äiti ja melukylän lapset - Banneri
aiti-ja-melukylan-lapset-perhe

Joskus sitä tuntee olonsa vain suunnattoman onnelliseksi. Välillä kun malttaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen sitä tajuaa kuinka loistavasti kaikki on. Kuinka hienoja ihmisiä on saanut ympärilleen ja kuinka minä ja mieheni olemme saaneet yhdessä aikaiseksi jotakin niin upeaa, mitä lapsemme ovat. Välillä on hyvä pysähtyä, napata kaikki lapset kainaloon ja nauttia siitä onnen tunteesta. Nämä kaikki tässä on meidän. Olen onnellinen siitä mitä minulla on.

Tässä kamppaillessani tämän vauvakuumeen kanssa olen koittanut pysähtyä useammin. Keskittyä kuumeilun sijaan enemmän siihen mitä minulla jo on. Olen kertonut lapsilleni millaisia he ovat olleet pienempinä ja olemme katsoneet valtavan määrän valokuvia. Olemme nauraneet yhdessä lasten tekemille hassuille jutuille, osalle valokuvista ja tämä äiti on vuodattanut myös monet kyyneleet. Valtava määrä upeita muistoja. En vain tällä hetkellä tiedä elämässäni mitään parempaa, kuin omat lapset ja heidän kanssa koetut tapahtumat ja siitä tulleet muistot. Toisaalta tämä ehkä osaltaan myös pahentaa kuumeilua, mutta toisaalta osittain myös helpottaa. Tai niin haluan uskoa. Mutta en voi itselleni mitään ja välillä on hyvä leikitellä ajatuksella, millaista olisi saada vielä yksi lapsi.

Olen erittäin onnellinen siitä, että minun ja mieheni vanhemmat sekä sisaruksemme ovat olleet aina tiiviisti osa lastemme elämää. Koen sen erittäin tärkeänä ehkä myös sen vuoksi, että itselläni ei ole ollut tuohon mahdollisuutta kuin hetken. Olin vasta alakoulun ensimmäisillä luokilla, kun menetin viimeisen isovanhempani ja muistan kuinka kirpaisi, kun kaverit lähtivät mummulaan ja minulla ei sellaista enää ollut. Nyt nautin todella siitä, että omilla lapsilla on siihen näin upea mahdollisuus ja pidän siitä, kuinka läheisiä he ovat isovanhempien kanssa. Lapsista on myös niin mahtavaa, kun toinen mummula sijaitsee samassa pihapiirissä, missä me asumme.

aiti-ja-melukylan-lapset-perheeni

 

Vaikka kaikki on nyt hyvin ja elämäni on todella onnellista, on haaveilulle jätettävä tilaa. Haaveita pitää olla vaikkei ne kaikki aina toteutuisikaan. Ja kyllä tämä äiti välillä miettii, että olenko täysin järjiltäni, kun haaveilen vielä yhdestä. Varsinkin, kun koko päivän joku on kiukutellut, maitolaseja on kaatunut ties kuinka monta, lapset taistelevat ihan hassuistakin asioista, on narinaa, mölyä, kaikki tavarat levitettynä laatikoista lattialle ja taapero, joka ei päästä äitiä pois näköetäisyydeltä. Mutta lopulta sehän on vain elämää, meidän elämää. Ja kun istahdan sohvalle ja lapset tulevat kainaloon, unohtuu tuo kaikki muu. Siinä on hyvä olla.

 

 

Kommentit (18)

Ihana teksti ja voi miten suloisia teidän lapsenne ovatkaan <3 Tuota joukkoa katsellessa en yhtään ihmettele, että vielä kuumeilet 🙂

Ihania kuvia <3 Kyllä sitä pitäisi useammin muistaa pysähtyä ja katsoa ympärilleen ja miettiä miten onnellinen on kaikesta mitä jo on saavuttanut. Etenkin lapsista pitäisi iloita enemmän – myös sen arjen keskellä! Minulla on aina myös vauvakuume, ollut siitä lähtien kun olin ehkä 11-vuotias. Sydän sanoo jotain, mutta järki sanoo toista. Näiden kahden välillä pitäisi sitten päästä johonkin lopputulokseen..

