äiti ja melukylän lapset - Banneri

No en haaveile enää salaa, kun sen nyt täällä kaikille ilmoitin. Minulla on masuikävä, ikävä sitä kaikkea jännitystä, ikävä koko odotusta..taas! Kuinkahan mones kerta tämä jo on, kun tästä täällä blogissa kirjoittelen? Yleensä tämän jälkeen tilanne on ollut se, että vuoden sisään olen kertoillut iloisia uutisia perheenlisäyksestä. Mutta entäs nyt? Nyt tiedän, että niitä uutisia ei ole enää tulossa..kai, tai ainakaan ei pitäisi, tai näin ollaan puhuttu. Silti edelleen haaveilen salaa raskaudesta ja vauvasta. Ihan järjetöntä, voisi moni sanoa. Sullahan on jo viisi, koska sulle riittää?! Ja sitä koitan sanoa itsellenikin. Mutta minkä teet kun järki kamppailee sydäntä vastaan.

Lapsilukumme oli aikoinaan täysi jo ensimmäisestä lapsesta, sitten kolmannesta, sitten neljännestä ja viidennen jälkeen en sanonut enää sen olevan täynnä, sillä tiesin tämän päivän koittavan. Odotuskuume, synnytyskuume, vauvakuume, lapsikuume..ne on taas täällä. Olen osannut valmistautua tähän hetkeen ja yllättävän myöhään tässä menikin, johtuen ehkä näistä huonosti nukutuista öistä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tässä voi mennä pitkä aika ennen kuin tilanne menee ohi ja rauhoittuu. Jos rauhoittuu. Tiedän, että jos vielä meille vauva tulisi, tämä sama olisi jälleen edessä. En usko että lakkaan koskaan kuumeilemasta.

Sitä sanotaan, että sen tietää koska lapsiluku on täynnä. Minusta on tuntunut niin jokaisen jälkeen, kunnes jossakin vaiheessa tilanne taas muuttuu. Odotin tosissani, että viidennen jälkeen tunnen kaiken olevan nyt tässä ja lapsilukumme on täynnä. Ehkä se onkin, ehkä tämä menee sittenkin ohi. Jos tämä on vain vaihe, joka kestää lyhyemmän aikaa mitä se on edellisten jälkeen kestänyt. Mutta entäs jos se ei menekkään ohi? Entäs jos se vain jatkuu? Olisimmeko valmiit vielä yhteen? Voisiko meillä käydä vielä sellainen onni, että saisimme syliimme turvallisesti lapsen? Voisiko yksi raskaus sujua kohdallamme vielä hyvin, kun takana on jo niin monta hyvin sujunutta? Sujuisiko synnytys enää hyvin?

Monenlaiset kysymykset pyörivät päässä, kun koitan saada selvyyden ja kartoittaa mikä tilanne todellisuudessa on. Mitä oikeasti haluaisin ja mitä mies haluaa, tai sen jo nyt kyllä suunnilleen tiedän, hih. Samalla ihmettelen, että miten kaiken tämän väsymyksen keskellä minussa voi herätä tällaisia tunteita? Miten voin saada vauvakuumeen tässä vaiheessa, kun kokonaiset yöunet ovat olleet haave vain?! 

Sanokaa nyt, että  täällä joku muukin kuumeilee, vaikkei enää pitäisi?

Kommentit (56)

Me ollaan kans oltu vahvasti sitä mieltä että lapsiluku on tässä, mutta ne tiedä! Vieläkin tuntuu että joku puuttuu 😀

Miulla itsellä ei ollut vauvakuumetta tuota tällä hetkellä ainokaistamme odottaessa, vaikka sillonkin oli ajatus, että olisi ihanaa, jos saisi useamman lapsen. Vasta oikeastaan vauva-arkea eläessä alkoi se vauvakuume pukkaamaan. Nyt kun tuo ipana on jo taapero, niin vauva- raskaus- ja synnytyskuume on jo aika kova! 😀

Hyvin on kuume siellä kehittynyt. 🙂

Olet niin mahtavan oloinen äiti, että kuudes sopisi varmasti hyvin!

