äiti ja melukylän lapset - Banneri
Nyt on luvassa yksi henkilökohtainen kirjoitus ja pohdin pitkään laitanko tätä ollenkaan tänne blogiin, mutta koska luulen monen muun painivan tämän kanssa niin miksipä ei. Täällä on nimittäin taas koettu totaalinen shokki, järkytys ja imetyksen jälkeinen kriisi uuden ulkomuodon kanssa. Tai miten sen nyt nimeäisikään. En nimittäin muistanut miltä tuntuu kun maito häviää rinnoista ja miltä se näyttää tai oikeastaan miltä minä näytän. Tähän voisin laittaa nyt sen apina emojin, joka pitää käsiä silmillään, sillä olen niin järkyttynyt ja ehkä jopa häpeissäni.
Imetyksen lopettamisesta on nyt sen verran aikaa, että rinnoissa ei enää ole maitoa. Tai tulee sitä vielä vähäsen. Lähinnä tarkoitan sitä, että rinnat ovat nyt siinä pisteessä missä ne olivat ennen imetyksen aloitusta tai raskautta. En kyllä edes tiedä voiko kohdallani edes puhua enää rinnoista. Olen tällä hetkellä hieman hukassa ajatusteni kanssa. Uusi…vanha ukonäkö on saanut minut hämmästymään. Tiedän että olen tehnyt mahtavan upean työn, kun olen imettänyt neljää viidestä lapsestani sinne vuoden ikään, mutta silti on shokki huomata, että kerta toisen jälkeen minusta jää vähemmän jäljelle. En tiedä mitä ajattelisin uudesta, siis normaalista, varustuksestani.
Toki monen lapsen imetys jättää jälkensä, sehän nyt on sanomattakin selvää. Enkä ole hetkeäkään katunut, että olen imettänyt. Tällä hetkellä kuitenkin painiskelen omien ajatusteni kanssa. Koitan päälleni kaapista niitä lukuisia liivejä ja totean melki kaikkien olevan suuria. Niiden sisään mahtuisi helposti tukko paperia täytteeksi. Liivien ansiosta näyttää edes hieman siltä, että omistan jonkin laisen varustuksen. Silmäkulmathan siinä kostuu. Onko tämä enää edes todellista? Sanokaa nyt joku, että niihin kertyy tilalle edes rasvaa. Koitan hyväksyä itseni, mutta tällä hetkellä se on vaikeaa, todella vaikeaa.  Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy miltä näytin vielä hetki sitten, alla kuva nykytilanteesta.

Onneksi olen käynyt tämän saman kriisin ennemminkin läpi, tosin hieman pienemmässä mittakaavassa, mutta tiedän että selviän tästä. Vaatii todellakin aikaa totutella uuteen ulkomuotoon. Vähän sama, kuin raskaana oleva totuttelee kasvavaan vatsaan niin minä totuttelen pieniin rintoihin. Onneksi mieheni tukee minua, muuten en tästä varmasti selviäisi. Kyllä tämä kuitenkin oli itselle taas aika iso kolaus, vaikka sitä osasinkin odottaa. Varsinkin kahden viimeisimmän lapsen jälkeen tämä on ollut vaikea asia. Eihän pienirintaisuudessa mitään vikaa ole, olenhan tottunut siihen jo ennenkin. Mutta sulatteluun menee taas hetki aikaa.

Kommentit (42)

Itse olen aina ollut pienirintainen A-kuppia. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen väliaikaisesti C ja kyllä tuntui oudolta. Nyt kolen lapsen imetyksen jälkeen jäljellä ei ole mitään. A-rintsikatkin ovat tyhjää täynnä! Ennen sentään oli edes jotain…teininä haaveilin isommista rinnoista, mutta näin vanhemmiten olen onneksi pitänyt pieniä terhakoita tissejäni oikeinkin kivoina ja olen ollut tyytyväinen sporttiseen olemukseeni, mutta nyt tosiaan näytän suoraan sanottuna karsealta luisevan rintakehäni ja kahden kuopan kera. Mielessä on ensimmäistä kertaa käynyt jopa silikonirinnat, mitä kyllä häpeillen ajattelen…ja tiedän, etten sellaisia koskaan uskaltaisi ottaa. Mutta ärsyttää kyllä, kun aiemmin olen ollut tyytyväinen pieniin rintoihini. Nykyisin vain näky on todella surkuhupaisa. Joten ymmärrän tunteesi! Uskon kyllä, että iän myötä asia ei enää vaivaa, etenkin kun mieheni on todella kannustava eikä häntä tunnu tilanne haittaavan 🙂

