äiti ja melukylän lapset - Banneri

”Olisi postaustoive, teidän parisuhteesta.. Blogissa näkyy paljon juttuja lapsista ja sinusta, joka siis ei ollenkaan huono juttu mutta olisi kiva kuulla miten hoidatte parisuhdettanne, olettaen että monilapsisessa perheessä yhteinen aika on kortilla.. Mitä miehesi tekee omalla vapaa-ajallaan? :)”

En täällä blogissa yleensä parisuhteestamme puhu, sillä haluan pitää sen vain meidän juttuna, mutta päätin että jonkin postauksen voisin kyhäillä. Tämä on siis aivan hentoinen pintaraapaisu.

Illalla kun saamme lapset nukkumaan olemme päivästä jo aika väsyneitä, tai ainakin itse olen. Kaipaan todella paljon sitä ihan itsekseni olemista. Niimpä yleensä keitän teetä, teen pari voileipää ja menen sohvalle niitä syömään läppäri vieressä. Samalla saatan välillä katsoa televisiosta jotain mielenkiintoista ohjelmaa tai kirjoitella ystävien kanssa WhatsApp:ssa. Yleensä myös vastailen tuolloin kommentteihin, kommentoin muiden postauksia tai kirjoitan omaa postausta. Se on aikaa jolloin saan tehdä vaan ja ainoastaan omia juttuja ja kyllä tarvitsen sen hetken joka ikinen ilta. J puolestaan istuu omassa ”nurkkauksessaan” koneella, pälpättää skypeen kavereille ja pelaa jotakin ihan ihme peliä..olikohan se jokin Dota tai jotain. Siinä me sitten vietämme oikein parisuhdeaikaa molemmat omilla koneilla istuen, heh.

Jotenkin se kun saa olla hetken ihan itsekseen ja kukaan ei huuda nimeäsi ja saat vain olla, on se jota päivän jälkeen todellakin kaipaa. Saa keskittyä vain ja ainoastaan itseensä. Varsinkin kun päivällä ainakaan itselläni sitä omaa aikaa ei ole juuri nimeksikään. J käy omalla ajallaan myös joko pilkillä tai verkoilla. Kalastus on siis se hänen juttunsa. J käy joskus myös viihteellä. Itse olen tylsä ja se viihteellä käyminen ei ole kiinnostanut enää moneen vuoteen. Menen ennemmin ostoksille, ripsihuoltoon tai lenkille.

Yhteinen parisuhdeaika..niin mitä se edes on? Sitä ei nyt pahemmin oikeasti ole, tai olisi jos jättäisi sen koneella olemisen, mutta nyt koen sen ihan oman ajan tärkeämmäksi. Sitä on koko päivän niin kiinni lapsissa, että välillä oma aika on sitä jossa on tilaa hengittää. Kyllä me välillä telkkaria katsellaan yhdessä, molemmilla tulitikut silmissä että luomet pysyy auki, heh. Joskus katsotaan jokin hyvä leffa, jos sellainen sattuu tulemaan. Yhden käden sormet riittää siihen kun lasketaan kuinka usein käymme yhdessä missään vuoden aikana. Ei saada kaikkia lapsia helposti hoitoon ja toisaalta taas elän nyt niin vauvakuplassa, etten edes kaipaa lähtemistä mihinkään. Kerkeehän sitä kun lapset kasvaa.

Kommentit (38)

Meillä se yksi viiskuinen ja kuulostaa todella tutulta! ? en ole kyllä kaivannutkaan enempää mitään "yhteistä aikaa". Onhan meillä aina hetki siinä illalla, jos Lili päättää nukkua ajoissa. ?

Tutulta kuulostaa!
Täällä kans joskus kattotaan yhessä elokuva, jos löytyy sellanen mikä molempia kiinnostaa 😀 mutta muuten mun mielestä yhteinen aika tarkottaisi enemmänkin sitä, että päästäis johonkin ilman lapsia. Eikä semmosta paljon nyt oo näkyny 😀 Tosiaan, ehtiihän sitä!!:D

Meillä juuri tuo tuollainen aika on todella vaikeaa järjestää, mutta onhan sitä sitten myöhemmin aikaa sellaiselle. 🙂

Meidän yhteinen aika on iltaisin kun lapset menee nukkumaan, syödään yhdessä ja katsotaan jotain molempien mielestä mielenkiintoista sarjaa. Siinä samalla jutellaan. Mutta enemmänkin meillä on yhteistä aikaa perheenä ja se on mulle tärkeämpää kuin lähteä kahdestaan esim. syömään. Jos toinen haluaa omaa aikaa yksin, tarvitsee vaan sanoa ja hoituu 🙂

Yhteinen aika perheenä ja se oma aika merkkaa tällä hetkellä itsellekkin enemmän. 🙂

Voiiii kuinka iloiseksi tulin tästä rehellisestä ja arkea kaunistelemattomasta postauksesta! Minun korvaani teidän parisuhde kuulostaa olevan täynnä kiintymystä, toisen arvostusta sekä rakkautta! Kiitos 🙂

T. Tallitoveri (äiti+5)

T.