Kiitos Minttu.♥

Minun kuopukseni täyttää kaksi helmikuussa ja nyt on tuntunut tietynlaista haikeutta, että tässäkö tämä nyt on: elämä kahden tytön äitinä; menisihän vielä kolmaskin. Olemme siksi menossa Pride- valmennukseen mieheni kanssa keväällä ja toivon, että meistä voisi tulla sijaisperhe. Voisin siihen puuhaan antaa itsestäni sen kaiken kaipuun lapseen/lapsiin. Meille alustavasti jo juteltiin, että sisaruksetkin voisi olla mahdollinen vaihtoehto. Uskon, että lapsen ei tarvitsisi olla oma. Tokikaan raskautta ja synnytystä en voi enää näin kokea, mutta vaikka sijaisvanhemmuus ottaa paljon, se antaa vielä enemmän….Vaikeita pohdittavaksi. -Anki

Kuulostaa mahtavalta. 🙂
Varmasti sijaisvanhempana olo ei aina ole helppoa, mutta kyllä se parhaimmillaan tulee antamaan niin paljon. 🙂

Sulle niin sopis se kuudeskin! Jään odottamaan, miten tilanne kehittyy. ?

Heh, kiitos Hanna.♥

Huoh. Arvaa kuka just selas eilen koneelta masu kuvat-kansiota?!Ja kyllä se haikeus ja ikävä sieltä puski vahvana päälle. Mä tiedän jo nyt,vaikka Minea onkin vasta 6kk,että se vauvakuume ihan varmasti muhun iskee. Ja en vaan tajua miten tuun siitä pääsemään yli. Tiedän, että miestä ei enää saa suostutella vauvaan,tämä viimeinenkin oli niiiin kovan suostuttelun takana. Ehkä se siitä Ajan kanssa helpottuu,täytynee keksiä jotain muuta äksöniä tilalle:) haleja♡♡

Kiitos ihana.♥
Nyt vain nautit kun Minea on vielä vauva.♥ Nuuhkuttelet sitä tuoksua ja nautit vaan. Vauva-aika menee niin nopsaan ohi. Mutta on nuo taaperotkin kyllä ihan huippuja.♥
Ihanaa kuitenkin, että mies siellä heltyi aikoinaan viidenteen.

Tiedän tunteen♥ Mä taidan kärsiä tästä kuumeesta ikuisesti. En kyllä edes ymmärrä mistä tuo kuume aina on kylään tullut, sillä jokaisen lapsen kohdalla on ollut aina vaan rankempaa ja ongelmallisempaa, mutta kun silti 😀


Tää tulee aina niin varkain. 🙂 Eikä siinä auta, vaikka edellisen kanssa olisikin ollut rankkaa. Hugon vauva-aika oli ihan eri luokkaa kuin kolmen edellisen, mutta silti..vauvakuume on ja pysyy..

Siinähän se kuudes menee missä muutkin ❤️ Mä olen ollut aika varma, että kaksi on meille hyvä luku, varsinkin kun on nyt molempia "versioita" yksi ja osittain myös siksi, että odotusaikoja en kovinkaan lämmöllä muistele. Huomaan kuitenkin miettiväni usein, että millainen tyyppi se seuraava olisi ja tulisikohan tyttö vai poika. Kaipaan hetkittäin synnytystä ja niitä ensihetkiä jo nyt, vaikka tytär on vasta 3kk. Kääk! Jännä nähdä mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Milja/Millivanilli

Niin, menishän se. 😀
Usein nuo hetket tulee mieleen. 🙂 Ja totta, sitä ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. 🙂 Ihanaa vauva-arkea sinne.♥

Voisiko sanoa että nyt ensimmäisen kerran kahden vuoden jälkeen kuumeilen…mutta sitten aina vain mietin miten ihmeessä sitten jaksaisi kahden lapsen kanssa heh 😀

Mulla oli noin mun esikoisen jälkeen. Kuume iski vasta kun tyttö oli isompi. 🙂 Varmasti riippuu paljon siitä millainen vauva sieltä syntyy, siihen miten sitä jaksaa. Sitä kun ei koskaan tiedä. 🙂

Mikä on suurin syy sille että kuudetta ei tulisikaan? Raha, neliöt, oma jaksaminen, pelko ettei kaikki menisikään enää kuudennen kohdalla hyvin, ettei olisi reilua muita lapsia kohtaan, "koska onhan kuusi nyt vaan jo ihmisten mielestä liikaa" vai joku muu?

