äiti ja melukylän lapset - Banneri

Ajatelkaa että löydät jotain oikein ihanaa, jotain joka näyttää sinusta kauniilta ja jonka haluat. Otat sen käteen, vaikka tiedät ettei saisi ja juuri kun olet tutkailemassa sitä, joku tulee ja sanoo ettet saisi koskea. Ettei se mene rikki tai se on sinulle vaarallinen. Iskee hämmästyminen, harmitus ja heittäydyt maahan polvillesi. Ottaa päähän. Tai entä jos et saa juuri sitä syötävää mitä olet itse ajatellut? Maistuuko jauhelihakeitto sinusta samalta kuin jauhelihapullat ja muusi? 
Meidän Aino täyttää ensi kuussa kolme. Ja tällä hetkellä meillä asuu erittäin määrätietoinen neiti, joka tietää todellakin mitä haluaa. Ja hän haluaa ja paljon. Jos ei saa haluamaansa on lopputuloksena mököttävä neiti, joka kävelee huoneeseen kädet puuskassa ja paukauttaa oven perässään kiinni. Onneksi hänellä on tapana leppyä nopeasti ja niinpä hän pian saapuu huoneesta kädessään jokin tavara jota kertoo sitten juuri käyneensä etsimässä. Siinä on naurussa pidättelemistä kun toinen tulee huoneesta ja huutaa iloisena ”löysin sen”! Joskus on päiviä kun ovet paukkuu koko ajan, kääk. Millainen mahtaa olla teininä?

Aino hermostuu nykyään monesta asiasta ja tuntuu elävän nyt oikein vastoinkäymisten aikaa. Hänelle tekee tiukkaa kun asiat ei mene ihan niin kuin on suunnitellut. Hän väittelee asioista vastaan. Esimerkiksi päiväunille ei haluaisi, mutta jos jättää ne välistä niin ilta on ihan kamala. Väsynyt neiti kun hermostuu pienemmästäkin, jos edes katsot väärin. Yö unille meneminen on välillä aika sirkusta, mutta pienen keskustelun jälkeen sinne sänkyyn jäädään. Isi ei saisi pestä hampaita, pukea yöpaitaa, harjata hiuksia tai laittaa nukkumaan. Itku tulee jos äiti ei vie sänkyyn.

Vaatii paljon ymmärrystä ja pitkiä hermoja että kestää ne monet hetket päivästä kun ovet paukkuu tai jokin harmittaa. Lisäksi Ainolla on huono tapa purkaa kiukkua isoveljeensä Matiakseen. Tämä on erittäin kurja juttu. Hän saattaa läimäistä kädellä tai töniä veljeä suuttuessaan, kun ei saanutkaan tiettyä lelua. Tähän ollaan puututtu heti ja se on nyt jonkin verran helpottanut, mutta kokonaan ei olla päästy eroon, vielä.  Aino kyllä pyytää kiltisti anteeksi ja antaa halin. Tietää siis toimineensa väärin.
Kyllä ymmärrän Ainoa myös hyvin. Pikkuveljen syntymä on ollut hänelle iso juttu ja pistänyt hieman pakkaa sekaisin. Sitähän verrataan siihen kuin miehesi toisi kotiin toisen vaimon ja sinun pitäisi vaan hyväksyä se. Miltä se susta tuntuisi? Voin sanoa omasta puolestani, että olisi erittäin vaikeaa ja olisin varmasti aika kiukkuinen. Vaikka Aino rakastaa veljeään, suukottelee ja halailee sekä tahtoo syliin, niin silti sisällä myllää varmasti valtavasti. Tähän päälle uhmaikä niin ei ole pienellä helppoa.

Uhma on siis nyt päällä, mutta se on normaali vaihe kehityksessä. Vaikka välillä tuntuu aika mahdottomalta ja tahtojen taistelulta, niin kyllä ne ihanat hetket päivässä pelastaa sen huononkin hetken. Kun Aino istuu syliin, antaa halin ja suukon poskelle sekä kertoo olevansa äidin kulta, niin kyllä se sulattaa sydämen joka kerta.

Kommentit (20)

Uhmaa meilläkin eli tuttua juttua.
Teillä varmasti pikkuveljen tuleminen perheeseen ei ainakaan helpota uhmailua, onhan se iso muutos pienen tytön elämässä.