Näin tällä hetkellä. Oma aika menee nyt edelle ja lasten kasvaessa luulisi sen yhteisen ajan siten lisääntyvän. 🙂

Ihana peruna 😀 Voin niin kuvitella miten loppu sitä on viiden lapsen äitinä päivän päätteeksi, kun nytkin välillä tuntuu ettei illalla jaksa puhua enää mitään tai olla kiinni kenessäkään, kun koko päivän on ollut vauva sylissä/jaloissa/vieressä pyörimässä. Oma aika on mullekin tosi tärkeää, mutta pitäisi vaan löytää sellainen hyvä tasapaino näissä jutuissa!

No sepä se. Sitä on niin kiinni lapsissa koko päivän, että illasta haluaa sitte vaan olla. 🙂 Mulle oma aika on kyllä todella tärkeä henkireikä tällä hetkellä. Saa ladata akkuja seuraavaan päivään. 🙂

Hei, saanko linkittää tämän postauksen omassa blogissani? En ole mitään vastahankapostausta kirjoittamassa, päin vastoin aloin pohdiskelemaan nykyajan asettamia vaatimuksia parisuhteelle. Ajatukset lähtivät tästä sinun kirjoituksesta, joten ajattelin josko tämän voisi mainita 🙂

Hyvästä aiheesta kirjoitit ja niin kuin muutkin kommentoijat, yhdyn myös sun mielipiteeseen. Välillä sitä jaksaa ne päivän viimeiset tunnit lasten kanssa vain sillä,kun tietää, että pian saa olla hetken yksin. Me rötväillään yleensä isännyksen kans sikin sokin sohvalla ja mä selailen blogeja ja muuten vaan nettiä ja isännys kattoo jotain ah niin ihana utopistista sarjaa. Mutta tämä piisaa meille. Toki käydään sitten max pari kertaa vuodessa kahdestaan jossain. Ihan vaikka vaan päivä kaupungilla ja syömäs.

Ihanaa viikonloppua!!

Sama meilläkin että isäntä kattoo telkkarista aina jotain ihme ohjelmia. 😀
Mut muuta en tällä hetkellä kaipaa kuin sitä omaa aikaa.

Mukavaa viikonloppua sinne myös. 🙂

Minä taas kaipaan iltaisin parisuhdeaikaa, mutta myös ihan itsekseen oleminen on mukavaa. Molempia sopiva sekoitus sopii meille hyvin.

Mukava ja rehellinen postaus 🙂

Kiitos. 🙂
Kuulostaa hyvältä sekoitukselta. 🙂

Kiitos tästä postauksesta, lähti huono omatunto pois harteilta. 😉 Täällä kun on ihan sama kaava ja ite tarvin päivässä ne omat hetket kun saan vaan nollata ajatukset ja olla itsekseni. 🙂

Hih, kiva että helpotti. 😀
Kyllä se oma aika on ihan luksusta.

Ihanan kuvan olet tähän tekstiin laittanut. <3

Hih, kiitos. Arkistojen kätköistä löytyi. 😀 On täällä pari kertaa ennemminkin näkynyt.

Mä multitaskaan! Tänäänkin näpyttelin blogia samalla kun katseltiin telkkaria ja juteltiin. Tiedän kyllä, että se ärsyttää miestä. Mutta päivässä on vaan välillä liian vähän tunteja. Ennemmin vietetään yhdessä perheaikaa. Ja sit kun on se oikea parisuhdeaika, niin häivytään kotioloista.

Tosin eilen naposteltiin sohvan nurkassa herkkuja toistemme kainalossa leffaa katsellen. Olihan sekin aika kivaa 🙂

Tunteja on kyllä ihan liian vähän ja ne ainoot tunnit sitten ennemmin kuluttaa ihan itseensä. Mulle aika blogin parissa on niin ihanan rentouttavaa. 🙂 Ennemmin sitä lähtee sitten viettämään aikaa jonnekkin poissa kotoa.