Olemme puhuneet, että viisi olisi nyt meidän lukumme. 🙂
Kuume kuitenkin iski, niin kuin osasin odottaa. Samalla sitä on sitten noussut mieleen kaikenlaisia kysymyksiä.

Mä luulen kans että kuumeilen aina… Toisen lapsen jälkeen kuume pysyi aika pitkään pois, yli kolme vuotta nukkunut todella huonosti joten väsymys on kyllä tehnyt tehtävänsä. Tällä hetkellä pienemmän ollessa 1,5 vuotias olen todella tyytyväinen tähän hetkeen: vauvavuosi on ohi ja elämä helpottuu koko ajan. Haluan myös jo takaisin työelämään. Mutta on se vauvakuume alkanut nostaa päätään täälläkin. En niinkään kaipaa vauvavuotta, mutta sitä testin tekemistä, odottamisen jännitystä, vauvamasua, uuden vauvan syntymää, paria ensimmäistä viikkoa. Niistä kuumeilen, mutta onneksi vielä järki ja väsymys vie voiton. Toki tiedän, että jossain vaiheessa kuume pahenee ja nyt ajattelen, että ehkä vaikka sitten kun Lotta menee kouluun. Mies tosin on sitä mieltä, ettei enempää lapsia, joten nähtäväksi jää, saanko häntä suostuteltua tai suodaanko meille sitten edes enää lisää lapsia. Tällä hetkellä näin on hyvä, mutta aika näyttää vieläkö perheemme tästä kasvaa. 🙂 Tsemppiä sinulle kuumeeseen, se voi olla todella raastavaa. <3

Kiitos Tuija.♥
Luulen että suuri osa naisia on niitä joilla on aina sitä kuumetta. Tsemppiä sinne, jos kuume oikein roihahtaa ja jos joskus tarvii miestä alkaa suostuttelemaan. 🙂

Minä varmaan kuulun kans tuohon naistyyppiin, joka vauvakuumeilee loputtomiin 😀 on nimittäin alkanut teini-iässä ja kahden raskauden jälkeen olen molemmilla kerroilla sanonut että nyt on jo hyvä, mutta kuume on tehnyt tehtävänsä. 😀 nyt kolmatta viimeisillään odotellen ja sanon näin loppuraskauden myötä että kolme riittäisi, vaikka tiedän että kun arki tasottuu kasvaneen vauvan myötä niin… ;'D mutta onhan niitä paljon suurperheitä, sellasiakin joissa perheen koko ei liity mitenkään mihinkään vakaumukseen ja varmasti pärjäävät hyvin ja ovat onnellisia jokaisesta (elätettävästä) lapsesta. Sitä paitsi itse en koskaan ole ollut sitä mieltä että lapsi tarvitsee jonkin harrastuksen jossa kulettaa ja maksaa siitä. Se on lapsesta kiinni ja on myös hyviä harratuksia jotka eivät maksa! Jos tätä taloudellista puolta miettii.. :)kuuntele toki itseäsi huomioiden eri vaihtoehdot mutta älä anna ainakaan ulkopuolisten negatiivisten kommenttien vaikuttaa päätökseenne! Se on teidän päätös ja teidän onni ja vastuu. 🙂 <3

Noin se menee. Loppuodotuksesta sitä on melko varma, että tämän jälkeen riittää, mutta jo jonkin ajan kuluttua kuume voi alkaa nousemaan. Kummallinen tämä naisen mieli. 🙂 Ihanaa loppuodotusta muuten sinne, nauti joka hetkestä.♥
Juu ei tässä ulkopuolisten mielipiteet paljon vaikuta. Jokainen elää sitä omaa elämäänsä ja meillä lapset saaneet harrastaa sitä mitä halunneet. Kaikki harrastukset ei uitenkaan ole kalliita. Ja itsehän me perheestämme olemme vastuussa. 🙂

Täällä! Esikoinen 4v, keskimmäinen 2v ja kuopus 8kk. Ja koko tän 8kk oon suunnilleen jo kuumeillut,apua 😀 Nyt oon saanu vähä ihteeni hillitty ajattelemalla mitä kaikkea kivaa ens kesänä saa tehtyä kun ei pitkästä aikaa olekkaan kiinni vauvassa joko raskauden tai imetyksen muodossa. Mutta en tiedä miten sitten ensi kesän jälkeen.. Jos neljäs siunaantuisi niin pitäis hommata isompi auto ja ehkäpä kotikin. Tää ikuinen vauvakuume on kyllä ihmeellistä 😀 -miljama

