytä! 😀

Heh mäkin söin odotusaikana Tuplia, nyt niitä ei ookkaan enää menny vaan pelkästään tota fazerin sinistä. 😀 Toivon mukaan tää makeanhimo hieman helpottais kun imetys aikanaan loppuu.

Haha, oot Terhi kyllä ihana! Seitsemän suklaalevyä! 🙂 Saakohan Hugo juodakseen suklaamaitoa. ;D

Minä luulin olevani suklaan suurkuluttuja kun voin ihan hyvin syödä puolikkaan levyn suklaata yhdessä päivässä. Tosin silloin tulee helposti huono olo ja sitten voikin olla monta viikkoa niin etten syö suklaata.
Nyt tämän postauksesi luettuani tekee kyllä mieli suklaata!
Sinä olet niin hoikassa kunnossa että tuskin tuo suklaa nyt niin paha juttu on. Toki ei siitä varmaan haittaakaan olisi jos vähentäisit, mutta älä ota stressiä. Meillä kaikilla on paheemme ja suklaa ei ole paha jos vertaa vaikka tupakkaan. 🙂

Hih, hyvä että maistui. 🙂
Mä en oo sunnuntai illan jälkeen syöny palaakaan, mutta tänään täytyy ehkä muutama ottaa. Nyt sillain hillitysti. 😀

Juu oli hyvää, niin kuin aina, just söin viimeiset palat. Mutta puolustaudun sillä että en syönyt koko levyä yksin. 😉

Hih, toivon että osa suklaasta kerkeää aina poistumaan ennen kuin poika syö. Yleensä syön vain illalla ja Hugo syö siitä noin 4-5 tunnin päästä. 🙂

Yleensä syön viikossa sen maksimissaan kolme levyä, joten viimeviikon olin ihan koukussa suklaaseen. Ja vielä toistaiseksi suklaan mussutus ei ole näkynyt missään, kiitos imetyksen. Mutta ennemmin tämä suklaa paheena, kuten esim tuo tupakki.

Hih, pakkohan sitä suklaata on silloin vain saada. 🙂 Oliko hyvää? Mä täällä ihmettelen kun tämä päivä meni näin hienosti eikä kertaakaan käynyt mielessä että pakko olis saada nyt suklaata. 😀
Hugo nukkuu sylipäikkäreitä. Siinä kun viihtyy niin hyvin ja onhan tuota pientä tuhisijaa ihana pitää sylissä.♥

Suklaanhimoni yltyi nyt sitten niin suureksi, että pyysin Teppoa tuomaan minulle levyn fazerin sinistä. 😀

Tuo kuva sinusta ja Hugosta on muuten aivan ihana. Pikkuinen siinä niin tyytyväisenä äidin turvallisessa sylissä.

Täällä toinen suklaafani. Siis ei kuulosta yhtään vieraalta syödä vaikka seitsemän levyä suklaata. Tosin ehkä syön kaikkea muutakin makeaa, mutta tuo määrä makeaa ei kuulosta valitettavasti edes öklöltä. Joskus jopa korvaan ruoan makealla. Pitäis joku vieroitus tehdä, tai syödä järkevämmin. Näin pimeän aikaan makea vaan valitettavasti maistuu. Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa ja tykkään kovasti. Minulla on kolme lasta ja ihailen isoa perhettäsi. Haluaisin itsekin lisää lapsia jos uskaltaisin. Joka päivä se on mielessä. Harvinaisempaa nykyään on, että halutaan paljon lapsia. Hienoa kun olette olleet rohkeita!

Täällä käy valitettavasti nykyään monesti niin että oon korvannut herkuilla esim iltapalan tai joskus sen ruuankin. :/ Pitäis kyllä petrata siinä ja syödä paremmin.

Kiva kuulla ja kiva kun olet viihtynyt. 🙂 Niin se taitaa olla että isoja perheitä ei paljoa ole. Itsellä ei aikoinaan todellakaan ollut suuri perhe mielessä, mutta niin se mieli on muuttunut ja tämä tuntuu niin mun jutulta. 🙂 Tsemppiä sinne asian pohtimiseen.♥

Seitsemän : D Ihana sinä! <3 Suklaa kuuluu naiselle, kaloreista viis!


Heh, vähän karkas homma hanskasta. 😀 Ja ei tosiaan parane mitään kaloreita laskee. :))

Suklaa on myös minun suuri rakkauteni ja syön sitä ihan liikaa…mutta ei anneta sen häiritä 😉

Suklaa on kyllä niin parasta herkkua. Ilman sitä ei kyllä voi olla, mutta vähentää pitää edes pikkuisen, ainakin mun. 🙂 Maks 2 levyä viikossa kuulostaa paremmalta kuin seitsemän. 😀

IHANAA! Pelastit mun päivän. Söin viime viikolla kolme levyä (plus tietty kaikki muut herkut päälle). Voisin kyllä helposti vetää tuon seitsemän levyäkin. 😀 Iltaisin odotan vaan, että lapset nukahtavat ja pääsen taas herkuttelemaan. Mulla on yks idea, miten tästä syömisestä voisi ehkä päästä. Ehkä.

Hi hii, kiva juttu. 🙂
Normaalisti mullakin menee se maksimissaan kolme, nyt viime viikolla lähti homma vaan ihan hanskasta. 😀 Mutta ei tuo noien levyjen syöminen kyllä tehnyt yhtään tiukkaa.

