äiti ja melukylän lapset - Banneri

Testi on odottanut kaapissa jo parisen viikkoa. Menkkojen kuuluisi alkaa vasta muutaman päivän päästä, mutta malttamaton ja kaikkihetimullenyt -tyyppi kun olen niin pakkohan se on koittaa mitä tikkuun piirtyy vai piirtyykö mitään. Sydän alkaa hakata ja perhosia lentelee masussa. Mietin että kuinka suuri pettymys olisi jos tikkuun ei tule mitään. Voisiko se tärpätä näin nopeasti? Oloja on kyllä jo jonkin verran, mutta en uskalla edes haaveilla, jottei joudu pettymään.

Testi odottaa pöydällä ja tuijotan sitä taukoamatta. Välillä vilaisen kellosta kuinka kauan aikaa on mennyt. Reilu kolme minuuttia tuntuu käsittämättömän pitkältä ajalta. Sydän meinaa pompata jo kurkusta ulos, niin lujaa se takoo. Testiin ilmaantuu ensin yksi viiva..odotan ja ihan kuin siihen piirtyisi toinenkin, voiko olla? Taidan vain kuvitella näkeväni, niin paljon sitä toivon. Kello näyttää että aikaa on kulunut tarpeeksi. Otan testin käteen ja kyllä. Siinä näkyy viiva joka vahvistuu haamusta hieman vahvemmaksi.

Istahdan testi kädessä alas lattialle ja kyyneleet vierii poskelle. Niitä tulee ja paljon, muttei se haittaa. Ne kyyneleet valuvat onnesta. Annan itkun tulla ja hymyilen samalla. Tuntuu aivan uskomattoman upealta. Niin hienolta, että tekisi mieli huutaa tämä koko maailmalle.

Koko maailmalle en sitten tästä huudellut, enkä edes lähisuvulle. Testin tehtyä kerroin J:lle ja ystävälleni siitä muutaman päivän kuluttua. Sitten tämä tieto olikin pitkään ihan meidän oma pieni suuri salaisuus. Tein testejä ties kuinka monta. Vaikka raskausoireet koko ajan vahvistuikin, niin silti en meinannut uskoa. Normaalien testien lisäksi piti tehdä vielä pari digitestiä, joilla olisin halunnut seurata raskaushormonin nousua. Mutta harmikseni, tai pitää sanoa kyllä että onnekseni, se näytti jo heti: raskaana +3. Tein kuitenkin muutaman päivän kuluttua vielä toisen, jolla varmistin ettei raskaushormoni olisi vain laskussa. Ei onneksi ollut ja testi näytti ihan samaa kuin aikaisempikin.

Testin tekemisestä on nyt vuosi (nyt ne voi huokaista jotka toisin luuli,heh). Muistan silti tuon hetken niin hyvin ja sen onnellisuuden. Mutta muistan myös sen kun viikon kuluttua tuosta iski aivan järkyttävä menettämisen pelko ja se tunne, että mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin. Alku oli rankka kun pelkäsin jokaista vessareissua, pelkäsin niin paljon keskenmenoa, etten välillä kerennyt muuta ajattelemaankaan. Olin onnellinen ja samalla niin pelkäsin että joku vie sen onnen minulta.

Onneksi kaikki sujui hyvin ja nyt tuo pieni poika on kohta jo neljä kuukautta. Täydellinen rakkauspakkaus. Vuosi sitten kerkesin kerran miettimään kumpikohan masussani majailee ja keneltä hän mahtaa näyttää. Nyt tuota täydellisyyttä tulee ihailtua päivittäin ja olen niin kiitollinen että sain hänet syliin asti.

Kommentit (36)

<3 Voih! Plussahetki jää ikuisesti mieleen! <3 Siellä on nyt se plussa ihana tuttisuuna sulostuttamassa tätä postausta niin ihanalla kuvalla! <3

Mä jotenkin arvasin,että tässä on kyse fiilistelystä=)
Mutta on nuo plussaamiset kyllä huikeita hetkiä.Aina yhtä ihanaa!!
Teidän poitsu on kyllä ihan mahdottoman suloinen<3

Noi plussahetket muistaa kyllä niin hyvin, on se niin upea juttu.♥
Kiitos, Hugo on kyllä niin suloinen tapaus.♥

Minäkin arvasin! Siis fiilistelyn. 😀 Mutta ihana kirjoitus, mä oon tehnyt jokaisesta vain yhden testin, mutta samanlaisia tunnelmia olen kokenut jokaisen kohdalla. <3

Muistan jokaisesta lapsesta sen hetken kun plussa on tullut tikkuun. ♥ Ne hetket tuskin unohtuu koskaan, niin kuin ei varmasti unohdu synnytyskään. Mä en oo muka uskonut niitä testejä vaan on pitänyt tehdä läjä. 😀

Hahha mä kyl arvasin, että tästä fiilistellään viime vuotta 😉 Mulla plussaus oli Lilianista aika shokki, kun ei oltu ees mietitty vauvaa, kun oltiin vasta tapailee miehen kanssa 😀 Saas nähdä mitä fiiliksiä seuraavasta plussasta tulee, jos tulee 😉

Pakko oli tulla fiilistelemään, oli se niin upea hetki.♥
Varmasti on ollut vähän järkytys kun ei ollut suunnitelmissa. 🙂 Seuraavasta voi sitten olla ihan erilaiset fiilikset. 😉

Mä niin luulin, että olettekin päättänyt vielä tehdä yhden lapsen 😀 Huijari! 😀

Mäkin muistan oman hetken miten paljon itkin plussasta! Ja se pelko oli kyllä mullakin aivan kamala koko raskauden ajan, sinne "nyt saa syntyä"-viikoille asti.

