äiti ja melukylän lapset - Banneri

Nykyään myynnissä on aivan järjetön määrä erilaisia vauvatavaroita. On jos jonkinmoisia vaunuja erilaisilla toiminnoilla kuten kolmella tai neljällä pyörällä, yhdistelmänä, heittoaisalla, kovalla ja pehmeällä kopalla jne. Sittereitä löytyy esimerkiksi tärisevänä, keinuvana ja erilaisia ääniä pitävinä ja sitten on kantoreput ja liinat. Miten tästä kaikesta voi osata valita juuri itselle parhaimmat ja ne omiin tarpeisiin sopivat?
Oikeastaan vain testaamalla. Päätöstä ei kannata tehdä liian nopeasti. Päätin Matiaksen aikana hommata kantorepun. Tutustuin pitkään erilaisiin vaihtoehtoihin ja päädyin ostamaan Manducan. Reppu oli ihana ja siinä oli hyvä kantaa. Ongelma oli vain se että Matias ei viihtynyt siinä. Luulen että Matias oli repun hankkiessa sen verran ”vanha” (8kk) ettei enää tottunut siihen. Näin jälkiviisaana olisin tietysti voinut käydä kaupassa testaamassa suostuuko poika edes olemaan siinä. Sama reppu oli käytössä myös Ainolla kerran maksimissaan kaksi. Koin sen kuitenkin turhaksi, sillä Aino nukkui pienenä todella paljon ja oli ihan sama mihin hänet laski nukkumaan, joten usein hän pötkötteli vaunuissa ja hereillä ollessa seurusteltiin. Reppuilu oli siis näiden kahden kohdalla turhake.
Kun aloin odottaa Hugoa en tuhlannut ajatustakaan kantovälineille, kunnes huomasin että poika viihtyy jatkuvasti sylissä ja vain pystyasennossa. Pian huomasin jälleen selaavani erilaisia kantovälineitä. Ja koska Manduca oli ennestään tuttu päätin tilata sen.  Sain kyllä siitä moitteita mieheltäni, sillä hän muistutti minua kuinka edellisellä kerralla kävikään. Tällä kertaa vauva oli sen verran pieni kun repun ostin, niin uskoin hänen tottuvan siihen. Lisäksi hän ei todellakaan nukkunut pitkiä pätkiä vaunuissa tai muuallakaan. Repusta muodostuikin meille yksi iso arjen pelastaja. Olin tehnyt täydellisen hankinnan.
Reppu oli meillä päivittäisessä käytössä ja Hugo viihtyi siinä hyvin siihen asti, kunnes ei enää mahtunut repun sisällä olevaan pienentimeen. Jätimme repun suosiolla syrjään, sillä hän menetti täysin hermonsa kun laitoin pojan siihen, ja koitimme aina välillä ottaa reppua takaisin käyttöön. Sitkeän yrittämisen ja pojan kasvaessa hän rakasti reppuilua jälleen. Kun harson avulla hieman pienensin manducan alaosaa, oli pojan kivempi olla siinä. Ja niin meidän reppuilu on jatkunut.
Manduca on käytössä lähes päivittäin. Hugo viihtyy edelleen paremmin etupuolella kuin takana. Minulle tämä sopii hyvin, sillä lapsen laittaminen taakse on hieman haastavaa. Lisäksi olen laittanut merkille, että minun selälleni on ehkä parempi kantaa edessä kuin takana. Selän puolella kantaminen tuntuu välillä ”ikävästi” alaselässä. Jos se ilmaantuu aina kun laitan Hugon selän puolelle, niin luulen että repun käyttömme vähentyy huomattavasti. Siitäkin huolimatta tällä kertaa manduca on ehdottomasti hyödyke ja aion koittaa jatkossa miltä selässä kantaminen tuntuu.

Voin lämpimästi omasta puolesta hehkuttaa Manducan puolesta. Kummasti se helpotti arkeamme kun refluksista kärsivä vauva viihtyi repussa paremmin kuin hyvin ja nukkui siinä monet päikkärit. Ja nykyään jos Hugo haluaa olla ihan lähellä ja olisi vaikka pyykinlaittoa, niin poika nauttii kun saa olla repussa sen aikaa..ihan äidin lähellä.
Onko sinulla ollut manduca tai jokin muu kantoväline? Oliko se turhake vai hyödyke?

Kommentit (24)

Manduca on kyllä ollut meillä kovassa käytössä ihan pariviikkoisesta tähän päivään saakka. Mun mielestä taas selän puolella on paljon kevyempi kantaa vaikka huonoselkäinen olenkin. 😀 Tuntuu kuin olisi vain oikein tukeva reppu selässä. Kannattaa katsoa, että lannevyö tulee selän puolella kantaessa tarpeeksi alas, kun edessä sen on pidettävä enemmän vyötäröllä. Selän puolella se taas saa tulla lonkkien kohdalle niin tukee alaselkää hyvin. Ja tarpeeksi tiukalla vain kaikki säädöt. Sitten vain katsottava, että ryhti pysyy hyvänä ja napa tiukkana, ettei selkä taivu väärään asentoon. Näillä kikoilla jaksan itse kantaa Hippua helposti sen parikin tuntia eikä selkä kipeydy olleenkaan. 🙂

Itse tykkään manducasta niin paljon, etten ole muita edes katsellut. Ainoa miinus on säädöt, jotka olisi hyvä saada vielä vähän tiukemmalle. Etenkin kesäaikaan saa kyllä itse vetää kaikki oikeastaan tiukimmilleen ja silti tekisi mieli kiristää vielä vähän. Nyt onneksi saa pukea vaatetta jo enemmän ja Hippukin kasvaa koko ajan niin tuokin ongelma helpottaa.