Kuulostaa niin tutulta tuo että kun lapset menee nukkumaan niin silloin pääsee herkuttelemaan..Ja hei mä haluun kuulla sun idean. 😀

Itsekään en karkkia syö, mutta suklaata menee kyllä 😀 tosin mulla on myös diabetes jonka vuoksi yritän pitää sen syönnin kohtuudessa, muun varmaan menisi itselläkin useampi levy viikossa 😀 on se vaan parasta herkkua <3

Kyllä se suklaa vaan on jotain niin hyvää, että siinä karkkikin kalpenee rinnalla. 😀

En oo tainnu aiemmin kommentoidakaan vaikka oon sun blogia jonkin aikaa jo lueskellu mut nyt en voinu jäädä sanattomaks. Suklaa, se on taivaallista vaikka mulle kelpaa kaikki makea! Aina syöny paljon herkkuja kun oon pysyny hoikkana siitä huolimatta. Edellises raskaudes oli raskausdiabetes niin en syöny herkkuja oikeestaan ollenkaan raskausaikana. Mut sairaalaan olin jo pakannu herkkuvarastot mukaan. Kahes päiväs söin siellä 2 kg karkkia ja suklaata! Nyt ootan neljättä ja sairaalakassiin on jo pakattu 3(!) suklaalevyä. Vielä irtokarkit hankkimatta ? ja toi iletyksen aikanen makeanhimo on jotain ihan käsittämätöntä! Pitää vielä sairaalasta kotiutumista varten leipoa pakkaseen kinderpiirakkaa ja nutella juustokakkua ? jos et oo kokeillu niin kannattaa kokeilla, ihania leivonnaisia suklaanystävälle!

Hih, kiva kun kommentoit ja siellä on ollut ja on varattuna oikein kunnon eväät sairaalaan. 😀 Ja niin sen pitää ollakkin. Mullakin oli, mutta silloin ei vielä heti edes makea maistunut. Nyt sitten senkin edestä.
Tää imetysajan makeanhimo on kyllä aikamoista. Välillä sitä meinaa olla ihan pulassa ja ropuaa kaappeja läpi että sais jotain makeeta suuhun. 🙂 Ihme kyllä tämä päivä on mennyt suht kivuttomasti ja mitään herkkuja en oo syöny. Pitääkin pitää nuo herkut mielessä ja tehdä joskus. 🙂

Ja oikein ihanaa odotusta sinne.♥

Suklaa on hyvää 🙂

Hei kuule, kiinnostaisiko/olisiko sinulla aikaa tulla mukaan tuohon meneillään olevaan postaussarjaan?

Niin on. 🙂

Hei joo voisin tulla ja on pitänyt laittaa sulle viestiä, mutta kun en oo saanut päätettyä vielä aihetta niin en oo sitten laittanut. 🙂

Huhhuh ei kyllä tähänkään nassuun 7 levyä mene 😀 Olet ihan nimesi ansainnut! ;D Mulla on sit puolestaan jäätelö sellanen et sitä voisin vetää sen litran kerrallaan, taikinakulhossa. Mutta kyllä täälläkin joka päivä tulee makeeta syötyä,pitäisi päästä eroon tästä sokerikoukusta!

Heh, todellakin. 😀
Mä en taas jätskiä pysty syömään paljoo, saatika koko litraa. 🙂 Taidetaan olla aika monstereita molemmat. 😀

Alkoi kyllä hymyilyttää tuo seitsämän levyä. 🙂 mulla voi yksi suklaalevy kestää vaikka vuoden, syön sitä maksimissaan kaksi riviä kerrallaan ja sitten levy unohtuu. Tosin se ei säily sitä vuotta koska mies käy sen syömässä. 😀 muita herkkuja sitten tuleekin syötyä ihan liikaa, etenkin sipsiä. Pääsin siitä jo eroon jossain vaiheessa mutta sitten taas sorruin. Vähentää pitäisi herkuttelua täälläkin siis.

Heh, aikamoinen saavutus näin viikossa. 😀 Lupaan että tällä viikolla en kyllä syö kuin maksimissaan kaksi. :))
Kumpa mullakin kestäis edes sen viikon..tosin mä en syö sitten oikein muita herkkuja, paitsi toi sipsi on tälleen imetysaikana kans oikein pakko saada, mutta riittää kun niitä ottaa vaan vähän. 🙂 Koitetaan siis yhdessä vähentää herkuttelua. 😀

Ihan seitsemään levyyn en pysty 😀 mut Tällä hetkellä mulla on suklaakausi, ja valitsen aina herkkupäiväks levyn Dominosuklaata! Se on niin hyvää! <3

Suklaa on kyllä niin hyvää, ehkä mäkin kohta pystyn syömään sitä vaan herkkupäivänä, kunhan saan itseni ensin ruotuun. 😀
Dominosuklaa kuulostaa kyllä hyvälle. 🙂

Ei tunnu enää täälläkään olevan mitään hajua mitä se itsekuri on. 😀
Mä olin alkuun ensin syömättä, ja sit hiljalleen se alkoi ja kun Hugo ei oirehtinu niin sit se hiljalleen lisääntyi ja viime viikolla lähti ihan lapasesta. 😀
Siellä onkin ollut riittoisa aina se yks levy. Pitääkin koittaa jos sitä pystyis ite vastaavaan..edes siihen pariin riviin. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X