Voi ei! Tää on just se mitä minä jo tässä pelkään kun tiedän että imetys alkaa olla loppumetreillään! Aina ollut pieni rintainen ja imetykset (4kpl) vienyt kyllä nekin pienet rasvakohoamat mennessään. Aina on ollut mukavaa kun raskaudet ja imetys ovat kasvattaneet rintoja. Olen nauttinut siitä erittäin paljon. Vaikka ei ne siltikään ole mitkään isot olleet ? mutta isot minulle ☺ monesti olen sanonutkin että jatkan maidon pumppaamista vielä vuosia jotta saan pitää nämä muodot ? Voimia ja positiivisia ajatuksia sinulle tähän tilanteeseen ❤ minulla se on vielä edessä!

Täällä ihan sama, että olen kyllä nauttinut siitä että on saanut jälleen rinnat, vaikkei ne silloinkaan ole isot olleet. Ja hei mä oon kans miettinyt, että jos ei oliskaan lopettanut imettämistä vaan pumppaillut. 😀
On tämä aika totuttelua taas, mutta eiköhän se ajan kanssa helpota. Tsemppiä kovasti myös sinne kun tämä hetki koittaa.♥ Siihen asti ihania imetyshetkiä.♥

Mulla imetys vasta puolessa välissä, jos taas vuoden ikään päästään, mutta valmiiksi jo kauhistuttaa. Viime imetys päättyi kun olin jo hyvällä mallilla uudessa raskaudessa, joten rinnat eivät kerinneet "normaalitilaan" ollenkaan.. Nyt kolmatta raskautta tuskin on tulossa, joten tulossa on varmasti muutoksia.
Pienirintaisuudesta ei ole kokemusta, mutta pieni pelko persuksissa, että kuinka lähelle napaa nämä läpyskät lopuksi päätyvätkään??

Siellä vielä ihania imetyshetkiä edessä.♥
Kyllä se aina mietityttää, millainen uusi ulkomuoto on. Imetys jättää kuitenkin aina ne omat jälkensä. Kyllä tähän kai ajan myötä tottuu. Toivotaan parasta lopputulosta sinne. 🙂

Super push up (esim. h&m). Ainakin vaatteet istuu paremmin!

Pitääkin käydä koittamassa. 🙂

Kyllä, täälläkin. Olen harmistunut. Imetyksestä vain hyviä muistoja yhteensä viiden vuoden ajalta, mutta. Rinnat kutistuivat sen jälkeen niin pieniksi, että edes AA-kuppi ei ole tarpeeksi pieni.

Jotain on väärin, kun rintaliivejä sovittaessa mikään koko ei osu IHOON. Sama uimapukujen kanssa. Olisi parempi käyttää miesten vaatteita, mutta nännit ovat niin kohoavat että en halua niiden näkyvän läpi.

Imetysaikana kuppi oli parhaimmillaan C.

Yksi asia pelastaa: erittäin erittäin tiukat urheiluliivit, jotka painuvat rintakehää vasten. Profiili näyttää mieheltä, mutta eipähän ainakaan iho ole vailla kangasta.

Imetys on kyllä niin ihanaa, vain tämä on sen varjopuoli.
Kyllä sitä järkyttyy kuinka paljon sitä pienenee imetyksen jälkeen ja menee tovi että siihen tottuu.
Hyvä että siellä on löytynyt joku ratkaisu tilanteeseen.

Niin tuttua! Nahkat vain jäljellä vuosien imetyksestä. Hieman helpotti, kun ostin uusia oikeankokoisia eli aiempaa pienempiä rintsikoita. Silti en ole vieläkään sinut tämän nykyisen ulkomuotoni kanssa. Eli pömppömaha ja olemattomat rinnat. On ollut rohkaisevaa nähdä muiden äitien postauksia tästä aiheesta. En ole siis ainoa.