Tula on huippu. Edelleen käytössä vaikka tyttö jo 3v10kk ja painaa 15kg 🙂 ei toki nykyään enää päivittäin käytetä mutta metsäretkillä mukana jos/kun tyttö väsähtää. Tyttö viihtyy siinä edelleen tosi hyvin ja haluaa että äiti ottaa reppuselkään 🙂 -ninni

Tulasta olen kuullut paljon hyvää. 🙂 Sitä olisi kiva päästä joskus koittamaan. Ihanaa että siellä lapsi nauttii kantamisesta, varsinkin tuolla metsässä se on ihan loistava kun pienet jalat ei enää jaksa. 🙂

Refluksista kärsivää esikoista nukutin Manducaan, tosin ei aina rauhoittunut edes siihen, ja reppu pelasti monta hetkeä kun piti riittää käsiä sylissä pitämiseen ja esim. ruoanlaittoon. Sittemmin Manduca on ollut lainassa ystävillä, on tällä hetkelläkin 🙂 Kuopukselle ostin rengasliinan. Sitä on käytetty loppujen lopuksi aika vähän, mutta niinä vähäisinä hetkinä se on ollut enemmän, kuin pelastus!

Manduga on kyllä loistava silloin kun lapsi viihtyy parhaiten pystyasennossa. Meillä siihen aina rauhoituttiin. 🙂
Rengasliinaa ei ole tullut koskaan kokeiltua. Meillä oli kerran joku liina, mutten osannut käyttää sitä yhtään. 😀

Meillä oli manduca, mutta en jotenkin osannut käyttää sitä. Pitäs nyt ehdottomasti totutella käyttää myös sitä, sillä voin kantaa sitten siinä vauvaa, jos lilian ei jaksa kävellä 🙂

Meillä kun muut lapset ei repussa viihtyneet niin kantaminen tuntui alkuun hieman hassulta, mutta kun sitä oli yhdessä vaiheessa monta kertaa päivässä niin äkkiä siihen tottui ja reppu oli oikea pelastus. 🙂

Meillä on Manduca, ja myös liina, tosin en oikein osaa sitä käyttää, olen kai niin tottunut Manducaan. Ellulla manduca oli iso apu vauva-arjessa ja myöhemmin reissuissa, monesti jätettiin rattaat kotiin ja mentiin esim. Tukholmaan manducan kanssa. Veenun rytmit ovat sattuneet niin, ettei hän ole kaivannut muuta kuin satunnaista sylissä kantamista iltaisin, joten olen kantanut häntä muutamasti liinassa metsässä. Manducaharkat pitäisi kyllä nyt aloittaa, koska se on esim. kaupungilla niin helppoa ja lapselle turvaa tuovaa. 🙂

Mulla oli joku liina joskus, mutta en osannut yhtään käyttää sitä. Manduca on tuntunut aina just kuin mulle tehdyltä. 🙂 Onneksi myös Hugo viihtyy siinä. Onnistuu niin hyvin varsinkin metsässä käyminen, puuhommat ja on se meillä ollut tuolla kaupoillakin. 🙂
Ei muuta sitten kuin manducaharkat pystyyn. 😀

Mä hankin odotusaikana Manducan, mutten koskaan saanut sitä säädettyä sopivaksi itselleni, joten lähti keväällä myyntiin. Kannettu meillä on lähes päivittäin koko melkein 9kk. Alkuun trikooliinalla ja kudotulla kantoliinalla edessä, selkään en kudotulla onnistunut laittamaan niin, ettei sähkösaapas olisi kiemurrellut karkuun 😉 Manducan myynnin jälkeen hankin Wrap tain, joka edelleen silloin tällöin päätyy käyttöön. Loppukesällä löytyi kuitenkin se mun rakkaustuote, Liinalapsen Ring tai (repun ja liinan sekoitus). Eipä meillä sen jälkeen ole kauheesti muita kantovälineitä käytetty, kun tuo on niiiiiiin mukava ja ihana sekä edessä että selässä kannettaessa. Lyhyisiin pyrähdyksiin on hoitolaukussa yleensä rengasliina tai perusneliö.
Mut kyllä meillä siis kannetaan ja kohtuullisen paljon. Joskus kotihommia tehdessä, kun tulee sylipula, hetki liinassa helpottaa. mut useimmiten kannan tunnista useampaan, kun päivän toinen lenkki ainakin liinaillaan, et päästään koiran kanssa kunnolla metsään. Ja onpahan me käyty liinaillen päiväreissulla laavulla, Helvetinkolulla kuin myös peräkonttikirppikselläkin. Niin ja monet pihahommat (nurtsin leikkaus ja mattojen pesu) sujuu paremmin ukkeli liinassa.
Kantaminen on siis meidän elämässä varsin keskeinen, tärkeä ja ihana asia, molemmat A:n kanssa nautitaan. Ja onpahan A nukkunut useat päikkärit kyläillessäkin liinassa, nukuttajana mun lisäksi ollut mm. Mun serkku, sisko ja siskon mies <3