Kiitos Såfin.♥
Välillä on hyvä pysähtyä, jotta voi nähdä mitä kaikkea ihanaa ympärillä on. Koitan tänä vuonna pysähtyä useammin. 🙂
Vauvakuume on kyllä paha, kun se on jatkuva. Järki ja sydän ei usein kulje käsikädessä ja ratkaisuja voi olla vaikeakin tehdä. Toivotaan että pääset johonkin lopputulokseen.♥

Suloinen lapsilauma♥ On totta, että kaiken kiireen ja kaaoksenkin keskellä täytyy muistaa pysähtyä ihastelemaan ja nauttimaan siitä mitä elämässä on:) Niitä haaveitakin pitää kuitenkin olla!

Kiitos Nanna, he ovat kyllä niin ihana viisikko.♥
Kyllä, välillä sitä vain suunnittelee ja ajattelee liikaa tulevaa, kun pitäisi nauttia siitä mitä kaikkea jo on. Ja tältä naiselta haaveet tuskin koskaan loppuu. Hiljalleen osaa niistä koitetaan toteuttaa. 🙂

Mun mielestä toi on just se tärkeä taito. Pitää osata pysähtyä ja huomata miten hyvin asiat on.
Välillä tulee kyllä itelle tunne,että oonko ihan höperö kun oon niin onnellinen tästä isosta perheestä. Kuuluisko sitä haluta jotain muuta,saako olla onnellinen siitä , että on ”vaan” äiti. Mutta sitten kattoo tuota noita muruja ja tietää, että just näin sen on pitänyt mennä.Äitinä olo on vaan ♡♡♡
Ja hei haaveita pitää aina olla,vaikka sitten vauva sellaisia:)

Ulla.♥ Samaa mäkin mietin, mutta mikään ei oo tehnyt koskaan niin onnelliseksi kuin nuo viisi.♥ Äitiys on kyllä parasta mitä tiedän.
Hihii, haaveita kyllä piisaa, vielä kun niitä saa hiljalleen toteutettua.

Ihana kirjoitus. <3 Se on kyllä totta, että pitää muistaa nauttia siitä kaikesta mitä jo on. Kyllä sitä huomaa usein hymähdelleensä itsekseen onnesta, kun omia rakkaita lapsiaan katsoo. <3

Kiitos Meri.♥
Kyllä, välillä sitä vain katsoo ja ihailee omia lapsiaan. On he niin suunnattoman rakkaita ja rikastuttaa elämää valtavasti.♥

Oi kaikki niin totta! Lasten kanssa hyvät hetket on niin hyviä, että ne korvaavat moninverroin kaikki hermoromahdukset ja harmaat hiukset mitä haastavammat hetket saavat aikaan 😀 Krooninen vauvakuume täälläkin, kolme ihanaa lasta löytyy, ja pienin taitaa jäädä viimeiseksi, muuten pitää miestä vaihtaa ja se menee jo liian vaikeaksi sitten. Pitää haalia ja vaalia näitä pieninä ja isompina haaveidenkin edestä!

Kyllä, juurikin näin. 🙂
Krooninen vauvakuume on kyllä kamala. Mä olen kyllä ottanut nyt ihan kaiken irti Hugosta, sillä näin suunniteltiin että hän olisi viimeinen. Katsotaan nyt miten tulevaisuudessa käy, tarttuuko vauvakuumeeni mieheen..epäilen kyllä. 😀

Niin ihania lapsia teillä<3
Juuri tänään katsoin omiani, ihan rakkaudesta pakahtuen ja mietin, nuo kaksi ovat tulleet minusta ja siinä isosisko nauratti pientä pikkuveljeään. Olin maailman onnellisin<3

Kiitos Emmi, he kyllä ovat.♥
Kyllä sitä välillä ihmettelee, että kuinka sitä voikaan saada aikaiseksi jotakin niin ihanaa kuin oma lapsi. Ihania hetkiä sinne lasten kanssa.♥

Voi että, niin tutun tuntuisia ajatuksia. Jälleen kerran postaus kuin minun kynästä. 🙂
Sydän pakahtuu noista kolmesta omasta lapsesta, vaikkei elämä aina todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Ja silti. Silti sylissä on tilaa ainakin vielä yhdelle. ♡

Lasten kanssa elämä ei kyllä ole aina mitään ruusuilla tanssimista ja päiviin mahtuu monenlaisia tunteita, mutta lapsen hymy kesken leikin saa kyllä unohtamaan päivällä olleet kiukkukohtauksen yms. On ne niin rakkaita.♥
Toivotaan että saat joskus syliin vielä täytettä.♥

Kiitos Anne.♥
He ovat kyllä niin ihana viisikko.♥

Vastaa käyttäjälle Ulla/unelmien elämistä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X