Hih, mä kuumeilin kun toisen lapsen odotusaikana ja hänen synnyttyäänkin jo koko ajan, joten tiedän tunteen. Nyt Hugon kohdalla tässä kesikin yllättävän kauan. 😀
Tuo on niin toot, kun sitä miettii, kuinka kaikkea saisi tehtyä kun ei olisi niin kiinni vauvassa, mutta silti se kuume siellä kolkuttelee.
Ikuinen vauvakuume on juurikin niin kuin sanoit, ihmeellistä. 😀

Tuttu juttu! Kolme pientä lasta, univelkaa, hormonimylläkkää, arjen väsymystä jne. Silti haluaisin neljännen vaikka tämän hetkinen tilanne on tosi rankka ja kotiinkin mahtuisi parhaiten kolme. Koetko että jaksaisitko kuudennen lapsen? Minun nuorin on 6kk ja olen uupunut. Jos puhun neljännestä, niin mies sanoo: "ethän sinä meinaa jaksaa kolmeakaan". Totta mutta niin satuttavia sanoja…..

Voih, tsemppiä sinne kovasti uupumuksen kanssa.♥
Itse koen että nyt viidenkin kanssa menee todella hyvin. Toki kolme ovat jo sen verran isoja ja omatoimisia, että jos pienimpiä olisi enemmän, olisi arki toki heti rankempaakin.

Minulla voisi ollakin kuume, mutta mies on ehdottoman varma että kolme riittää. Mitä teidän miehet sanoo? Kuumeileeko nekin?

Miehillä lapsikiintiö tuntuu täyttyvän nopeampaan. 🙂
Meillä ei mies kyllä kuumeile. Ja hän oli aikoinaan jo varma että kolme on maksimi. 😀

Kyllähän siinä yksi menisi vielä jonon jatkona. 😉 ♥
Mä luulen, että vauvakuume kuuluu tähän äitiyteen eikä katoa vaikka niitä tekisi tusinan. 😀

Niin kai. 😀
Mä kans luulen, ettei tää kuumeilu lopu koskaan.

Täällä onnellinen neljän lapsen äiti,nuorin 1v ja 7kk.vauvan laskettu aika viikon päästä eli viides lapsi jo..<3 millään en jaksais odottaa 🙂 huonoja hetkiä on välillä,väsymystä ym mutta silti tämä on just sitä mitä haluan.
Ihana blogi sinulla,kiitos!

Oi ihanaa. Kovasti tsemppiä loppuodotukseen.♥ Pian saat jo pienen syliin asti.
Kyllähän arkeen mahtuu kaikenlaista, mutta pääasiassa se on ihanaa ja kjuuri sitä mitä haluaa.
Kiitos, se on ilo kuulla. 🙂

Itse olen taas ihmetellyt, mistä nämä vauvakuumeet aina oikein joillakin ihmisillä kumpuavat. Uuden vauvan myötä kun se oma elämäkään ei koskaan helpotu, joten tuntuu, että näillä ihmisillä on loppumaton usko omiin voimavaroihin. Lapsissa on oikeasti tekemistä ja elättämistä. Oma matematiikka ei ritä… Kun tuntuu, ettei syli riitä, aika riitä, hermot riitä? Entä sitten, kun ovat 16, 15, 14, 13, 12v… Millaisia resursseja on huolehtia läksyistä, harrastuksista, erityisestä tuesta…? Itse unohtaisin sydämeni ja ottaisin järjen käteen.