Ainosta on tullut jo isomman tytön näköinen, erityisesti tuossa kuvassa jossa Hugo on hänen kainalossaan. Niin suojelevasti isosisko pitää pikkuveljeä vierellään. <3

Oivoi, kuulostaa uhmailut aikasta tutuilta 😀 meillä kans minimimmi lähenee 3veetä, ja uhma (toivottavasti) aikasta huipussaan 😛 <3

Hih, on nää kolmevuotiaat aika tapauksia.♥

Niiin tuttua meillekin 😀 Ei muuta kuin suklaata levy toisensa jälkeen napaan niin helpottaa 😀 Aivan ihana muuten tuo vika kuva <3

Joo suklaa tehoo aina. 😀
Kiitos, niin se mustakin on.♥

meillä ei tällä hetkellä oo uhmailijaa talossa, mutta ei varmaan kauaa mee kun sellainen saadaan=)Mutta tekstisi kuulosti kyllä niin tutulta. Mandi harrasti meillä tosi paljon kolme vuotiaana tuota mussahtamista. Siis piti ihan tottua siihen, kun oli pojista tottunut kunnon raivo puuskiin, niin sitten olikin yhtäkkiä tyttö joka murjottaa sohvan nurkassa??!! Onneksi, siis ONNEKSI nuo on niitä kuuluisia vaiheita!!
Taas elämää suloisempia kuvia<3

Uhmaa odotellessa siis. 😀
Juu kyllä tyttöjen uhma on erilaista kuin poikien. Meillä kaikki harrastaneet tuota murjottamista. 🙂
Onneksi nämä tosiaan on vain vaiheita. Ja kun on monta eri-ikäistä lasta niin aina on menossa jokin vaihe. 😀
Kiitos.♥

Uhma… NIIN TUTTUA! 😀 Tsemppiä sinne ja voi miten ihania kuvia!

Kiitos Selina ja samoin sinne uhman kanssa.♥

Meillä Milalla on välillä myös päiviä, että kaikki kiukuttaa heti aamusta saakka. Sitten taistellaan ihan joka asiasta ja tyttö ei oikein itsekään tiedä, että mitä haluaa. Ymmärrän hyvin, kun sanoit, että välillä alkaa käydä hermojen päälle! Mutta tosiaan yksi suukko tai iso hali pelastaa kaiken <3 Tsemppiä!

Sehän se on kun ovat välillä ihan pihalla oman tahtomisensa kanssa. 🙂 Kyllä se hetki kun pieni kietoo kädet kaulan ympärille kumoaa ne päivän uhmaamiset.♥ On ne vaan niin ihania.
Kiitos ja samoin sinne.♥

Täällä sama juttu 😀 Kamalaa uhmaamista päivästä toiseen, mutta kyllä ne vaan silti niin ihania on♡♡

Kyllä ne ihanat hetket kumoaa ne uhmaamiset.♥

Hei, tulin vain kertomaan että on taas herkkuvaihdon aika jos kiinnostaa. 😉

Katsoinkin että olisi nyt käynnissä, mutta tällä kertaa jätämme varmaan väliin. Mulla on tässä meneillään pari muutakin paketti juttua nyt samaan aikaan. Mutta jos seuraavalla kerralla lähtisimme sitten mukaan. 🙂

Voi miten ihana tuo alin kuva <3
Siitä välittyy kyllä kuitenkin todellisuus vaikka varmasti pikkuveljen tulo on muuttanut siskonkin elämää 🙂
Meillä myös nelivuotias on välillä vähän mustasukkainen pikkusiskolle, joka pienimmäisenä saa tottakai ehkä eniten sitä huomiota kun on niin ihana pieni 🙂
Siinä pitää itse vain just muistaa että ottaa sitä isompaakin syliin ja hellittelee samalla lailla kuin sitä pienintäkin..meillä isommatkin kihertää onnellisena kun vähän niille lässyttelee ja pusuttelee 😀

Kauniit lapset teillä <3

Kyllä Aino on niin onnellinen veljestään, vaikka kokeekin välillä pikkuveljen vievän ihan kaiken huomion. Välillä on niin ihana napata tyttö syliin ja suukotella ja höpistä keskenään. Ne on niitä hetkiä joista Aino nauttii suunnattomasti.♥
Kiitos Salla.♥

Niin tutun kuuloista! Onneksi nuo pienet osaavat pelastaa päivän suukottelemalla ja kertomalla kuinka rakastaa <3

Se jos joku kyllä pelastaa päivän kuin päivän.♥

Juu kyllä on huomannut että Hugon syntymä vaikutti, mutta jatkuvasti mennään parempaan päin siltä saralta. 🙂
Aino on kyllä jo niin iso tyttö, vaikka oikeasti kuitenkin aika pikkuinen.♥ Tykkää niin paljon kun saa pikkuveikan syliin tai viereen. On se veli kuitenkin niin tärkeä.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X