Et todellakaan ole ainoa tämän kanssa painiva. Tsemppiä sinne.♥
Kai se on itsekin suunnattava ostamaan liivejä, vaikka se ei kivalta tunnukkaan, huoh. Kai tähän uuteen ulkomuotoon ajan kanssa tottuu.

Voi hyvä ihminen, kun sinä olet hoikka muutenkin niin eihän sulla voi olla yyber tissit. Sehän olisi jo luonnotonta ja rumaa. 🙂

Kiitos.♥ Ajan kanssa varmasti tottuu.

Hyvä anonyymi. Itse olen vielä Terhiäkin lättärintaisempi ja olenpa yhdelle "isolle" ihmiselle sanonutkin, kun rintojen kokoa valitti että: Mieti nyt jos sulla ois tuossa ruhossa tälläset satsumat ku mulla ni miltä se näyttäs! Saatiin hyvät naurut. 🙂
Terhi, tsemppiä! Kyl sinä totut. <3

Anonyymi: Tänne kelpaisi juuri tuo kupin tai kahden isommat. 🙂 Mutta eipä niitä ole tulossa, joten se on koitettava oppia olemaan sujut näiden kanssa. Alku on aina se vaikein osuus.

Minttu: Hih, toki en mitään isoja kaipaakkaan, mutta vaikka nuo postauksen ekassa kuvassa olevat olis ihan mukavat. 😀 Tää että jäljellä ei ole oikeastaan mitään on itselle imetyksien jälkeen ollut iso pala purtavaksi. 🙁

Ei mitenkään henkilökohtaisesti sinua kohtaan Minttu, mutta tuota lausetta oon itse kuullut teini-iästä saakka, jos olen jollekin "valitellut" rintojeni kokoa ja se ei kyllä auta yhtään mitään. Enkä usko, että kovinkaan moni pienirintainen ja asiaa murehriva henkilö mitään "yybertissejä" haluaisi vaan jonkun kuppikoon-kahden muutoksen, jotta niitä voisi edes kutsua rinnoiksi. Ajatteleppa tuo sanomasi vielä toisinpäin "Eihän sulla edes voisi olla mitään minitissejä, kun oot muutenkin iso, sehän olis jo luonnotonta ja rumaa", eikös olekin pikkusen loukkaavan kuuloista, joten miksi se ei olisi sitä myös hoikalle ihmiselle sanoessa?
Itse voin ainakin ihan rehellisesti sanoa, että hyppisin riemusta ja tuntisin itseni tuplasti naisellisemmaksi, jos jonain aamuna heräisin pari kokoa suurempien rintojen kanssa, koska minusta taas nykyinen kuppikokoni näyttää luonnottoman pieneltä itselleni, vaikka muuten olenkin hoikka. En saa edes push up liiveillä minkäännäköistä rintavakoa aikaiseksi. Mutta ainahan me ihmiset halutaan jotain, mitä itsellä ei ole ja muilla on…

<3 Täällä samoja fiiliksiä. Mulla vielä rinnat on olleet aina oikeastaan ainoa asia, mihin oon kropassani ollut tyytyväinen ja nyt nekin on mennyttä… Ehkei sekään niin haittaisi, että ovat pienemmän kuin aiemmin, mutta kun ovat sellaiset roikkuvat lörtsöt. Mutta jospa niihin vielä tottuisi, toivottavasti sinäkin!