Mä tarkistan ties kuinka usein hengittääkö tuo ja yölläkin saatan havahtua jos poika ei nuku vielä kainalossani. Eikä tää varmaan helpota kun nuo kasvaa, aina tulee uusia asioita joiden takia on huolissaan. Mutta se kuuluu äitiyteen. 🙂

Aijjaa :0 mulla onneks helpotti ku vauva synty, mutta kyllä sitä joskus vieläki miettii kaikkea, että mitä jos käy sitä ja tätä. Tälläistä tää äitinä oleminen varmasti on. Niin iloa kuin huoltakin lapsistaan ♡

Heh. 😀
Se plussan saaminen on kyllä niin ihana hetki.♥ Sitä leijuu pilvissä viikon verran ja sit se menettäminsen pelko iskee ja kestää loppuun asti. Ja mulla se ainakin pahentuu vielä vauvan synnyttyä.

Ooh, tuo hetki. Ihana tuttisuu siellä ♥

Toi hetki on kyllä niin ihana ja mieleenpainuva.♥
Hugo on kyllä niin ihana.♥

Mä jo ajattelin että taas teille lisää lapsia 😀

Mäkin niin luulin :DD
Hugo siinä niin ihanana <3

Hih. 😀
Hugo on kyllä niin ihana poitsu.♥

MINÄ JO LUULIN!!?? kato nyt mitä sait mut tekemään – huutamaan täällä sun kommenttiboksista capsit päällä =DDDD

Senkin! Mä olin jo aivan täpinöissäni 😀 huh, huijasit! <3

Heh. 😀
Menipäs moni lankaan. 🙂

Siis voi juma miten huijasit! Luin kaksi ensimmäistä kappaletta ja hain puhelimen innoissani, olin soittamassa sulle onnitteluja. Tajusin lukea onneksi vähän pidemmälle 😀 Mutta ihana tarina <3

Heh, kannatti lukea loppuun. 😀
Muistan kyllä kuin eilisen kun tein Hugosta positiivisen testin.♡

Mä menin lankaan <3 Olisko haitannu jos olis ollut nyt plussa? 😉 Vauvat ja lapset on ihania <3

Hehee. 😀
Aina olisi tervetullut, mutta kyllä mä ennemmin nauttisin kuitenkin vauva-ajan ilman odotusta. 🙂
Ja meidän lapsiluku taitaa nyt olla täysi. 😀

Meinasin jo tulla onnittelemaan 😀 Ihana bebe siellä kuitenkin! <3 Tuo positiivisen testituloksen saaminen oli itsestäkin ihan mieletön fiilis – samaan aikaan oli onnen kukkuroilla ja sydän pakahtumaisillaan, toisaalta jännitti tuleva suuri elämänmuutos. Ihanat positiiviset elämänmuutokset!

Heh 😀
Hugo on.♡ Kyllä se positiivinen testi saa aina tunteet pintaan ja todellakin sydän meinaa pakahtua siitä onnesta.♡

Tuli taas niin vahvasti mieleen, kun itse tein plussan Venlasta vaikka olin yrittänyt varautua negatiiviseen testiin. Ja hirveä vauvakuume tuli taas itselle, haluaisi niin kokea tuon vielä! Vaikka toisaalta en haluaisikaan sitä kaikkea pelkoa ja huolta mitä raskauteen liittyy. Enkä ihan oikeasti tähän väsymykseen haluaisi edes sitä vauvaa, mutta on se mieli vaan kummallinen, kun silti kuumeilee. 😀

Positiivisen testin tekeminen on kyllä aina mieleenpainuva hetki. ♡
Mieli on kyllä ihmeellinen ja samoin se vauvakuume. 😀

Haha, sait jekutettua! Luulin että olet nyt plussannut! 😀
Tuo teidän vuosi sitten plussattu rakkauspakkaus on kyllä supersuloinen.
Hänelle on selkeästi tullut jo sellaista vähän isomman vauvan pyöreyttä, vastasyntyneet kun ovat aluksi sellaisia pikkuruisia rimpuloita. Ihana pojan palleroinen teillä! ♡

Hehee. 😀
Hugo kyllä on ♥ ja on tosiaan jo niin iso vauva, nyyh. On pyöristynyt ja kerännyt hyvin mittoja. Kaukana vastasyntyneestä kippurasta. 😀

Voih <3 <3 Tässä melkein kyyneleet vierii itse kullakin:D

On se plussan saaminen tikkuun vaan niin ihana juttu.♥

Se kyllä jää.♥
Ihan hullua ajatella, että vuosi sitten sain nuo kaksi viivaa ja jännitin niin paljon saanko pienen syliin asti ja nyt tuo ihanuus on tuossa.♥

Vastaa käyttäjälle tinka liini Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X