No meitä on erilaisia. 🙂

Minullakin on "aina" vauvakuume 😉 Viides kerta täällä menossa ja nautin, kun puoliväli on ylitetty ja ihana maha näkyy jo <3 ja se tunne synnytyksen jälkeen, kun vauvan saa rinnalle. Sitä on aina ikävä <3

Tuo on sitä ihanaa aikaa. Voih, niin ihanaa odotusta sinne ja ei enää kauan kun siellä on juuri ne ensihetket.♥

Voi niin tuttua! Olikohan Jekku kaksiviikkoinen kun kirjoitin että tällä hetkellä on täydellistä kahden lapsen kanssa, nelihenkisenä perheenä. Ei toki ole salaisuus että haaveeni on saada 5 lasta. Nyt Jekku on 4kk ja mitä enemmän joka suunnalta tulee vauvauutisia sen enemmän huomaan ajattelevani että miekin haluan! Tosin sen verran olen pitänyt jalat maassa että ensin tämä vauvavuosi sitten vasta seuraava vauva ? mies ei vielä ole ihan lämmennyt. Eilen kysyi että kumpaa veikkaisia meidän seuraavaksi lapsekse a tyttöä b poikaa vastasin b poikaa ja hän vasta c ei kumpikaan. ?

Hih, ihan kuin minä toisen lapsemme synnyttyä, kuume iski jo tyyliin odotusaikana ja tuossa vaiheessa olin jo varma että kolmannen haluaisin ja aloin miehellekin puhua. No toisella ja kolmannella on ikäeroa se 1v8kk ja ovat kyllä niin läheinen kaksikko.♥
Toivotaan, että joskus siellä on 5 lasta. On tämä aika kiva määrä.♥

Vauvakuume on tullut joka lapsen jälkeen uudestaan. Tähän asti olen aina pian alkanut odottaakin kun kuume on iskenyt. Nyt tunnen itseni jo liian väsyneeksi?? Kuopus valvotti todella rankasti. Toivon yllätysraskautta…

Tsemppiä väsymyksen kanssa. 🙂

Täällä on yksi myös! Ekana iso kiitos blogistasi, on niin osuvia ja ihania kirjoituksia, että!! Olen aina kuvitellut tietäväni, että jos kolme lasta saan, olen ikionnellinen ja perheemme on valmis. Mutta nyt kun kolme lasta on, en enää ole ollenkaan varma! Tiedän monen yllättyneen jo tuosta kolmannesta lapsesta, neljäs olisi varmaan täydellinen shokki. Mutta jokainenhan elää omaa elämäänsä. Järki sanoo, että perheemme todellakin on kasassa. Juurikin valvotut yöt ym. Asunto ja auto ovat jo nyt pieniä, mutta tiedän mikä stressi on isompien etsimisessä, valinnassa, muutossa ym. kaikessa siihen liittyvässä, joten en nyt halua stressata. Mutta voi, kun se vauvakuume vain lisääntyy joka lapsen jälkeen! Tähän asti olen jotenkin tiennyt, että vielä saan kokea raskauden (yhtä pahoinvointia tosin lähes koko aika jokaisesta!), vauva-ajan ym. jos vain hyvin käy. Siksi en ole aiemmin kokenut tätä kauheaa haikeutta, mikä nyt on kuopuksemme kanssa. Hän kasvaa kovaa vauhtia, ei ole enää ihan pieni vauva. Pitäisi osata nauttia joka päivästä, mutta haikeus on ehkä päällimmäisenä tunteena. Nyt kun pitäisi ruveta luopumaan kaikesta vauvatavarastakin, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Oletteko te luopuneet niistä ja jos niin missä kohtaa, kuinka monen lapsen jälkeen eli oletteko joutuneet/saaneet hommailla uusia tavaroita jossain kohtaa? Entä nyt viiden lapsen jälkeen, onko tavaroista luovuttu vai vieläkö teiltä löytyy vaunut, vauvanvaatteet yms.?

Kiitos, tämmöisiä kommetteja on aina ilo kuulla. 🙂
Mä en tiedä mitä meidän lähipiiri ajattelisi, jos tässä vielä lapsia saataisiin, mutta toisaalta eipä se heille kuulu. Mutta tällä hetkellä hyvä näin, vaikka kuume onkin kova. Välillä se vauvakuume vaan iskee ja lujaa.Tsemppiä sinne kuumeilun kanssa.♥
Siis vauvatavaroista luopuminen on ollut ihan kamalaa ja kyllä me oikeastaan kaikesta ollaan luovuttu ja laitettu eteenpäin. Hoitopöytää emme anna/myy eteenpäin, kun vanhempani ovat sen aikoinaan minulle ostaneet yli 30 vuotta sitten. Niinpä se on jo oikea perintökalleus. Samoin pinnasänky on vielä meillä, kun Hugo nukkuu siinä. Ja se jääkin, sillä en ole ajatellut luopua siitä. Jos vaikka siinä joskus nukkuisi omia lapsenlapsia.

