Mammat kuntoon - Kuukausi takana

Siitä on nyt himpun päälle kuukausi kun polkaisimme Kädenjälkiä sydämessä -blogin Nean kanssa käyntiin Mammat kuntoon -projekktin. Tässä projektissa jokainen saa itse laatia omat säännöt joista pidetään kiinni. Sääntöjä on lupa muuttaa, saa ja pitää pitää kiinni herkkupäivästä, saa rehkiä salilla tai pitää kotijumppaa. Kunhan se on tapa, joka on itselle se toimivin. Kerran kuussa otetaan mitat, rinnan alta, vyötärö, lantio, reisi ja halutessaan paino. Mukaan laitetaan myös kuvia, jotta tapahtunut muutos olisi helpommin nähtävissä. Jokainen kuitenkin tekee omalla tavallaan. Haluatko mukaan? Onko sinunkin paras kaveri ollut ennemmin suklaa kuin lenkkarit? Perustimme salaisen facebook ryhmän, jonka tarkoituksena on tsempata toinen toistamme asian saralla. Tästä linkistä voit käydä laittamassa liittymispyynnön jos haluat mukaan.

Miten kuukausi on kulunut? Onko muutosta tapahtunut, vai ollaanko menty takapakkia? Tässä postauksessa kuulumisia kuluneelta kuukaudelta sekä mukana kuvat ja mitat.

Sanotaanko että kuukausi meni ihan hyvin, yllätyin jopa, kuinka helppoa oli välillä olla ilman suklaata. Totesin äitienpäivän tienoilla myös sen, kuinka helppoa vanhoihin tapoihin onkaan palata. Sillä kun tämä suklaariippuvainen sai muutaman suklaalevyn äitienpäivänä ja kyllä houkutus oli niin suuri että ne tuli tuhottua todella nopeaan. Onneksi ei yksin, mutta suurimman osan kuitenkin pistelin omaan napaan. Harmittaa kyllä, sillä sen jälkeen tuntui kuin aloittaisi homman alusta. Se kuuluisa itsekuri on näköjään edelleen teillä tuntemattomilla. Jos olet nähnyt sitä, niin käskeppä kälppiä tänne päin ja nopeasti, heh.

Vettä muistin juoda alkuun taas todella hyvin, viimeisen viikon aikana se on taas jäänyt vähemmälle. Vähäinen veden juominen ja se äitienpäivä suklaiden mussuttaminen toi mukanaan aika turvotuksen, yh. En muistanutkaan kuinka pöhöttynyt olo tulee suklaan syömisestä. Leivän pupeltamista olen koittanut nyt vähentää ja tilalle otin maitorahkan. Siihen kun laittaa piltin kuningatarsosetta, niin se on niin hyvää. Olen myös koittanut syödä säännöllisemmin, mutta välillä ei vain muka meinaa keretä ja silloin suuhun tullut laitettua mitä sattuu.

Ensimmäinen kuukausi on siis mennyt totutellessa uuteen. On mennyt hyvin ja on mennyt huonomminkin. Kokonaisuudessa olen kuitenkin aika tyytyväinen siihen kuinka helposti lopulta pystyin vähentämään suklaan ja leivän pupeltamista. Tässä ei ollutkaan tarkoitus saada tukloksia nopeasti, vaan mennä rauhalliseen tahtiin ja koittaa saada tästä vallan uusi elämäntapa. Ja ainakin omalla kohdalla se sujuu parhaiten pienin askelin.

Vatsalihasten erkauman tilanne on hieman parantunut. Olen koittanut muistaa jumpata lantionpohjaa ja aktivoida syviä vatsalihaksia ihan vain pienillä harjotteilla. Esimerkiksi täältä olen lukenut siitä. Lankutus ja kunnon rutistukset olen vielä jättänyt muille, sillä haluan olla varma siitä koska voin niitä alkaa tekemään. Tuolla linkittämällä sivulla lukee nuo normaalit vatsalihasten väliset mitat ja tuntuu että viimein alan olla niissä. Pitää kuitenkin pyytää fysioterapeutin kurkkaamaan niitä tässä joku kerta.

Eilen aloitimme myös 30 päivän kyykkyhaasteen. Katsotaan sitten kuukauden päästä, että onko sillä saatu mitään tuloksia aikaan. Olen nimittäin päättänyt, että teen sen sitkeästi loppuun saakka, olenhan siitä jo kahteen kertaan selvinnyt.