Kyllähän tuo imetys jälkensä jättää. Ainoa miinuspuoli siinä hommassa.
Aikaa se vaatii, että tähän tottuu, mutta kai niiden kanssa oppii taas elämään.
Tsemppiä sinne.♥

Täällä myös viisi imetystä käyty läpi ja kun alkutilannekin on se että niin mitkä tissit? Niin olin ihan masentuneena joka imetyksen jälkeen..
Mutta tuossahan nuo kulkee mukana, erittäin vaivattomasti..ei ole tiellä eikä hölsky! Kun ei ole mitään mikä hölskyisi 😀 tosiaan, en tiedä itkiskö vai nauraisko..
Tsemppiä <3

Kyllä tämä vaatii imetyksen jälkeen oman aikansa, että tottuu siihen, että jäljellä ei ole oikein mitään.
Mutta joo siis tiellähän ne ei ainakaan ole. 😀 Tunteet vaihtelee naurusta itkuun ja siitä taas nauruun. Ehkä tämä tästä taas. Kiitos.♥

Itsellänikin on pienehköt rinnat, sellaiset käteen sopivat ja pärjäisivät hyvin ilman liivejäkin, jos vaan kokisin oloni mukavaksi ilman. Itse olen jo nyt miettinyt, mitä näille joskus tulevaisuudessa lapsen ruokinnan jälkeen käy, monella pienirintaisella kun jäljelle tuntuu jäävän vain tosi kivat nahkaläpyskät. Isompirintaiset sentään voivat ne roikkuvat pussukkansa kuroa liivien sisään, mutta mitä tekee pienirintainen, kun imetyksen jälkeen ei ole enää jäljellä mitään, mitä sinne liiveihin laittaisi?…

Näinpä.
Täällä ainakin nyt liivit huutaa tyhjyyttään. Pitää vissiin lähteä liivikaupoille ostamaan pienempiä tilalle.

Mä lopetin just imetyksen kilpirauhaslääkkeiden takia. Äkkiä on lähteny maidon tuotanto laskuun, mutta nyt on vielä sopivasti täytettä, ennen kuin viimeiset rippeet haihtuu pois. Itseäni ei koko haittaa, koska mulla on ollu kokoon nähden aina isot tissit, niin pienet on nyt ihan jees. Enemmän häiritsee kiinteyden menettäminen. Eivät törötä enää niin söpösti kuin joskus muinoin ?. Ja istuvia rintsikoita on vaikea löytää, kun rinnat on niin pehmeät (eli veltot läpyskät ?), ettei ne asetu nätisti ainakaan entisiin liiveihin. Tsemppiä! Pieni on kaunista! ❤️?

Voi höh tuo kilpirauhanen. :/
Kuulostaa erittäin tutulta tuo kiinteyden menettäminen. 🙁 Pienet menisikin, jos niissä olisi jotakin ryhtiä, mutta ei. Noh ehkä tähän taas ajan kanssa tottuu. Ja kiitos tsempeistä.♥

Itsellä on ollut juuri päinvastoin. Kun on aina ollut pienirintainen niin voi jessus että ahdisti ne raskaus- ja imetysajan isommat rinnat. Väkisin yritti jollain urheilurintsikoilla litistää ja yrittää pienentää. Toivotonta. Heh.. Paluu normaaliin (=hyvin pieni ;)) on ollut aina helpotus. Mutta tsemppiä! Kyllä se siitä taas helpottaa, kun tottuu "uuteen" olomuotoon. 🙂

Heh, voi ihana sinä.♥
Mä taas olen tykännyt, että on tullut hieman muotoa, vaikkei ne valtavat ole olleet imetysaikanakaan. Nyt kuitenkin pienemmät taas kuin viime kerralla ja se aiheuttaa tätä ahdistusta.

Mä oon "onneksi" ollut lättänä aina, ennen ja jälkeen raskauksien ja imetyksien. ? Toki imetyksen loputtua huomasi, että oli silloin sentään vähän enemmän ollut täytettä a-kupeissa, mutta tuskin täysiä oli a-kupit silloinkaan. ? Vaan toisaalta eipä oo lurpsahtaneetkaan, kun ei oo tarvinnut ihon venyä. Eli siinä mielessä "onneksi".. ?