Voih täällä sitä samaa.. Järki sanoo että kaksi on hyvä, poika ja tyttö. Silti haaveilen ja kuumeilen. Haluan vauvan vielä joskus, vaikka lapsiluvun pitikin olla täysi! 😀

Näin siinä helposti käy, että se vauvankaipuu kasvaa. Mistä sitä koskaan tietää mitä elämässä tapahtuu.:)

Luulen, että olen kans vähän sellainen ikuinen vauva- ja raskauskuumeilija! Vähän hölmöä, että odotan nyt toista lasta ja ollaan puhuttu että kaksi olisi varmaan meille se hyvä luku, mutta silti huomaan JO NYT miettiväni usein, että entä jos sittenkin kolme…

Hih, näin se joskus menee. Siks mä opin viidennen jälkeen, että EHKÄ on parempi kuin sanoa, että nyt ne on tässä. Jotenkin helpompi käsitellä koko asiaa, kun se ei ole niin lopullista. 🙂

Meilläkin kolmannen jälkeen piti olla lapsi kiintiö täysi. No tuli neljäs ja taas piti olla vauva hommat tässä. Nyt odotetaan onnellisesti viidettä ?
Ja sitten se lapsi luku on OIKEESTI täynnä ?

Kai siihen vauva aikaan jää jotenkin koukkuun. Ja muistista pyyhkiytyy aina ne ikävät asiat. Muistaa vaan hyvät puolet kun vauvakuume iskee päälle.

Minde

Hih, näin mennyt meilläkin. Ihanaa odotusta sinne.♥
En kyllä tiedä mistä tämä vauvakuume aina iskee, vaikka Hugokaan ei todellakaan ole ollut helppo vauva, vaan ensimmäinen vuosi oli aika haastavakin.

Todella kova kuume täälläkin ♡ kotiimme ei vaan mahtuisi kolmatta joten muutto olisi edessä. Ja auto olisi vaihdettava ja ja… järki sanoo että ei nyt mitään uutta vauvaa mutta tunteet sanoo toista ja tuntuu että ympärillä on kauhiasti vauvoja 😀

Välillä ne tunteet on niin voimakkaat ja silloin onkin hyvä hetki katsoa, että muuttuuko mieli. Sitä täällä nyt ainakin tehdään. 🙂

Täällä myös ikuinen vauvakuumeilija! En enää usko tämän menevän ohi. Minulla lapsia on kolme, joista nuorin vajaa puolitoistavuotias. En vain suostu sanomaan, että lapset on tässä, koska se kuulostaa aivan liian lopulliselta. Haikealta. Vaan sanon, että lapsilukumme on tässä toistaiseksi. Joka sitten taas kohdallamme tarkoittaa, että EHKÄ vielä joskus saan kokea raskauden ja synnytyksen ihmeen. 😉

Tämä on hyvä keino. Itse aloin käyttää tuota nyt viidennen jälkeen. Helpottaa kummasti, kun jättää oven hieman raolleen ja sen ehkä leijailemaan ilmaan. Mistä sitä koskaan tietää mitä elämä tuo tullessaan. 🙂

Luin jostain sellaisen jutun vauvakuumeeseen liittyen, että on olemassa tietty naistyyppi (tällaisia miehiä ei kuulemma ole ollenkaan 😀 ), jotka alkavat vauvakuumeilla jo varhain murrosiässä, ja vauvakuume jatkuu, vaikka lapsia siunaantuisikin. Kuumeilu saattaa loppua vaihdevuosien aikaan, tai sitten ei. Itse olen ihan satavarmasti myös tätä tyyppiä. Olen alkanut haaveilla äitiydestä jo ihan lapsena, ja murrosiän myötä tilanne kääntyi kuumeiluksi. Tässä sitä kai sitten ollaan ja kuumeillaan ainakin sinne viiteenkymppiin asti :DD

Taidan olla itsekin juuri tuota tyyppiä. Kuumeilen varmasti koko lopun ikääni. 😀

Kannattaa jättää se EHKÄ mahdollisuus. 🙂 Sitä ei koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.♥

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X