Olipas viime viikolla ohjelmaa, on tullut samalla pidettyä hieman lomaa bloggailusta tai ainakin siltä se on tuntunut. Tiistaina oltiin Ähtärissä, josta pääset lukemaan täältä. Keskiviikkona jatkoimme matkaa Tuuriin. Siellä kävimme ensin katsastamassa uuden Muumileikkipuiston, joka olikin aivan mahtava. Lapset olivat innoissaan ja Aino sinkoili paikasta toiseen kauhealla vauhdilla. Ongelmaksi muodostui vain se ettei hän olisi halunnut jakaa puiston kivoja juttuja, kuten kaukoputkea, muiden lasten kanssa. Lopulta meno meni sellaiseksi, että poistuimme puistosta huutava tyttö kainalossa. Onneksi puistoilua oli takana jo tunnin verran ja tarkoitus oli muutenkin kohta jatkaa matkaa. Ja itku sekä kiukku unohtui kuitenkin äkkiä ja kävimme tilanteen läpi ja selitin miksi lähdettiin.
Olikin kulunut jo pisempi tovi viime visiitistäni Tuurin kyläkauppaan, vaikkemme kovin kaukana asukkaan. Olihan siellä taas tavaraa ja nähtävää. Lapset kyllä tykkäsi, vaikka kaupan loppupäässä alkoi väsy jo painaa pieniä jalkoja. Hyvin kuitenkin jaksoivat ja pikaisen syömisen jälkeen olivat jo valmiita siirtymään Miljoona Tivoliin.
Olimme olleet tivolissa noin 10 minuuttia kun Aino menetti hermonsa ensimmäisen kerran. Siskoni jäi tivoliin kolmen vanhimman kanssa kun itse menin tivolin ulkopuolelle rauhoittelemaan ja puhumaan Ainon kanssa. Kymmenen minuutin kuluttua oltiin takaisin tivolissa. Ei kuitenkaan aikaakaan kun asiat ei mennyt miten Aino tahtoi ja draamaa oli luvassa. Tuostakin selvittiin ja lopulta vietimme oikein kivan päivän Miljoona Tivolissa. Ainolla on nyt tosiaan hieman haasteellinen vaihe menossa, mutta aina jossain vaiheessa tämmöinen kausi iskee kun hermot menee kun asiat eivät sujukaan toivotulla tavalla. Ei se helppoa ole tuon uhmakkaan kanssa, mutta onneksi nämä kiukustumiset yleensä menee aika nopsaan ohi ja voidaan jatkaa kesken olleita touhuja. Muistuttaa kuulemma minua pienenä, heh.
Tivolista ajelimme sitten kotiin. Purin osan tavaroistamme ja pakkasin uusia laukkuun, sillä torstai aamuna ajoimme koko perheen kanssa ensin tayssiin, jossa Lumilla oli silmäpoli. Hän on valitellut toista silmäänsä paljon, melkein päivittäin jo kuukauden ajan. Päätimme että tilanne vaatii ehdottomasti tarkastuksen. Onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Saimme kuitenkin mukaan silmätippoja, jotka ovat siis ihan vettä. Niillä voi sitten välillä huuhdella silmää, jos siltä tuntuu. Silmäpolilta ajeltiin mummulaan jonne jäin lasten kanssa kun mieheni suuntasi neljän päivän työkeikalle.
Torstaista sunnuntaihin onkin ollut sitten aika haipakkaa menoa ja tekemisen puutetta ei ole ollut ollenkaan. Oli mahtavaa olla kerralla pisempi aika lasten mummulassa ja niillä omilla kotikulmilla. Ai että nautin kyllä joka hetkestä. Niille kulmille kun voisin vielä joskus muuttaa takaisin. Puistoja on monta ihan lähellä ja niitä nyt kierrettiin lasten kanssa. Oltiin ulkona metsästämässä Pokemoneja, hih kyllä mekin siihen ainakin vähän hurahdettiin, käytiin uimarannalla, kaupoilla ja vietettiin aikaa yhdessä. Mummulan pihalta löytyi myös valtavan kokoinen perhosen toukka. Googletuksella selvisi sen olevan puuntuhooja perhosen toukka. Sitä siinä tuijoteltiin pitkä tovi.
Olipas meillä huisin hauska viikko. Jos viime viikolla oli paljon kaikkea kivaa, niin ei tämäkään viikko huonommaksi jää. Tällä viikolla on ainakin Hugolla ryhmäneuvola, yhden ihanan bloggaajan luona kyläilyä, Särkänniemessä pitäisi pistäytyä ja lisäksi vähän kakkujuttujakin. Ihanaa kun riittää ohjelmaa ihan melki joka päivälle.
Nyt ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja nautitaan niistä helteistä mitä se tuo nyt mukanaan, pus.
Kommentit (18)
Teillä ollut aivan ihana viikko! Ja jälleen ihania kuvia! <3
Oi teillä onkin ollut vauhdikas ja kiva kesäviikko! 🙂
Sitä se oli ja oli vielä ihana sellainen. 🙂
Ihanalta kuulostaa teiän viikko. Me ei oo oikeen tehty lomalla muuta kuin mökkeilty, kahdella eri mökillä. Jospa ehdittäs vielä joskus käydä biitsillä, se on vaan nyt vähän haastavaa ilman apuvoimia kun en voi auttaa lasten vahtimisessa.