Siellä on kokeiltu monenlaista, mutta juuri noin kokeilemalla se oikea kantoväline sieltä löytyy. 🙂 Ihanaa että löysit juuri sen teille sopivimman. Kyllä se on kiva kun kantovälineen avulla luonnistuu kotityöt ja maastossa liikkuminen on vaivattomampaa. 🙂
Mahtavaa että myös muilta nukuttaminen siihen sujuu ja että sinä ja A nautitte kantamisesta.❤

Meillä molemmilla lapsilla ollut Manduca käytössä ja tosiaan ollut arjen pelastaja. Nykyäänkin kanniskellaan molempia (1v 7kk ja 3v) vuorotellen jos ei toinen jaksa kävellä. Pitää vähitellen kyllä alkaa katselemaan esim. isompaa Tulaa seuraajaksi, alkaa kiloraja tulla kohta vastaan isommalla.

Toi on kyllä niin kätevä kun on pitkäikäinen hankinta kun voi kantaa myös isompia. 🙂
Tuosta tulasta olen kuullut hyvää, sitä olisi kiva päästä joskus testaamaan. 🙂

Meillä kans manduca on tarpeellinen päivittäin 🙂 nyt mietin tulaa 😀

Toi Tula olis myös sellainen mitä tahtoisin testata. 🙂

Meillä on Catbirdbaby Pikkolo-kantoreppu. Ei ole ilmeisesti kovin yleinen Suomessa, kuulin siitä kaverilta. Ennen ostopäätöstä vertailin tätä reppua Manducaan, mutta Pikkolo istuu itselleni paremmin. Nykyinen vauva (kolmas lapsi) on eka, jolla on kantoreppu käytössä ja on kyllä ollut tosi hyödyllinen. Käytän lähinnä ulkona, jolloin pääsee pidempiäkin matkoja vauvan kanssa kulkemaan. Kesällä kiivettiin koko perhe kahdelle tunturille Ylläksellä, vauva viihtyi molemmat retket kantorepussa. 🙂 Aivan huippuostos! 🙂

Ehkä joskus olen kuullut tuosta repusta. 🙂 Reppu on kyllä mahtava ulkoillessa. Mekin heitetty monet lenkit niin. Ja ihanaa että pieni viihtyi repun kyydissä kiipeilyn ajan. Siinä sai kivan lisätehon kiipeilyyn. 🙂

Tää on sellanen hankinta minkä varmasti teen kun kolmostajoskus mahdollisesti alamme odottamaan. Niin kätevä kun voi touhuta molemmat kädet vapaana ja vauva silti on lähellä ♡

Kyllä, ehdottomasti kannattaa. 🙂
Saa paljon aikaiseksi kun on molemmat kädet käytössä.

Mä en tiedä miten olisin selvinnyt poikien vauva-ajoista ilman Manducaa! Se onkin siis ehkä paras hankinta ikinä 😀 Tyttö taas tuskin olisi koskaan missään kantohärvelissä edes viihtynyt ja itsekin olisin jättänyt aikoinaan ostamatta, ellen olisi kaivannut käsiäni vapaaksi. Onhan se kätevä hieman isommankin lapsen kanssa, mutta mäkään en pitkiä aikoja pysty selkäpuolella kantamaan.

On kyllä aivan mahtava kantoväline ja päivisin sai paljon aikaa kun laittoi vauvan repun kyytiin. 🙂
Joo ei käyttö varmasti ole enää niin suurta kun pitäisi kantaa selän puolella.

Meillä
On esikoispojalla, 1,5v. Manduca ja en voisi olla tyytyväisempi hankintaan. Lapsella on refluksi ja manducassa on nukkunut silloin, kun on ollut hankalaa oirehdintaa. Tosin nyt huomaan, että alan miettiä uutta, isommalle lapselle tarkoitettua kantovälinettä. Mutta ehdoton peukutus Manducalle. -kirmi

Ihana juttu että olette saaneet manducasta apua. 🙂 Meillä se oli pelastus pahimpina aikoina.

Olen laittanut Manducan juuri noin (ainakin luulisin) 🙂 , mutta silti se ei vain ole selälleni hyvä. Lyhyet ajat menee kyllä, mutta tunti alkaa olla maksimi. Mutta onneksi harvoin tarvitsee sen kauemmin kantaa. Etupuolella taas voi pitää vaikka kuinka kauan. 😀
Sä olet niin pikkuinen että varmasti säädöt voi tuntua isoilta. 🙂 Mulla taas tuntuu että säätövaraa on hyvin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X