Tuollaiset hetket on kyllä välillä kivoja. 🙂

Voi apua, mä taas oon enemmän sellanen "kaipaan huomiota" ihminen. Toki mäkin istun iltaisin blogin parissa ja Aleksi kännykällä, mutta mun pää ei kestä yhtään sitä, ettei oltais yhdessä hihi 😀

Musta on ihan kamala ajatella, ettei yhteistä aikaa koskaan olisi. Mä yritän repiä sitä välillä vaikka mistä. Aleksi on ehkä enemmänkin sellainen, ettei niin kovin enään nykyään sitä yhteistä aikaa kaipaa 😀 Tosin kyllä hänkin on innoissaan kun jonnekkin päästään lähtemään ihan vaan kahdestaan 😀

Ennen oltiin kyllä ihan ällösöpöilijöitä 😀

No siitä en tiedä, kun en oo päässyt kokeilemaan 😀

Mulla tulee sellanen tosi ahistava "eksä tykkää musta"-olo, jos en saa tarpeeksi yhteistä aikaa haha 😀

Hih, et sitten varmaan kestäisi olla minä. 😀
Kiva että jaksat järjestää teille kaikenlaista. Me käydään tosiaan niin harvoin enää missään yhdessä, mutta kun lapset kasvaa niin katsotaan lisääntyykö se meidän yhteinen aika sen myötä.

Mä kertakaikkiaan inhoan ylisöpöällöjä "parisuhde tarvitsee hoitamista"-juttuja 😀 Meillä menee pitkälti samoin kuin teillä, ei ole ns. parisuhde-aikaa, eikä hoitamalla hoideta parisuhdetta. Elämä on tässä.

Mitä sitten melkein seitsemän lapsen kanssa parisuhteen eteen tehdään? No rakastetaan toisiamme, ja se näkyy. Jaetaan arkea, huolehditaan siitä, että toinenkin saa nukkua, kumpikaan ei huku kotitöihin, kannetaan kumpikin oma osamme vastuusta ja annetaan kummallekin omaa aikaa tarpeen mukaan (eikä siis tasan, vaan tarpeeseen). Keitetään kahvia toiselle, vaikkei itse tekisi mieli ja puhutaan paljon tehdessä.

Ehkä tietysti paljon kertoo se, että ensimmäisillä treffeillämme aikanaan käytiin lelukaupassa ostamassa jonkun nappulan synttärilahjaa ja ulkona kahvilla käytiin yhdessä vasta monta vuotta myöhemmin 🙂

Heh. 😀
Monilapsisessa perheessä sitä parisuhdeaikaa ei kyllä ole oikeastaan ollenkaan. Mutta itse tosiaan nautin enemmän siitä ihan omasta ajasta kun ei tarvitse keskittyä vain itseensä. Kuulostaa hyvältä tuo teidän arki ja toisen huomioiminen, auttaminen sekä puhuminen. 🙂

Meidän parisuhdeaika on sitä, että katotaan yhdessä jotain sarjaa telkkarista ja mää kudon samalla jotain. Eli yhdistän oman ajan eli sen käsillä tekemisen siihen, että katotaan kuitenkin edes samaa ruutua 😀 Meidän pienintä ei voi vielä jättää hoitoon, koska ei huoli pulloa joten aika kaukana siintää se aika, että voitas käydä kahdestaan missään, jossa kestää tuntia paria kauemmin. Mummu kyllä hoitais mielellään, jos vaan pääsis lähtemään. Mutta toisaalta tää on näinkin hyvä. Enemmän harmittaa tällä hetkellä, että tekis mieli pitää tyttöjen ilta, mutta ei onnistu kun pitäs pienin raahata mukaan.

Oot ihan oikeassa, että se oma hetki illalla on ihan parasta! Mulla on yleensä arjessa pieni hengähdystauko kun tytöt nukkuu samaan aikaan. Joskus kun päikkärit menee eri aikaan tai toinen ei nuku ollenkaan eikä ehdi edes sitä teekuppia juoda rauhassa, niin loppupäivästä mulla on pinna tosi kireällä!

Höh. Toivon mukaan joskus saat vielä samaan aikaan nukkumaan. On niin luksusta jos saa kaksi yhtäaikaa nukkumaan ja voi rauhassa juoda sen kupposen teetä.