Se olikin aivan ihana.♡
Mutta mökkeily onkin ihan parasta. 🙂 Toivotaan että saat apuvoimia rannalle. Mäkään en yksin mielellään lähde..pelkään et joku joutuu uppeluksiin kun katson toista.
Onpas ollut taas menoa ja meininkiä!
Ja voi pientä Ainoa <3 Ja jaksamisia Ainon äidille 😉
Juu, ei oo ainakaan ollu tylsää. 😀
Ja kiitos.♡ Saa nähdä koska Ainon uhma hellittää.
Vauhdikas meininki teillä!:) Paljon kaikkia ihania juttuja.
Tsemppiä Ainon uhmailuun, tosin siulla on varmasti takataskussa jo konsti jos toinenkin!
On ollut kyllä nyt hurjan paljon ohjelmaa. 🙂
Kiitos.♡ Aino on kyllä uhmakas, eikä meillä kukaan vielä ole ollut näin hankala. Mutta uusia keinoja keksii tässä samalla. 😀
Ihana viikko teillä on ollut! 🙂 Ja täällä on yksi toinen perhe joka myös on aivan hurahtanut pokemoneihin. Kun ei niitä olla metsästämässä ulkona yhdessä, me katselemme niitä yhdessä puhelimen näytöltä ja mietimme miltä ne mahtavat näyttää kehittyessään. Hihii.. <3
Oli tosi kiva. 🙂
Hih, ihanat te.♡ Niiden metsästys on kyllä yllättävän kivaa. 😀
Teillähän on kivoja juttuja jo koettuna ja tulossa ♥
On kyllä ollut kivaa ohjelmaa. 🙂
Saisinko esittää postaustoiveen?
Itsellänihän ei ole blogia, enkä varmaan osaisi sellaista toimivaa perustaa. Jos olisi, kirjoittaisin aiheesta siellä. Mutta keskustelupalstoillekaan en aihettani halua, koska parempia keskusteluja syntyy blogeissa.
Kun tulin ensi kertaa äidiksi, muistan pelänneeni yhtä asiaa erityisen paljon: että musta tulisi leijonaemo. Kyllä – olin siihen saakka saanut mennä mieleni mukaan ja vältellä kaikenlaisia vääntöjä ja etujen ajamista, ja nyt vastuulla oli oma lapsi, ja tiesin, että jollain tavalla se tulisi vaikuttamaan omaankin käytökseen.
Pelkäsin, että musta tulee sokeasti omaa lasta puolustava emo, ja että vastassa on myös muita samanlaisia raivottaria. Mitä tapahtuu, kun näiden emojen edut menevät ristiin? Se pelotti tosi paljon!
Kun sitten tuli lapsi, minusta kuoriutui isot hoivavaistot esille, ja lasta suojeli esim. yskiviltä vanhuksilta kaupassa. Tuli sikainfluenssaepidemia, ja lapsi oli alle vuoden, ja muistan kuinka tarvoin lumessa odottamaan rokotetta ja mietin, miltä tuntuisi jos rokotteista tulisi tappelu. Hurja ajatus.
Olen selvinnyt aika vähin "leijonaemoiluin" tähän päivään, mutta aina välillä käy mielessä, että tämä äitiys on myös tosi pelottavaa, ja raakaa. Tavallaan pidetään oikeana että omaa lasta rakastaa ja pitää siitä parasta mahdollista huolta, mutta kun me kaikki äidit ja isät teemme niin, niin seurauksenahan voi olla myös konflikteja. Ja vuosi sitten sellainen tuli omalle kohdalle, kun lapsen kaveri potkaisi aika pahan tällin omaan lapseen ja sen selvittelystä ei selvitty ilman suuria tunnekuohuja molemmin puolin. Tuntui hirveältä ja pelottavalta mennä toisen vanhemman juttusille ja huomata, että toinen oli myös tunteet pinnassa…
Tuntuu, että välillä äitiys on siis pelottavaakin – että kuinka raadollisia puoliakin itsestään joutuu näyttämään. Oletko tai kukaan lukija koskaan joutunut miettimään näitä, ja pelottaako / hirvittääkö muitakin äitejä joskus se, että toisten vanhempien kanssa voi tulla konflikteja?
t. yksi vähän arempi äiti-ihminen, joka nauttii muuten lapsiperhearjesta tosi paljon
Kiitos postaus ehdotuksesta. 🙂 Ja kiva kun kerroit omia ajatuksia ja kokemuksia aiheesta. Kyllä näitä yhteenottoja voi tulla, varsinkin tilanteissa joissa juurikin toisen lapsi satuttaa toista. Pitääkin miettiä tätä aihetta paremmin, jos saan siitä postauksen aikaan. 🙂
Olipas teillä aikamoinen viikko! 🙂
Hih oli se ja ihana sellainen. 🙂
Oli aivan ihana.:)
Kiitos.♡