Tuo on kyllä kivempi vaihtoehto, kuin se että venyy hirveästi ja sitten käy niin kuin minulla. :/

En keksi mitään varsinaisesti lohduttavaa, joten kerron toisenlaisen rintojen pienentymisen. Mulle ehkä pahinta rintojen saralla oli, kun osallistuin sellaiseen kuuden viikon kesäkroppahaasteeseen vajaa 2 vuotta sitten. Tarkoituksena oli saada muutama ylimääräinen kilo pois ja tarkastella miten mittanauhan numerot juoksee. Perusliikuntaliikkeitä tein kotona lähes päivittäin kerrallaan 5-10 min ja söin tietyn ruokavalion mukaan. Kiloja karisi (ja osa tuli jälkeenpäin takaisinkin), mutta eniten ihmetystä aiheutti, että lähes 10cm(!!) lähti rinnanympäryksestä kuuden viikon aikana.

Voit arvata ettei ne takaisin tulleet muutamat kilot ole löytäneet tietään vatsamakkaraa korkeammalle 😀 Tsemppiä!! Itsensä hyväksyminen on yleensä se kaikkein vaikein osuus <3

Hui, se on hurja määrä senttejä!
Aika monella lähtee ensiksi juuri rinnoista pois ja viimeisenä juuri siitä hankalimmasta paikasta, eli lanteilta. Voi kun siitä saisikin hinattua täytettä tuonne ylemmäs. 😀
Kiitos.♥ Kyllä tämä jälleen oman aikansa ottaa.

Saman asian kanssa painiskelen. Lopetin toisen lapseni imetyksen noin puoli vuotta sitten ja tyhjät pussit jäi tilalle.. On ollut aika järkytys, vaikka tätä osasinkin odottaa. Olen tyytyväinen että olen imettänyt lapsiani sinne vuoden ikään, mutta on tämän uuden ulkomuodon hyväksyminen ollut vaikeaa.. Tsemppiä sulle ja kiitos kun kirjoitit aiheesta!

Kiitos tsempeistä ja sitä samaa sinne.♥
Kyllä, vaikka tätä osasi odottaa, on se joka kerta aina yhtä suuri kolaus ja menee aikaa hyväksyä uusi vanha ulkomuoto.

Tiedän tuon tunteen♥

♥♥

Tuttuja ajatuksia!

Olin raskaana tai imetin viisi vuotta yhteen putkeen. Aina mulla on ollut enemmän isot kun pienet rinnat, mutta viimeisen imetyksen loputtua pienemmät kun 12-vuotiaana, jäljellä enää nahat. Niihin tottuu ennen kuin huomaakaan, nojoo paitsi aina se tulee mieleen taas uudestaan kun riisuu paidan 😀 Välillä osaan nauraa ja välillä itkettää.

Miehen tuki on tässä kyllä tärkeä. 🙂

Heh..niin tuttu tunne. Nahkaläpsykät vain jäljellä 🙂 Mut mies aina lohduttaa, et ne on just hyvät ja et urheilu on helpompaa pienillä rinnoilla.

Näin juuri, mullakin pienentynyt ihan järkyttävästi kahden viimeisen jälkeen. Kyllä niihin kai tottuu taas, mutta nyt varsinkin alkuun on joka kerta järkytys kun nappaa liivit pois.
Heh, itkua ja naurua se on täälläkin nyt ollut.

Ymmärrän täysin mistä puhut! Kehon muutoksiin sopeutuminen vie aikaa, vaikkei vallitsevassa tilassa olisikaan mitään vikaa, esim. juuri suuret rinnat vs. pienet. Mulla kovimmille ottaa vatsan alueen hyväksyminen, joka ei ole raskauden jälkeen enää (ylläri ylläri) yhtä litteä kuin aikaisemmin. Toki vatsalle voi jotain tehdäkin treenaamalla, mutta välillä on vaikea hyväksyä se, että kroppa on muuttunut, vaikka ulkopuoliset eivät välttämättä edes huomaa mitään.

Kyllä tämä sopeutuminen ottaa oman aikansa. Täälläkin toinen alue on juurikin tuo vatsa. Kyllähän sitä saisi paremmaksi muokattua, mutta olen onneksi oppinut olemaan hieman armollisempi sen suhteen, vaikka se välillä häiritseekin. 🙂

Tsemppiä sinne.♥
Näin mäkin uskon, että tähän vielä tottuu, oman aikansa se vain ottaa.
Mutta ihanaa, että siellä mies on kannustava. Se on erittäin tärkeää, kun painiskelee tämän asian parissa.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X