Meillä alkaa nyt kans mennä päikkärit siihen, että pitäs iltapäivän vikat jättää pois jolloin se tarkoittaa sitä, että yhteispäikkärit on toistaiseksi varmaan pois laskuista :/

Tuollainhan se sujuukin kätevästi. 🙂 Siellä sitten sama kuin täällä, ettei pulloa huolita ollenkaan. Tosin olen kyll'ä itse päättänyt myös olla totuttamatta siihen. 🙂
Kuulostaa oikein tutulta, ettei kerkeä edes teekupposta juomaan. Meillä todella harvoin Aino ja Hugo nukkuu samaan aikaan.

Meillä se menee täysin samalla kaavalla. Jee iltaisin pelailee omia xbox pelejään ja itse hääräilen blogin parissa. Niin tympeältä kuin kuulostaakin mutta eikai sitä tarvitsekaan enää nyhjöttää toisen kainalossa jatkuvasti. Meillä ainakin tiedetään että rakastetaan toisiamme vaikka touhutaankin omia juttujamme silloin kun lapset nukkuu. Lähinnä ne pienet arkiset teot on ainakin meillä niitä joista tietää ja tuntee sen kipinän. Esimerkiksi kun Jere antaa mun nukkua viikonloppu aamuisin pidempää, hieroo jalkojani tai hoitaa lapset pyytämättä. Itse arvostan tällaisia juttuja enemmän kuin kukkakimppuja tai niitä ällöjä joka hetkisiä rakkauden tunnustuksia. Tää oli kyllä niin hyvä postaus että tekisi mieli kirjoittaa oma versio 😀

Musta on just parasta illallan istua sohvalle läppärin kanssa ja lueskella blogeja. Siinä rentoutuu ja saa olla ihan itsekseen. 🙂 Ja tällä hetkellä kun Hugo on paljon sylissä niin ne pienet hetket ihan yksistään on mukavaa vaihtelua. 🙂
Tee ihmeessä tästä oma versio. 🙂

voi kuulostaa niin tutulta =) eli täällä samainen meininki tuon parisuhteen huollon kanssa. iltaisin toinen vahtaa töllöä, toinen netittää tai sitten nukahdan yleensä samalla aina itsekkin kun laitan lapsia nukkumaan. jos mies tekee sen niin silloin hänkin nukahtaa =) todellakin sitä iltaisin kaipaa vain sitä omaa rauhaa ja hiljaisuutta.. mekin ollaan sellaisia että ei osata edes lähteä minnekkään kahdestaan eikä kai sitä niin kaivatakkaan. joskus iltaisin kun tenavat nukkuu niin lämmitetään pihasauna ja käydään siellä kahdestaan, sekin on jo luksusta. ja kylläkai se parisuhde kuitenkin jotenkin on tullut hoidettua kun yhdessä pysytty jo yli 15 vee hyvästikkin =)

Hi, siellä siis sama meininki. 🙂 Kyllä se hiljaisuus ja oma aika on sitä mitä illalla kaipaa.
Siellä hyvä taival jo takana yhteistä matkaa. 🙂 Täällä niitä on takana 13 vuotta.

Ihana rehellinen postaus 🙂 ja ymmärsin, että sua ei haittaa vaikka kahdenkeskistä aikaa ei kauheena ookaan? Täällä on eka lapsi nyt reilun vuoden ja vaikka ois mahollisuuksia saada hoitajia melkeen millon vaan, niin hoksasin yks päivä että varmaan joku 8kk sitte ollaan käyty kahestaan missään 😀 ja vaikka aina toitotetaan että ei saa unohtaa parisuhdetta, niin en ite ainakaan koe mitenkään huonona asiana tätä, ettei kahestaan juuri mitään tehäkään tällä hetkellä. Enemmän molemmat tuntuu tarvivan aikaa omille menoille, jollon sitten kavereiden näkemistä, urheilua ym. Sitä suodaan toisillemme ja tällä hetkellä se kertoo mulle että hyvin menee 😀

Kiitos. 🙂
Tällä hetkellä se oma aika menee sen edelle. 🙂
Vaikka sitä puhutaankin että pitäisi panostaa parisuhteeseen, niin kyllä se oma aika on sitä mitä eniten tässä kaipaa ja yhdessä voi sitten joskus tehdä jotain. Kerkeehän sitä sitten panostaa kun lapset kasvaa. 🙂

Vauva on paljon iholla niin illalla sitä sitten kaipaa sitä omaa aikaa. 🙂 Kerkeehän sitä aikaa parisuhteelle järkkäämään myöhemminkin. 🙂

Vastaa käyttäjälle heitsu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X